Google Website Translator

tiistai 15. tammikuuta 2019

lauantai 12. tammikuuta 2019

Cliftonin kroniikkaa ja Tuurin siirtolaisia

Reilu vuosi sitten löysin Jeffrey Archerin Clifton-kroniikan 2 ensimmäistä osaa. Silloin odottelin 3. osan vapautumista kirjastossa. Nyt sain käsiini sekä 3. että jo suomennetun 4. osan.


Vaietut salaisuudet (Jeffrey Arher) jatkaa Barringtonin ja Cliftonien suvun sekä Barrintonin varustamon tarinaa. Perimisriita ratkeaa ja Harry menee vihdoinkin naimisiin Emmansa kanssa. Emmaa on jäänyt vaivaamaan pieni tyttö, joka löytyi Hugon huoneesta hänen murhansa jälkeen. Emma ja Harry päättävät adoptoida tytön sisareksi erittäin villiksi ja hieman hankalaksi kasvavalle Sebastianille tämän rauhoittamiseksi ja saavat adoptioprosessin aikana kuulla myös tytön todellisista juurista. Jessica on rauhallinen, hiljainen ja taiteellisesti hyvin lahjakas lapsi, johon myös Sebastian ihastuu kuten rakkaimpaan sisareensa ja parhaaseen ystäväänsä ensi tapaamisesta asti.
Samaan aikaan Giles Barrington jatkaa työtään poikamiehenä ja parlamentin jäsenenä. Giles tuntuu kuitenkin löytäneen itselleen tulevan vaimonsa ja tuo tytön, lady Virginia Fenwickin esiteltäväksi ensin Cliftoneille ja sitten äidilleen Elizabethille. Valitettavasti samoihin aikoihin Elizabethilla todetaan kuolemaan johtava syöpä. Giles ja Victoria kihlautuvat ja alkavat suunnitella häitä. Kun Elizabeth kuolee ja hänen testamenttinsa luetaan, hän on jättänyt talonsa, Barringtonin varustamon osakkeensa ja suurimman osan omaisuudestaan tyttärilleen Emmalle ja Gracelle jättäen Gilesin perinnöttä. Syy löytyy testamentista. Hän jättää Gilesin tulevalle vaimolle, lady Victorialle testamentissaan siamilaiskissansa, koska "molemmat ovat kauniita, huoliteltuja, turhamaisia, ovelia ja juonittelevia saalistajia, jotka olettavat, että kaikki muut ovat olemassa maan päällä vain palvellakseen heitä - mukaan lukien poikani...". Virginia raivostuu ja uhkaa purkaa kihlauksen, jollei Giles suostu riitauttamaan testamenttia ja anna hänen päättää, ketä häihin kutsutaan. Häät pidetään ja oikeudenkäynti alkaa. Emma ja Grace voittavat ja Victoriaa loukataan jälleen kerran. Koska Giles on täysin tyytyväinen lopputulokseen eikä aio viedä asiaa eteenpäin, Victoria ilmoittaa avioliiton olevan ohi ja muuttaa muualle. Hän huitelee ulkomailla ja esiintyy seurapiiripalstalla milloin kenenkin ylhäisen käsipuolessa.
Koska Emma, Grace ja Giles kaikki omistavat nyt osansa Barringtonin varustamosta, Emma ainoana telakan asioista kiinnostuneena haaveilee pääsystä joskus telakan johtokuntaan, jota johtaa taitava, tietävä ja Barringtonien puolella oleva Ross Buchanan. Buchanan haluaa kuitenkin rakentaa varustamolle uuden, rahaa syövän loistoristeilijän. Suosituksesta Emma käy kuuluisan amerikkalaisen taloustieteilijän, Stanfordin professorin Curys Feldmannin esitelmätilaisuudessa. Professori on nimittäin aiemmin luennoinut mm. siitä, että tulevaisuudessa ihmisiä kuljettaa lentoliikenne ja rahteja laivaliikenne. Professori avaa Emmalle mahdollisuuden opiskella etänä Stanfordissa taloustieteitä. Emma tarttuu tilaisuuteen, saattaa opintonsa päätökseen ja pääsee hallituksen jäseneksi.
Kostonhimoinen lady Virginia, josta Giles ei ole tämän lukuisista miesseikkailuista huolimatta ottanut eroa, päättä tuhota Barringtonit ja Cliffordit omistamiensa varustamon omistamiensa osakkeiden avulla ja palkkaa välikädekseen Harryn ja Gilesin vanhan nemesiksen, majuri Alex Fisherin, joka pääsee Virginian osakkeilla Barringtonin hallitukseen. Osakekeinottelulla he yrittävät tuhota varustamon, mutta kiitos Ross Buchananin ja Emman yritys epäonnistuu. Virginia hylkää Fisherin ja tämä putoaa pois johtokunnasta. Loistoristeilijä päätetään kuitenkin vastoin Emman tahtoa rakentaa.
Näiden tapahtumien aikana Cliffordien lapset, Sebastian ja Jessica kasvavat ja kehittyvät. Sebastin käy ensin St Beden koulua ja jatkaa Beechcroft Abbeyhin Siellä hän ystävystyy kahden pojan, Bruno Martinezin ja Alex Kaufmanin kanssa. Aikanaan hän saa yliopistopaikan Cambridgeen. Sebastian jää kuitenkin kokeiden jälkeen kiinni ryyppäämisestä, tupakoinnista ja naisen viemisestä huoneeseensa ja koulun rehtori erottaa pojan viimeisiksi päiviksi koulusta uhaten peruuttaa Sebastianin yliopistopaikan, jos poika ei matkusta kotiin ja käyttäydy jäljelle jääneitä päiviä kuten koulun säännöt vaativat. Varmana yliopistopaikkansa peruutuksesta Sebastian matkustaakin Lontooseen ja menee setänsä sijasta ystävänsä Bruno Martinezin kotiin. Kiitollisena siitä, että Sebastian pelasti Brunon rangaistukselta samoista rikkeistä Brunon isä tarjoaa Sebastianille matkaa kotimaahansa Argentiinaan, josta Sebastianin pitää saattaa eräs esine Englantiin. Brunon isä don Pedro Martinez on paitsi argentiinalainen liikemies myös täysmittainen gangsteri, jolla on kotimaassaan hallussa 8 miljoonaa natsien väärennettyjä Englannin puntia, jotka hän tahtoo salakuljettaa Argentiinasta Englantiin patsaan sisällä pahaa aavistamattoman Sebastianin avulla. Englannin hallitus on kuitenkin selvillä juonesta ja Cliffordien avulla hanke estetään tuhoamalla rahat. Don Pedro raivostuu ja vannoo kostavansa sekä Barringtoneille että Cliffordeille. Avukseen hän värvää Alex Fisherin. Ensin Fisher saa taas paikan Barringtonin varustamon hallituksessa don Pedron osakkeilla. Samaan aikaan don Pedro päättää tapattaa Sebastianin, kun poika on ajamassa ystävänsä Brunon autolla Cambridgeen. Bruno matkustaakin ennalta arvaamatta tyttöystäväänsä tapaamaan samassa autossa. Toinen pojista kuolee ja toisenkaan eloonjäämisestä ei vielä ole tieto, kun tämä osa päättyy.

