Google Website Translator

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Juhannuksena syötiin

En malttanut olla juhannuksen kunniaksi lykkäämättä tekstinpoikasta. Tytsy tuli Vaasaan viettämään kaupunkijuhannusta ja hänellä oli 2 toivetta. Noin ruokailun suhteen. Eli ribsit ja grillattu makkara. Valitettavasti tämän juhannuksen kelit eivät meitä suosineet. Juhannusaattona tuli vettä kuin aisaa ja tuuli puhalsi niin että tukka meinasi lähteä päästä. Onneksi joku aikanaan on keksinyt uunin. Söimme aaton kunniaksi mahat niin täyteen, että housut meinasivat hajota. Uunissa valmistuivat gratinoitu kukkakaali ja kolamarinoidut ribsit. Tytsyyn niitä upposi enemmän kuin tarpeeksi. Tietenkin juhannusaattoon kuuluivat myös uudet perunat. Sekä juoma, salaatti ja jälkiruoka. Salaattimestarina toimi Tytsy ja tuloksen resepti oli ihana.

Minttu-limejuoma

3 limen mehu
2 limeä lohkoina
0,75 ruukkua minttua
1,5 litraa sitruunajuomaa tai vichyä
(0,5 dl sokeria)

Purista 3 limen mehu kannuun. Lohko 2 limeä ja lisää kannuun. Leikkaa mintun oksat, hienonna ne veitsellä ja murskaa lehtiä hieman veitsen kahvalla. Laita lehdet kannuun. Jos käytät vichyä, lisää sokeri. Kaada sitruunajuoma tai vichy kannuun ja sekoita. Anna jäähtyä jääkaapissa muutama tunti.

Tytsyn melonisalaatti

0,5 (n. 1 kg) minivesimelonia
jää- tai jäävuorisalaattia
0,5 kurkkua
0,5 nippua retiisiä
kevätsipulin varsia
200 g salaattijuustoa
Kastike:
0,5 sitruunan mehu
1 dl rypsiöljyä
0,5 dl melonin mehua
0,5 tl suolaa ja mustapippuria

Leikkaa melonista haluamallasi välineellä (omenapora, piparkakkumuotti, jäätelöpallokauha) paloja kulhoon. Pese, puhdista ja viipaloi retiisit. Paloittele kurkku.
Tyhjennä jäljelle jäänyt meloninkuori jäätelöpallokauhalla. Saat salaatillesi kulhon.
Revi salaatti kulhon pohjalle. Lisää muut ainekset eli retiisi, kurkku, sipulinvarret ja melonit. Murusta sekaan salaattijuusto ja sekoita.
Tee kastike. Purista sitruunanmehu astiaan ja lisää öljy, melonista jäänyt mehu ja mausteet. Sekoita kastike salaatin joukkoon.

Vaikka napa tuntui repeävän, ilman jälkiruokaa ei selvitty. Tosin se hädin tuskin sopi mahaan.

Raparperi crème brûlée

1 vaniljatanko
3 kanamunan keltuaista
1 dl sokeria
2,5 dl kermaa (kuohu tai vispi)
0,5 dl maitoa
2 raparperinvartta (tai 1 dl pakastettua raparperia) paloiteltuna
fariinisokeria pintaan

Erottele kanamunan keltuaiset kulhoon ja valkuaiset erikseen (tee niistä vaikka mansikkamarenkeja). Halkaise vaniljatanko ja kaavi veitsen lappeella tai lusikalla tangon sisukset keltuaisten joukkoon. Lisää sokeri ja vatkaa sähkövatkaimella vaaleaksi vaahdoksi.
Lämmitä kerma, maito ja vaniljatango kiehumispisteeseen.
Sekoita kermamaito kuumana keltuaisvaahtoon koko ajan vispaten. Jaa seos annosvuokiin tai yhteen uunivuokaan. Lisää vuokaan raparperinpalat.
Kypsennä vanukas 100 ºC uunissa 1-1,5 tuntia. Jos vanukas ei siihen mennessä tunnu kiinteältä, jatka kypsennystä lämpötilaa nostamatta. Jäähdytä kypsä vanukas.
Ennen tarjoilua ripottele vanukkaan päälle fariinisokeria ja polta pinta tohottimella (Tytsyn mukaan polttimella) tai uunissa (250 ºC) rapean ruskeaksi.
Alkuperäinen resepti: https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001011980.html

 Säätiedotuksen luvatessa kohtuullista keliä ajattelimme lähtevämme grillille lauantaina. No, säätiedotus lupasi yhtä ja ilma oli toista. Olin kuitenkin luvannut Tytsylle makkaroita grillissä. Eikun kauppaan ja ostamaan kertakäyttögrilli. Siinä paistuivat sitten bratwurstit ja juustomakkarat. Sekä meille että kyläilemään tulleelle Katjalle Max-saksanpaimenkoirineen. Täytyy sanoa, että 45,5 m2 asuntoa sopii hyvin minulle ja 3 kissalle, mutta yhdelle 40-kiloiselle koiralle se on liian pieni tila.

Makkarat oli siis paistettu. Onneksi juhannusaatolta oli jäänyt salaattia ja gratinoitua kukkakaalia, joten saimme taas vatsaa venyttäneen aterian. Olin aloittanut juhannuspäivän jälkiruoan teon jo edellisenä iltana, mutta yllättävän hyvin se maistui kaikille syöjille.

Appelsiinivaahto-suklaamoussevanukas

Appelsiinivaahto:
3 liivatelehteä
2 kananmunaa
80 g sokeria
2 appelsiinin mehu (säästä 3 rkl kuumennettavaksi liivatteille)
2 dl vispi- tai kuohukermaa
Suklaamousse:
2 dl vispi- tai kuohukermaa
100 g tummaa suklaata
20 g tummaa suklaata rouhittuna
Päälle:

Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Erottele valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Vaahdota keltuaiset ja sokeri. Purista appelsiininmehu (miinus 3 rkl kuumennettavaksi) ja lisää keltuaisvaahtoon.  
Kuumenna 3 rkl appelsiinimehua. Purista liivatteista ylimääräinen vesi ja sulata ne kuumaan appelsiinimehuun. Kaada seos ohuena nauhana koko ajan vispaten keltuaisvaahtoon.
Vatkaa kerma vaahdoksi, samoin valkuaiset. Sekoita nuolijalla ensin kermavaahto keltuaisvaahdon sekaan ja lopuksi valkuaisvaahto. Kaada appelsiinivaahto tarjoilukulhojen tai ison tarjoiluastian pohjaksi. Anna hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin, mieluimmin yön yli.
Kuumenna 0,75 dl kermaa kiehuvaksi. Paloittele 100 g suklaata kuumaan kermaan ja sekoita, kunnes suklaa sulaa. Vatkaa 1,25 dl kermaa vaahdoksi. Rouhi veitsellä 20 g suklaata lastuiksi. Sekoita suklaalastut jäähtyneeseen kerma-suklaaseokseen. Sekoita lopuksi suklaakermaan nuolijalla kermavaahto. Kaada suklaamousse annoskulhojen tai tarjoiluastian päälle appelsiinivaahdon hyydyttyä.
Koristele annokset esim. paahdetuilla viinirypäleillä.

Juhannus on juhlittu. Jatketaan kaunista (toivottavasti) kesää.





Kristiina

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Blogi tauolle

Pidin sometauosta niin paljon, että päätin toistaiseksi, ainakin kesän ajan, olla tuottamatta blogiini uutta sisältöä. Toivottavasti jatkan taas syksyllä uudella innolla. En toistaiseksi sulje blogia lopullisesti, koska lukijat käyvät vielä katsomassa reseptejä, kirjajuttuja ja blogin tuunausohjeita.

HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE!


Kristiina

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Someton kuukausi

Olen päättänyt kokeilla jotain uutta. Nimittäin sometonta huhtikuuta. Sanat eivät ehkä sovi yhteen, mutta aion poistua somesta koko huhtikuuksi. Sen sijaan luen, harrastan ja vaikka koulutan kissojani. Vaikka tuskin ne muuta oppivat kuin pahoja tapoja. Toki käytän vielä silloin tällöin Googlea ja katson sähköpostit n. 1 kertaa/viikko. Onneksi myös puhelimeni on niin vanhanaikainen, että siitä ei ole vaivaa. Joten palataanpa asiaan toukokuussa, jolloin kerron tunnelmista.

