Google Website Translator

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Präntöö

Kuten olette huomanneet, pidän opastetuista kävelyistä Vaasassa. Tähän asti olen esitellyt "kaupungin oman puoleni" kävelykierrokset. Sitten huomasin, että toisen puolen eli Palosaaren kävelykierroksista tänä vuonna viimeinen oli kesäkuun lopussa. Oli pakko varata paikka ja hurauttaa pyörällä kaupungin toiselle puolelle tutustumaan siihen osaan kaupunkia. Heinä-elokuussa voi sitten kävellä keskustassa. Strömsö ja Raippaluoto ovat hieman hankalammin saavutettavia kulkuyhteyksien takia, onneksi itselleni olen vuosien aikana onnistunut käymään molemmissa paikoissa eri järjestäjien kierroksilla.

Palosaari-Brändö.Suuralue-StorområdetPalosaarella oli alkujaan ulkopaikkakuntalaisten ja paikallisten kalastajien kalastusmökkejä. Kun maan nousun takia Vaasan vanha satama kävi "käyttökelvottomaksi", uusi sisäsatama perustettiin 1700-luvun lopulla Palosaareen. Vaikka laivaliikenne ja telakkateollisuus pysyivät pitkään tärkeänä Palosaarelle, 1800-luvun teollistuminen toi alueelle uutta toimintaa ja muutti Palosaaren vähitellen teollisuus- ja työläiskaupunginosaksi. Valitettavasti tämä teollisuus- ja työväenasuntorakentaminen on hävittänyt alueelta paljolti kaiken vanhempaan aikaan liittyvän ja Palosaaren nähtävyydet ovat peräisin 1800-luvun lopulta ja 1900-luvulta.
Juhannuksen jälkeinen Palosaaren kävelykierros alkoi itseoikeutetusti Palosaaren torilta, jolta löytyy kuvanveistäjä Eero Hiirosen Merituuli-suihkukaivo. Vaasan kaupunki on lahjoittanut teoksen v. 1975 kaupunginvaltuuston 100-vuotisjuhlan kunniaksi ja se on vihitty käyttöön v. 1979 vihkijänään itse Danny Kaye. 
Samaisen torin laidalla on vuodesta 1929 alkaen seisonut arkkitehti Carl Schoultzin piirtämä Kirjastotalo. Talossa on aikanaan toiminut kirjaston lisäksi esim. poliisiasema, jonka selli löytyy vieläkin talon alakerrasta. Lisäksi siellä on ollut nuorisotiloja ja nykyisin mm. lastentarha. Ja tietysti ainakin toistaiseksi myös Palosaaren kirjasto.


V. 1910 Palosaarelle rakennettiin jugend-tyylinen A.W. Stenforsin suunnittelema rukoushuone, Betania. Kun rukoushuone sai ehtoollisoikeudet jokunen vuosi myöhemmin, sitä alettiin kutsua Palosaaren kirkoksi. Torni kelloineen kirkkoon rakennettiin joskus 1930-luvulla ja nykyisen pintansa se on saanut 2000-luvun alussa.


Rantaan päin suunnistettaessa matkan varrella voi vielä nähdä jokusen maalaistalotyyppisen asuintalon. Samalla matkalla ohitettiin aidan takaa pilkottava vanha Saippuatehdas. Siellä valmistettiin saippuoita ja kynttilöitä 1800-luvun lopulta aina 1980-luvulle. Sen jälkeen tiloissa on ollut erinäisiä vuokralaisia ja nyt tehdasta uhkaa purkaminen alueelle suunnitellun luksusasuinalueen tieltä. Sääli. Ikävä uutinen tässä taannoin oli myös se, että joku oli jo yrittänyt tuikata talon tuleen.



Sitten kaarsimmekin jo rantaa ja Merimuseota kohti. Merimuseo sijaitsee vanhassa laivanvarustaja C.G. Wolffin rakennuttamassa suolamakasiinissa. Alueelta löytyy kaikkiaan 4 vanhaa makasiinirakennusta. Itse herra Wolf oli 1800-luvulla Suomen rikkain laivanvarustaja ja kauppias, joka omisti kauppalaivoja ja telakoita Palosaaressa. Merimuseossa on näytillä kaikenlaista, varsinkin Vaasaan merenkulkuhistoriaan liittyvää aineistoa sekä päärakennuksessa, muissa makasiineissa että ulkoalueella.



Aivan Merimuseon läheisyydessä sijaitsevalla puistoisella kävely- ja pyöräilyalueella on kiinnostava "patsasrivistö" eli ylhäältä alas rantaan johtava rivistö kivipaasia päällään kivikuula. Tällä rivistöllä havainnollistetaan maan kohoamista. Ylin paasi aivan kävelytiessä kiinni kuvaa merenpinnan korkeutta 1500-luvulla. Siitä alaspäin ovat merkit jokaisesta sataluvusta 1500-luvulta 1900-luvulle.
Rannassa sijaitsee myös yksi Vaasan purjehdusseurojen rakennuksista, Vaasan Työväen Purjehdusseuran rakennus. Se toimii jäsentensä ajanviettotilana ja lisäksi tilaa vuokrataan juhlatilaksi ulkopuolisille.