4. osa Maksun aika (Jeffrey Archer) jatkaa taas suoraan siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin. Emma ja Amerikassa kirjakiertueella oleva menestyskirjailija Harry Clifford saavat viestin, että heidän poikansa Sebastian on kuollut auto-onnettomuudessa. Emma menee sairaalaan tunnistamaan poikaansa ja silloin käy ilmi, että Seb on hätinä hengissä, kuollut on Bruno Martinez. Kahta kostonhimoisempi don Pedro värvää IRAn sabotoimaan Barringtonin varustamon uuden loistoristeilijän, Buckinghamin, rakentamista joka vaiheessa. Viivästykset saavat Ross Buchananin eroamaan varustamon hallituksen puheenjohtajan paikalta ja Emma valitaan hänen tilalleen. Molemmat aavistavat Martinezin ja Fisherin olevan syypäitä tilanteeseen.
Sebastianin maatessa sairaalassa hänen viereisessä sängyssään makaa pankkiiri Cedric Hardcastle. Tämä lämpenee vähitellen Sebille ja alkaa hänen liike-elämän mentorikseen vuodepotilaiden kesken. Kun molemmat ovat päässeet kotiin sairaalasta, Cedric tarjoaa Sebille harjoittelijan paikkaa avustajanaan pankistaan ennen yliopisto-opintojen aloittamista ja Seb ihastuu työhönsä. Tekeillä on iso sopimus japanilaisten kanssa, jota Fisher ja Martinez yrittävät sabotoida. Näin he puolestaan saavat itselleen vihollisen myös Cedrid Hardcastlesta, joka ostaa Barringtonin varustamon osakkeita, kunnes pääsee johtokuntaan. Sebastian taas päättää olla menemättä yliopistoon ja jää sen sijaan töihin Hardcastlen omistamaan pankkiin.
Cliftonien adoptiotytär Jessica on päässyt ja valmistumassa Slade School of Fine Arts-taidekoulusta koulun tähtioppilaana. Hän myös seurustelee saman koulun oppilaan Clive Binghamina kanssa ja he aikovat kihlautua vierailullaan Cliven kotiin. Cliven vanhemmat, Bob ja Priscilla Bingham, kalatahnatehtaan omistaja vaimoineen, ihastuvat Jessicaan ja päättävät pitää nuorelle parille kihlajaisillalliset. Kutsuttuna on myös Priscillan ystävätär, lady Virginia. Henry ja Emma Clifton eivät ehtineet ennen kihlautumista kertoa Jessicalle hänen alkuperästään, mutta tyttö kuulee koko tarinan lady Victorian kertoessa sen Priscilla Binghamille. Jessica purkaa saman tien kihlauksen ja lähtee takaisin kotiinsa Lontooseen ehtien kuitenkin kertoa syyn kihlauksen purkamiseen Bobille. Clive ajaa hänen peräänsä ja löytää Jessican taulut hänen kotoaan tuhottuina ja Jessican kuolleena kylpyammeesta.
Giles hakee avioeroa lady Virginiasta asettaen edustajanpaikkansa vaaraan tulevissa parlamenttivaaleissa esittämällä itse syyllistä aviorikokseen. Syy on yksinkertainen. Hän on tehnyt sovinnon Cliftonien kanssa avioliittokatastrofinsa jälkeen sisarensa Gracen syntymäpäiväjuhlassa ja tavannut samassa tilaisuudessa ihastuttavan Gracen opiskelijasuojatun Gwyneth Hughesin. Avioeron saatuaan hän kihlautuu Gwynethin kanssa ja avioituu ennen vaaleja, joissa häntä vastaan asettuu jälleen Alex Fisher.
Bobin ajettua lady Victorian talostaan tämä tarvitsee taas Fisherin apua yrittäessään sabotoida Bob Binghamin kalatahnoja. Yritys ei onnistu toivotulla tavalla. Myös don Pedro Martinez yrittää IRA-iskujen jälkeen ajaa Barringtonin varustamon tiukoille kikkailemalla osakekursseilla. Pankkiirina Cedric Hardcastle saa selville juonen ja Cliftonien, Giles Barringtonin, Sebastianin ja Bob Binghamin avulla hän onnistuvat torjumaan viimeisen iskun ja hankkimaan Martinezin osakkeet Bob Binghamille aiheuttaen Martinezin omaisuuden tuhoutumisen lähes kokonaan. Fisherin yritys erota julkisuuden saattelemana Barringtonin varustamon hallituksesta ja siten lisätä varustamon tuhoutumista epäonnistuu ja Emma ilmoittaa hänelle erottamisesta hallituksesta, koska Martinezin osakkeet ovat mennyttä. Tilalle hallitukseen tulee Bob Bingham.
Barringtonin varustamon uusi loistoristeilijä, Buckingham, lasketaan vesille ja neitsytmatkalle lähtevät niin hallituksen jäsenet kuin heidän sukulaisensa. Laivalla ovat Cliftonit, Harry, Emma, Sebastian ja tämän tyttöystävä Samantha Sullivan. Mukana ovat myös Giles ja Binghamit sekä varustamon entinen puheenjohtaja ja joukon juonittelukumppani Ross Buchanan vaimoineen. Cedric Hardcastle ei ole mukana, koska hän on joku aika aiemmin eronnut johtokunnasta myytyään osakkeensa osana Martinezin kukistamissuunnitelmaa.
Martinez puolestaan on menettänyt kaiken Englannissa olevan omaisuutensa. Kassakaappiin jäljelle jääneillä rahoilla hän palkkaa osamaksulla IRA:n asentamaan pommeja Buckinghamiin sen neitsytmatkalla tuhotakseen vihollisensa. Täyttä maksua hän ei aio IRAlle koskaan maksaa vaan paeta Argentiinaan, jonne hänen poikansa Diego ja Luis ovat jo paenneet hallituksen järjestettyä heidät pidätetyiksi mm. osakekeinotteluista ja murrosta Jessican asuntoon. Tämä osa päättyy pommien räjähtäessä laivalla.
Olen iki-ihastunut näihin kirjoihin, joissa tapahtuu koko ajan jotain. Vaikka kirjan jokainen luku on kirjoitettu eri henkilöiden näkökulmasta, luvut eivät vatvo samaa tapahtumaa eri vinkkelistä, vaan tapahtumat etenevät koko ajan jatkaen siitä, mihin edellisen ihmisen näkökulmasta katsotut tapahtumat jäivät. Eri näkökulmat valottavat vain taustavaikuttimia tapahtumille. Ei ehditä jäädä paljolti märehtimään ympäristöllä ja toimintatavoilla vaan tehdään ja koetaan asioita. Siitä minä pidän. Ainoaksi harmin aiheekseni jäi, että joutuisin odottamaan vielä n. 3 vuotta, ennen kuin tämän Clifton-kroniikan viimeisetkin osat olisi suomennettu. Sitä ennen, miten saisin tietää kuinka tarinassa lopulta käy? No, tilasin AdLibriksesta loput 3 osaa englanninkielisinä ja nyt odotan kieli pitkällä niiden tuloa. Minäkö kärsimätön, ei kai!

Kirjaston hyllystä käteeni tarttui myös 2 Antti Tuurin kirjaa. Molemmat kertoivat suomalaisista maahanmuuttajista Ruotsissa ja ovat tarinoita osittain samoista henkilöistä mutta ne voi lukea myös erillisinä kirjoina.

Tangopojat (Antti Tuuri) kertoo eteläpohjalaisen hanuristi Saulin tarinaa. Hän soittaa tanssiorkesteri Hurmassa, joka kiertelee Pohjanmaan tanssilavoja. Hänellä on jonkinlainen suhde saman orkesterin laulajan Elinan kanssa. Yllättäen Elina irtisanoutuu orkesterista ja Sauli saa tietää, että nainen on muuttanut Ruotsiin toisen miehen mukana. Elinan äiti ja sisar eivät kuitenkaan kerro, mihin siellä. Kun Sauli kuulee, että Vaasassa värvätään työväkeä Volvon tehtaille Ruotsiin, hän päättää toisen soittajakaverinsa kanssa hankkiutua sinne töihin ja etsiä jollain tapaa Elinan käsiinsä. Niin kaverukset huomaavat olevansa Ruotsissa siirtolaistyöläisinä. Hyvänä hanuristina Sauli löytää suomalaispiireissä soittavasta orkesterista lisätyöksi soittajan paikan ja pääsee kavereineen taas lempipuuhaansa. Sinnikkyydellä löytyy myös Elina lapsineen ja "vapautetaan" hyväksikäyttävän miehen vallasta
Kirja on osuva kuvaus varsinkin Pohjanmaalta Ruotsiin huonolla kielitaidolla paremman tulevaisuuden toivossa muuttaneesta siirtolaisaallosta ja heidän tilanteestaan 60-luvulla. Oltiin hyviä työmiehiä, ryypättiin välillä rankasti, kohennettiin kielitaitoa ja sopeuduttiin ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Kotiuduttiin. Saulilla tosin muutossa olivat takana myös muut motiivit kuin toimeentulo ja paremmat olot. Kaiken takana oli nainen. Kirja on hieno ajankuva ja valottaa suomalaisten oloja ruotsalaisen yhteiskunnan maahanmuuttajina.

Aavan meren tuolla puolen (Antti Tuuri) on Tangopoikien itsenäinen jatko-osa. Saulin ja Elinan kouluttautuneet, ruotsalaistuneet lapset Kaija, Antero ja Leena saavat viestin, että isä Sauli on kuollut sydänkohtaukseen ja matkustavat jokainen vanhempien kotiin Skövdeen. Samaan aikaan tulee tieto, että Kaijan tyttärentyttären käymään ruotsinsuomalaiseen kouluun on heitetty nationalistien toimesta polttopullo. Tyttärentytär Elvira on kunnossa mutta kateissa ja epäillään lapsen turkkilaisen isän kaapanneen tytön aikeissa viedä hänet Turkkiin. Suomalaisten 60-luvun maahanmuuttajien lapset ovat ruotsalaistuneita menestyjiä, mutta nyt maahan on tullut täysin erilaisia maahanmuuttajia, jotka eivät sopeudu suomalaisten tavoin yhteiskuntaan. Asiaan sekaantuu myös Kaijan tyttären suomalainen ex-mies talvisotahenkisine ystävineen ja lapsen katoamista siirtolaisuuskysymyksineen setvitään surutalossa suvun ja muutaman ystävän kesken samalla, kun muistellaan siirtolaisuuden alkuaikoja ja Saulin elämää.
Jos edellinen kirja kuvasi 60-luvun suomalaissiirtolaisten sopeutumista ruotsalaiseen yhteiskuntaan, tässä kirjassa hahmotetaan erilaista siirtolaisuutta. Suomalaisperäisillä ruotsalaisilla on juurensa ja kesämökkinsä Suomessa, mutta he ovat menestyviä ruotsalaisia. Tilalle ovat tulleet täysin erilaiset siirtolaiset, jotka eivät sopeudu vaan muodostavat omat yhteisönsä. Samalla on noussut myös nationalismi. Suomalaissiirtolainen tai heidän jälkeläisensä eivät ole oikeita ruotsalaisia ja kuitenkin ovat verrattuna uusiin tulokkaisiin. Välillä farssiksikin yltyvää kuvausta nykypäivän siirtolaisuudesta ja kansallistunnosta.