Kristiina

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Maksaa ja ruskeakastiketta

Rakastan maksaa ja aina silloin tällöin huomaan ruumiini kaipaavan rautaa, koska saan hirveän himon maksaruokiin. Yleensä teen silloin jauhemaksakastiketta, mutta tällä kertaa taivuin jauhemaksapihvien puolelle. Maksaruoka ilman sipulia on taas kuin talo ilman aitanpolulla astelevaa emäntää, siis pilvinen. Pihvien kiinteyttäjänä voi käyttää korppujauhoja, mutta itse päädyin perunaan. Sitä paitsi hieman hifistelin. Yleensä paistan maksapihvini ohukaispannulla. Tällä kertaa halusin kuitenkin maut talteen, joten käytin pyöreitä rengasmuotteja ja tein pihveistä hieman "pullukampia". Tässä paistamistyylissä on tärkeää alhainen lämpötila, jotta peruna ja sipuli kypsyvät ja maksapihveistä tulee täyteläisiä. Tietysti myös pinnalta rapsakoita ja sinulle sopivan värisiä (minulle tummia, kiitos). Vielä yksi asia. Älä missään nimessä huuhdo ja pese kasaria, ennen kuin saat kastikkeen valmiiksi. Siten saat sekä maksapihvien että sipulin jälkimaun kastikkeeseen.

Maksapihvit

1 pieni tai 0,5 isoa sipulia
300 g raakaa perunaa
400 g jauhettua naudanmaksaa
1 kananmuna
0,5 tl meiramia
0,5 tl basilikaa
1 tl suolaa
valkopippuria
4 tuoretta salvianlehteä hienonnettuna
voita ja öljyä paistamiseen
sipulia pihvien päälle

Kuori ja silppua sipuli. Jos perheessäsi on sipulinvastustajia, voit myös raastaa sipulin hienoksi raasteeksi.
Kuori raa'at perunat ja raasta ne raastimen karkealla terällä.
Sekoita kulhossa sipuli, purjo, perunaraaste, maksa ja kananmuna tasaiseksi soseeksi. Mausta haluamillasi mausteilla ja yrteillä. Lisää suola ja ripaus valkopippuria. Sekoita tasaiseksi massaksi.
Lämmitä paistokasarissa öljy, lisää voi ja anna sen sulaa. Pienennä lämpö alhaiseksi (2-3) ja laita rengasmuotit kasariin. Laita muottiin 1,5 ruokalusikallista maksapihvimassaa ja peitä kasari kannella. Jos käytät ohukaispannua, laita massa ohukaispannun "koloihin" ja anna paistua alhaisella lämpötilalla. Molemmissa tavoissa sekä sipuli että perunat kypsyvät. Kun massa näyttää myös paistamattomalta päällyspinnalta hieman hyytyneeltä, poista renkaat (jos käytit niitä) ja käännä pihvit. Paista molemmat puolet haluamasi ruskean sävyyn ja siirrä valmiit pihvit lautaselle kannen alle. Lisää tarvittaessa rasvaa ja paista seuraava satsi, kunnes kaikki pihvitaikina on paistettu.
Leikkaa päälle tuleva sipuli ohuiksi suikaleiksi ja hauduta miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat hienosti hautuneita ja hieman jo makeahkoja.
Pihvit voi tarjota sellaisenaan perunalla tai muusilla höystettynä puolukkahillon kera. Tosin kastikefriikki tekee niihin myös soossin.

Kuten tiedätte, olen kokkausohjelmien ahkera seuraaja. Totesin Junior Masterchefiä katsoessani, että nykynuoret eivät hallitse peruskastikkeita, joista suomalaisin on ruskeakastike. Yleensä teen maksaruoat tomaattimurskasta perusteensa hakevaan kastikkeeseen, mutta tällä kerralla taivuin vielä kerran tekemään kastikkeen ruskeakastikepohjalle. Siis kaikki nuoret, näin tehdään perusruskeakastike ja maustetaan se. Yleinen ohje ruskeakastikkeen teossa on se, että laitetaan 1 osa rasvaa ja 2 osaa jauhoja. Itselleni on kuitenkin opetettu, että jauhojen kiehuessa rasvassa niistä tulee muodostua kaunis pitsi. Joten minun rasvamääräni ylittää hieman Sydänliiton suositukset. Muistakaa myös, että kastikkeeni on maustettu myötäilemään maksapihvejä. Jos teet jotain muuta kastikkeeseen, mausta se oman ruokasi mukaan.

Ruskeakastike

6 dl vettä
1 liha- kana- tai vihannesliemikuutio
2-3 rkl voita, öljyä tai margariinia
3,5 rkl vehnäjauhoja
70 g tomaattipyreetä
0,25 tl meiramia
0,25 tl basilikaa
4 salvian lehteä hienonnettuna
mustapippuria myllystä
suolaa, jos siltä tuntuu

Keitä liha-, kana- tai vihannesliemi kiehauttamalla kattilassa vesi ja lisäämällä sinne liemikuutio. Anna kuution sulaa kunnolla ja jäähdytä lientä hieman.
Lämmitä rasva kasarissa ja lisää vehnäjauhot. Käytä käsivispilää ja vatkaa jauhot rasvan kanssa tasaiseksi. Anna jauhojen paahtua haluamaasi ruskean sävyyn ruoan mukaan (kalaruoat vaaleammaksi, liharuoat tummemmaksi) välillä vispilällä sekoittaen, kunnes rasva-jauhoseos on tasaista eikä siinä ole jauhomöykkyjä.
Lisää pari kauhallista liha- tai vihanneslientä ja vispaa taas tasaiseksi. Jatka liemen lisäämistä jatkuvasti vispaten useammassa osassa. Maistele ja ala mausteiden lisääminen. Lisää esim. tomaattipyree, yrtit ja tarvittaessa suola.
Lisää kastikkeen sekaan minun tapauksessani jauhemaksapihvit tai muu pääruokasi. Anna kiehahtaa ja nauti.

Kristiina

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Somediktatuuria

Oletteko Facebookin tai esimerkiksi Instagramin käyttäjiä? Todennäköisesti olette. Oletteko huomanneet niissä nykyiset trendit? Aiemmin kavereiden postaukset ja kuvat näkyivät niissä aikajärjestyksessä sitä mukaan, kun kaverit niitä julkaisivat. Nykyisin palveluntarjoajat luovat algoritmeja, jotka näyttävät julkaisuja siinä järjestyksessä, jossa kuvittelevat minun haluavan niitä katsoa. Esimerkiksi Instagramissa näkyvät niiden ystävieni julkaisut, joista olen tykännyt, eivät niiden, jotka ovat lähiaikoina julkaisseet. Facebookissa toimitaan samoin, jos et valitse viimeisimpiä julkaisuja. Ja silloinkin pyritään näytettäväksi valitsemaan ne, joita olen peukuttanut eniten. Miten ihmeessä voin tykätä kavereitteni Instagram-julkaisuista tai FB-kirjoituksista, kun en edes näe niitä selaamatta julkaisuhistorioita todella kauas? Miksi itse julkaisisin enää mitään, kun julkaisuni sekä Instassa että FBssä näkyvät vain niille, jotka ovat jaksaneet tykätä tai peukuttaa?

Mikä oikeus palveluntarjoajalla on valita sisältö, jota haluan katsoa? Eiköhän se ole minun ihan henkilökohtainen oikeuteni ja oma valintani. En tarvitse heidän algoritmejaan ja heidän tapaansa valita katsomani postaukset. Valitsen sen ihan itse käyttäen omaa järkeäni ja valinnanvapauttani. Meillä on sanavapaus, jonka perusteella esim. lehdissä saa julkaista sanottavansa. Miksi meillä eivät samat säännöt päde somessa vaan siellä palveluntarjoaja valitsee sen, mitä me näemme? Se touhu on jo kuin diktatuurimaissa, joissa päättäjät valitsevat sen tiedon, jonka lukijat näkevät. Demokratiaa vai somediktatuuria? Olenkin varsinkin Instagramin kohdalla jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi viimeaikaiset postaukseni jäävät huomiotta ja vanhoista sen sijaan tykätään. Vähitellen se selvisi. Instagram ei näytä seuraajilleni uusimpia postauksiani. Vain vanhat löytyvät satunnaisesti. Joten miksi vaivautua käyttämään sitä?