Sitten tuleekin eteen entisen Puuvillatehtaan alue eli nykyinen yliopistoalue. Alueella sijaitsi myös aikanaan elämiselle, viennille ja merenkululle tärkeän tervan iso varastointimakasiini, tervahovi. Makasiini kuulemma paloi joskus 1970-luvulla. Oppaamme tiesi kertoa, että vanha tervahovi ja läheinen alue olivat niin tervan kyllästämiä, että välillä pelättiin onnistuttaisiinko paloa lainkaan sammuttamaan.
Rannan puolella näkyy myös puuvillatehtaan konttorirakennuksen takaosa, osa pienempiä, vielä säilytettyjä talousrakennuksia ja nykyisin yliopiston käytössä olevia osia tehtaasta.

Tervahovin entinen sijaintipaikka
Puuvillatehtaan konttori takaapäin


Kun tehdasalueen takaa kiertää ns. entiselle paraatipuolelle, tervehtii kävijää pihassa, entisen konttorirakennuksen edessä, tehtaan perustajan A.A. Levónin patsas. Muistattehan miehen, joka perusti myös Vaasan Höyrymyllyn Alkulaan. Hän perusti puuvillatehtaan v. 1857 ja sen jälkeen seuraavien vuosikymmenten aikana siihen lisättiin useita tehtaan toiminnalle tärkeitä osia kuten kehräämö ja kutomo. Ympärillä on purkamiselta säilynyttä tehtaan johtajien asuinrakennustoa sekä mm. rakennus, jossa aikanaan sijaitsi tehtaan ruokala. Itse tehtaan ja koko alueen saisi yhteen kuvaan vain ilmasta käsin. Tehdas fuusioitui 1967 Finlaysonin kanssa ja sen jälkeen sen toiminta Vaasassa hiipui vähitellen.




Matkaa takaisin torille koristi vanha Palosaaren koulun rakennus. Talo on rakennettu muistaakseni joskus 1920-luvulla ja oli ennen lopettamista varmasti Vaasan ainoita homeettomia kouluja. On kai vieläkin, koska nyt ovat koulussa homeongelmaa paossa Vanhan Vaasan koulun oppilaat. Toivottavasti koulurakennukselle löytyy jatkossa arvoistaan käyttöä.


Jotenkin minusta tuntui Vaasan puolesta pahalta kuullessani jollain kierroksistani, ettei Vaasassa ole oikeastaan koskaan tehty kattavia arkeologisia kaivauksia ja tutkimuksia. Aina vanha on vaan hävitetty ja tehty uutta päälle tutkimatta alla ennen ollutta. Myös esim. Vaasan rakennuksista ja elämästä historiallisesta näkökulmasta ei löydy kovin paljon tietoa lukuun ottamatta muutamaa harvaa valtakunnallisesti tärkeää kohdetta. Vaasalla on pitkä ja kunniakas historia, miksi sitä on tutkittu ja tallennettu niin vähän?

Kristiina

tiistai 7. heinäkuuta 2020

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Huolestuttaa: paikallislehti ja koronantorjunta

Olen huolissani muutamasta asiasta. 