Kristiina

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulua


HYVÄÄ JOULUA      MERRY CHRISTMAS      GOD JUL

Toivottaa

Kristiina

torstai 20. joulukuuta 2018

Käsipuoli

Eipä tule tällä kertaa suunnittelemiani joulukarkkien, kakun, leipomusten tai ruokien reseptejä blogiini. Ei DIY askarteluja joulun koristukseksi. Ei mitään jänniä joulunalusajan tapahtumia (jos mukaan ei lasketa Kauneimmat joululaulut-tilaisuutta). Ja miksikö ei? Onnistuin reilu viikko sitten liukastumaan talomme pihatiellä ja sen seurauksena vasen käteni on tällä hetkellä käyttökelvoton. Ainoa, josta voisin kirjoittaa ovat kirjat, TV-ohjelmat ja vinkit siitä, miten kissanhiekka-astiat tyhjennetään tai säilykepurkit avataan yksikätisenä. Kirjoista kirjoittaminenkin olisi työlästä, kun käytössä on vain toinen käsi. Joten säästän teidät lukemisen tuskalta ja pidän taukoa siihen, kunnes kädellä voi tehdä muutakin kun roikottaa sitä sivulla.

Kristiina

torstai 6. joulukuuta 2018

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Kalkkunaa ja lohta

Kun mielikuvitus ja kekseliäisyys ovat kovilla ruoan laiton kohdalla sanon kiitos REKOlle. Viime viikolla tarjoilla oli kalkkunaa ja ostin muiden tuotteiden ohella yhden savukalkkunafileen. Osan säästin ruokasalaatiksi ennen joulun herkutteluhetkiä, mutta en voinut pitäytyä laittamasta osaa heti.

Savukalkkunakiusaus

500 g savustettua kalkkunan rintafileetä
800 g perunaa
2 (n. 200 g) porkkanaa
2-3 sipuli
1 tl rakuunaa
0,5-1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 dl kanalientä
4 dl ruokakermaa
Päälle:
juustoraastetta

Silppua sipuli. Kuori perunat ja porkkanat. Leikkaa peruna ja porkkana tikuiksi (voit käyttää kiireessä myös peruna-sipulisekoitus 1,5 pussia ja suikalevihanneksia 0,5-1 ps). Tikuta myös kalkkuna.
Laita sipulit, porkkana, peruna, mausteet ja kalkkuna uunivuokaan. Itse tein niin, että laitoin vuokaan sipulit, porkkanatikut ja puolet perunoista, ripottelin päälle mausteet ja lopuksi loput perunat ja kalkkunan. Sekoita hyvin.
Kaada vuokaan ensin yksi ruokakerma, sitten kanaliemi ja lopuksi toinen ruokakerma. Ripottele päälle juustoraaste.
Paista kansi päällä (tai folio) uunin keskitasolla 175 ºC n. 1 h. Jos haluat väriä pintaan, viimeisen 5 minuutin ajaksi poista kansi ja paista uunin ylätasolla.

Tällä kertaa ei tullut salaattia, koska edellistä oli vielä kyytipojaksi. Sen sijaan tein eturuoaksi ostamastani kokonaisesta savulohesta (osasta) terriinin. Tai pateen, miten vain haluatte. Tai murekkeen tai timbaalin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Katsoin oikein netistä määritelmää ja tämän löysin vastaukseksi:
Mureke: Muodoltaan pitkänomainen ruokalaji, joka valmistetaan jauhamalla tai hakkaamalla tai muulla tavoin hienontamalla lihasta, sienistä, kalasta tai kasviksista tehdystä murekeseoksesta, joka kypsennetään vuoassa uunissa tai vesihauteessa liedellä.
Patee (ransk. paté): Uunivuoassa vesihauteessa kypsennetty lihasta, riistasta tai linnusta valmistettu mureke, jonka pinnalla on usein taikina- tai silavapäällys.
Terriini (ransk. terrine): Hieno mureke, joka on kypsennetty vesihauteessa terriinivuoassa ja joka tarjoillaan yleensä kylmänä.
Timbaali (ransk. timbale): Annosvuokiin tehty, usein vesihauteessa kypsennetty, hienoksi jauhettu liha- tai kalamureke.
Oli, miten oli, tässä ohje tekemälleni kökäykselle.

Savulohiterriini

400 g lämminsavulohta
0,5 dl korppujauhoja
2 dl kuohukermaa
2 kananmunaa
0,75 sitruunan mehua
1,5 rkl hienonnettua tilliä
70 g tomaattisosetta
0,25 tl chilihiutaleita
suolaa, sitruunapippuria
ripaus sokeria
Sisälle:
2 kovaksi keitettyä kananmunaatai kylmäsavulohiviipaleita+tilliä

Poista savulohesta nahka ja ruodot. Laita lohipalat kulhoon.
Nyt tullaan laiskuusfaktoriin. Jos laiskottaa eikä huvita kaivaa koneita esiin, hienonna lohi haarukalla. Lisää sen jälkeen kaikki muut ainekset järjestyksessä ja sekoita massa tasaiseksi. Jos olet konefriikki, laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi tehosekoittimella tai monitoimikoneessa. Maista massaa ja lisää mausteita tarvittaessa.
Päällystä leipävuoka leivinpaperilla. Varaa päällystämiseen niin suuri paperi, että vuoan reunan yli menevät osat riittävät peittämään terriinin pinnan paiston ajaksi.
Annostele puolet massasta leipävuoan pohjalle. Puolita kovaksi keitetyt kananmunat ja aseta ne riviin pituussuunnassa vuoan keskelle. Voit vaihtaa munat esim. kylmäsavulohisiivuiksi. Annostele loppu massa vuokaan.
Lämmitä uuni 175 ºC. Aseta leipävuoka isompaan uunivuokaan. Kiehauta n. 1 ltr vettä (riippuu alemman vuoan koosta) kattilassa tai vedenkeittimellä. Laita leipävuoka-vuokayhdistelmä uuniin alemmalle keskitasolle ja kaada kiehuva vesi alempaan vuokaan. Eli paista terriini vesihauteessa.
Paista terriiniä n. 1-1,5 h, kunnes terriinin sisälämpötila on n. 75 ºC. Ota vuoka uunista ja anna jäähtyä.
Kumoa terriini tarjoiluasetille ja koristele esim. kirsikkatomaateilla ja persiljalla tai tillillä.

Kehuskelin viime viikolla itse tekemilläni täysjyväkorpuilla. Ajattelin sen seurauksena laittaa nyt sen korppujenkin ohjeen tähän mukaan. Korpputaikinan maustamisessa menen aina mielialan mukaan. Tällä kertaa mausteina olivat anis, fenkoli ja pomeranssinkuori. Joskus se on kumina, joskus yrtit ja välttämättä ei tarvitse mitään. Myös jauhoseoksen koostumus vaihtelee. Tällä kertaa täysjyvävehnäjauhoja oli vain 1 dl, koska ne loppuivat.

Täysjyväkorput

5 dl vettä
25 g hiivaa
3 rkl siirappia
2 tl suolaa
1 tl fenkolin siemeniä
0,5 tl aniksen siemeniä
0,5 tl pomeranssia
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
6 dl graham täysjyvävehnäjauhoja
5 dl vehnäjauhoja
100 g sulatettua voita tai margariinia.

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää joukkoon suola, siirappi, pomeranssi ja huhmareessa jauhetut aniksen- ja fenkolinsiemenet. Alusta joukkoon jauhoja, kunnes taikina on pehmeää, mutta ei enää tartu kulhon reunoihin. Vaivaa lopuksi hyvin taikinaan sulatettu, hieman jäähtynyt rasva.
Anna taikinan kohota n. 1 h vedottomassa, lämpimässä paikassa liinalla peitettynä.
Vaivaa taikinaa kohotuksen jälkeen jauhoitetulla alustalla, jotta saat siihen sitkoa. Leivo taikinasta pieniä pyöreitä tai pitkulaisia sämpylöitä (20-25 kpl). Nostele sämpylät pellille, peitä liinalla ja anna kohota n. 0,5 h.

Paista sämpylöitä 225 ºC n. 15 min. Jaa paistuneet sämpylät kahden haarukan avulla puolikkaiksi ja levitä puolikkaat kahdelle uunipellille. Paista puolikkaita ensin 5-8 min 225 ºC, laske sitten uunin lämpötila 100 ºC. Anna paistua n. 1-1,5 h niin, että uunin luukku on hieman raollaan. Varastoi korput kuivassa, esim lasipurkissa tai paperipussissa.

Seuraava leipomus ei ihan onnistunut, koska pidin sitä uunin alaosassa. Maussa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa. On myös oman maun mukaista paistaako brownien joko hieman valuvaksi sisustastaan tai täyskypsäksi (kypsien makujen ystävänä minun on tietysti täyskypsä).

Halva-suklaabrownie

220 g hmaa suklaata
113 g voita tai margariinia
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
0,25 tl suolaa

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa ja anna jäähtyä hieman.
Vatkaa voi ja rasva vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten tasaiseksi seokseksi. Vatkaa lopuksi joukkoon sula suklaa.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne muna-voivaahtoon hyvin sekoittaen.
Vuoraa neliön muotoinen (20x20 cm) tai suorakulmainen (18x25) vuoka leivinpaperilla. Murenna pohjalle halva ja levitä tasaisesti vuoan pohjalle. Kaada taikina päälle. Paista 175 ºC uunissa yläkeskitasolla 35-45 min, kunnes pinta on kypsä ja kiinteä. Anna jäähtyä ennen vuoasta poistamista ja leikkaamista.
Alkuperäinen resepti: https://www.thespruceeats.com/halva-brownies-recipe-3987491

Kristiina

torstai 29. marraskuuta 2018

Rikoksia ja nainen intissä

Käytyäni kuulemassa Christian Rönnbackaa aloitin hänen kirjojensa lukemisen sarjan kahdesta ensimmäisestä kirjasta.

