Google Website Translator

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Ei niin kevyt viikonloppumenu

Ruoka-aika. Pakastimessa sattui olemaan siikafileitä, joten päätin kietaista ne nyytin sisälle. Samalla ne saivat kaverikseen hieman juureksia ja tomaattia. Jos haluta nyytin sisältävän koko aterian, tuplaa juuresten määrä. Olisi hyvä, jos kalat olisivat nahattomia. Siikafileet vaikuttivat kuitenkin niin haurailta, että laitoin ne nahkoineen (nahkapuoli ulospäin). Kypsästä kalasta nahka oli helppo poistaa ennen syömistä.

Siikanyytit

2 siikafileetä
Siian voiteluun:
1 rkl soijakastiketta
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl raastettua inkivääriä (tai tahnaa)
Juurekset:
0,25 (1/4) fenkolia
2 porkkanaa
2 isoa tai 4 pientä perunaa
50 g purjoa
2 tomaattia
suolaa, sitruunapippuria
1 tl kuivattua sitruunabasilikaa
hieman sitruunamehua
ruohosipuli koristeluun

Leikkaa leivinpaperista ja alumiinifoliosta neljä n. 30 x 30 cm palasta kustakin.
Sekoita siian voitelukastikkeen ainekset kulhossa ja anna maustua vihannesten valmistelun ajan.
Halkaise fenkoli puoliksi pituussuunnassa. Poista kova kantaosa ja viipaloi fenkoli ohuiksi siivuiksi. Leikkaa porkkanat ohuiksi tikuiksi. Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi. Halkaise purjo ja siivuta se. Viipaloi tomaatit. Voi halutessasi freesata perunoita ja porkkanoita hieman öljyssä paistinpannulla ennen nyyttien kokoamista.
Kokoa nyytit. Aseta folio- ja leivinpaperipala päällekkäin, folio alimmaisena. Kasaa leivinpaperille perunaviipaleet, porkkanatikut, purjo, fenkoli ja muutama tomaattiviipale (1/4 reseptin määrästä kullekin nyytille).  Mausta juurekset suolalla, sitruunapippurilla ja sitruunabasilikalla.
Jaa siikafileet keskeltä kahtia. Voitele fileepalat molemmilta puolilta voitelukastikkeella (erityisen runsaasti nahattomalta puolelta). Nosta 1 fileepala/nyytti juurespedin päälle nahkapuoli ulospäin. Sulje nyytit hyvin ja nosta ne uunivuokaan tai uunipellille. Paista nyytit 200 ºC n. 30 min. Nosta pöytään ruohosipulisilppua, jota jokainen voi ripotella kalalleen nahan kuorimisen jälkeen.

Koska juuresmäärä nyyteissäni oli vaatimaton, halusin sen kanssa jonkin lisukkeen. Keksin Samassa liemessä-ohjelmassa näkemäni paahdetuista tomaateista tehdyn kastikkeen perustaksi yhdistettynä munakoisoon ja mozzarellaan.

Tomaatti-munakoisovuoka

Kastike paahdetuista tomaateista:
1 kg tomaattia
400-500 g sipuli
1 kokonainen valkosipuli
1 mieto chili
1 tl kuivattua oreganoa tai muutama tuore oksa
2 tl suolaa
2-3 rkl öljyä
1 tl mustapippuria
70 g tomaattipyreetä
50 g parmesaani- tai grana pagano-raastetta (suolaa, sokeria)
Vuoka:
2-3 munakoisoa (riippuu munakoison ja vuoan koosta)
2 palloa mozzarellaa
tuoreita basilikan lehtiä tai kuivattua basilikaa

Halkaise pienet tomaatit puoliksi, isommat lohkoiksi. Poista isot kannat. Kirsikkatomaatit käyvät sellaisenaan. Levitä palat leivinpellille. Halkaise sipulit puoliksi (isot neljänneksiksi) kuorineen (poista toki uloimmat, helposti irtoavat kuorenosat) ja nosta sipulit uunipellille tomaattien kaveriksi. Lisää mukaan kokonainen valkosipuli (irtokuoret poistetaan, muuten ei tarvitse kuoria). Poista chilistä siemenet, paloittele se ja ripottele uunipellille. Ripottele palojen päälle oregano, suola ja öljy. Sekoita.
Paista sekoitusta 200 ºC uunin ylätasolla, kunnes tomaatteihin ilmestyy mustia pilkkuja. Laske lämpötila 160 ºC, laske pelti astetta alemmaksi ja anna muhia, kunnes sipulit ja valkosipulit ovat pehmenneet.
Ota pelti uunista ja anna ainesten jäähtyä sen verran, että voit käsitellä niitä. Poista sipuleista kuoret. Jos käytit tuoretta oreganoa, riivi oksista lehdet ja heitä varret pois. Ota valkosipuli pois pelliltä.
Kaada tomaatti-sipuliseos liemineen korkeaan astiaan. Purista joukkoon pehmenneet valkosipulinkynsien sisukset. Lisää astiaan vielä tomaattipyree, mustapippuri ja juustoraaste. Aja sauvasekoittimella niin, ettei tuloksena ole aivan velli, vaan sinne saa jäädä karkeitakin kohtia. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa ripaus sokeria.
Pilko munakoisot viipaleiksi. Itketä ne suolalla. Voit vaihtoehtoisesti kuullottaa paloja hetken paistinpannulla öljyssä, älä polta.
Lado öljyttyyn uunivuokaan pohjalle kerros munakoisoviipaleita. Lisää päälle puolet kastikkeesta, viipaloitu mozzarellapallo ja basilika. Toista sama rakentaen toisen kerroksen. Paista 200 ºC keskitasolla 40 min tai kunnes munakoisot ovat pehmenneet.
Alkuperäinen resepti: Paahdettu tomaattikastike https://www.mtv.fi/tv/ohjelmat/samassa-liemessa/reseptit/artikkeli/jakso-6-paahdettu-tomaattikastike/6754536#gs.FVbMF4Q