Facebook iconOma lukunsa ovat mainokset. Ymmärrän toki, että tulot palveluntarjoajille tulevat mainoksista. Mutta sitä en ymmärrä, miksi ne mainokset ympätään muun tarjonnan keskelle. Mainokset ovat mainoksia ja ne tulee esittää omalla paikallaan erillään tietovirrasta. Katsele siinä Instakuvia tai FBn tekstitarjontaa, kun odottamatta keskellä onkin sponsoroitu mainos. Itse poistan nuo mainokset automaattisesti. Ennen katsoin sentään mainoksia, jotka kiinnostivat. Nykyisin niitä tulee tasaisesti Kaalimadosta autonrenkaisiin, joten mainosten poisto kiinnostuksesta huolimatta tai sen puutteesta tapahtuu joka kerta. Joten somen kautta mainostaminen kokee valitettavasti inflaation ja katsojaa eivät kiinnosta enää mitkään mainokset. Sama kuin TVssä. 20 minuutin ohjelmaan ympätään 2 mainostaukoa pidentäen jakson pituudeksi 30 minuuttiin, jolloin koko ohjelman katsominen alkaa vähitellen tympiä. Sitä joko ei katsota tai haluttavat ohjelmat äänitetään digiboxille ja mainokset kelataan ohi. Eli yhtä tyhjän kanssa koko some- ja TV-mainostaminen. Ainakin minun kohdallani.

Kristiina

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Tofua, muusia ja kermaista kalaa

Olen tofuneitsyt eli päätin ensimmäisen kerran käyttää salaatissa tofua. Koska en yrittänyt keksiä pyörää uudelleen, käytin tofun marinointiin Samassa liemessä-ohjelmassa näkemääni tofun marinointikastiketta pienin säädöin.

Tofusalaatti

Marinoitu tofu:
2 valkosipulinkynttä
pala inkivääriä tai 1 tl inkivääritahnaa
0,5 tl aniksen siemeniä
puolen sitruunan mehu
1 rkl soijakastiketta
1 rkl hunajaa
ripaus valkopippuria ja chilihiutaleita
1 tl seesamöljyä
300 g tofua
1 rkl rypsiöljyä paistamiseen

Murskaa valkosipulinkynnet. Jos käytät tuoretta inkivääriä, raasta se. Paahda aniksensiemenet kuivalla pannulla.
Sekoita kaikki marinadin ainekset kulhossa. Paloittele tofu pieniksi kuutioiksi ja sekoita kuutiot marinadiin. Peitä kulho kelmulla ja anna tofukuutioiden marinoitua pari tuntia.
Lämmitä rypsiöljy paistinpannulla ja paista marinadista siivilöidyt tofukuutiot kauniin ruskeaksi.

Salaatti
Kastike:
1 tl misotahnaa
0,5 sitruunan mehu
1,5 tl hunajaa
Salaatti:
1 dl maapähkinöitä
0,5 tl suolaa
150 g sekasalaattia
marinoitu tofu

Sekoita kastikeainekset kulhossa.
Paahda pähkinät kuivalla paistinpannulla ja suolaa ne (voit käyttää myös suolapähkinöitä). Murskaa pähkinät morttelissa.
Lisää salaattikastikekulhoon sekasalaatti, murskatut pähkinät ja valutettu tofu. Sekoita hyvin.

Koska tiesin tänä viikonloppuna haluavani kalaa, tein sen kaveriksi muusin. Mutta en tällä kertaa pelkästään perunasta.

Peruna-parsakaalimuusi

500 g (puikula)perunaa
350 g parsakaalia
1 kasvisliemikuutio
0,5-1 tl suolaa
2 rkl voita

Kuori perunat. Keitä niitä n. 20 min. vedessä, jossa on kasvisliemikuutio. 
Jos käytät tuoretta parsakaalia, silppua latvaosa kukinnoiksi ja kuutio varsiosa. Voit käyttää myös pakastettua parsakaalia. Lisää tuoreen parsakaalin varsiosat keitinveteen, kun perunat ovat kiehuneet 10 min. Lisää latvaosat 5 min. myöhemmin. Pakasteparsakaalin voit lisätä, kun perunat ovat kiehuneet n. 15 min.
Perunoiden ja parsakaalin pehmennyttyä ota keitinvesi talteen ja kuivaa aineksia hetki kuumalla liedellä. Soseuta muusi joko perunasurvimella tai, käyttäessäsi puikulaperunoita, sähkövatkaimella. Lisää suola ja sopivassa määrin keitinvettä, jotta muusista tulee notkeaa ja haluamasi paksuista. Lisää lopuksi voi, anna sen sulaa ja sekoita hyvin. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Minulta oli joululta jäänyt pakastimeen lämminsavulohta ja siikaa, joten päätin tehdä niistä kalamurekepihvejä. Kas kun oli taas aika syödä kalaa ja masukin oli samaa mieltä. Muista, että kun olet maustanut kalamassan ja ennen kuin paistat varsinaiset pihvit, tee pienestä nokareesta massaa koepaistos ja tarkista sen maut. Näin pihvien maku osuu kohdalleen.

Kalamurekepihvit kermakastikkeessa

150 g siikafileetä
150 g lämminsavulohta
1 kananmuna
suolaa, mustapippuria
1 tl sitruunamehua
kermaa
1 tl tillisilppua
Paistamiseen:
1 rkl öljyä
1 rkl voita
1 rkl sitruunanmehua
1 tl tilliä
Kermakastike:
1 sipuli
1 pieni paprika
1 porkkana ohuina siivuina
1 rkl vehnäjauhoja 
2 dl ruokakermaa
suolaa, sitruunapippuria

Valmistele kastikkeen lisukkeet. Silppua sipuli. Poista paprikasta kanta, halkaise se ja poista siemenet ja sisustan valkoinen osa. Kuutioi paprikanliha. Kuori porkkana ja vetele siitä kuorimaveitsellä ohuita suikaleita. Leikkaa suikaleet 2-3 osaan pituussuunnassa. 
Hienonna siika tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella ja laita silppu kulhoon. Lisää savulohi ja hienonna haarukalla. Sekoita tasaiseksi massaksi lisäämällä kananmuna, mausteet, sitruunamehu, kerma ja tillisilppu, kunnes massa on jämäkkää, mutta sopivaa pihveiksi (ei liian löysää).
Laita paistinpannulle öljy ja voi, sulata ja lisää sitruunamehu. Voit käyttää joko lettupannua, jolloin saat tasaisen pyöreitä kalapihvejä tai suurempaa kasaria, johon annostelet n. 1,5 rkl kalamassaa/pihvi. Paista pihvit käännellen niitä, kunnes pinta on haluamasi värinen. Lisää paiston lopussa tillisilppu paistinpannulle niin, että se antaa makua rasvaan, mutta ei pala. Nosta pihvit lautaselle odottamaan ja peitä ne kannella.
Tee kastike. Käytä kalapihvien paistamisesta jäänyt rasva paistokasarissa rasvana, lisää tarvittaessa tilkka öljyä. Kuullota sipuli ja paprika öljyssä 4-5 min. Lisää porkkanasuikaleet ja kuullota vielä 2 min. Lisää vihannesten sekaan jauho ja anna niiden imeä rasva ja turvota n. 2 min. Lisää kerma ja sekoita kastike tasaiseksi. Laita joukkoon kalapihvit ja anna maustua ja kiehahtaa n. 5 min. Nosta kalapihvit tarjoille lautasille ja valuta päälle kastiketta lisukkeineen. Nauti muusin ja salaatin kanssa.

Täytyy myöntää, että nämä minun ruokani eivät ole mitään fine dining-annoksia. Ne ovat rehtiä kotiruokaa. Mutta ajatelkaapa sitä arkista syömään istumista. Isäntä, emäntä tai molemmat käyvät työssä. Kun he tulevat työpäivän jälkeen nälkäisenä ruokapöytään, haluavatko he eteensä pinseteillä piiperretyn pikku amuse-bouchen vai reippaan annoksen perunaa ja lihapullia kastikkeella? Jätän piipertelyn kokkiohjelmille ja itse lätkäisen lautaselle hyvän annoksen muusia ja proteiinia kastikkeineen tai kunnon lautasellisen keittoa leipineen. Tosin usein liitän siihen myös salaatin kaveriksi ja joskus jälkiruoan, tosin senkin reilummanpuoleisena annoksena.

Kristiina

lauantai 24. helmikuuta 2018

100-vuotias Viro

Viime vuoden lopulla onnittelin 100-vuotiasta Suomea. Tänään onnittelen 100-vuotiasta Viroa. He ovat joutuneet kamppailemaan hieman enemmän itsenäisyytensä eteen kuin Suomi. Mutta sukulaiskansana heillä tuntuu olevan yhtä paljon sisua kuin suomalaisilla. Joten onneksi olkoon.