Ensimmäinen mielessäni oleva asia on sanomalehtemme Ilkka-Pohjalainen. Sen jälkeen, kun lehdet yhdistyivät, olen aamuisin alkanut olemaan yhä enenevässä määrin sitä mieltä, että luen Ilkkaa, johon on eksynyt muutama uutinen Pohjanmaan puolelta. Olen muutaman kerran laskeskellut uutisten ja ilmoitusten jakaumaa lehdessä. Paljon lehdessä on toki ns. koko maan uutisia. Mutta jos niihin on käytetty lisäarvona paikallista mielipidettä tai tietoa, 2/3 haastateltavista asian tiimoilta on yleensä Etelä-Pohjanmaalta. Samoin puhtaasti paikallisista uutisista n. 2/3 koskee Etelä-Pohjanmaata, loput Pohjanmaata. Ilmoituksissa taas iso enemmistö tapahtumista ja seurakunnallisista ilmoituksista on Etelä-Pohjanmaalta. Yrityspuolella n. puolet on valtakunnallisia mainoksia ja loput melkein pelkästään Etelä-Pohjanmaalta. Vaasalaiset kaupat eivät enää mainosta lehdessä. Mistä vaasalainen tai pohjalainen saa siis tietonsa kaupan tarjouksista alueellamme? Postilaatikon tai sähköpostin kautta nykyään, mutta yhä useamman laittaessa luukkuunsa lapun "ei mainoksia eikä ilmaisjakelulehti" ei mistään.
Mihin ovat hävinneet Pohjanmaan alueen toimittajat ja ilmoitusmyynti? Tuntuu, että tätä nykyä varsinainen työn teko artikkelien osalta annettaisiin eteläpohjalaisille toimittajille Seinäjoen- ja aluetoimituksiin siten, että pääpaino on Seinäjoella ja Etelä-Pohjanmaalla ja Vaasassa on vain pienehkö aluetoimitus kattamassa Pohjanmaan. Ilmeisesti myös eteläpohjalainen ilmoitusmyynti on niin tehokasta ja kulut kattavaa, ettei pohjanmaalaisia ilmoituksia enää tarvita.
Tämä nykyinen kehitys on täältä Pohjanmaalta katsottuna huolestuttava. Olen kysellyt kautta rantain kevään/kesän mittaan ihmisiltä mielipiteitä. Aika usein kuulee, että pohjalaiset suunnittelevat lehden tilauksen lopettamista juuri yllä mainitsemistani syistä. He heittäytyvät Vaasan Ikkunan ja somen varaan. Itse olen aina uutisoinnissa luottanut TVn ja sanomalehtien toimittajien tietojen tarkastukseen ja ammattitaitoon sekä julkaistujen uutisten paikkansapitävyyteen. Luotan myös juttujen tasapuolisuuteen ja puolueettomuuteen. Siksi pidän esim. uutisten julkaisijana somea huonona vaihtoehtona. Tietysti toinen vaihtoehto on, että jokin taho perustaa uuden, Pohjanmaan kattavan sanomalehden. Se taas nakertaisi paikallislehtien kannattavuutta ja luotettavuutta tasapuolisena uutistenvälittäjänä. Toivon todella, että uutisointi koko maan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan välillä tasapainottuu, ennen kuin on liian myöhäistä. Samoin toivon, että varsinkin kauppojen kokosivuilmoituksissa joko annetaan pohjalaisille yhtäläinen mahdollisuus tai että Citarit, Prismat, Minimanit ja Halpahallit kummankin maakunnan alueella voisivat yhtenäistää linjaansa ja mahdollistaa kaikille yhteiset mainokset.

Toinen huolestuttava asia on ihmisten toiminta toista korona-aaltoa odotellessa valmiuslakien, rajoitusten ja suositusten poistamisen jälkeen. Hiljan uutisissa kerrottiin, että koronarajoitusten jälkeen ihmisten ulkomaan matkustushalut ovat jälleen heränneet. Matkoja ulkomaille tarjotaan/varataan enenevässä määrin. Halutaan muualle ja lämpimään eristyksen jälkeen. Eikö jeetula koko kesäkuun 25-30 ºC helle kotimaassa riittänyt lämpimän kaipuuseen? Miksi niitä kulttuurielämyksiä ja vierastarjontaa pitää ulkomailta hakea? Tässä taas se "jokainen ihminen käyttää omaa tervettä järkeään" saa ison kolauksen. Jos itselläni olisi noita eristyksen jälkeisiä matkustushaluja (onhan niitä jonkin verran) ja kulkupeli alla, tutkisin ensimmäiseksi ympäröivien maakuntien tarjonnan. Jos se ei riitä vaan halutaan hotelliin ja muihin maisemiin, Suomesta löytyy pilvin pimein kohteita, pieniä ja suuria. On kulttuuri-, luonto- ja historiallista tarjontaa. Menkää Turkuun, Raumalle, Lappiin, Savonlinnaan, Hankoon, Kuopioon, mihin päin vaan. No, kunhan rajoitatte pääkaupunkiseudulla käyntiä. Jos taas vieraaseen ympäristöön haluatte, matkustakaa Ahvenanmaalle ja vaikka pyöräilkää siellä katselemassa. Se terve järki tuntuu lentäneen taivaan tuuliin. Ajatelkaa vaikka Pohjois-Suomessa Ruotsin rajan lähettyvillä sijaisevien seutujen tilannetta tänä päivänä. Kun Suomen puolelta rajat aukesivat, ne tervejärkiset piipahtelivat nuuskan ja parin euron säästön takia Ruotsin puolelle ostoksille. Alueella koronatartuntojen määrä räjähti kasvuun ja paikallinen sairaanhoitojärjestelmä ja elinkeino ovat liisterissä. Myös Vaasan alueella tunnutaan innostuvan siitä, että Wasaline risteilee taas Ruotsin nuuskaparatiisiin. Että se siitä järkevästä ajattelusta ja varomisesta.
Toinen huomio samasta asiasta eli koronan toisen aallon estämisestä liittyi ihmisten jokapäiväiseen käyttäytymiseen koronapelon hieman väistyttyä. Kävin tässä eräänä päivänä paikallisessa kaupassamme ja ajattelin hoidella samalla muutaman tyhjän pullon ja tölkin palautuksen. Kaupassamme pullonpalautuskone on liikkeen ulko-oven ja kauppatilojen sisäänkäynnin välissä ja koska edessäni oli jonoa ja joudun odottelemaan, tarkkailin joutessani kauppaan saapuvia asiakkaita. Heitä kulki ohitseni tasaisena virtana ja jonotusaikanani yksikään kauppatiloihin jatkanut asiakas ei desinfioinut käsiään tarjoilla olleella käsidesillä. Terve järkemme siis sanoo, että vaikka eilen kädet piti pestä ja kauppaan mennessä desinfioida koronan leviämisen estämiseksi, niin tänään hallituksen poistettua rajoituksia sitä ei enää tarvitse tehdä. Sama koski itse kaupassa ja kassa/pakkauspaikoilla turvavälejä. Onko aina omasta mielestään niin järkevä ja varovainen suomalainen todella näin tyhmä? Eilen uhkasi korona, tänään enää ei
Toimimalla tähän tyyliin "kun isoveli ei kiellä, ei ole pakko olla varovainen" saamme syksyllä satavarmasti niskaamme koronan toisen aallon pohjoisen raja-alueiden, Vaasan ja ihmisten oman huolimattomuuden takia. Jos kärsitte valmiuslakien, kieltojen ja suositusten aiheuttamista rajoituksista keväällä valon lisääntyessä ja kelien parantuessa, miltähän uudistetut samat rajoitukset tuntuvat syksyn pimeydessä ja sateessa? Ota nyt suomalainen kengän kuluttaja se paljon mainittu terve järki käteen ja käyttäydy sen mukaisesti. Ei se virus mihinkään hävinnyt, rajoitukset vain hillitsivät sitä. Mutta jos sinä käyttäydyt varomattomasti ja järjettömästi, meillä on tosikurja syksy edessä.