Jälkiruoassa kummittelee taas kotimainen omena, koska niitä on vielä saatavilla runsaasti ihmisten puutarhoissa. Jos ostat kaupasta ulkolaista omenaa, kuori ne. Keksiksi käy mikä hyvänsä kanelilla maustettu keksi. Tee itse vaikka kaneliässiä. Omat keksini olivat ihan kaupasta tällä kertaa. Olen ajatellut, että tästä reseptistä saisi myös hyvän joulujälkkärin käyttämällä kuutioituja tuoreita luumuja, pakastepuolukoita/puolukkasurvosta, kaneli-luumurahkaa ja kekseinä joulupipareita.

Omenatrifle 

Omenapaistos:
1 rkl voita tai margariinia
250 g omenakuutioita
2 rkl fariini- tai muscovadosokeria
Kermarahka:
2 dl vispi- tai kuohukermaa (ei kevyttä)
1 prk (250 g) rahkaa tai mascarponea
0,3 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 rkl sitruunamehua
kanelikeksejä (LU Bastogne)

Poista omenoista siemenkodat omenaporalla ja kuutioi ne. Sulata rasva paistinpannussa. Lisää pannulle omenakuutiot ja sokeri ja paistele välillä sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut ja omenat hieman pehmenneet. Jäähdytä paistos.
Tee  kermakerros. Vaahdota kerma kulhossa. Lisää joukkoon rahka, sokerit ja sitruunamehu. Sekoita hyvin.
Kasaa trifle lasiin tai kulhoon. Annostele keksikerros (murusta keksit käsin), kermarahkakerros ja omenapaistoskerros. Jos astiaan mahtuu, toista kerrokset. Anna vetäytyä hetki viileässä. Koristele haluamallasi tavalla.

Jatkossa aion edelleen kokeilla uusia reseptejä, mutta otan käyttöön myös vanhoja, "perinteisiä" ruokia ehkä joskus hieman tuunattuna. Suunnitelmissa olisivat ainakin merimiespihvi, lindströmin pihvit, häränhäntäpata, kanaviillokki, mustikka- tai puolukkakukko jne. Huomatkaa muuten, miten usein pääruoat ovat liharuokia. Silakkalaatikkoa olisi tietysti tarjoilla, mutta siitä sain tarpeekseni jo pikkulikkana. Ehkä silakkakääryleitä voisi harkita.

Kristiina

perjantai 21. syyskuuta 2018

Uusi kirjailijatuttavuus

Tuli sitä kesän aikana muutama kirjakin lukaistua, varsinkin kun päivän kuumimpina aikoina ei pahemmin huvittanut liikkua.

Kirjastossa osui käsiini uuden kirjailijatuttavuuden kaksikin kirjaa. Kellari (Jyrki Heino) vie lukijansa 1790-luvun Turkuun tutkimaan erikoista murhaa. Erään saaressa sijaitsevan myytävän autiotalon lukitusta maakellarista löytyy alusvaatteisilleen riisuttu, köytetty kuollut mies. Asian tutkiminen kuuluu kaupunginviskaali Appengrenille. Koska kuolinolosuhteet ovat niin oudot, kutsuu hän tutkimuksiin mukaan turkulaisen eläköityneen, haavoittuneen luutnantti Wennehielmin, joka on aikoinaan toiminut myös Ruotsin salaisessa poliisissa.
Wennehielm pohdiskelee ja tutkii itsekseen, taloudenhoitajansa mamselli Kaisa Mannelinin ja Appengrenin kanssa lukuisia vaihtoehtoja sen jälkeen, kun ruumis on tunnistettu uhkapeluriksi ja naistenmieheksi tunnettuna tulleeksi kapteeni Fågelstjernaksi. Tutkimukset tuovat esiin paljon Turussa pinnan alla muhivia salaisuuksia: salakuljetusta, salaliittoja, aatelista ylimielisyyttä, porvarien keskinäistä kyräilyä eikä eri vaihtoehtoja vähennä kapteenin maine. Pienten satunnaisten tapahtumien ja sanojen, pohdiskelun ja tutkimusten ansiosta murha ja sen motiivikin lopulta ratkeavat.
Kirjan tahti on verkkainen, kuten elämänmenokin tuohon aikaan. Vaikka keskipisteenä kirjassa toimivat miehet, myös mamselli Mannelin tuo tutkimuksiin oman naisnäkökulmansa ja tekee tiedustelujaan tapaukseen liittyvien naisten osalta. Esiin tuodaan paitsi 1790-luvun turkulaista elämää myös paljon historiallisia tosiasioita. Ne saattavat tuntua välillä pitkästyttäviltä, mutta ilman niitä tai perusteellista historian tuntemusta eivät eri tutkimushaarojen taustat selviäisi. Pidin kirjasta ja olin tyytyväinen, että edessä oli vielä toinen saman kirjailija ja samojen päähenkilöiden seikkailu.