Operaatio Troijalainen (Christian Rönnbacka) aloittaa suomalaispoliisi Antti Hautalehdosta kertovan sarjan. Kirjan alussa Hautalehto on töissä viimeistä päivää Keskusrikospoliisissa. Etenemistoiveidensa takia hän aloittaa uudet työt Porvoon poliisin teknisessä tutkinnassa. Itse Hautalehto on ronskin huumorintajun omaava hieman alle nelikymppinen, ei ainakaan epäedullisen ulkomuodon omaava, liikunnallinen rikosylikonstaapeli. Häneltä sujuvat erätaidot, lomailu kaverin Lasse mökillä Porvoon saaristossa, ryyppääminen aina silloin tällöin vapaalla, paljasjalkajuoksu ja vanhan talon kunnostaminen itselleen. Antilla on myös taipumus hieman vääntää lakia tutkimustensa aikana. Muutettuaan Porvoon poliisiin hänen ensimmäinen paikkansa ennen siirtymistä tekniseen tutkintaan on ilmoitusten vastaanotossa. Tästä alusta päästäänkin sitten kirjan kolmeen rinnakkain juoksevaan juonikäänteeseen.
Porvoossa Antin tiskivuorolla asemalle saapuu tanssistudion omistaja Heli, joka on muutama vuosi aiemmin joutunut raiskatuksi ilmoittamatta siitä poliisille. Nyt kuitenkin raiskaaja on ilmestynyt uudelleen kuvioihin jättäen Helin tuulilasiin viestin. Mies oli löytänyt Helin ja uhkailee naista, jos tämä ei suostu tapaamaan ja "seurustelemaan". Antti suhtautuu myötätuntoisesti Heliin ja lupautuu auttamaan häntä. Samaan aikaan Antin entisellä työpaikalla Keskusrikospoliisissa tutkitaan huumesalakuljetusjuttua ja löydetään mahdollisuus ujuttaa liigaan oma mies, jolla tulisi olla peitetyökoulutus ja sujuva ruotsin kielen taito. Antin ruotsin taito, kontaktit Ruotsin poliisiin ja peitetyökoulutus tekevät hänestä sopivimman kandidaatin peitehenkilöksi. Tarvitaan vain hänen suostumuksensa ja lupa Porvoosta. Antti lupautuu ja vaaralliseksi osoittautuva operaatio käynnistyy. Kolmas humoristinen juoni on Porvoossa puutarhatonttuja ihmisten pihoilla öisin ammuskeleva tuntematon "sarjatonttumurhaaja".
Kirjassa oli suomalaisen poliisityön tasaiseen arkeen verrattuna todella vauhtia ja vaarallisia tilanteitä. Ja hurttia huumoria yllin kyllin. Jos mielidekkareita ovat Agatha Christien tapaiset hitaasti etenevät, totiset kirjat Rönnbackan Antti Hautalehto-teokset eivät ehkä sovellu lukijalleen. Mutta minun lukemistooni ne istuvat mitä parhaiten. Minä pidin siitä, että tapahtumat etenivät koko ajan ilman turhia katkoksia ja siitä, että poliisit oli kuvattu inhimillisinä, yksilöllisinä ja huumorintajuisina toiminnan ihmisinä. Onneksi sarjan toinen kirja odotti lukemista heti tämän jälkeen ja loputkin luen kun saan käsiini.

Antti Hautalehdon tarina jatkuu kirjassa Julma (Christian Rönnbacka).  Kirja alkaa, kun Antti saa ylennyksen tutkinnanjohtajaksi Porvoossa. Eteen tulee ensin outo tapaus, jossa joku on varastanut pikku tytön alushousut pyykkituvasta. Se ei kiinnitä erityisemmin huomiota. Täyshäly käynnistyy, kun pedofiili kaappaa nuoren tytön, hyväksikäyttää häntä ja vapauttaa lapsen 48 tunnin päästä. Hetken päästä sama toistuu uudelleen. Asialla tuntuu olevan ammattilainen, koska hän ei jätä jälkiä juuri ollenkaan. Miten hänet löydetään, ennen kuin hyväksikäytön lisäksi tapahtuu murha? Ja mitä tekijän päässä liikkuu, kun toinen kaapattu, sairas tyttö vapautetaan melkein heti? 
Antin tutkinnanjohtajan viran alku saa samaan aikaan toisenkin vaikean käänteen. Ruotsin poliisilta tulee viesti, että edellisen osan kärsinyt huumeliiga on luvannut ison palkkion Antin tappamisesta. Hän saa peräänsä ruotsalaiset ammattilaiset. Pedofiliatapauksia tulisi tutkia tehokkaasti ja samalla yrittää välttää menettämästä omaa henkeään. Onneksi ystävä Lars osoittautuu jälkimmäisessä tehtävässä mainioksi apuriksi.
Sama vauhdikas ensimmäisen osan tahti jatkuu tässä ja toivottavasti muissakin Hautalehto-kirjoissa. Lukiessa ei juuri ehdi henkeä vetämään tapahtumien edetessä. Samoin huumorin kukka kukkii ja hienoista romantiikkaakin leijuu ilmassa. Pidän edelleen, tuli heitetty pikainen 1 vrk lukuputki nämä kaksi kirjaa ahmiessa.

Kun naiset alkoivat päästä armeijaan, olin itse jo liian vanha. Mutta minua on aina haluttanut tietää, miten tässä uudessa käänteessä kävi. Niinpä, kun luin lehdestä asiasta tehdystä kirjasta Häiriö! Nainen intissä (Kaisa-Maria Tölli), se oli pakko lukea. Kirja sisälsi paljon tilastotietoa, mutta myös kiitettävästi armeijan käyneiden naisten ja miesten kommentteja sekä yhteenvetoja parantamisesta. Ongelmakohtia tuntuivat olevan esim. naisten vapaaehtoisuus verrattuna miesten pakollisuuteen, huono informointi ennen asepalvelukseen astumista ja majoitus. Nyt naiset majoitetaan erillistupiin. Tällöin ei synny täysipainoista yhteishenkeä ja naiset tuntuvat jäävän yhteistoiminnan ja informoinnin ulkopuolelle. Ongelmaksi koettiin myös varusteet. Varsinkin taisteluvarustus. Nykyisten säännösten mukaan varustus saa muodostaa enintään tietyn prosenttiosuuden sotilaan omasta painosta. Mutta nämä painot on laskettu miessotilaiden (keskipaino n. 70+ kg) mukaan. Naisten keskipaino on 15-20 kg vähemmän, mutta varustus sama kuin miehillä, joten se voi muodostaa jopa 50% naissotilaan painosta. Hassua olivat myös sotilaiden alusvaatteet. Naisille ei armeijassa jaeta omia, erityismateriaaleista valmistettuja alusvaatteita, vaan he joutuvat käyttämään esim. miesten kalsareita. Erikseen tulivat sitten naisten syrjintä, dissaaminen, haukkuminen, ilkeät viestit ja huhut, disinformaatio ja seksuaalinen häirintä. Monet haastatelluista naisista kokivat kohtelun niin syrjiväksi ja ilkeäksi, että saivat siitä kovan kolauksen itsetuntoonsa. Tosin positiivistakin koettiin, hyvin kohdellut naisvarusmiehet kokivat saaneensa lisää itsevarmuutta, ystäviä (toisista naistupalaisista, ei miehistä) ja etua työelämään. Parhaiten armeijassa naisista tuntuivat menestyvän urheilutaustaiset, naiseutensa unohtavat, seksipuheelle immuunit naiset. Paljon tuntuu vielä olevan parantamisen varaa tälläkin saralla ennen kuin naiset koetaan maanpuolustajiksi, ei huoltajiksi. Ikävintä oli lukea tarinoita miehistä (varusmiehistä tai esim. poikaystävistä), joiden egot eivät suvainneet intissä palvelevaa naista ja jotka siksi vaikeuttivat naisen asepalvelusta. Tai niistä hiljaisista miessotilaista, jotka eivät osallistuneet "kiusaamiseen", mutta eivät myöskään tehneet mitään sen vähentämiseksi. Ryhtiliike olisi paikallaan nykyiset ja tulevat varusmiehet.

Kristiina

P.S. Sain juuri tietää, että olen voittanut Kirsin Kirjanurkka-blogin arvonnassa Max Seeckin uusimman jännitysromaanin Haadeksen kutsu signeerauksella. Jippii.

maanantai 26. marraskuuta 2018

Vaasan joulunavaus 2018

Olimme eilen koko iltapäivän Tytsyn kanssa kaupungilla katsomassa joulunavaustapahtuman ohjelmaa. Ohjelman katselun ohessa ehdimme käydä katselemassa uudistunutta kauppakeskus Espeniä, keskustan jouluvaloihin liittyvää isoa valaistua lumiukkoa ja asioilla muutamassa kaupassa.

Valoja tuli kuvattua sekä valoisaan aikaan että pimeällä. Ehdimme käydä tervehtimässä myös Aava Kertun tilan eläimiä torilla.


Torin lavalla nähtiin useita eri paikallisia ja hieman pitemmänkin matkan takaa tulleita esiintyjiä.

Kuula opiston Pauhuu yhtye, Tiernapojat, Johan&Juristerna, Joululaulu Duo

Vilahtipa paikalle itse joulupukkikin.



Illan pääesiintyjä oli Pepe Willberg. Hän esitti todella kauniisti kunnioittaen vanhan ajan joululauluja. Kuten hän itse asian ilmaisin, hänen joulunavausohjelmistonsa oli kuin suoraan kouluajan laulukirjasta. Mukana hänellä oli viulisti, sellonsoittaja ja pianisti, joten koko esitys oli klassisen perinteinen.