Kristiina

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Luonto - Nature

Sea gull chick

Kyllä luonto lokinpojan pihaan ajaa
- Suomalaista sananlaskua mukaillen


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Ukkokissan terkut

Ukko tässä, moro. Esitän näitä juttujani tässä sellaisena juhannusaikana, niin kun mami sitä nimittää. Se häipys matto kainalossa johonkin pesutupaan. Hulluks tääl on elo mennyt. Jos ei se rahtaa noita mattoja ja sitä mäntysuopaa johonkin, niin se repii noita kiipeilyratoja ikkunoista alas, kerää kaikkee hyvää raavittavaa sohvalta ja sängyltä ja sit tuo niitä takasin ihan eri hajusina kun miten olin ne jättäny. Ja huiskii rättien, lemuaineiden ja hurruttimien kanssa pitkin kämppää. Välillä se söpöttää jotain kevätsiivouksesta. Hölmön touhuu, ennen tääl hais mun merkeille ja vielä vähän Akalle ja Hetalle, nyt täällä haisee kaiken maailman "syreenit" ja mäntysuovat. Ei tykkää.

Mut ei mun noista mamman hulluuskohtauksista pitänyt kirjottaa vaan siitä, mitä me kaks tehdään täällä päivisin. Kyllä se mamma on aika ajoin ihan kivaa seuraa. Se kampaa mua sellaisella sukajutskalla. Mä kyllä vähän ihmettelen. Vaikka onkin kuuma, niin mamma sanoo, että mun päivittäisistä karvakasoista ois voinu jo ajat sitten tehdä tumput. Ei kuulemma enää tarttis uhata sohvaa raapiessa, että musta tulee sen talvihanskat. Kun ne ois jo kudottu noista karvoista. Kummaa höpötystä, mä tiedän olevani mamman pupupoika eikä musta muutenkaan tulis kun korkeintaan toisen käden tumppu. Satun nimittäin oleen tällänen treenattu, sutjakka ja kotikissan ihannepainonen (n. 4,5 kg). Sääli tosin, aatelkaa miten ihanaa noi karvaklöntit olis ollut yrjötä vaikka keskelle mamman sähkyä. Hih.

Sit me leikitään sillä lentävällä huiskalla. Se on kivaa, vaikka onneks meit ei asu täällä ko minä ja mamma. Jos nimittäin joku muu kattois meijän touhuu, niin sais hyvät naurut. Vaikka mä oon piiruu vaille 12 v. ja oikestaan jo sellanen "senjori" (pah, sanon minä), niin mamma se vasta kalkkis on. Kun se lähtee sohvalta juoksee keittiöön se huiskanpää perässä, niin on kun puu-ukko koittas karata. Mä saan aina sen huiskan puolvälissä kiinni. Sitä paitsi me on kehitetty yhdessä myös sellanen kahden lelun leikki. Mulla kun on sellanen "kissaputki". Sekin on kiva oleskelu- ja läpijuoksujuttu. Niin et nyt me on yhdistetty huiska- ja putkileikkiminen. Kattokaa vaikka tosta jutusta, jotka mamma nimittää viteoksi. Sen jälkeen kun ootte ihaillu mun valokuvauksellisia otteita.