Kello (Jyrki Heino) lähettää tutkijamme Wennehielmin ja Appengrenin tutkimaan salaperäistä katoamista ja murhaa muuallekin kuin tuttuun ja turvalliseen Turkuun. Uusi kuningas Kustaa IV Aadolf on tulossa visiitille Turkuun kosiomatkallaan Pietariin. Kuninkaan seurueen mukana saapuu kenraali Pehr Swanstråle, joka ottaa yhteyttä luutnantti Wennhielmiin. Hänen poikansa majuri Magnus Swanstråle on kadonnut vuosia sitten Porrassalmen taistelussa ja katsottu siten kuolleeksi. Nyt kuitenkin isälle on toimitettu salaperäisesti pojan kello ja isä Swanstråle haluaa selvittää poikansa kohtalon. Koska hänen pääsynsä perille Pietariin on kuitenkin venäläisten toimesta evätty, hän pyytää Wennehielmiä selvittämään asian. Sekä Wennehielm että Appengren ovat vastahakoisia, mutta Swanstrålen painostuksesta Wennehielm liitetään kuninkaan seurueeseen ja Appengren määrätään mukaan tutkimuksiin Suomen puolella. Niin alkaa matka yhteinen matka Hämeenlinnan ja Mikkelin kautta, josta Wennehielm jatkaa yksin Pietariin. Perillä selviävät sekä kellon tiedot että tieto majurin pitämästä päiväkirjasta. Ikävä vain, että asiasta tietävät ja kertovat ihmiset kuolevat yksi toisensa jälkeen ja jopa Wennehielmin oma henki on vaarassa. Onneksi lopuksi kaikki selviää tutussa Turussa. Samalla Wennehielmin elämässä alkaa siintää myös romanssi.
Kirjan tahti on edelleen mukavan hidas ja pohdiskeleva. Kuvaukset ylhäisön elämästä porvariston lisäksi löytyvät tästä osasta. Vaikka myös historiallisia taustoja selvitetään, historiaosuus keskittyy tällä kertaa enemmän Kustaa III sotiin. Aivan viehättävää kesä- ja pimeiden iltojen lukemista.

Ei kahta ilman kolmatta. Koska pidin kahdesta ensimmäisestä osasta, hankin käsiini julkaistusta sarjasta myös kolmannen osa, Kelmit (Jyrki Heino). Tässä välissä sankarimme Wennhielm on mennyt naimisiin, saanut tyttären ja menettänyt vaimonsa. Mamselli Mannelin pitää hyvää huolta tytöstä, mutta on jo iäkäs eikä Wennhielm oikein usko omiin kykyihinsä kasvattaa alle vuoden ikäistä tytärtä. Pohtiessaan tyttären antamista kasvatettavaksi muualle ja surressaan edesmennyttä vaimoaan Wennhielm masentuu niin, että hänen ystävänsä päättävät lähettää miehen Naantaliin juomaan terveellisiä vesiä.
Saapuessaan Naantaliin Wennhielm kohtaa sekalaisen joukon väkeä, joista osa paljastuu ajan mittaan huijareiksi. Mitä paikalla todellisuudessa tekevät okkultisti Petrus Junel, tai piemontelainen leskirouva Goulia Gattenara? Entä pelihuijari rouva Trast? Ja mitä tekemistä heillä on kylpylässä sattuvan murhan kanssa. Wennhielm tutustuu myös kirkkomaalari Claes Häggiin, jonka töistä Wennhielm kiinnostuu kovasti. Miksi mies salaa todelliset taitonsa?
Samaan aikaan Turussa Appengren tuskailee hankalan kuolemantapauksen kanssa, josta syytetään talon piikaa ja kissaa. Mutta miten voi raskas pata pudota ikkunalta "ylämäkeen" ja pudota osuen kirjankuvittaja Blathia päähän tappavin seurauksin. Puhumattakaan salaperäisestä kirjankuvituksesta, jonka selityksen Blath olisi ehkä tiennyt. 
Molempien jutut alkavat vähitellen kietoutua yhteen. Samalla tapahtuu yhteentörmäys suljetun, kulttimaisen mutta rikkaan Ronperin kauppahuoneen kanssa. Tutkimusten takia Wennhielm ei saa palkattua haluamiaan ihmisiä eikä hänelle toimiteta tarvikkeita. Joku myös levittää ilkeämielisiä huhuja Wennhielmistä. Kaikkien muiden murheiden lisäksi Wennhielm saa nyt miettiä vakavasti muutto ulkomaille. Onneksi hiljalleen kaikki selviää ja siinä ohessa Wennhielm tulee ratkoneeksi omankin elämänsä hankaluudet. 
Pidän kirjojen rauhallisesta tahdista ratkoa asioita, joita tapahtuu paljon, mutta jota asiaa ei oikeastaan nopeasti huomaakaan. Wennhielmin rauhallisuus ihmisiä tarkkaillessa ja asioita pohtiessa viehättävät. Myös historiallinen aspekti nousee jälleen kerran esiin asiantuntevasti. Odotankin kovasti, että sarjalle seuraa jatkoa.

Kristiina

tiistai 18. syyskuuta 2018

perjantai 14. syyskuuta 2018

Vaasan löyhä raha ja tavat

Taas kuuluu kummia Vaasasta. Urheilu ja vastuuttomat päätökset löysäävät kukkaronnyörejä, kun ne pitäisi pitää entistä tiukemmin kiinni ja jaella ropoja vain sinne, missä ne ovat ehdottoman välttämättömiä. Vaasalaisnuorten tavat taas ovat löystyneet jopa häiriköinniksi ja ilkivallaksi torialueella.