Illan päätti, kuten ennenkin ilotulitus. Arvatkaa, mikä ottaa päähän eniten? Minulla on kallis järjestelmäkamera, kun taas Tytsy kuvaa taskukokoisella puolijärkkärillä. Mutta siinä Tytsyn tupakka-askissa on säätö ilotulituksen kuvaamiselle. Siinä, missä järkkärini lyö tyhjää yrittäessäni kuvata tai yösäädöillä asettaa liian pitkän laukaisinajan (kuvista tulee ilman jalustaa epäselviä), Tytsyn ilotulituskuvat ovat loistavia. Seuraavan kuvasarjan kuvista vain 3 on minun (10% ottamistani kuvista), loput ovat Tytsyn.


Mukava päivä kaiken kaikkiaan. Aika, jonka viivyimme kaupungissa (6 h) vilahti ohi melkein huomaamatta. Toivottavasti tapaamme samoissa merkeissä jälleen ensi vuonna.

Kristiina

perjantai 23. marraskuuta 2018

Puutteita ja kiitollisuuden aiheita

Oletteko kaupoissa asioidessanne huomanneet, että sieltä puuttuu jotain, jota ennen sai ja joka olisi sieltä edelleen ehdottomasti saatava? Minä olen. Listasin lähiajalta 3 tuotetta, joita ennen sai vaivatta ja jotka nyttemmin ovat kadonneet sukupuuttoon.

1) Savupallas. Meillä savupallas kuului aikanaan ehdottomasti joulupöytään ja sitä nautittiin muutenkin aina silloin tällöin. Se kun on äärettömän herkullista. Itsekin jatkoin traditiota nauttimalla jouluna ehdottomasti pallasta. Muutama vuosi sitten se kuitenkin yllättäen katosi kauppojen tiskeiltä. Sitä piti nimittäin yleensä hakea palvelutiskeiltä, ei pakastealtaasta. Savupallaksen saanti on kuulemani mukaan kiinni siitä, miten maailmalla pyydystetään ruijanpallasta. Tässä kohtaa annan piupaut ylikalastukselle ja vientikiintiöille. Minä haluan joulupöytääni savupallasta.
2) Paakkuuntumaton kissanhiekka. Olen käyttänyt kissoillani yli 25 vuotta paakkuuntumatonta hiekkaa (olikohan silloin Väinämöisen aikaan edes olemassa paakkuuntuvaa). Kaikki kissat, sekä edesmenneet että nykyiset ovat siitä pitäneet. Joskus olen paakkuuntumattoman ollessa lopussa joutunut ostamaan paakkuuntuvaa tai puupellettejä. Molempi huonompi. Puupelletit sotkevat vaikeasti siivottavaa purua joka paikkaan. Kun taas en tapaa hillua kakkalaatikoilla koko ajan paakkujen perässä, paakkuuntuva hiekka muuttuu vaihtojen välillä kovaksi savikakkaraksi laatikon pohjalle. Nyt paakkuuntumaton kissanhiekka (K Menu, Top Katti) on kadonnut kaupoista. K-ketju kertoi hiekan valmistuksen loppuneen (loppuiko Hollannista hiekka?) ja S-ketju kertoi, että Top Katti ei enää kuulu sen enempää selittämättömistä syistä tavallisten markettien tuotevalikoimaan (saa Prismasta - en saa minä, kun ei ole millä hakea se sieltä). Joko Top Katti takaisin kaikkiin S-ryhmän kauppoihin tai K-ryhmälle pian uusi vastaava paakkuuntumaton hiekka tilalle. Ne kymmenet erilaiset paakkuuntuvat voivat tehdä hyllyssä tilaa sille yhdelle paakkuuntumattomalle.
3) Apteekin Salmiakki-mixer. Kun Kinuskikissa aikanaan lanseerasi suureen huutoon nousseen salmiakin käytön leivonnassa, naisväki ryntäsi kauppoihin ja kysyntäpiikin takia mixeriä sai kaikista valintamyymälöistä (K, S, Lidl). Mutta kun piikki tasaantui vain normaaliksi kysynnäksi, mixerit katosivat yhtä nopeasti kauppojen hyllyiltä ja ovat nykyisin saataville enää apteekista ja nettikaupoista 2-3 € kalliimpana kuin aikanaan kaupasta. Eivät ihmiset lakanneet käyttämästä mixeriä jatkuvasti leivonnassa, kaikki eivät vain tänä päivänä ryntää samanaikaisesti leipomaan seeprakakku tai mikä se nyt olikaan, joka kysyntäpiikin aiheutti. Kyllä tuo mixer pitäisi kuulua ihan vakiotuotteena leivontatarvikkeiden hyllyyn.

Paljon muitakin tuotteita varmasti löytyisi, kun tarkkaan miettisi. Lisäksi jokaisella se oma Top kolme on erilainen. Yllämainitut nyt ovat vain minun tällä viikolla huomioimani puutteet. Jos mentäisiin 0,5-1 vuosi taaksepäin, niin lista pitenisi huomattavasti.

Vastapainoksi puutteille menin itseeni ja jenkkien Kiitospäivän kunniaksi mietin 3 yksinkertaista asiaa, joista voisin olla kiitollinen. Ei mitään hienoa lapsia ja perhettä, kavereita, työpaikkaa, terveyttä jne. Vaan sellaisia arkielämään vaikuttavia pikku juttuja.

Kanelisokerikorppu1) Täysjyväkorput. Olin viikolla vatsataudissa ja muutenkin vatsalla jännittäjänä pötsi tuppaa aika ajoin menemään sekaisin. Asiantilan korjaamiseen ja muuhunkin iltanautiskeluun tarvitsen täysjyväkorppuja (kaneli- ja sokerivastaavat eivät aja samaa asiaa). Lidl poisti tuotevalikoimastaan käyttämäni edulliset täysjyväkorput ja merkkikorppujen hinnassa maksan myös merkistä. Siispä olen kiitollinen siitä, että minulla on kyky ja mahdollisuus leipoa itse täysjyväkorppuni. Pieni satsaus aikaan, sähköön ja tarvikkeisiin ja hoplaa. Yhdellä leipomissessiolla taiotaan kaappiin syömistä odottamaan 40-50 korppua.
2) REKO. En ole vähään aikaan piipahtanut REKOssa tai tilannut sieltä tavaraa (aina, kun olen halunnut munia, lampaan niskakiekkoja tai karjalanpiirakoita, ne ovat olleet joko loppu tai niitä ei ole ollut tarjoilla). Nyt tarvitsin luullista sianlihaa uuden kastikepohjasatsin keittämistä varten. En tiedä, olemmeko me nykyihmiset kyvyttömiä käyttämään luiden aromia antavia ominaisuuksia hyväksemme, mutta marketeista ei kerta kaikkiaan löydy kuin sitä luutonta, melko rasvatonta loppuun asti hiottua lihaa. Onneksi REKOn kautta tuottajalta kysymällä sain sopivan palan luullista possunlapaa, joten taas löytyy joulupöydän ja muutaman muunkin ruoan kyytipojasta itse tehtyä kastikepohjaa.
20 euro banknote on ground3) 20€ ylimääräistä rahaa mustana perjantaina. Olin päättänyt käyttää Black Friday-tarjouksia hyväkseni löytääkseni itselleni uudet talvicollagehousut. Kriteerini ovat hieman monimutkaiset: vaalean harmaat (kissankarvat eivät näy), lahkeissa ei saa olla resoria (vähälännät jalkani vaativat aina housujen lyhentämistä), tarpeeksi paksut talvikäyttöön ja tietenkin oikea hinta. Ravasin 3-4 kaupassa, mutta en löytänyt hakemaani. Vaaleanharmaita kyllä, liian ohuita kyllä, resorilla varustettuja kyllä, mutta kaikkiin kolmeen kriteeriin yhtä aikaa sopivia en. Mutta rahat löysivät silti kohteen. Nykyinen kylpytakkini, oikeastaan "koko ajan päällä kotona, kun kämppä on niin kylmä"-takkini, on jo tosi kulahtanut ja täynnä eri syistä syntyneitä reikiä. Onneksi kauppoja kiertäessäni löysin yhdestä liikkeestä marjapuuronpunaisen, nykyisen kaltaisen uuden kylpytakin tuolla "ylimääräisellä" rahalla. Koska pyrin nykyisin olemaan ostamatta mitään, mitä en tarvitse (lukuun ottamatta keittiötarvikkeita ja käsilaukkuja sekä muuta vastaavaa sälää), olen sitä mieltä, että ulkomuotoni siisteys kissojen silmissä vaati ehdottomasti uuden kotipompan.

Siinä oli minun lähiajan vaatimaton Top kolmoseni molemmilta osa-alueilta. Mietipä itse, mitkä olisivat sinun kolmosesi?

Kristiina

tiistai 20. marraskuuta 2018

Karkki - Candy



Sugar and spice and all things nice, that's what little bears are made of
-Modified from an English nursery rhyme


Pieni Lintu - MakroTex challenge

maanantai 19. marraskuuta 2018

Lindströmiä ja kifliä

Jostain syystä muilla Lindströmin pihvit ovat aina punajuurenpunaisia, mutta minun pihvini maistuvat punajuurelta ja muistuttavat jauhelihapihviä väriltään. Outoa. Pitäisi kai reseptiin lisätä punajuuren määrää. Mutta enpä lisännyt, koska pihvit maistuvat minulle näinkin, haaleita mutta makuisia.