Viime ajat on ollu aika kuuma. Mun kivoja juttuja onkin mennä partsille ottaan vähä soolista. Siel on kivan lämmintä ja rauhallista, useimmiten. Paitsi kun noi lokinpirut lentelee ulkopuolella ja kiljuu ko syötävät. Yksi aamu mamma sai raivarin, kun se meni sauhutteleen (yök) ja huomas, että ne törppötirput oli levittänyt kissanhiekkajätepussin sisällön pitkin parveketta ja pisteeks Iiin päälle tehny lentokakat (monet) sen vastapestyyn ikkunaan. Jestas, että se murmutti pitkään: "Just muutama viikko sitten pesin ikkunan ja nyt se on tuon näköinen. Vielä helteellä, pitää pestä jäljet pois vasta iltamyöhään.". Kuka hiiskatti muutamasta pulunpaskasta ikkunassa välittää, kunhan siitä näkee käkättää noita tirppuja.



Muutenkin mä pelkään, että tää helle alkaa pehmentää mamin päätä. Se kattelee aina joskus sellasesta tabletiks nimitetystä jotain Istaramia. Tyhmä nimi muuten, tabletti. Oon mäkin joskus joutunu ottamaan mamin pakottamana sellasia matotabletteja, mutta tota tablettia en todellakaan niele, vaikka mami kuinka yrittäis. Nyt eksyin aiheesta. Kyllä mäkin joskus makoilen sohvalla mamin vieressä ja kattelen niitä sen kuvia, sivusilmällä. No eilen se löys sellasen, missä oli kissakamu ja näytti sitä mulle. Se kamu jutteli mulle ja totta kai mä vastailin. Olis ollu muutenkin kiva leikkiä sen kanssa, mutta se raukka oli kai ollu niin kauheella laihiksella ja niin ohut, etten mä löytäny sitä. Mut toi mami vaan alko huisisti ensin nauraan (selvä pään pehmeneminen, tosissaanhan mä ja kamu oltiin) ja sitten se otti puhelimen ja alko kuvaan. Mitä ihmeen kuvaamista tässä meiän keskinäisessä kanssakäymisessä (pehmeepään sanonta) nyt oli?


Hei, nyt rapisee avain ovessa. Täytyy mennä takas rapsupuuhun köllimään, ettei mami epäile. Jos ihmettelette, kuinka tää jutun teko multa onnistu, niin oon kohta 12 v. kattonu mamin touhuja. Toistamalla oppii tyhminkin minikarvaton ja eläin, sanoo mami. Enkä mä oo tyhmä, kaukana siitä. Moikka.

Ukko

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Juhannuksen aikaista ja jälkeistä elämää

Uudet perunat nyytissä
Nyt, kun eletään parasta grillikautta ja kirsikatkin ovat tulleet kauppaan, ajattelin kirjoitella ylös muutaman reseptin juhannukselta ja sen jälkeiseltä ajalta.
Ribsit marinadissa kuuluvat ainakin omaan juhannukseeni. Nyt käyttämäni kolamarinadin lisäksi minulla on plakkarissa myös kirsikkamarinadi/kastike, jota aion testata heinäkuussa. Seurakseen ribsit saivat uuden erän pikkelöityä melonia. Se kun sattui olemaan hyvää näidenkin kanssa. Lisäksi uunissa hautuivat Marttojen reseptillä tehdyt uudet perunat nyytissä.
Oma ribsipalani painoi 850 g, mutta marinadista riittää useampaankin lihakiloon.

Kolamarinoidut ribsit

Kolamarinoidut ribsitmarinoimattomia, maustamattomia ribsejä
Marinadi:
1 dl öljyä
2 dl coca-colajuomaa
4 tl SAM chili-hunajaa (tai tavallista hunajaa + 0,5 tl chililastuja)
1 dl siirappia tai fariinisokeria
2 tl savupaprikajauhetta
2 tl jauhettua maustepippuria
2 rkl soijakastiketta
3 valkosipulinkynttä murskattuna