Vaasa on pahasti alijäämäinen ja velkainen kaupunki. Parin vuoden päästä ottaa valtio kukkaron ja budjetin haltuunsa, jollei kaupungin menoille löydy tiukkaa kassanvartijaa. Kaupunki väittää kyllä supistavansa menojaan ja pääsevänsä alijäämästä ja liiasta velasta ennen vuoden 2020 loppua. Itse en jaksa sitä enää uskoa. Samaan aikaan, kun kaikilla muilla kaupungin rahoittamilla osa-alueilla pihistellään, urheilu on säännöllisesti viimeisten 3 vuoden aikana korjannut jättipotteja toisensa jälkeen. Vuosina 2015-16 rakennettiin jalkapalloilijoille Elisa Stadion huikeaan 16,5 miljoonan hintaan. Summan kustansi Vaasan kaupunki. Vuosille 2018-20 on budjetoitu rahaa jäähallin korjaukseen ja laajennukseen. Tästä urakasta Vaasan kaupungin rahoitusosuus on n. 10 miljoonaa. Tosin kukaan ei vielä tiedä lopullisia kustannuksia. Katsoen miten jalkapallostadionin kulujen kanssa kävi, summa voi kasvaa tuosta vielä reilunlaisesti.

Pesäpallo bat and ballNyt edessä on vielä kolmas rahareikä. Nimittäin pesäpallokenttä. Nykyisen pesäpallokentän paikalle halutaan Keskussairaalaa palveleva parkkipaikka, joka samalla sallisi Elisa Stadionin ja uimahallin asiakkaiden parkkeerauksen alueelle. Tämän projektin kokonaiskustannusarvio on ehkä 6,5-7 miljoonaa, tosin kokonaissummaa ei kukaan oikein tiedä. Projektin osa-alueita koordinoivat eri lautakunnat ja yhtä projektinvetäjää, jolla olisi kokonaisuus hanskassaan, ei projektilla ole. Ja Vaasan päättäjät hyväksyvät kuin nenärenkaasta vedettävä sonni jokaisen eri lautakunnan virkamiesten esittämät suunnitelmat tietämättä itsekään, millaisia kokonaiskustannuksia he ovat hyväksymässä. Surullisinta tässä on se, että koko kustannus olisi voitu välttää. Alun perin kaavoittaja esitti uusien parkkialueiden hajasijoittamista useaan kohtaan lähialueella. Kaavoittaja sai kuitenkin "ylemmältä taholta" eli Vaasan kaupungin ylimmiltä päättäjiltä käskyn, että hajasijoitus ei ole hyväksyttävissä, ainoa hyväksyttävä vaihtoehto on sen sijoittaminen pesäpallokentän paikalle. En ymmärrä, miten Vaasan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa joku/jotkut ylemmistä päättäjistä voivat olla niin edesvastuuttomia, että tuosta vaan aiheuttavat 7 miljoonan menot vältettävissä olevassa tilanteessa. Kun vielä kenttä suunnitellaan siirrettäväksi mahdollisimman kalliisti muokattavalle alueelle meren rantaan halvemmin rakennettavien kohteiden sijaan ja lopullisia kustannuksia ei tiedä kukaan (kts. Elisa Stadionin paisuneet lopulliset kulut), tuntuu hullulta hassata miljoonia projektiin, jota ei olisi tarvinnut lainkaan. Varsinkin kun sanaan aikaan esim. opetuspuolelta on tullut selvä viesti, että kaikilla Vaasan kouluilla ei ole varaa hankkia oppilaille omaa työ- tai oppikirjaa. Nyt useampi oppilas joutuu käyttämään samaa oppikirjaa, jokaiselle ei ole omaa tai rinnakkaisluokat käyttävät yhteisiä kirjoja, joten oppilaat eivät voi viedä kirjoja kotiin läksyjen tekoa varten. Tuntuu kuin eläisi hölmöläisten kaupungissa. Rahat sinne, missä niitä ei tarvittaisi ja pois niiltä, jotka niitä todella tarvitsisivat. Joku hölmöläinen käskee ja toiset komppaavat tietämättä edes täysin, mitä päättävät.

Vaasan nuorten tapojen löyhyys taas on tänä kesänä näkynyt Vaasan torin lavan käyttämisenä yleisenä kokoontumis- ja sabotointipaikkana. Jatkuva musiikin huudatus, metelöinti, tappeleminen ja roskaaminen ovat herättäneet närästystä sekä alueen asukkaissa että eri medioissa. Visit Vaasaa taas närästää se, että samainen joukko hajottaa ja sotkee jatkuvasti lavarakenteita ja aiheuttaa kuluja. Varastettua tekniikkaa, särjettyjä paikkoja, seinien tuhrimista graffiteilla, lavan polttoyritys, roskaaminen. Nämä kaikki osatekijät kuuluvat ja näkyvät sekä paikallisille asukkaille että muualta tulleille kävijöille. Poliisi taas on kovin ihmeissään eikä ole kuullut asiasta mitään (?). Tuntuu omituiselta, jos kerran kaikki on ollut niin näkyvää ja kuuluvaa. Sattuuko poliisi liikkumaan torin alueella iltaisin silmät kiinni ja kädet korvilla? Nuoriso itse on täysin välinpitämätöntä omalle käytökselleen. Ulkopuolisen puuttuessa asiaan hänelle joko haistatellaan tai annetaan turpiin. Nyt on yksityinen diakonityötä tekevä Viadia saanut luvan kiertää alueella iltaisin ja öisin yrittäen hillitä hillitöntä käyttäytymistä. Yksityiset kehiin kun virallinen taho ei huomaa "epäkäytöstä". Vastuuta tulisi vierittää myös nuorten vanhemmille. Tietävätkö he, mitä heidän kullannuppunsa/murheenkryyninsä puuhailevat kaiket illat ja yöt? Toivottavasti tilanteessa ei tarvitse mennä siihen, että häiriötekijöiden poistamiseksi kiinteä lava pitää purkaa ja palata väliaikaisen lavan käyttöön. Luulisi nuorisonkin arvostavan ja vaalivan saatua tapahtumapaikkaa, hyötyväthän he runsain mitoin lavan tarjoamasta annista, joka on usein suunnattu juuri nuorille. On aika lyhytnäköistä pilata sellaista, josta itse hyötyy.