Lindströmin pihvit

0,6 dl korppujauhoja
1,2 dl ruokakermaa
0,6 dl etikkapunajuurten lientä
180 g etikkapunajuuria
2 punasipulia
1 pieni tai 0,5 iso maustekurkku
500 g nauta-sikajauhelihaa
1 kananmuna
0,5 tl kuivattua timjamia tai 1 tl tuoreita timjamin lehtiä
2 tl kapriksia
1,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

Sekoita kulhossa korppujauhot (voit käyttää myös couscousia tai vanhaa vaaleata leipää), kerma ja punajuurten liemi ja anna turvota n. 0,5 h.
Raasta etikkapunajuuret raastimen hienolla terällä. Jos käytät tuoreita punajuuria, keitä, jäähdytä ja kuori ne ennen raastamista.
Silppua sipuli pieneksi. Kuutioi maustekurkku ja pieni veitsellä kaprikset. Lisää korppujauhomassan joukkoon muut ainekset ja sekoita tasaiseksi massaksi. Muotoile massasta pihvejä leivinpaperilla peitetylle uunipellille.
Paista pihvejä uunissa 225 ºC n. 25 min. Voit paistaa pihvit myös voi-öljyseoksessa paistinpannulla keskilämpötilalla (4). Pannulla paistaessasi varo pihvien hajoamista kääntämisen aikana.

Perinteisesti Lindströmin pihvit tarjotaan perunamuusin ja ruskistettujen sipulien kanssa. Laiskamato (nälkä) yllätti enkä jaksanut kuoria perunoita ja tehdä muusia. Siispä hulautin perunat kattilaan kiehumaan ja väänsin niiden ja pihvien seuraksi nopean kastikkeen.

Sienikermakastike

200 g sieniä (tuoreita herkkusieniä, pakastettuja metsäsieniä)
öljyä
1 sipuli
2 rkl vehnäjauhoja
0,5 tl curryjauhetta
0,5 tl kuivattua timjamia tai 1 tl tuoretta
(persiljaa)
suolaa, mustapippuria

Silppua sipuli.
Pilko tuoreet sienet ja paista niitä paistinpannulla, kunnes ylimääräinen neste haihtuu. Lisää öljy ja sipulit ja anna hautua n. 10 min.
Lisää pannulle jauho ja mausteet. Anna kypsyä hetken. Lisää kerma 2-3 erässä ja sekoita tasaiseksi. Anna hautua n. 5 min kannen alla.

Seesam-mozzarellasalaatti itämaisittain

100 g vihreitä papuja
pavun tai muita ituja
1 porkkana
0,5 kurkkua
1 tomaatti
Mozzarellasiivut:
1 mozzarellapallo
1 kananmuna
1-2 rkl seesaminsiemeniä
suolaa, mustapippuria
öljyä
salaattia (esim. endiivi tai jäävuori)
Kastike:
2 limen mehu
2 rkl seesamöljyä
2-3 tl inkivääritahnaa
2 tl sitruunaruohotahnaa
2 murskattua valkosipulinkynttä
ripaus chilihiutaleita
4-5 tippaa kalakastiketta
2-3 tl hunajaa
1 tl ruohosipulisilppua
2 tl tuoretta tai pakastettua korianteria

Tee ensin kastike. Sekoita kaikki ainekset lasipurkissa, sulje kansi ja ravista. Maista ja lisää aineita makusi mukaan. Siirrä kastikepurkki jääkaappiin tasaantumaan.

Keitä pavut pakkauksen ohjeen mukaan ja pilko ne 2-3 cm paloiksi. Höylää porkkanasta ja kurkusta esim. juustohöylällä pitkiä siivuja ja pilko ne papujen kanssa samanpituisiksi. Kuutioi tomaatti.
Tee mozzarellaviipaleet. Leikkaa mozzarellapallo viipaleiksi. Riko muna lautaselle ja vatkaa haarukalla sen rakenne rikki. Kaada seesamsiemenet toiselle lautaselle. Leivitä mozzarellasiivut pyörittämällä niitä ensin kananmunassa ja sitten seesaminsiemenissä. Lämmitä öljy paistinpannulla ja paista mozzarellasiivuja pannulla n. 5 min. Anna jäähtyä hetki.  
Sekoita pavut, idut, porkkana- ja kurkkulastut ja tomaattikuutiot kulhossa. Jos käytettävissä ei ole salaatti, joka voisi toimia tarjoilualustana, revi myös salaatit sekaan. Sekoita joukkoon jäähtyneet mozzarellapallot ja mausta kastikkeella (tai nosta kastikepullo erikseen tarjoilupöytään).


Se on tuo sosiaalinen media siitä kiva, että siellä törmää aina johonkin uuteen. Itse törmäsin kivoihin aprikoosilla täytettyihin leivonnaisiin nimeltään Kiffles, joita kuvan julkaisija kertoi leipovansa joka joulu suvun vanhalla reseptillä käyttäen täytteenä luumua tai aprikoosia. Aikani asiaa tutkittuani selvisi, että kyseessä oli itäeurooppalainen Kifli, joka perinteisesti täytetään pähkinärouheisella täytteellä. Näin joulun alla nappasin idean alkuperäisestä reseptistä ja tein niitä kahdella eri täytteellä.

Kifli

Taikina:
340 g tuorejuustoa
340 g voita tai leivontamargariinia
n. 7,2 dl vehnäjauhoja
tomusokeria
Täyte 1:
300 g aprikoosimarmeladia
Täyte2:
0,85 dl glögimehua
100 g pehmeitä viikunoita
0,5 dl maapähkinävoita
1 rkl siirappia
ripaus suolaa
Voiteluun:
1 kananmuna
Päälle:
tomusokeria

Tee taikina esim. edellisenä iltana. Annostele tuorejuusto ja huoneenlämpöinen voi kulhoon. Vatkaa hyvin sekaisin (käytä taikinakoukkuja). Lisää jauhoja osissa, kunnes tuloksena on pehmeä taikina. Tee loppuvaivaus käsin kulhossa, kunnes taikina on tasainen pallo. Kääri taikina tuorekelmuun ja laita jääkaappiin 2-3 tunniksi tai yön yli jähmettymään.
Tee viikunatäyte. Kaada kattilaan glögimehu ja kiehauta. Paloittele viikunat.
Lisää viikunapalat glögin sekaan kattilaan ja anna kiehua hiljaisella n. 10 min. Soseuta sauvasekoittimella.
Annostele kattilaan maapähkinävoi, siirappi ja suola ja sekoita tasaiseksi massaksi. Jäähdytä.
Ota kovettunut taikinapallo jääkaapista ja jaa se 4 osaan. Pane osat, joita et vielä käsittele, takaisin jääkaappiin. Kaada lautaselle tomusokeria ja pyöritä taikinapallo ensin tomusokerissa. Muotoilo sitten käsin pallosta suorakaide tomusokeroidulla leivinalustalla. Käännä suorakaiteen ylä- ja alakolmannes keskelle päällekkäin (kuin tekisit voitaikinaa, mutta ilman voikerrosta väliin). Muotoile möykky vielä kaksi kertaa suorakaiteeksi ja käännä. Kauli taikina n. 21x21 cm levyksi, josta leikkaat 7x7 cm neliöitä. Laita ylimääräinen taikina takaisin jääkaappiin. Toista sama kaikille 4 palalle.
Laita kohtuullinen määrä taytettä jokaiseen neliöön levittämällä täyte vinottain kulmasta kulmaan. Käännä neliöt Täytteettömien kulmien suuntaisesti rullalle ja asettele pellille niin, että päälle tuleva kulma nojaa peltiin.
Voitele rullat kananmunalla ja paista 175 ºC uunin ylemmällä keskitasolla n. 20-25 min., kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Ripottele hieman jäähtyneiden kiflien päälle tomusokeria.
Alkuperäinen resepti: http://apronstringsbaking.blogspot.com/2010/12/kifflesa-christmas-tradition.html?m=1

Sen verran vielä, että tehkää tuon rullauksen kanssa niin kuin minä neuvon, ei niin kuin minä tein. Ajattelin nimittäin, että mitä turhia rullailemaan, nostan vaan kulmat leivonnaisen päälle ristikkäin. Vaikka nipistin päällimmäistä kulmaa kiinni taikinaan ja voitelin kiflit, niistä n. puolet aukesi uunissa paiston aikana.

Kuten olette varmaan huomanneet leipoessani ensimmäistä kertaa jotain tuotetta noudatan alkuperäistä reseptiä. Haluan tietää, miltä sen tulee maistua ja näyttää. Vasta seuraavalla kerralla voi sitten luoda leivonnaiseen tai ruokaan oman twistin. On vaikea tietää, mitä haluaa omaksi kädenjäljekseen, jos ei ensin tiedä, miltä se originaali maistuu.