Sekoita marinadiaineet keskenään kulhossa tai purkissa. Kaada marinadi isoon pakastepussiin ja laita marinoitava liha pussiin. Pyörittele pussia, jotta kastike leviää kaikkialle lihaan. Anna marinoitua mieluiten yön yli jääkaapissa, mutta vähintää 3 tuntia.
Nosta liha huoneenlämpöön vähintään 1 h ennen paistoa.
Lämmitä uuni 150 ºC. Vuoraa uunipelti ensin niin suurella alumiinifoliopalalla ja sitten leivinpaperilla, että ylimenevät osat riittävät lihanpalan peittämiseen. Anna ylimääräisen marinadin valua lihasta pussiin ja nosta liha pellille leivinpaperin päälle. Sulje paketin reunat ja päädyt. Älä kaada marinadia pois.
Paista lihaa uunin keskitasolla 1,5 h. Tarkasta lihan kypsyys, se saa olla haarukalla koetettaessa pehmeää ja alkaa irtoilemaan. Paista tarvittaessa hieman lisää.
Nosta uunivuoka pois uunista, nosta uunin lämpötila 200 ºC ja ota käyttöön grillivastukset. Poista liha paketista uunipannulle. Voitele ribsipalan pinta ja sivut marinadilla. (Käyttäessäsi grilliä nosta marinadilla sivelty pala grillille ja paista molemmin puolin.). Nosta uunipannu takaisin uuniin mahdollisimman ylös ja anna paistua n. 5 min värin ja rapeuden saamiseksi. Käännä pala, sivele pinta marinadilla ja paista myös toista puolta n. 5 min.
Nosta uunipannu pois uunista/grillistä ja peitä se alumiinifoliolla. Anna levätä 10-15 min. ennen tarjoilua.
Nostaessasi lihapalaa grillistä tai uunipannusta tarjoiluastiaan ole varovainen, koska tällä tavalla valmistetusta lihasta luut pyrkivät lentämään ulos, nostele siis esim. leveällä lastalla, ei tarttumalla luusta kiinni.

Tein aiemmin keväällä kanaviillokkia. Huomasin ostoksilla käytyäni, että olin kaupassa tehnyt pienen mokan kanan kanssa. Raa'an kanan sijasta kassiin oli sujahtanut valmiiksi grillattu kana. Siitä piti tehdä jotain, joten puolet lihoista meni kanasalaattiin ja toinen puoli riivittynä pakkaseen. Koska keväinen salaatti oli niin maistuva, tein sitä uudelleen väli-/iltapalaksi.

Kanasalaatti grillatusta kanasta

Kanasalaatti grillatusta kanasta200 g kypsää broilerinlihaa
salaattia
100 g vihreitä papuja
100 g pakastemaissia
125 g luumu- tai kirsikkatomaatteja
150 g kurkkua
0,5 dl kuivattua omenaa
0,5 dl paahdettuja siemeniä (seesam, auringonkukka, kurpitsa)
Kastike:
1 dl Créme Fraîchea
1 dl majoneesia
1 rkl sitruunan mehua
1 tl curryjauhetta
0,5 tl sitruunaruohotahnaa
suolaa, mustapippuria
2,5 tl mango-, ananas- tai banaanisosetta

Sekoita kaikki kastikeainekset hyvin sekaisin astiassa. Peitä astia tuorekelmulla ja laita jääkaappiin maustumaan.
Jos käytät pakastepapuja, keitä pavut ja maissi samassa kattilassa kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaisesti. Tuoreita papuja käyttäessäsi keitä ensin pavut, sitten maissi. Huuhtele vihannekset molemmissa tapauksissa heti keiton jälkeen kylmällä vedellä ja valuta.
Revi kananliha annospaloiksi. Puolita tomaatit ja kuutioi kurkku. Paahda siemenet kuivalla paistinpannulla.
Revi salaattikulhoon salaatti. Lisää muut esikäsitellyt salaattiaineet siemeniä lukuunottamatta. Kaada päälle kastike. Sekoita hyvin salaatiksi.
Lisää salaattiin paahdetut siemenet juuri ennen tarjoilua ja sekoita vielä kerran.

Asioidessani kaupassa ennen juhannusta  pakollisia olivat tietysti pieni rasia mansikoita (jestas, mikä kilohinta). Samalla huomasin, että tuoreet kirsikat olivat tulleet myyntiin. Nappasin niitäkin erän mukaan. Koska olin liian laiska/oli liian kuuma alkaa vääntämään niistä marinadia lihalle, löysin sen sijaan netistä jännän teekakkureseptin. Oli pakko kokeilla ja siitä tuli yllättävän pehmeänrapea ja kevyehkö.

Manteli-kirsikkateeleipä

Manteli-kirsikkateeleipä260 g mantelimassaa
60 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
2,5 dl sokeria
3 kananmunaa huoneenlämpöisenä
400 g tuoreita kirsikoita
7,2 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 dl maitoa (ei rasvatonta)
(pari tippaa manteliesanssia tai 1-2 rkl kirsikkalikööriä)
Päälle:
tomusokeria