Kristiina

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Kesäkivaa

Lupasin päivityksen kesän tapahtumista, joissa on tullut käytyä. Kaikkiin tapahtumiin en ottanut edes kameraa mukaan. Viime sunnuntaina kävimme kuitenkin Tytsyn kanssa kahdessa tapahtumassa, joista tuli otettua kuvia. Ensimmäinen niistä oli Make It Festival. Siellä sai tutustua tekniikan- ja digimaailmaan. Meidät molemmat yllätti kuitenkin se, että tapahtuma oli suunnattu lähinnä lapsille. Itse odotin enemmän hieman teinisuuntaisempaa tarjontaa. Näimme kuitenkin 3D-tulostimen toiminnassa, opetusrobotin, labyrintissa suunnistavan ohjelmoitavan hiiren, mahdollisuuden tutustua virtuaalimaailmaan ja mm. TVstä tutun viherseinän, jonka avulla saattoi päästä vaikka dinosaurusten kanssa kulkemaan.



Festivaaleilta jatkoimme matkaamme Bragen ulkomuseoon, jonne on koottu perinteinen pohjalainen maalaistalomiljöö rakennuksineen. Iso osa taloista on siirretty Närpiöstä, muut muualta Pohjanmaalta. Lisäksi paikalle on rakennettu muinaisia perinteitä myötäilevä Jatulintarha, kivilabyrintti, jonka alkuperäistä tarkoitusta ei tiedetä, mutta samanlaisia muinaisia rakennelmia on Suomesta löydetty n. 200.

Heinälato, Karjamaja ja maitohuone, Tuulimylly, välipalana nautittu vohveli, Kalamaja ja Jatulintarha




Valitettavasti tällä kertaa pääosassa Bragessa olivat syysmarkkinat, jotka oli sijoitettu suurimpien ja näyttävimpien rakennusten luokse (morsiustalo, luhti, isot varastot jne). ja itse rakennukset oli suljettu, joten emme saaneet niistä komeita kuvia.

Lupasin myös materiaalia meidän alkukesän kohokohdastamme. Tytsyllä oli juuri sopivasti toukokuun lopussa synttärit, joten menimme niiden kunniaksi 2.6. yhdessä katsomaan ja kokemaan YleXPop:n Vaasassa järjestämän torikonsertin. Esiintyjät olivat huikeita, esitykset hienoja ja yleisömäärä valtava. Siksi kuvissa saattaakin esiintyä artistin lisäksi myös jonkun takaraivo tai raaja, koko ajan liikkuvassa yleisömassassa oli hieman hankala kuvata.

Tapahtuman juontajina toimivat Viki & Köpi YleXPop:sta ja Jonas Forsbacka & Märta Westerlund Svenska Ylen toimituksesta. Päälavan artistilista oli se syy, miksi me ehdottomasti halusimme paikan päälle: Aleksanteri Hakaniemi, Nelli Matula, LCMDF (emme nähneet, olimme ruokatauolla), Reino Nordin (oma suosikkini), Evelina ja Mikael Gabriel (Tytsyn suosikki). Lisäksi kakkoslavana toimi Vaasan torin vakituinen lava, jossa yleisöä viihdyttivät esitysten välillä eri DJt.

Aleksanteri Hakaniemi



Nelli Matula



Reino Nordin



Evelina 

Mikael Gabriel



Kuvasin kameralla myös muutaman videopätkän. Tosin laatu (sekä kuvan että äänen) pätkässä on amatöörimäisen surkeaa, varsinkin ääni. Jos äänen vika ei ollut omissa kuulokkeissani vaan se särisee yhtä lailla teille, pyydän jo etukäteen anteeksi korvienne kidutusta.


Siinä olivat tämän kesän kuvatut riennot. Pitäisi houkutella Tytsy useammin mukaan, hänellä kun on käytössään pieni ja kätevä semi-järkkäri. Minä taas joudun aina raahaamaan mukaani koko järkkärikassin runkoineen ja putkineen. Ei aina huvita.

Kristiina

maanantai 10. syyskuuta 2018

Kaalia ja omenaa

Tytsy tuli jälleen visiitille. Vietimme mukavan viikonlopun tehden sapuskaa ja nauttien aikaansaannoksistamme, patikoiden metsässä kameroiden kanssa ja piipahtaen Make It Festival-tapahtumassa tutustuen teknologiaan ja digimaailmaan. Tällä kertaa käsittelen ruokapuolen, myöhemmin viikolla lopun annin.

Kotimainen kaali ja juurekset ovat parhaimmillaan. Kävin torstaina rohmuostoksilla REKOssa ja ensimmäisenä syntyi uuden sadon tuotteista kaalikeitto, tällä kertaa ilman lihaa.