Kristiina

perjantai 16. marraskuuta 2018

Köyhyys/Vähävaraisuus

Suomessa on kaikki hyvin. Työttömyys vähenee, kulutus kasvaa, vienti vetää, rahaa tulee ovista ja ikkunoista valtiolle ja kunnille. Siitä pitäisi riittää myös vähäosaisille. Mutta onko asia näin?

https://www.flickr.com/photos/museovirastonkuvakokoelmat/20709738181
Kävin viikko sitten viemässä tuttavalleni käpyjä. Hän työskentelee vapaaehtoisena jakamassa lähelläni olevassa kyläkeskuksessa ruoka-avustuksia tarvitseville. Mennessäni sinne paikka oli täynnä ruoka-avun hakijoita, useimmat heistä vanhuksia tai äitejä. Tuli jotenkin masentunut olo siitä, että vanhojen ihmisten täytyy hakea ilmaista ruokaa saadakseen rahansa riittämään. 
Viikolla Yle uutisoi, miten köyhimmillä perheillä ei ole varaa ostaa lapsille talvivaatteita, jopa kirpparivaatteet on hinnoiteltu liian kalliiksi. Tai jos vähävarainen perhe sijoittaa kaikki liikenevät rahat lasten talvivaatteisiin, millaisissa vaatteissa aikuiset sitten liikkuvat talvella? Onneksi Suomesta löytyy vielä seurakuntia ja hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka auttavat näitä vähävaraisia vaatteiden ja ruoan hankinnassa. Mutta tilanne menee tässäkin kohtaa kinkkiseksi, jos jokin tarpeellinen kalliimpi laite hajoaa. Miten käy jos asioiden hoitamisen kannalta välttämätön puhelin tai tietokone hajoaa?


https://pxhere.com/en/photo/1106174
Kun näistä asioista mainitsee, ovat kommentit usein kielteisiä. Puhuimme jossakin tilanteessa kalliista tavaroista (elektroniikasta) ja vähistä rahavaroista. Mainitsin tuon talvivaatejutun, jolloin joku heti tokaisi "...mutta on kyllä varaa ostaa 800 € puhelin tai kalliit nettiyhteydet". Tuskin oikeasti vähävarainen lapsilisillä tai pienellä palkalla hankkii markkinoiden kalleinta puhelinta. Nettiyhteydet taas alkavat nyky-yhteiskunnassa olla pakolliset, jos meinaa asioida pankin kanssa tai hoitaa paperityöt viranomaisiin päin. Myös palveluiden keskittäminen ja sen aiheuttamat pitkät välimatkat kutistuvat netin myötä. Pois jäävät pankkien palvelumaksut ja joukkoliikenteen maksut asiointireissuilla.
Toki tuohon "köyhien" joukkoon mahtuu niitäkin, jotka tahallaan ryhtyvät tukiloiseksi valtion kustannuksella eivätkä edes yritä muuta. Tai niitä, jotka kieltäytyvät ystävän tavaroiden vastaanottamisesta lapsille, koska ne ovat väärää merkkiä. Mutta eiköhän heitä ole koko porukasta vain pieni osa. Suurin osa (eläkeläiset, vammaiset, pitkäaikaistyöttömät, opiskelun tosissaan ottavat, yksin elävät, yksinhuoltajat jne.) on aidosti toimeentulonsa kanssa juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella kitkuttelevia. Täytyy sanoa, että kun lukee köyhistä tai huonosti toimeentulevista kommentteja (menkääpä joskus piipahtamaan Vauva.fi-sivuille katselemaan heitä mollaavia kommentteja), joukossa on joskus mielestäni jopa mauttomuuteen asti meneviä ryöpsähdyksiä. Kuten kolmatta lasta odottavalle äidille, joka itse teki pätkätöitä ja jonka mies ei puutteellisen koulutuksen takia löytänyt töitä heitetty "ukko voi kouluttautua ja jos kerran niin huonosti tullaan jo ennestään toimeen, pitikö ryhtyä tuppaamaan maailmaan vielä uutta ruokittavaa lasta!". 

https://pixabay.com/fi/sodan-runtelemassa-pakolaisten-huono-2069727/
Mikähän siinä on, että hyvin tai kohtuullisesti toimeentulevat ovat niin vihaisia ja ilkeitä sanoissaan ja ajatuksissaan vähempiosaisia kohtaan? Iskeekö huono omatunto vai paha mieli omien "state of the art"-laitteiden, kodin sisustusinnon ja ulkomaanmatkojen takia? Vai tuleeko mieleen, että tuolla ei ole töitä ja saa lorvailla vaan kotona ja kuitenkin sillä on telkkari, puhelin ja tietokone niin kun minullakin. Miksi minun pitää raataa niiden eteen kun toi on hankkinut ne panematta tikkua ristiin? Kun ajatellaan, ketkä kuuluvat niihin kaikkein varattomimpiin ihmisiin, minusta ilkeily ja syyttely ovat turhia. Samoin ne kaikki "hyvät" neuvot siitä, miten säästetään missäkin asiassa. Eivätköhän ne kaikki ole jo entuudestaan pienituloisten tiedossa ja käytössä. Se ei kuitenkaan nykypäivänä enää tahdo riittää, varsinkin jos eläkeläinen, vammainen, työtön, yksineläjä tai yksinhuoltaja haluaa itselleen (tai lapsilleen) muutakin elämää kuin sen kotona nyhjäämisen, TVn katselun ja kirjaston kirjojen lukemisen. Onneksi meillä löytyy vielä seurakunta ja järjestöjä, jotka auttavat elämisen perustarpeiden ylläpitämisessä. Samoin käytettävissä ovat ilmaistapahtumat, seurakuntien ja järjestöjen harrastustoiminta, joissa vuosimaksut ovat 0-50 €, perinteinen ilmainen liikunta ja kirjastot monipuolisine tarjontoineen. Koittakaapa te vähäosaisia laiskoiksi tai loisiksi syyttelevät, ilkeyksiä ja neuvoja heittelevät ihmiset sen sijaan elää esim. 6 kk peruskansaneläkkeellä tai työttömyyskorvauksella toimeentulevan elämää (nettotulo käteen 500-700 €/kk + asumistuki). Nähtäisiin, miten te tulisitte toimeen ja mitä kikkoja keksisitte, kun kengät tai puhelin hajoavat tai sairastutte yllättäen ja joudutte valitsemaan joko lääkkeet tai syömisen? Miten hyvää, ravitsevaa ja trendikästä ruokaa syötte rahoillanne? Mitä harrastatte ja miten käytte ulkona, kun pakollisten menojen jälkeen kuukaudessa jää esim. 20 € käytettäväksi muihin menoihin?

https://pixabay.com/fi/sormi-k%C3%A4si-osoittaa-suunta-kohta-1922074/Kautta historian paremmin toimeen tulleet ovat puhuneet suureen ääneen siitä, että köyhyys/vähävaraisuus on asianomaisen oma vika. Aina. Paitsi silloin, kun parempiosainen on oman toimintansa takia pudonnut yhtäkkiä köyhäksi. Silloin vika on ollutkin kaikissa muissa. Joten on aika lakata syyttelemästä ja edes hetki yrittää asettua toisen asemaan. Meneekö yhteiskunnassa rahanjako aivan oikein, kun vauraampi väestönosa voi nousukauden aikana entistä pulleammin ja köyhä väestönosa entistä huonommin? Yritykset kuittaavat entistä parempia tukia ja jakaessaan osakkailleen pulleita osinkoja potkivat pois "ylimääräisiä" työntekijöitä. Kunnat toteuttavat lainarahalla mitä erilaisimpia "kehityshankkeita" ja nostavat samaan aikaan veroprosenttia lainakulujen maksamiseksi peruspalveluiden rapautuessa. Vähävaraisten tukien määrät pienenevät hintojen kallistuessa. Ne sormet voisi syyttävänä sojottamisen sijaan laittaa vapaaehtois- ja järjestötoimintaan. Tai kutomiseen ja leipomiseen naapurille tai tuntemattomalle. Kolikon tai tavaran voisi välillä laittaa ulkomaisen kummilapsen sijasta Pelastusarmeijan joulupataan ja ruokakortti-, lahjapaketti tai eläinruokakeräykseen. Omat ylimääräiset tavarat voisi laitta kiertoon lahjoittamalla tai myymällä kirppiksellä kohtuuhintaan. Ilmaistapahtumien määrää voisi lisätä. Mahdollisuuksia on monia. Ennen kaikkea vähemmän antipatiaa ja enemmän jos ei nyt sympatiaa niin ainakin empatiaa.

Kristiina

tiistai 13. marraskuuta 2018

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Klassikko: Munakasrulla

Viime viikolla tuli sen verran urakalla makeaa, että tällä kertaa on tarjoilla vain suolaista.

Munakasrulla on klassikko menneisyydestä, joka sopii myös nykypäivään. Se on helppo tapa piilottaa esim. ylijääneet kastikkeet arkiruokapöydässä. Se sopii illanistujaisiin, brunssipöytään ja jopa voileipäkakun korvikkeeksi juhliin. Täytteeksi voi laittaa aivan mitä hyvänsä: lihaa, kanaa, kasviksia, juustoja jne. Omani sai täytteeksi kanakastikkeen.