Puolita tuoreet kirsikat ja poista niistä kivet. Voitele ja korppujauhota 2 kpl. 10 x 20 cm leipävuokaa. Lämmitä uuni 175 ºC.
Vatkaa kulhossa mantelimassa ja pehmeä rasva hyvin sekaisin. Vatkaa sekaan sokeri vähitellen erissä. Lisää sen jälkeen munat yksitellen vatkaten taikinaan hyvin sekaisin (sen pitäisi olla kevyttä ja ilmavaa, vaikkei siltä näytä).
Mittaa erilliseen astiaan jauhot. Ota jauhoista vajaa ruokalusikallinen ja sekoita kirsikoiden kanssa (=jauhota kirsikat). Tämä estää kirsikoita valumasta leivän pohjalle paistovaiheessa.
Sekoita loppuihin jauhoihin leivinjauhe ja suola. Vatkaa taikinaan erissä vuoronperään jauhoja ja maitoa, kunnes kaikki aineet ovat hyvin sekaisin. Mausta halutessasi manteliesanssilla tai kirsikkaliköörillä.
Lusikoi vuokien pohjalle ensin kerros (ohut) taikinaa. Ripottele päälle puolet jauhotetuista kirsikanpuolikkaista (jaettuna kahteen vuokaan). Lisää päälle kerros taikinaa ja sen jälkeen loput kirsikoista. Peitä  lopulla taikinalla. Katso, etteivät vuokasi ole tulleet aivan piripintaan asti täyteen.
Nosta vuoan uuniin alakeskitasolle. Peitä vuoat jo heti pinnan saatua väriä foliolla, jotta pinta ei pala. Paista kakkuja/leipiä n. 1,5 tuntia tai kunnes kokeillessa puutikulla siihen ei enää tartu taikinaa. Nosta vuoat pois uunista ja anna jäähtyä hetken. Kumoa kakut ritilän päälle jäähtymään. Ripottele jäähtyneiden kakkujen päälle siivilän läpi tomusokeria.
Alkuperäinen resepti: https://www.tasteofhome.com/recipes/almond-tea-bread/

Oli muuten mukava nauttia kesän ensimmäiset mansikat ja loput kirsikat ranskalaisen kermavaahdon kanssa. Olisi tavallinenkin kelvannut, mutta kun salaatista jäi se desi Créme Fraîchea.

Olen kuluneiden viikkojen aikana syönyt nautinnolla vesimelonia salaatissa, suolaisena lisukkeena, leivonnaisena ja sellaisenaan. Mutta jossain vaiheessa tulee stoppi. Kuitenkin pöydällä seisoo vielä käsittelemättömänä osa melonista. Olenn maksanut siitä ostaessani, ei sitä hävikkinä voi roskiin viskata. Minäpä keksin ratkaisun, jolla kesällä hankittua melonia voi käyttää myöhemminkin. Sanotaan, ettei melonia voi vesipitoisuuden takia pakastaa. Unohda se. Kuori loppu meloni, kuutioi liha ja pakasta se n. 3,5 dl annospusseihin. Ja tee siitä pirtelö/smoothie.

Kookos-vesimelonipirtelö

3,5 dl pakastettuja melonikuutioita
2 dl kookosmaitoa
1-1,5 rkl juoksevaa hunajaa tai vaahterasiirappia
vaniljapastaa (1 tl), -sokeria (1-2 tl) tai (0,5) vaniljatangon siemeniä
Koristeluun:
kookoshiutaleita, suklaarouhetta, mintunlehtiä jne.

Laita blenderiin tai kulhoon jäiset melonikuutiot, kookosmaito, siirappi/sokeri ja vanilja. Heti, kun mahdollista (älä hajota konettasi umpijäisillä meloneilla), sekoita blenderissä tai sauvasekoittimella aineet pirtelöksi. Kaada lasiin ja koristele annos kookoshiutaleilla tai suklaarouheella. Nauti heti, varo kuitenkin aivojen jäätymisreaktiota.

Kerron nyt jo samalla etukäteen, että heinä-elokuussa blogini postaukset tulevat olemaan säännöllisen epäsäännöllisiä. Heinäkuun alussa vien tietokoneeni käyttöjärjestelmän päivitykseen (yhyy, hyvästi rakas XP). Nykyisin kun päivitys ei tunnu enää onnistuvan yötyönä itse tehtynä levykkeeltä vaan tapahtuu netin kautta tai liikkeessä. Sen jälkeen tulee tietysti kaikkien muiden ohjelmien ja lisäosien asennus kotona, jotta kone edes jotenkin pelaisi. Lisäksi heinäkuussa pitää ehtiä marjametsään ja sieniäkin pitäisi haahuilla. Tietysti myös muita tuotteita pitää hankkia/kerätä pakkaseen ja säilykkeiksi. Joten kaiken tämän hässäkän keskellä teen postauksia vain silloin, kun siihen on aikaa. Syksyllä palataan sitten taas hieman vakiintuneempaan aikatauluun. Välissä löytyy kuvasaldoa (jos ehdin kamerallakaan huiskimaan) myös Facebookista ja Instasta.

Kristiina

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Alkulan promenaadi

Juhannusaattoa tuli juhlistettua paitsi hyvällä ruoalla myös opastetulla kierroksella Vaasassa Alkulan tilan alueella. Alkulan kierros oli ikään kuin jatkumo Vanhan Vaasan kierrokselle, sillä aikanaan Alkulan alue oli, ainakin niin sen itse kuvailisin, Vaasan esikaupunkialue.