Kaalikeitto

öljyä
1 iso tai 2 pientä sipulia
1 valkosipulin kynsi
0,5 (600 g) valkokaalia
2 porkkanaa
1 palsternakka 
200 g lanttua
70 g tomaattipyreetä 
1 tl kuivattua meiramia tai timjamia 
0,5 tl kuminaa
1,5 l vettä
2 kasvisliemikuutiota 
8 kokonaista mustapippuria
(suolaa )

Silppua sipuli ja valkosipuli. Suikaloi kaali. Kuutioi lanttu. Leikkaa porkkanat ja palsternakka kolikoiksi. Kuori perunat ja leikkaa ne lohkoiksi.
Lämmitä kattilan pohjalla öljy miedolla lämmöllä (3) ja kuullota sipulisilppua n. 5 min. Lisää lopussa valkosipuli. 
Lisää seuraavaksi kattilaan kaalisuikaleet, porkkana, palsternakka ja lanttukuutiot ja anna niidenkin pehmetä kattilassa 5-10 min. Sotke mukaan tomaattipyree, meirami/timjami ja morttelissa hienonnettu kumina. Kääntele hetki, jotta mausteiden aromit tulevat esiin.
Kaada seuraavaksi kattilaan vesi ja kasvisliemikuutiot tai valmis kasvisliemi. Mausta mustapippurilla ja lisää kattilaan myös perunat. Anna kiehua hiljalleen, kunnes perunat ovat kypsiä, n. 10-15 min. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Viime aikoina on tullut syötyä reilusti leipää, joten keitto kaipasi seurakseen jotain leipää vastaavaa olematta leipää.  Koska olin saanut viime viikolla Vaasanseudun Omenapörssin kautta reilusti omenaa, niitä oli syytä käyttää.  Kuivattuani omenoita ja pakastettuani niitä eri muodoissa oli aika laittaa niistä myös ruokaa. Jostain muistin, että omena ja pekoni sopivat hyvin yhteen, joten keitto sai kaverikseen leivän sijasta pekoni-omenapannukakun.

Pekoni-omenapannukakku

6 dl maitoa 
3 dl vehnäjauhoja 
3 kananmunaa 
0,5 tl suolaa 
ripaus sokeria 
140 g pekonia 
1 punasipuli 
2 pientä omenaa 
0,5 tl kuivattua salviaa
(nokare voita )

Suikaloi pekoni.  Poista omenoista siemenkodat omenaporalla ja kuutioi omput. 
Sekoita kulhossa vispilällä maito ja vehnäjauhot ja anna jauhojen turvota n. 0,5 h.
Laita pekonisuikaleet kuivalle, kylmälle paistinpannulle, väännä liesi päälle ja paista pekonit rapeaksi. Nosta suikaleet talouspaperilla päällystetty lautaselle. Paista omenakuutiot pekoninrasvassa, kunnes ne pehmenevät hieman.  Lisää paiston loppuvaiheessa pannulle salvia, sekoita. Nosta omenakuutiot lautaselle odottamaan. 
Lisää pannukakkutaikinaan munat, suola ja sokeri.  Vatkaa vispilällä tasaiseksi taikinaksi. 
Lämmitä uuni 200 °C. Levitä leivinpaperilla päällystetylle leivinpellille tasaisesti pekonisuikaleet ja omenakuutiot. Kaada päälle pannukakkutaikina. Paista uunin keskitasolla n. 30 min., siirrä tarvittaessa pelti uunin alatasolle paiston loppuvaiheessa. 

Omenaa piisasi aina vain, joten intouduimme Tytsyn kanssa vielä lauantai-iltana leipomaan omenakeikauspullia. Minä pilkoin omenat ja sotkin taikinan, Tytsy täytti muffinipellin kolot.

Omenakeikauspullat

Pullataikina:
2,5 dl maitoa 
75 g voita tai margariinia 
1 dl sokeria 
1 kananmuna 
1 tl kanelia 
1 dl omenaraastetta 
0,5tl suolaa 
1 ps kuivahiivaa 
6, 5 dl vehnäjauhoja 
Vuokiin:
50 g voita tai margariinia 
0,5 dl fariini- tai muscovadosokeria 
2-3 pientä omenaa kuutioina

Voitele muffinipellin syvennykset reilusti voilla tai margariinilla. Paloittele ylijäänyt rasva vuokiin. Ripottele päälle sokeri ja omenakuutiot. 
Mittaa maito ja voi kulhoon tai kattilaan. Lämmitä mikrossa tai liedellä, kunnes rasva on sulanut. Jäähdytä n. 42-asteiseksi. 
Vatkaa vispilällä kulhossa maitorasvaseokseen sokeri, muna, kaneli, suola ja omenaraaste.
Sekoita jauhot ja kuivahiiva keskenään. Lisää puolet jauhoista taikinapohjan joukkoon. Lisää loput jauhoista.  Sekoita puuhaarukalla tasaiseksi. 
Jaa taikina omenoiden päälle vuokiin. Anna kohota peittämättä n. 45 min. 
Paista 200 °C uunissa keskitasolla n. 20 min. Kumoa pullat näpäyttämällä vuokaa pöytää vasten. Tarjoa lämpimänä tai kylmänä sellaisenaan tai esim. vaniljakastikkeen kanssa. 
Alkuperäinen resepti: Pähkinäkeikauspullat Kodin Kuvalehti 17/2018

Kun viikonlopun ruokalistaan lisäsi aamupalaksi lauantaiaamuna punaherukoista kiehautetun ja vatkatun vispipuuron REKOsta ostetun Leipätaivaan tuoreen ruisleivän kanssa niin ei ihme, että jaksettiin ravata pitkin metsiä ja käydä katsomassa tekniikkajutskia.

Kristiina

torstai 6. syyskuuta 2018

Eläinrääkkäysuutiset

Olen viettänyt ihanan, somevapaan kesän. Oma osuutensa tauon venymiseen oli ehkä silläkin, että tietokone ehti hajota heinäkuussa. Samoin kuin minun vatsani (meni totaalisen sekaisin), joten koneen korjauttaminen venyi. Nyt, kun syksy alkaa jo tuntua hieman ilmassa, on kai aika palailla varovasti tauolta takaisin someen. Erittäin varovasti, kuten työntekijä lomalta.