Kristiina

torstai 22. helmikuuta 2018

Mokailua ja oveluutta


Joskus on mukava lukea, että itseni lisäksi muutkin mokaavat. Kaiken lisäksi nuo mokat on kirjattu tekstinä kirjan lehdille. Kirjassa Tuhansien mokien maa - Tunaroinnin Suomen historia (Vesa Sisättö) aloitetaan siitä, kuinka Suomi asutettiin ja sitten kutsuttiin ruotsalaiset paikalle. Mokia käsitellään sekä yksittäisten ihmisten että hallitsijoiden kohdalta. Ensin käsitellään Ruotsin vallan, sitten Venäjän vallan aika. Lopussa ovat sitten itsenäisyyden ajan ja nykyajan mokat. On hassua lukea, miten meidän suuret päättäjämme töpeksivät siinä kuin vähäiset ihmisetkin. Ainoa vika tuntuu olevan siinä, että päättäjien töppäykset aiheuttavat paljon suurempaa vahinkoa. Oulussa pamahtaa asevarasto, Snellman pitää rahapussin nyörit niin tiukalla, että tuloksena on nälänhätä, ostetaan ilmavoimille lentokoneita, jotka eivät koskaan lennä, hurahdetaan tasakattoihin, jotka eivät kestä lumikuormia jne. Nykypäivän mokia ovat Nokia ja Nokia eli toisessa sotkettiin jätevesi vesiputkiin ja toisessa mokattiin käyttöjärjestelmä ja menetettiin Nokian puhelimet. Mielenkiinnolla sitä näin jälkikäteen lukee, miten joku voi mennä pieleen. Jälkiviisaus ja vahingonilo ovat aina hauskoja ilkuttavaksi ja vieläpä kirjan sivuille dokumentoituna.

Mokarintamalla jatkettiin kirjassa Unohtunut avain upotti Titanikin + muita historian mokia (Vesa Sisättö). Eli nyt mentiin ulkomaisiin mokiin. Mielenkiintoista oli historian ensimmäinen törppäys eli kun siirryttiin metsästäjä-keräilijästä maanviljelijäksi ja jäätiin säiden ja satojen armoille samalla kun ryhdyttiin pystyttämään rajoja ja saatiin aikaan maanomistusriidat. Piipahdetaan Pisassa, jossa hieno torni meni täysin "vinoon", mutta kasvoi nähtävyydeksi. Kolumbus hairahti reitiltä ja löysi "uuden", jo löydetyn mantereen koko ajan kuvitellen olevansa ihan muualla. Lontookin paloi ihan vahingossa laiminlyöntien takia. Custer tappoi sotilaansa ja itsensä, Japani teki virhelaskelman hyökkäämällä Pearl Harboriin, kokiksen reseptiä muunneltiin jne. Näitä mokia riittää myös yli 300 sivua lyhyesti katsastettuna jokaista erikseen. On se mukava huomata, että muuallakin kuin Suomessa törpätään oikein suuren maailman tyyliin. Kun kotomaassamme tapetaan muutama kymmenen tuhatta nälkään, niin Napo (ei-kavereiden kesken Napoleon) tai Aatu (no niille kavereille Heil vaan) tapattivat kymmenkertaisia määriä. Mokaa se omassa mielessään paraskin. Kannatta lukea ja ottaa opikseen, jos aikoo diktaattoriksi tai edes päätöksentekijäksi. Meinaan molemmat kirjat.

Oli taas aika päättä yksi kirjasarja. Päämaja Prahassa (Alexander Söderlund) päätti Guzmanin perheestä kertovan 3-osaisen sarjan. Olen aiemmin kirjoittanut ensimmäisestä ja toisesta osasta. Kolmas osa ei ehkä yltänyt aivan samaan kuin aikaisemmat. Tosin väkivaltaa on aivan yhtä paljon. Mutta kirjasarja oli saatava päätökseen maksoi mitä maksoi. Tai yökötti väkivallalla. Sairaanhoitaja Sophie Brinkmann on piiloutunut vainoojiaan Prahaan, mutta päättää kostaa Nemesiksilleen, varsinkin vainoojapoliisilleen Tommy Janssonille. Ja voi pojat, hän tekee sen komeasti. Tommy luulee olevansa niskan päällä, mutta tosiasiassa etsintäkuulutettu Sophie hallitsee tilannetta. No, melkein koko ajan. Samaan aikaan luostarissa asuva Hector Guzman haluaa poikansa itselleen ja hänkin on Sophien perässä. Kahden tulen välissä on vaikea selviytyä. Enempää selittelemättä naisen taito ja miesten inhat kujeet ovat lukemisen arvoisia.

Kristiina

tiistai 20. helmikuuta 2018

Ennen ja jälkeen - Before and after


HETA
UKKO
 AKKA


Ennen mää olin nuari ja nätti mut nyt mää oon vaan nätti, sano enttinen flikka, ko peiliin katto.


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Paikalliskaupat katoavat

Harmittaa taas tavattomasti, vaikka tämän vuoden alussa lupasin, etten suuremmalti kiukuttele harminaiheista. Tällä kertaa on pakko. Meillä täällä periferiassa on 2 kauppaa. S-market ja n. 1,5 vuotta sitten Siwasta K-marketiksi muuttunut pienempi kauppa. K-marketissa toimii myös postin ja Matkahuollon toimipiste. Jonkin aikaa sitten sain kuulla, että K-market tullaan lopettamaan. Tarkastin asian kaupasta ja tottahan se oli. He lopettavat maaliskuun lopussa vk. 12 eli juuri ennen pääsiäisviikkoa.

K-marketin logoHassuinta oli lopettamisen syy. Viime vuoden puolella S-markettimme uudisti ilmettään ja investoi rahaa kaupan pitämiseksi uudenlaisena ja enemmän tavaraa vetävänä. K-marketin lopettamisen syy taas on se, että sinne pitäisi investoida rahaa kaupan laitteiston ym. uudistamiseksi. Sanotaan vain, että onhan meillä 3 km kävelymatkan päässä Huutoniemen K-Supermarket posteineen, voitte asioida jatkossa siellä. Toisaalta taas toiseen suuntaan Liisanlehtoon aiotaan joskus tulevaisuudessa rakentaa uusi K-Citymarket. Tietysti alueelle, jonne pääsevät mukavasti vain autoilevat ihmiset samoin kuin toiseen nykyiseen Citymarkettiin, Kivihakaan. Sen sijaan bussiyhteyksien päässä oleva Citymarket Vaasan keskustassa aiotaan samassa yhteydessä muuttaa Supermarketiksi, koska K-ketjun mukaan 3 Citymarkettia tämän kokoisessa kaupungissa on liikaa. On sääli, että kauppaketjujen ajattelutapa on muuttunut tähän suuntaan. Investointi paikalliskauppaan, joka palvelee asukkaitaan ei kannata. Investointi anonyymiin, isoon markettiin kannattaa. Usein kauppaketjut esittävät, että jos toivot jotain tuotetta kaupan valikoimiin, puhu siitä kauppiaallesi. Se on onnistunutkin näissä paikalliskaupoissa. Mutta menepä tekemään se sama jossain suuressa automarketissa. On kuin tuuli huuliasi liikuttaisi, olet vain yksi 10.000 asiakkaasta muiden joukossa. Mitä se siellä kauppiasta hetkauttaa, jos et löydä haluamaasi tuotetta. Vieressä on toki toinen automarket, hae sieltä. Jos löytyy.

Joskus maailmanaikaan Suomessakin oli tärkeää pitää kyläkauppoja ja lähiökauppoja, jotta asukkailla olisi edes peruspalvelut. Tätä nykyä tuntuu olevan tärkeämpää rakentaa isoja automarketteja asutusalueiden ulkopuolelle autoilevien asiakkaiden käyttöön. Yksittäisillä ihmisillä tuntuu olevan halu vähentää ilmastomuutoksiin vaikuttavia tekijöitä, kun taas kauppaketjuilla tuntuu olevan tahto lisätä ilmastohaittoja rakentamalla marketteja autoileville. Kumpaakohan me kaupassakävijät haluamme, pikkukaupan omille kulmillemme vai sen ison marketin automatkan päähän kotoamme? Lisäksi Suomessa meitä haittaa se, että kilpailu on käynyt kotimaassamme kovin vähiin. S- ja K-ketjut ovat vähitellen syöneet kaikki yksityiset kaupat ja muut ketjut. Nykyisin vain Lidl kilpailee päivittäistavarakaupassa näiden ketjujen rinnalla. Itse hurraisin suureen ääneen, jos saisimme rinnalle jälleen yksityiset kaupat, jotka ostaisivat paikallisilta ja alueen tuottajilta tuotteet ja saisivat myydä niitä ostajille ilman keskusliikkeiden väliporrasta. Siksi kai REKO, torit ja hallit ovat tarpeellisia välikäsien poistamiseksi. Kunhan niissäkin hinnat pysyvät hallinnassa eikä heittäydytä yliahneiksi. Tosin meillä tuntuu olevan myös turhan paljon kauppoja sääteleviä lakeja ja säännöksiä. Joskus ne tuntuvat jopa keskusliikkeiden lobbaamilta ja kieltävät esim. läheltä ostetun tuotteen myymisen suoraan kaupassa, se tulee kierrättää keskusliikkeiden varastojen kautta paikalliseen kauppaan. Tiedä häntä, olisikohan lainsäätäjien ja päättäjien syytä työttömiä rankaisevien aktiivilakien ja sotesotkujen sijasta keskittyä vain turhan byrokratian purkamiseen? Ehkä sillä luotaisiin työpaikkoja sen sijaan, että suistetaan ihmisiä köyhyysrajan alapuolelle. Päivän sana tosin tuntuu oleva: Vaikeuta mielummin kuin helpotat, rankaise mielummin kuin kannustat.