Munakasrulla broilertäytteellä

Pohja:
6 kananmunaa
5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl rosmariinia
Täyte:
400 g maustamattomia broilerisuikaleita
öljyä
1 rkl curryjauhetta
1 rkl paprikajauhetta
2 rkl vehnäjauhoja (tai esim. graham- tai täysjyvävehnäjauhoja)
2 dl vettä
1 kanaliemikuutio
2 dl ruokakermaa
2 tl timjamia
200 g tuoreita herkkusieniä tai 1 prk säilöttyjä
1 paprika
100 g vihreitä papuja
suolaa, mustapippuria
100 g juustoraastetta (mozzarella-emmental)

Tee pohja. Vatkaa kananmunien rakenne rikki (älä vaahdota). Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää maito, jauhot ja mausteet hyvin sekoittaen munien joukkoon. Anna taikinan turvota n. 0,5 h. Kaada seos leivinpaperilla vuoratulle reunalliselle uunipellille. Paista pohja uunin alakeskitasolla 225 ºC n. 15 min, kunnes pinta saa kauniin ruskean värin. Nosta kypsä munakaslevy uunista ja kumoa se puhtaalle leivinpaperille. Irrota paiston aikana käytetty pohjaleivinpaperi ja anna rullan jäähtyä.
Täytteeni kastike oli jo aiemmin tehtyä. Se syntyi näin: Kaada paistokasariin öljyä ja anna lämmetä. Lisää paprika- ja curryjauheet ja kuullota hetken aikaa aromien vapauttamiseksi. Lisää kasariin broilerinsuikaleet ja paista, kunnes ne ovat läpikypsiä ja saaneet hieman väriä. Ripottele päälle jauhot ja anna niiden kypsyä hetki. Lisää kanaliemi erissä ja sekoita kastike tasaiseksi. Lopuksi lisätään kerma, timjami ja tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Annetaan hautua hetki, maistetaan.
Kastikkeen kaveriksi rullan täytteeseen käytin paprikaa, vihreitä papuja ja herkkusieniä. Jos kastikkeen tekee vain rullaa varten, voi nämä täytelisukkeet lisätä jo kastikkeeseen sen tekovaiheessa yhdessä broilerinsuikaleiden kanssa. Puhdista ja viipaloi herkkusienet tai valuta tölkkiherkkusienet. Poista paprikasta siemenet ja kuutioi paprikanliha. Leikkaa jäiset pavut n. 2-3 cm paloiksi. Laita paistinpannulle tilkka öljyä, lämmitä ja lisää sienet. Paista niitä hetki, kunnes liika neste haihtuu. Lisää paprikakuutiot ja pavut. Anna lämmetä läpikuumaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.
Levitä jäähtynyt täyte munakaspohjalle (jos erilliset, ensin kastike sitten lisukkeet). Viimeistele täyte ripottelemalla päälle juustoraaste. Kääri munakas rullaksi kääretortun tapaan leivinpaperia apuna käyttäen ja nosta leivinpaperi levitettynä + rulla uunipellille. Ripottele rullan päälle juustoraastetta ja laita uuniin kuumenemaan, kunnes päällä oleva juustoraaste on sulanut ja rulla täytteineen lämminnyt (n. 10-15 min.). Nosta heti käytettävä rulla tarjoiluastiaan ja nauti salaatin kanssa.

Halloumisalaatti

2/3 pussia (á 100 g) friseesalaattia 
2 tomaattia 
1/3 kurkkua 
0,5 paprikaa 
tummia siemenettömiä viinirypäleitä 
200 g halloumijuustoa 
1 tl öljyä 
(75 g suolapähkinöitä karkeaksi murskattuina) 
Päälle: suolaa, mustapippuria 
öljyä (oliivi tai rypsi) 
balsamicoa 

Revi salaatti kulhon pohjalle. Pilko tomaatit ja kurkku, kuutioi paprika (poista ensin siemenet ja valkoinen osa sisältä). Lisää kulhoon. Lisää haluamasi määrä viinirypäleitä (puolita isot rypäleet). Mausta salaatti suolalla, mustapippurilla, öljyllä ja balsamicolla. Sekoita. 
Kuutioi halloumi. Laita paistinpannulle tippa öljyä (parilaa käytettäessä öljyä halloumi ennen kuutioimista). Paista paloihin kaunis pinta ja sekoita jäähtyneet juustokuutiot kulhoon salaatin sekaan. Lisää halutessasi suolapähkinät.

Kristiina

P.S. Somen taustatekijöistä kiinnostuneille tämä on ollut mielenkiintoinen viikko. Tortaina Yle 1 esitti Ulkolinjassa ohjelman venäläisistä trollitehtaista (löytyy vielä varmaan Areenasta) ja tänä iltana klo 22.00 Yle Fem esittää dokumentissa The Cleaners  kuvauksen sosiaalisen median sisältömoderaattoreista eli heistä, jotka päättävät siitä sisällöstä, joka sivuilta poistetaan.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Naisia, kummituksia ja rakkautta

Taas on käännelty muutama sivu lukiessa. Tällä kertaa kirjavalikoima on hieman erikoislaatuisempi.

Book
Huonosti käyttäytyvät naiset - prinsessat, jotka pitivät päänsä, jos mahdollista (Linda Rodriquez McRobbie) tarkastelee ylhäisiä, jopa kuninkaallisia naisia, jotka eivät käyttäytyneet yhteiskunnan (miesten) heille asettamien normien ja rajoitusten mukaisesti. Kirjan naiset on jaoteltu miesten/yhteiskunnan heihin kohdistamien rikottujen rajojen mukaisesti lukuihin Taistelijat, Vallankaappaajat, Vehkeilijät, Selviytyjät, Bilettäjät, Lutkat ja Hullut. Mukana on sekä ennemmin tai myöhemmin eläneitä historiallisia naisia että naisia, jotka ovat vielä elossa. Ennen kaikkea naisia, joista on saatavilla jotain tietoja. Naisia, jotka ovat jättäneet jälkensä historiaan, sellaisen jäljen, että heistä on kerrottu muuten niin miehisessä historiassa. Kirjasta löytyy ylen määrin erittäin kiinnostavia kertomuksia kirjailijan sarkastisten kommenttien saattelemana. Eniten ihailin kertomuksia naisista, jotka ovat ottaneet ohjat omiin käsiinsä jäämättä ruikuttamaan kohtaloaan. Sekä naisia, joiden käytöstä nimitettiin hulluudeksi tai outoudeksi, mutta joka usein oli tarkoituksellista hullun leiman hakua saadakseen tehdä, mitä haluaa. Joskus hulluus taas oli miesten keksimää valhetta omaisuuden saamiseksi itselleen.

Book
Maailman merkillisimmät kummitustarinat (Mervi Koski) taas ovat joukko tarinoita, joissa kummittelijat voivat olla muitakin kuin "ihmisiä" ja ihmiskummitukset taas eriluonteisia kuten kohteliaita, suojelevia, ilkeitä tai jopa tuhoisia poltergeistejä. Löytyy kuvauksia mm. linnakummituksista, julkisten rakennusten kummituksista, poltergeisteistä, aavekulkuneuvoista, aave-eläimistä ja kummitustaloista, joissa ei välttämättä voi asua. Tiedättekö, että maailmassa on kirjastoja, joissa todella kummittelee? Pitääpä pitää silmät auki ensi kerralla omassa kirjastossa asioidessa.
Kirjaa on helppo lukea, koska tarinoita ja ilmiöitä ei aleta riipimään kovin monimutkaisesti ja selityksin varustettuna. Parempi niin. Haluan itse iltajutustelussa kuulla sen totena kerrotun kummitusjutun, en selvitystä eri ilmiöistä, niiden alueellisuudesta tai toistumisesta eri kulttuureissa tai siitä, miten nuo kummitukset jaoteltaisiin erilaisten piirteidensä tai tekojensa mukaan. Tämä piirre haittasikin minua lukiessani samaan aikaan toista vastaavaa kirjaa suomalaisista kummituksista. Sitä en jaksanut loppuun sen selittelevän, tutkivan kerronnan ja huonon jäsentelyn takia.

BookHupsu rakkaus (Kaari Utrio) on taas taattua Utriota. Kirja sijoittuu 1800-luvun alkuun. Nuori leskirouva Hedda Becke on saanut serkultaan Nora Werneriltä kirjeen, jossa häntä pyydetään saapumaan Helsinkiin tytön seuralaiseksi, ystäväksi ja opastajaksi. Hän jättää kotiopettajattaren pestinsä ja saapuu Helsinkiin todetakseen kirjeen sisällön erilaiseksi kuin todellisuuden. Noran isä ja äitipuoli eivät olleet tietoisia kutsusta. Lisäksi paikalle saapuu velkojaan isännältä perimään komea aateliskapteeni Harry Lindmark kesken jo aiemmin Heddalle tukalan tilanteen selvittelyn. Hedda on kuitenkin rouva, leski ja itsellinen ammattia harjoittava nainen, joka ei turhaan ylhäisiäkään kumarra. Harry taas rakastuu päätä pahkaa ihmisiä hyväksikäyttävään, tyhjäpäiseen mutta kuvankauniiseen Noraan. Kun vielä talon isäntä kuolla kupsahtaa hetikohta velkaisena tyhjätaskuna, tomera Hedda saa taakakseen kaksi arkielämän edessä avutonta mutta tähtiin kurkottavaa naista ja yhden hyödyttömän miehen. Siirtyillään mökinrähjästä kartanoihin, Helsingistä Kymenlaaksoon. Rakkaus parka saa ihmiset tekemään isoja virheitä ja tuntemaan toivottomuutta. Mukana on myös iso joukko muita enemmän tai vähemmän hassuja tai vakavasti otettavia sivuhenkilöitä. Tuloksena on totaalinen farssi, joka turvalliseen tapaansa lutviutuu lopussa.
Pidän Utrion kirjoista. Toisaalta ne ovat kevyttä romanssikirjallisuutta. Taustalta löytyy kuitenkin aina tutkittua historiallista faktaa ja ajankuvausta, jotka muodostavat uskottavan ja todellisen perustan täydelle fiktiolle. Kirja on mukavaa kevyttä iltalukemista, jossa voi samalla paneutua ajan ilmapiiriin ja tapoihin. Ja välillä naureskella joillekin hassuille henkilöille ja toilauksille.

Kristiina