Alkukesästä tuli käytyä Tytsyn kanssa YleXPopin konsertissa täällä Vaasassa ja loppukesästä kävin museokierroksella Vanhan Vaasan museossa. Lisäksi tuli kesän aikana muutenkin käytettyä mahdollisuutta päästä tiettyinä päivinä ilmaiseksi museoihin ja olihan meillä Taiteiden yökin. Ainakin tuosta konsertista julkaisen jossain välissä myöhemmin jonkinnäköistä materiaalia. Tosin kesän aikana menokenkää oli omiaan hillitsemään auringonpaahde ja helle. Ei oikein huvittanut lähteä liikenteeseen, kun päiväsaikaan hiki valui jo roskia viedessä.

Sen sijaan se, mikä on tänä kesänä kiinnittänyt huomiotani lehdissä ja muissa uutisvälineissä ovat eläinrääkkäystapaukset. Vaasassa on tullut ilmi ainakin lokinpoikasten rääkkäys terävillä tikuilla ja niskoja vääntämällä (tässä tapauksessa vain 1 poikanen selvisi hengissä) sekä pulun potkiminen niin, että se jouduttiin lopettamaan. Uusinkin vilahti lehden mielipidepalstalla. Se kertoi miehestä, joka oli usuttanut koiransa siilin kimppuun odotettuaan aikansa, että siili sai ensin ylitettyä tien. Siili kuoli.
Muualla Suomessa julkisuuteen ovat tulleet ainakin siilin käyttäminen potkupallona, variksenpoikasten liu'uttaminen väkisin liukumäessä sekä kissojen heittelyt ja pyörittelyt. Kärsineinä osapuolina ovat säännöllisesti joko osittain avuttomat poikaset tai eläimet, jotka ovat hitaita liikkumaan tai tottuneita ihmisiin. Pahinta näissä tapauksissa on se, että lukuunottamatta koiramiestä rääkkäystilannetta ovat aina olleet todistamassa joko lasten vanhemmat tai tekijän kanssa samanikäiset (teinit) kenenkään puuttumatta asiaan. Vanhemmat ovat joko vain naureskelleet tyyliin "pojat ovat poikia" tai huolehtineet siitä, saavatko lapset elukoista tauteja. Kaveriporukassa taas on vain oltu hiljaa tai jopa kannustaen seurattu vierestä ja ehkä innostuen liitytty mukaan pahoinpitelyyn.

Koska lapset saavat opit ja ohjauksen käytökseensä aikuisilta ja ympäristöstä, jään ihmettelemään sitä, millaisen opin vierestä katsovat aikuiset ovat kotoaan saaneet ja ojentamassa eteenpäin. Tai teinit omilta vanhemmiltaan. Sivusta katsovilta aikuisilta tai nuorilta tuntuu kokonaan puuttuvan kaikenlainen myötäelämisen kyky ja omatunto. Sekä rääkkääjät että vierestä katsojat tuntuvat katselevan vain omaan napaansa ja ajattelevan, että maan päällä ei voi olla muuta kärsivää sekä hätää ja kipua tuntevaa olentoa kuin IHMINEN. Eikä heidän tapauksessaan vielä kuka tahansa ihminen vaan vain sellainen, joka kuuluu heidän "piiriinsä". Miten voi olettaa lasten tai nuorten oppivan sympatiaa/empatiaa tai yleensä elävän olennon asemaan asettumista, jos sitä ei kukaan opeta? Jotkut tosin tuntuvat omaavan tämän kyvyn syntymälahjana, mutta monille kaiken elävän arvostamista pitää opettaa uudestaan ja uudestaan. En erityisemmin kannata uskonnollisia lakeja kuten shariaa, mutta joskus noita uutisia lukiessani ajattelen "silmä silmästä, hammas hampaasta". Tosin lasten kyseessä ollessa laskun maksajan tulisi olla aikuinen. Hänen kasvattajansa.

Suomessa on jo pitkään kampanjoitu kiivaasti koulu- ja muuta kiusaamista vastaan. Miten olisi, jos tähän kampanjaan saataisiin sisällytettyä lasten lisäksi myös eläimet.


Kristiina

tiistai 4. syyskuuta 2018

Syyskuu - September



Omenat on vielä puussa, pian ne maistuu lasten suussa. Makeaksi suu, onhan syyskuu.
-http://birgitmummu.vikki.fi/Runous/Kuukausirunot.htm


Pieni Lintu - MakroTex challenge

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Juhannuksena syötiin

En malttanut olla juhannuksen kunniaksi lykkäämättä tekstinpoikasta. Tytsy tuli Vaasaan viettämään kaupunkijuhannusta ja hänellä oli 2 toivetta. Noin ruokailun suhteen. Eli ribsit ja grillattu makkara. Valitettavasti tämän juhannuksen kelit eivät meitä suosineet. Juhannusaattona tuli vettä kuin aisaa ja tuuli puhalsi niin että tukka meinasi lähteä päästä. Onneksi joku aikanaan on keksinyt uunin. Söimme aaton kunniaksi mahat niin täyteen, että housut meinasivat hajota. Uunissa valmistuivat gratinoitu kukkakaali ja kolamarinoidut ribsit. Tytsyyn niitä upposi enemmän kuin tarpeeksi. Tietenkin juhannusaattoon kuuluivat myös uudet perunat. Sekä juoma, salaatti ja jälkiruoka. Salaattimestarina toimi
Tytsy ja tuloksena raikas salaatti.

Minttu-Limejuoma

3 limen mehu
2 limeä lohkoina
0,75 ruukkua minttua
1,5 litraa sitruunajuomaa tai vichyä
(0,5 dl sokeria)

Purista 3 limen mehu kannuun. Lohko 2 limeä ja lisää kannuun. Leikkaa mintun oksat, hienonna ne veitsellä ja murskaa lehtiä hieman veitsen kahvalla. Laita lehdet kannuun. Jos käytät vichyä, lisää sokeri. Kaada sitruunajuoma tai vichy kannuun ja sekoita. Anna jäähtyä jääkaapissa muutama tunti.