Kristiina

maanantai 12. helmikuuta 2018

Laskiaisruokaa

Eilen oli laskiaissunnuntai ja huomenna on laskiaistiistai. Oli siis aika tehdä taas laskiaisruokaa. Minulla on laskiaiseksi vain 2 vaihtoehtoa. Blinit tai hernekeitto. Koska olen aina välillä paistellut blinejä, mutta hernekeittoa en ollut tehnyt kovin usein, oli sen vuoro. Valmistus tosin täytyy aloittaa ajoissa saadakseen sitä sunnuntaiksi, mutta uudelleenlämmitysten vuoksi se onkin parhaimmillaan juuri tiistaina. Hernekeittoa kun syö ruisleivän kanssa, niin kylmä tai huono kelikään ei tunnu niin mahdottomalta. Ruokailun päälle vielä pikku päikkärit ja vot, olo on oiva. Teidän kaikkien, jotka haluatte hernekeiton huomiseksi, täytyy ryhtyä tänä iltana hommiin.

Yleensä valitsen rokan seuraksi letut ja mansikkahillon. Tänä vuonna päädyin vaihtelun vuoksi toisenlaiseen ratkaisuun. Päätin pitkästä aikaa tehdä pannukakun. Kaverikseen se sai mansikkahillon sijasta tällä hetkellä sesonkituotteesta eli veriappelsiinista tehdyn siirapin. Sitä valutetaan pannaripalan päälle. Lisänä voi olla vaikkapa vaniljajäätelö, jos niin haluaa.

Pannukakku

5 dl maitoa
1 tl suolaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
Uunipellille:
2 rkl voita tai margariinia

Vispaa kulhossa maito, suola, sokerit ja vehnäjauhot tasaiseksi massaksi. Anna jauhojen turvota n. 1 h.
Esilämmitä uuni 175 ºC. Lisää pannukakkutaikinaan kananmunat ja vatkaa taikina tasaiseksi.
Annostele rasvanokareet uunipellille ja laita pelti lämmitettyyn uuniin pariksi minuutiksi, jotta rasva sulaa. Levitä sulanut rasva esim. pullasudilla tasaisesti uunipellille ja kaada pannukakkutaikina päälle.
Paista pannukakku uunin yläkeskitasolla, kunnes sen pinta saa kauniin värin.

Veriappelsiinisiirappi

1 veriappelsiinin raastettu kuori
3,5 dl veriappelsiinien mehua
1,5 dl sokeria

Pese appelsiinit hyvin. Itse käytin siirapin tekoon 1 kg veriappelsiineja.
Raasta yhden appelsiini kuori suoraan kattilaan, jossa keität siirapin. Purista appelsiineista mehu ja siivilöi se ennen kattilaan laittoa. Lisää joukkoon sokeri.
Keitä siirappia miedolla lämmöllä (3-4), kunnes nestemäärä on vähentynyt n. puolella.
Purkita siirappi puhtaaseen, sterilisoituun purkkiin. Jäähdytä ensin huoneenlämmössä ja sitten esim. jääkaapissa. Valuta siirappia jäätelölle, pannukakulle tai kakun päälle.

Kristiina

tiistai 6. helmikuuta 2018

Ylhäällä - Up there



Yhteen kahteen ylläällä ollaan ja siltiki ennem puolta yötä ylös noustaan.
-sananlasku Nivala


Pieni Lintu - MakroTex challenge

maanantai 5. helmikuuta 2018

Pizzapiiras ja hapankaali

Ruoka-aika. Tuli taas tehtyä sunnuntairuokaa. No, vähän alkuviikonkin, täytyyhän sitä syödä muulloinkin kuin sunnuntaina.

Mieleni on jo pitemmän aikaa tehnyt pizzaa. Sitten muistin joskus lukeneeni samantapaisesta piiraasta nimeltään Flammkuchen. Se tulee Elsassin alueelta Saksan ja Ranskan rajalta ja muistuttaa pizzaa, muttei kuitenkaan ole pizza. Joten perehdyin asiaan ja ajattelin kokeilla.

Nyt muutama varoituksen sana. Piiras maistuu aivan ihanalta, mutta toteutus osoittautui vaikeaksi. Maultaan tämä piiras oli A1-luokkaa, mutta toteutus meni niin metsään kuin olla ja voi. Eli oliko tämä keittiömoka vai succee, sen voi jokainen päätellä itse koittamalla.
Aloitus oli taikinan kaulitseminen mahdollisimman ohueksi mutta myös sellaiseksi, että sen saa irti leivonta-alustalta ja liukumaan pellille. Helppo nakki. Levitä alustalle leivinpaperi, jauhota se kevyesti ja lättää taikina sen päälle. Ripottele taikinan päälle kevyesti jauhoja ja päälle toinen leivinpaperi. Kauli pohja mahdollisimman ohueksi leivinpaperien välissä. Leivinpaperin päistä kiinni ottaen käännä kauliessasi välillä koko hötäskä ja tarkista, että paperit irtoavat. Ei ongelmaa. Lätyskä nimittäin oli tarkoitus liu'uttaa täytteineen tulikuumalle uunipellille. Näin pohjasta tulisi rapea. Toinen vinkki oli joko öljytä leivinpelti tai käyttää leivinpaperia. Pelkäsin molemmissa tapauksissa hirveää käryä, joten en tehnyt kumpaakaan. Tyhmää. Joka tapauksessa taikina oli hyvä ja irtonainen. Sitten lisäsin täytteet ja otin kuumenneesta uunista leivinpellin laittaakseni sille täytetyn, ihanan piirakan. Ei onnistunut. Täytteet kun painoivat sen verran, ettei sitä liukumaan saanut pellille Oskarikaan. Lopuksi, koska en käyttänyt öljyä enkä leivinpaperia, piiraan saaminen irti pelliltä oli työn takana. Mutta kun sen sai irti, maku oli mitä herkullisin. Joten tätä täytyy yrittää vielä uudelleen uusin konstein. Kehottaisinkin jokaista kokeilijaa tekemään taikinan ja täytteet valmiiksi, liuttamaan taikinan joko voidellulle pellille ja lisäämään täytteet vasta sitten nopeasti tai käyttämää leivinpaperia.

Flammkuchen

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 tl kuivattua basilikaa
0,8-1 dl vettä
2 rkl öljyä
Täyte:
1 sipuli
0,5 rkl öljyä
1 prk (150 g) Crème fraichea
1 dl bulgarianjogurttia maustamatonta
1 valkosipulinkynsi
0,25 tl suolaa
ripaus mustapippuria
0,5 tl chilihiutaleita
100 g savupekonia
ruohosipulia
(rucolaa)

Tee ensin taikina. Sekoita kulhossa jauhot, suola ja basilika. Lisää vettä, kunnes saat aikaiseksi sormista irtoavan, mutta vielä notkean taikinan. Lisää lopuksi öljy ja vaivaa se hyvin taikinaan. Peitä kulho tuorekelmulla ja anna sen levätä huoneenlämmössä.
Kuori sipuli, puolita se pitkittäissuunnassa ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Lämmitä öljy paistinpannulla tai kasarissa miedolla lämmöllä (3-4) ja kuullota sipulit pannulla. Siirrä pannu syrjään ja jäähdytä kuullotetut sipulit.
Sekoita Créme fraiche ja jogurtti. Kuori valkosipulinkynsi ja murskaa se veitsenlappeella. Tarvittaessa pilko se veitsellä pieneksi. Sekoita Créme fraiche-seoksen joukkoon valkosipuli, suola, mustapippuri ja chilihiutaleet.
Laita uuniin leivinpelti ja lämmitä uuni 250 ºC. Pellin ja uunin lämmetessä levitä leipomisalustalle leivinpaperi ja jauhota se kevyesti. Muotoile hieman taikinaa haluamaasi muotoon (pyöreä, neliskanttinen, ovaali), jauhota taikinan pinta kevyesti ja laita toinen, alaleivinpaperin kokoinen leivinpaperi taikinan päälle. Kauli taikina näiden kahden paperin välissä mahdollisimman ohueksi välillä varmistaen papereita käännellen, että kaulittu taikina irtoaa helposti papereista. 
Siivuta pekoni ja erottele valmiiksi palat toisistaan. Silppua ruohosipuli.
Jos aiot laittaa piiraan pellille leivinpaperin päällä, kokoa täyte taikinapohjan päälle. Jos käytät öljyttyä peltiä, liu'uta pohja ensin kuumalle pellille ja kokoa täyte pohjan päälle nopeasti. Muista, että pelti on tulikuuma.
Sivele Créme fraiche-täyte mausteineen pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Lisää päälle kuullotetut sipulisuikaleet. Ripottele niiden päälle tasaiseksi kerrokseksi pekonisuikaleet ja lopuksi ruohosipulisilppu. Paista uunin keskitasolla 12-19 min., kunnes taikinan reunat ruskistuvat. Itse en voinut vastustaa käyttämästä rucolaa valmiin piirakan päällä, mutta se ei ole mitenkään pakollista. Tämä piiras oli kiva yllätys maullisesti.