Alun perin nykyinen Alkulan alue on kuulunut Korsholman linnanläänin alueisiin ja sanotaan, että sisääntuloväylän vieressä seisova kuusi merkkasi jo 1300-luvulla Korsholman valtaherran Bo Gripin alueiden rajaa. Nykyinen kuusi tuskin on kuitenkaan siltä ajalta. Sen sijaan alueen lähempi historia alkaa 1700-luvun alkupuolelta, kun alueella sijaitsivat tupakkapellot ja Suomen ehkä ensimmäinen tupakkakehräämö. Tupakkatila oli pitkään Bladhin ja Falanderin (Wasastjerna) sukujen hallussa. V. 1847 osan alueesta osti August Alexander Levón, proviisori, joka antoi omalle alueelleen nimen Alkula. Aluksi Levón perusti alueelle kemiallisen tehtaan, mutta myöhemmin hän sai luvan ja pystytti paikalle Suomen ensimmäisen höyrymyllyn. Suuri osa nyt paikalla näkyvistä raunioista ja kivijaloista ovat siten peräisin Levónin ajoilta. Kuten esimerkiksi 14 x 8 m kokoisen työläisten asunnon kivijalka.








Läheltä työläisten asuntolan kivijalkaa löytyvät entisen sepän pajan rauniot. Koska sepän paja sijaitsi kaupungin muurien ulkopuolella, on kyseessä ollut yksityisyrittäjän paja. Läheisyydestä löytyy paljon merkkejä erilaisista talous- ja muista rakennuksista.



Levón oli kiinnostunut myös kasveista, joita 4H-yhdistys, Vaasa-Mustasaarioppaat ja Vaasa viheralueyksikkö ovat nyt pyrkineen tuomaan esiin alueella. Tällaisia kasveja ovat mm. juhannusruusu ja humala, jota entisaikaan viljeltiin alueella oluen panemista ja verojen maksua varten. Mieltymys kasveihin näkyy myös päätalon takana (entinen pääsisäänkäynti kaupungista), jossa on entisöity laaja sireenikaari.



Talousrakennuksista alueella löytyy myös vanha hevostalli, jossa jo tuolloin hyödynnettiin maan lämmön- ja kylmänsäilyttämisominaisuuksia. Se on ilmeisesti laajennettu aikanaan vanhan maakellarin paikalle ja pohja oli kaivettu kuoppaan maahan, jolloin talli pysyi viileänä/lämpimänä vuodenajasta riippuen.



Kuten aiemmin mainitsin, Alkulaan perustettiin Suomen ensimmäinen höyrymylly leivän tekoa varten. Leivän ystävät tuntevat varmaan vielä tänäkin päivänä myytävät Vaasan Höyrymyllyn leivät. Sen juuret löytyvät juuri Alkulasta. Viljamakasiiniin (18 x 11 m), josta näkyy vielä kivijalka, tuotiin aikanaan ympäristön maakunnista viljasatoa. Sieltä vilja siirrettiin itse höyrymyllyyn rakennusten yläosassa kulkevaa "ilmasiltaa" pitkin. Vaikka Alkula ei vahingoittunut Vaasan palossa, toimittuaan vielä aikansa näissä vanhoissa tiloissa Levón päätti siirtää myllyn uuteen kaupunkiin. Vanhasta tehtaasta on jäljellä enää kivijalka, itse tehdasrakennus siirrettiin aikanaan ilmeisesti Karperöhön.



Kierroksemme päättyi Alkulan päärakennukseen. Tupakkatehtailun ja Levónin omistuksen alkuaikoina rakennuksessa ei ollut nykyisen pääsisäänkäynnin molemmin puolin näkyviä lisäsiipiä, ne on lisätty vasta Levónin aikana. Nykyinen pääsisäänkäynti ei myöskään ollut aikanaan pääsisäänkäynti, ymmärrettävästi. Koska vanha Vaasan kaupunki sijaitsi silloin nykyisestä sisäänkäynnistä katsottuna talon takana, pääsisäänkäynti oli talon nykyisellä takapuolella.
Levónin kuoleman jälkeen tila siirtyi mm. maanviljelys- ja asuinkäyttöön. Pieni hyppäystieto Falanderin omistuksen ajalta on se, että rakennus toimi aikanaan muutaman vuoden ortodoksisena kirkkona (1818-1822).



Vuodesta 1994 alkaen Alkulan päärakennuksen tiloissa on toiminut 4H-yhdistys. Aluetta on entisöity ja sinne on luotu mm. polut opaskyltteineen. Lisäksi alueella on vuokrapalstoja, eläimiä (puput ja kanat+kukko, ennen myös lampaat), nuorisotoimintaa ja tänä vuonna kylvetty luonnonkasvialue pörriäisille.



Kristiina