Piiraan seuraksi piti saada jonkinlainen salaatti. Tässä vaiheessa vuotta olen loputtoman kyllästynyt tavanomaisiin vihreisiin salaatteihin. Selailin läpi saamaani Yhteishyvä-lehteä ja siitä silmiini osui ohje hapankaalisalaatista. Koska olen armoitettu hapankaalin ystävä päätin heti kokeilla sen toteuttamista. Toki omalla twistilläni, niinhän minä aina.

Hapankaalislaw

1 punasipuli
0,5 rkl öljyä 
0,25 tl valkosipulirouhetta
400 g hapankaalia
2 porkkanaa
1-2 omenaa (2 pientä, 1 iso)
1 dl bulgarianjogurttia maustamatonta
1 rkl Dijon-sinappia
1 rkl sokeria tai ruokosokeria
0,5 sitruunan mehu
(suolaa)

Kuori ja suikaloi sipuli. Lämmitä öljy kasarissa. Lisää joukkoon valkosipulirouhe ja sipulisuikaleet ja kuullota niitä hetki. Anna jäähtyä.
Huuhdo itse tehdystä hapankaalista tarvittaessa liika suola pois ja valuta hapankaali hyvin.
Raasta porkkanat karkealla terällä. Kuori omena ja viipaloi se "julienneiksi". 
Sekoita kulhossa hapankaali, porkkanaraaste, omenasuikaleet ja sipuli. Lisää jogurtti, sinappi, sokeri ja sitruunamehu. Sekoita hyvin tasaiseksi massaksi. Anna vetäytyä huoneenlämmössä n. 20 min ja maistele sen jälkeen. Koska hapankaali on suolaista, päätä vasta sitten, tarvitsetko lisäsuolaa. Mausta tarvittaessa.
Peitä kulho tuorekelmulla tai pussilla ja anna salaatin maustua jääkaapissa muutama tunti. 
Alkuperäinen resepti: Yhteishyvä ruoka 1/2018





perjantai 2. helmikuuta 2018

Haluan huomiotasi

On aika päivittää taas hieman kisujuttuja.

Kissat nukkuvat n. 65-75 % vuorokaudestaan. Sen lisäksi ne syövät ja käyvät asioillaan. Loppu ajasta vaaditaankin sitten leikittämistä, ne saavat hullunkohtauksiaan tai touhuavat omiaan (= omistajan mielestä pahantekoa, kissan mielestä itsensä huvittamista tai tarmon purkamista/metsästämistä). Itse olen ylpeä meidän vanhimmastamme, nyt 10-vuotiaasta Hetasta. Vaikka se on ihmisen iässä jo reilusti keski-iän ylittänyt, se amokit tai kuten itse nimitän, ADHD-kohtaukset, ovat monumentaalisia. Olen joskus yrittänyt videoida niitä kohtauksia, mutta ilmeisesti minun refleksini keski-ikäistyvät nopeammin kuin kissani, koska tuloksena on ollut hienoja kuvia seinistä, ovista ja huonekaluista. Ainoa mikä niistä puuttuu on kissa, koska se on aina huomattavasti nopeampi. Yleensä kohtaus päättyy kirjahyllyn päälle tai keittiön ikkunan ääreen säksättämään kaikkea, mikä ulkona liikkuu. Sen jälkeen on juoma- ja syömätauko ja paluu sohvalle ottamaan unet. Jos satun istumaan itsekin sohvalla, se luo minuun merkitsevät katseen, kääntyy selälleen ja ilmoittaa näin: "Nyt olisi hyvä hetki pienille masurapsuille, että uni tulisi paremmin".

Kauhukaksikko eli Ukko ja Akka ovat taas osaltaan lörppöjä. Akan hereillä ollessa se ilmestyy johonkin lähelle tuolille, pöydälle tai sohvalle ja aloittaa valtavan miukutuokion eli lörpötyksen kanssani. Maailman huvittavin asia ainakin ulkopuolisen silmin ovat sen höpötyshetket, jotka vaativat että vastaan sille. Joten minunkin on ollut pakko opetella "kissaa" ymmärtämättä yhtään, mitä me höpisemme. Koko juttu alkaa sillä, että se istuu johonkin lähelle ja alkaa pölpöttää. Silloin minun on vastattava sille samanlaisilla kiljauksilla tai miukauksilla ja näin me voimme jatkaa jopa 5 min. Toivottavasti kukaan vieras ei sitä tule todistamaan, koska todennäköisesti silloin minulle saatettaisiin soittaa pii-paa auto. Mutta se nyt vaan on joka päivä muutaman kerran toistuva tapahtuma, jolloin on pakko jutella sen kanssa, muuten se loukkaantuu.

Ukko vaatii huomiota täysin toisin äänin. Aamuisin se töräyttää sen aiemminkin mainitun rääkäyksensä korvaani vaatien, että on aika herätä ja alkaa rapsuttaa ennen ruokailua. Kun se haluaa huomiotani, päivärapsuja tai jotain muuta, se päästää käheitä miukaisuja. Aivan kuin sillä olisi kurkku kipeä. Mutta jos sitä ei tarpeeksi huomioi, kurkkukipuinen ääni katoaa ja tilalle tulevat jälleen erittäin äänekkäät rääkäisyt. Lisäksi nimitän sitä joskus pässiksi. Ei siksi, että se olisi tyhmä vaan koska se tehostaa ääntelyään puskemalla minun käsiäni tai päätäni kuin pässi. Sillä täytyy olla todella paksu kallo, niin voimakkaita nuo puskut ovat.

Kissoilla on monia tapoja herättää palvelijansa huomio niiden mielestä tärkeisiin asioihin. Yllä olevat olivat joitakin minun kissojeni tapoja.

Kristiina

tiistai 30. tammikuuta 2018

Keskeneräinen - Unfinished



Can anything be sadder than work left unfinished? Yes, work never begun.

-Christina Rossetti

Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Äänestyspäivä

Tänään on presidentinvaalien 1. kierroksen varsinainen äänestyspäivä. Moni on toki äänestänyt ennakkoon (reilu 30 % äänioikeutetuista), mutta loppujenkin olisi aika nostaa ahterinsa sohvalta ja piipahtaa siellä äänestyspaikalla. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos et äänestä, et ole oikeutettu myöskään valittamaan seuraavan presidentti- tai eduskuntakauden aikana. Meille Suomessa on suotu se onni, että kaikki täysi-ikäiset saavat äänestää ja vaalimme ovat rehellisiä. Olemme siksi jopa etuoikeutetussa asemassa. Meillä on myös vaihtoehtoja, joista valita. Siksi on kansalaisoikeus ja samalla kansalaisvelvollisuus käyttää sitä oikeutta, joka meille on suotu. Itse olen ennakkoäänestänyt, joten minä saan ruikuttaa päätöksistä jatkossakin. Sitä paitsi presidentinvaaleissa on helpompi valita ehdokkaista, koska valitun tulee erota puolueesta ja toimia vain omien periaatteittensa mukaan. Eduskuntavaaleissa valinta on vaikeampi. Vaalikoneet kertovat yksittäisen ehdokkaan mielipiteet, vaikka loppukäänteessä niiden pitäisi kertoa vain puolueen mielipiteet eli ne, joita kansanedustajien on pakko noudattaa. No niin, painukaahan äänestämään seuraavaa presidenttiä.
Kristiina

maanantai 22. tammikuuta 2018

Salsaa, makkaraa ja siemeniä

Tänä viikonloppuna minuun iski nostalgia ruoan suhteen. Aikanaan meillä äiti teki silloin tällöin uunimakkaraa. Tosin se erosi nyt tekemästäni uunimakkarasta siinä, että hän laittoi makkaran juustosiivuineen ja sinappeineen uunivuoan pohjalle ja päälle laitettiin perunamuusi joskus ryyditettynä porkkanalla, pinaatilla ym. Lasten oli näin pakko syödä sitä vihannesmuusia saadakseen myös makkaraa. Päällä oli joko juustoraastetta, korppujauhoja tai ei mitään.

Itse valitsin hieman kevyemmän version eli uunimakkaraa sellaisenaan ja kaveriksi salsaa. En ole erityisesti makkaran ystävä, mutta muistelot ovat muisteloita ja joskushan sitä pitää yrittää. Isommalla joukolla syödessä kannattaa annokseen lisätä se muusikin, oli se sitten perusperunamuusia tai esimerkiksi bataatista tehtyä. Koska salsassa on tomaattia, käytin makkaran kaverina vain juustoa. Salsan taas tein jo edellisenä iltana, koska mausteiden täytyy antaa tasaantua jääkaapissa ennen tarjoilua.


Tomaatti-paprikasalsa

4-5 tomaattia (400-500 g)
1 pieni paprika
1 punasipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 mieto chili
1 tl kuivattua basilikaa
puolen sitruunan mehu
1 rkl rypsiöljyä
1 tl suolaa
0,5 tl savupaprikajauhetta
sokeria maun mukaan (n. 0,25 tl)
suolaa ja mustapippuria
persiljaa tai korianteria

Leikkaa tomaatit puoliksi ja poista kanta. Puolita puolikkaat lohkoiksi ja poista mehu- ja siemenosa. (Älä heitä niitä pois vaan laita rasiaan ja käytä ne keittoon tai kastikkeeseen). Kuutioi tomaatinliha pieniksi kuutioiksi ja laita kulhoon.
Silppua sipuli, valkosipuli ja kuutio paprika pieniksi kuutioiksi ja sekoita ne tomaattien kanssa.
Lisää muut ainekset kulhoon, sekoita ja anna maustua jääkapissa ainakin muutaman tunnin, mieluimmin yön yli. Koristele annokset persiljalla tai tuoreella korianterilla.

Uunimakkaraan makkarana voi käyttää erilaisia vaihtoehtoja kuten ryynimakkaraa, bratwurstia, chorizoa jne. Itse päädyin tällä kertaa perinteiseen lenkkimakkaraan. Juustoakin voi vaihdella miedosta kermajuustosta emmentaliin tai cheddariin ja sinihomejuuston ystävät voivat valita vaikka sen. Jos teet palanpainikkeeksi vain perunamuusia, voit laittaa viiltoihin myös tomaattiviipaleita.

Uunimakkara

1 HK:n Sininen lenkki (580 g)
sinappia
juustoa siivuina
(tomaattia viipaloituna)

Lämmitä uuni 200 ºC.
Poista makkarasta kuori (lenkistä tai muusta vastaavasta tuotteesta, ei tuoremakkarasta). Leikkaa makkaraan viiltoja n. 2-3 cm välein ja pursota tai sivele niihin sinappia (käytä mielikuvitusta, ryynimakkaraan voisi sinapin sijasta käyttää vaikkapa puolukkasosetta). Viipaloi juusto ja laita juustoviipaleet viiltoihin. Paista makkaraa kannellisessa vuoassa tai vuoassa, jonka peität foliolla uunin keskitasolla 20 min. Poista kansi/folio, siirrä makkara uunin ylätasolle ja paista vielä n. 5 min, kunnes juusto ja makkara saavat hieman väriä.

Koska kerran lämmitin uunin ajattelin, että samallahan sitä paistaa palanpainikkeeksi sämpylöitä. Tytsyn mielestä tässä kohtaa aloin jo kuulostaa omalta äidiltäni, jonka mielestä uunia ei kannata lämmittää yhden ruoan takia. Hih. Koska tällä hetkellä siemenet ovat muodissa, ajattelin minäkin kokeilla siemensämpylöitä. Niistä piti tulla litteitä johtuen rakkaussuhteestani leivänpaahtimeni kanssa (lämmin sämpylä ja levite siihen päälle aamulla, nam). Sämpylät vaan olivat eri mieltä ja niistä tuli puolipyöreitä. Onneksi ne kuitenkin halkaistuna sopivat sinne paahtimeen. Täyspyöreiksi leivottuna ei olisi ollut asiaa koko värkkiin. Reseptin taikinasta sukeutuu 12-15 sämpylää.

Siemensämpylät

2 rkl seesaminsiemeniä
2 rkl pellavansiemenrouhetta
2 rkl paahdettuja kurpitsansiemeniä
1 tl fenkolinsiemeniä
1 dl kaurahiutaleita
1 pussi (11 g) kuivahiivaa
3 tl sokeria tai ruokosokeria
0,75 tl suolaa
3 dl maitoa
n. 5 dl sämpyläjauhoja
2 rkl öljyä tai sulatettua voita
(Voitelu: 0,5 dl maitoa tai vettä ja seesaminsiemeniä)

Murskaa morttelissa kurpitsan- ja fenkolinsiemenet.
Laita kaikki eri siemenet kulhoon ja sekoita. Annostele joukkoon kaurahiutaleet, kuivahiiva, suola, sokeri, ja 1 dl jauhoja. Sekoita.
Jos käytät voita, sulata se ja anna jäähtyä.
Lämmitä maito 42 ºC. Sekoita se tasaiseksi massaksi siemen-jauhoseokseen. Alusta joukkoon loput jauhot niin, että taikina jää keskipehmeäksi (tarttuu vielä hieman käsiin). Lisää lopuksi rasva ja sekoita se hyvin taikinan joukkoon.
Peitä kulho liinalla ja anna kohota kaksinkertaiseksi huoneenlämpöisessä, vedottomassa paikassa n. 1 tunti (itse tökkään kulhon päällä olemattomaan uuniin tai mikroon).
Vaivaa taikina pötköksi ja jaa pötkö suhteellisen tasaisen kokoisiksi paloiksi. Sämpylät voit tehdä sellaisiksi kuin haluat: pyöreiksi, pitkulaisiksi tai litteiksi. Nostele valmiit sämpylät leivinpaperilla päällystetylle pellille ja peitä ne liinalla. Anna sämpylöiden nousta n. 30 min.
Lämmitä uuni 200 ºC. Jos haluat, voitele kohonneet sämpylät maidolla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista sämpylöitä n. 20 min., kunnes ne saavat kauniin värin.

Jälkiruokaa ei tällä kertaa tullut, koska mahan sai näilläkin eväillä täyteen. Jälkiruoan paikkasi sesonkituote eli appelsiini.

Kristiina

lauantai 20. tammikuuta 2018

Nuha ja tienhoito

Photo by Allan Foster (https://www.flickr.com/photos/foshydog/3208368220)
On taas se aika vuodesta, jolloin nenä vuotaa kuin vesihana ja aivastelen niin, että ennen joulua putsatulle koneelle näppäimistöineen ei ole ollut asiaa. Ne riukaleen räkäklimpit kun lentävät näytölle ja näppäimistöille, jos ei se nenäliina löydy heti vierestä. Tilannetta ei auttanut yhtään se, että taloyhtiössämme ei tullut lämmintä vettä viikkoon kuin satunnaisesti tunnin silloin, toisen tällöin. Epäilin putkikorjauksia ja lähetin viestin taloyhtiölle, joka ei tiennyt mitään asiasta. Onneksi sekin asia on nyt korjattu.

Yhdystie 2640 LuviaKyliltä kuului taas kummia. Alahärmässä yhdystie 7300 on niin huonossa kunnossa, että liha- ja rehurekat maatiloille kaatuvat tien huonon kunnon takia tai jäävät jumiin talvella liukkaalla tiellä. Kas kun tietä kavennettiin ojien kaivuun yhteydessä ja hiekoituskin on vähän sitä ja tätä. Tien hoidosta vastaa Destia, joka ei ottanut lukuisia valituksia kuuleviin korviinsa. Tien varrella sijaitsevien tilojen omistajat päättivätkin ottaa vanhanaikaiseen tyyliin asiat omiin käsiinsä ja hoitaa tien kuntoon itse. He keräsivät rahat keskuudestaan ja tekivät suunnitelman tien kunnostamiseksi kuljetusturvalliseksi liikenteelle. Valitettavasti suunnitelmille tuli stoppi. Ely-keskus ilmoitti, että vastuu ja riskit tiestä kuuluvat Destialle ja siksi tietä ei voi korjata tai parantaa yksityisesti. Eli siis kun tie on yleinen ja kuuluu kunnan huollettavaksi, mutta sitä ei huolleta tai työ tehdään huonosti, eivät tietä tarvitsevat saa mennä itse sitä räpeltämään. Ainoa ratkaisu asiaan olisi kai tien muuttaminen yksityiseksi ja siten saada se tiekunnan hallintaan. Kaavoitusalueella tämä voi kuitenkin olla vaikea asia. Tuntuu jotenkin hassulta, että kunta tai Destia ei hoida elinkeinonharjoittajille tärkeää asiaa kuntoon, mutta et saa tehdä sitä itsekään. Jos nyt ajattelee pienemmässä mittakaavassa teitä, niin tämähän tarkoittaisi sitä, että jos pyllähdät pyrstöllesi yleisellä tiellä hiekanpuutteesta tai ison kuopan takia ja menet heittämään sinne hiekoituksen tai täytettä kuoppaan, teet väärin. Kun se on kunnan tai kaupungin hoitoon kuuluva tienpätkä, et saa heitellä sinne santaa. Siitä huolimatta, että siellä ihmiset kaatuvat liukkaassa tai kuoppaisessa kohdassa. 
Hallitus piti suurta meteliä kautensa alussa siitä, että sääntöjä vähennetään. Ei kuitenkaan tunnu siltä, pikemminkin niitä tiukennetaan. Kannattaisi pitää suu supussa siitä, mitä on tarkoitus tehdä, kun toimitaan todellisuudessa vastakkaiseen suuntaan.


Kristiina

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Historiaa, kissajoulua ja koiranelämää

Olemme päässeet aloittamaan vuoden 2018. Toivon kaikille tapahtumarikasta ja hauskaa vuotta.


Joulu ja uusi vuosi tarjoavat hyvän tilaisuuden laiskotteluun. Saa syödä mahansa täyteen hyvää, mieleistänsä ruokaa, katsoa lastenohjelmia ja -elokuvia niin paljon kun lystää ja vielä yöpuvussa. Sekä lukea kirjoja, jotka saattavat tuntua lapsellisilta, mutta sielua lämmittäviltä.

Siitä pääsemmekin kirjoihin. Pyhät ovat siitä ihanaa aikaa, että saa olla lapsellinen tai hieman eläimellinen. Eläimet ja joulu liittyvät omassa mielessäni hyvin yhteen.

Koiramäen Suomen historia (Mauri Kunnas) on lyhyt katsaus Suomen historiaan sarjakuvan ja kerronnan keinoin. Historiaselitykset ovat tietysti hieman omaa lajiaan, mutta kuvat niin taidokkaita, että niiden tarkasteluun menee enemmän aikaa kuin pelkkään tekstiin. Sitä paitsi kuville ja tekstillekin on mukava hihitellä paikka paikoin. Taattua Kunnaksen tuotantoa, johon jokaisen pitäisi tutustua. Ihanaa luettavaa ja selattavaa silloin, kun eniten laiskottaa.

Jul med Bob (James Bowen) jatkaa Jamesin tarinaa uudesta elämästään Bob-kissan kanssa. Bob todella nauttii Jamesin mukaan joulusta. Kuusesta, jota ei saa koristella miten vaan ja jonka oksatkin pitää asetella niin, että se näkee myös lahjat kuusen juurella. Vaatimattomasta, mutta molempien mieleisestä jouluateriasta. Ja tapaninpäivästä, jolloin paras ystävä Belle tulee joulukylään, tekee uuden aterian ja kaikki kolme syövät yhdessä jakaen lahjat. Tosin kirjan joulunalusaika alkaa huonosti. Jamesin jalka on kipeä, keli on kylmä ja lumisateinen, sähkö ja kaasu uhkaavat katketa juuri jouluksi. Rahaa pitäisi saada välttämättömään, joten parin on säätä uhmaten pakko lähteä kadulle soittamaan ja myymään työttömien lehteä pelastaakseen edes jotain joulusta. Mutta hyvät ystävät, jotka tuntevat heidät kadulta vuosien varrelta sekä ystävä Belle pelastavat heidän joulunsa ja niin siitä loppujen lopuksi muodostuu kummallekin hyvä, kaunis muisto.
Juuri sopivaa lukemista joulunaikaan. Vaikka kirjassa kerrataankin paljon entisiä, huumemuistoisia tapahtumia, siinä kerrotaan kauniisti myös joulun hengestä ja Bobin joulurakkaudesta. Sekä tietysti myös siitä, miten James vihdoinkin nauttii joulusta Bobin ja ystävien kanssa. Oikein sopiva kirja sekä jouluun että muulloinkin.

Arthur (Mikael Lindnord) on kertomus seikkailu-urheilijasta, hänen elämästään, joukkueestaan ja siitä, miten joukkue Ecuadorissa kilpaillessaan sai joukkueeseensa viidennen jäsenen. Seikkailu-urheilijat kilpailevat 4 hengen joukkueissa. Kilpailumatkallaan Ecuadorissa, jossa on paljon kodittomia, huonosti kohdeltuja kulkukoiria joukkueen kapteeni Mikael Lindnord antoi eräällä taukopaikalla erittäin rauhalliselle, ylpeästi käyttäytyneelle kulkukoiralle pienen osan omasta lihapulla-annoksestaan. Yllätykseksi koira lähtikin seuraamaan heitä kilpailun jatkossa seuraavilla osuuksilla. Koira oli huonossa kunnossa haavoineen ja loisineen, mutta silti se pysyi heidän tahdissaan ja mukanaan. Kun kilpailun melontaosuus koitti ja heille oli jo selvinnyt, ettei koira ollut kovinkaan hyvä uimari, ensin Mikael ja sitten hänen joukkuetoverinsa nostavat koiran kajakkiinsa. Viimeistään siinä vaiheessa Mikaelille selvisi, että koira oli erityinen luonteeltaan ja häntä varten tarkoitettu. Koira otettiin mukaan kilpailun päätyttyä, vietiin eläinlääkäriin ja Mikael alkoi taistelun saadakseen koiran mukaansa Ruotsiin. Kapuloita rattaisiin asettivat niin Ruotsin kuin Ecuadorinkin viranomaiset, mutta viimein sosiaalisen median ja julkisuuden avulla koira pääsi kuin pääsikin Ruotsiin ja osaksi Mikaelin perhettä. Tätä nykyä se on paitsi lenkkeily- ja urheilukaveri Mikaelille, myös osa hänen perhettään ja lapsien ihana kaveri.
Alkaessani lukea kirjaa ja odottaessani kertomusta koirasta, joka "jätti viidakon ja löysi kodin", hämmästyin. Kirjan ensimmäinen kolmannes kertoi Mikael Lindnordin elämästä, hänen urastaan erilaisten urheilumuotojen parissa ja kilpailumatkasta Ecuadoriin. Aloin jo miettiä kirjaa ja sitä, että pitikö sen kertoa koirasta vai urheilijasta itsestään? Mutta tulihan Arthur lopulta mukaan kirjaan ja sen jälkeen kertomus muuttui mielestäni sellaiseksi, joksi sen olin kuvitellutkin. Loppujen lopuksi hellyttävä ja miellyttävä lukukokemus, kunhan pääsi ohi sen ensimmäisen kolmanneksen. Kuten tiedätte, en ole urheilun ystävä. Siksi alun seikkailut erilaisten urheilulajien viidakossa ja tarkka selostus kilpailun kulusta ennen koiraa pitkästyttivät. Sen jälkeen ne muuttuivat kiinnostaviksi. Miten yksi elävä olento voikaan muuttaa suhtautumista koko touhuun. Sopi joulunpyhien tunnelmaan.Tai yleisesti eläinystävän mielenvireeseen.

Kristiina

maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulukortti

Pidän postin tuomista joulukorteista, vaikka olen itse aika surkea lähettämään niitä. Mistähän se johtuu, että olettaa itse saavansa parikymmentä korttia lähettämällä 5 kpl? Tänään sain kuitenkin kauneimman, itse tehdyn joulukortin. Kauniimman kuin olen koskaan nähnyt. Sen oli tehnyt Tytsy omin pikku kätösin. Tiesin, että hän on askarrellut niitä. Mutta sitä en tiennyt, että sellaisen äidin lapsella, jonka omat taiteelliset kyvyt ovat sanonko missä, voi olla noin taitava Tytsy.


Kristiina

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulukuu - December



Joulukuu on täynnä kiirettä ja juoksua, paperin rapinaa, piparin tuoksua. Enkeli joulun viestiä kantaa, rauhaa ja iloa lahjaksi antaa.
-http://birgitmummu.vikki.fi/Runous/Kuukausirunot.htm

Pieni Lintu - MakroTex challenge