Melonisalaatti

0,5 (n. 1 kg) minivesimelonia
jää- tai jäävuorisalaattia
0,5 kurkkua
0,5 nippua retiisiä
kevätsipulin varsia
200 g salaattijuustoa
Kastike:
0,5 sitruunan mehu
1 dl rypsiöljyä
0,5 dl melonin mehua
0,5 tl suolaa ja mustapippuria

Leikkaa melonista haluamallasi välineellä (omenapora, piparkakkumuotti, jäätelöpallokauha) paloja kulhoon. Pese, puhdista ja viipaloi retiisit. Paloittele kurkku.
Tyhjennä jäljelle jäänyt meloninkuori jäätelöpallokauhalla. Saat salaatillesi kulhon.
Revi salaatti kulhon pohjalle. Lisää muut ainekset eli retiisi, kurkku, sipulinvarret ja melonit. Murusta sekaan salaattijuusto ja sekoita.
Tee kastike. Purista sitruunanmehu astiaan ja lisää öljy, melonista jäänyt mehu ja mausteet. Sekoita kastike salaatin joukkoon.

Vaikka napa tuntui repeävän, ilman jälkiruokaa ei selvitty. Tosin se hädin tuskin sopi mahaan.

Raparperi crème brûlée

1 vaniljatanko
3 kanamunan keltuaista
1 dl sokeria
2,5 dl kermaa (kuohu tai vispi)
0,5 dl maitoa
2 raparperinvartta (tai 1 dl pakastettua raparperia) paloiteltuna
fariinisokeria pintaan

Erottele kanamunan keltuaiset kulhoon ja valkuaiset erikseen (tee niistä vaikka mansikkamarenkeja). Halkaise vaniljatanko ja kaavi veitsen lappeella tai lusikalla tangon sisukset keltuaisten joukkoon. Lisää sokeri ja vatkaa sähkövatkaimella vaaleaksi vaahdoksi.
Lämmitä kerma, maito ja vaniljatango kiehumispisteeseen.
Sekoita kermamaito kuumana keltuaisvaahtoon koko ajan vispaten. Jaa seos annosvuokiin tai yhteen uunivuokaan. Lisää vuokaan raparperinpalat.
Kypsennä vanukas 100 ºC uunissa 1-1,5 tuntia. Jos vanukas ei siihen mennessä tunnu kiinteältä, jatka kypsennystä lämpötilaa nostamatta. Jäähdytä kypsä vanukas.
Ennen tarjoilua ripottele vanukkaan päälle fariinisokeria ja polta pinta tohottimella (Tytsyn mukaan polttimella) tai uunissa (250 ºC) rapean ruskeaksi.
Alkuperäinen resepti: https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001011980.html

 Säätiedotuksen luvatessa kohtuullista keliä ajattelimme lähtevämme grillille lauantaina. No, säätiedotus lupasi yhtä ja ilma oli toista. Olin kuitenkin luvannut Tytsylle makkaroita grillissä. Eikun kauppaan ja ostamaan kertakäyttögrilli. Siinä paistuivat sitten bratwurstit ja juustomakkarat. Sekä meille että kyläilemään tulleelle Katjalle Max-saksanpaimenkoirineen. Täytyy sanoa, että 45,5 m2 asuntoa sopii hyvin minulle ja 3 kissalle, mutta yhdelle 40-kiloiselle koiralle se on liian pieni tila.

Makkarat oli siis paistettu. Onneksi juhannusaatolta oli jäänyt salaattia ja gratinoitua kukkakaalia, joten saimme taas vatsaa venyttäneen aterian. Olin aloittanut juhannuspäivän jälkiruoan teon jo edellisenä iltana, mutta yllättävän hyvin se maistui kaikille syöjille.

Appelsiinivaahto-suklaamoussevanukas

Appelsiinivaahto:
3 liivatelehteä
2 kananmunaa
80 g sokeria
2 appelsiinin mehu (säästä 3 rkl kuumennettavaksi liivatteille)
2 dl vispi- tai kuohukermaa
Suklaamousse:
2 dl vispi- tai kuohukermaa
100 g tummaa suklaata
20 g tummaa suklaata rouhittuna
Päälle:

Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Erottele valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Vaahdota keltuaiset ja sokeri. Purista appelsiininmehu (miinus 3 rkl kuumennettavaksi) ja lisää keltuaisvaahtoon.  
Kuumenna 3 rkl appelsiinimehua. Purista liivatteista ylimääräinen vesi ja sulata ne kuumaan appelsiinimehuun. Kaada seos ohuena nauhana koko ajan vispaten keltuaisvaahtoon.
Vatkaa kerma vaahdoksi, samoin valkuaiset. Sekoita nuolijalla ensin kermavaahto keltuaisvaahdon sekaan ja lopuksi valkuaisvaahto. Kaada appelsiinivaahto tarjoilukulhojen tai ison tarjoiluastian pohjaksi. Anna hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin, mieluimmin yön yli.
Kuumenna 0,75 dl kermaa kiehuvaksi. Paloittele 100 g suklaata kuumaan kermaan ja sekoita, kunnes suklaa sulaa. Vatkaa 1,25 dl kermaa vaahdoksi. Rouhi veitsellä 20 g suklaata lastuiksi. Sekoita suklaalastut jäähtyneeseen kerma-suklaaseokseen. Sekoita lopuksi suklaakermaan nuolijalla kermavaahto. Kaada suklaamousse annoskulhojen tai tarjoiluastian päälle appelsiinivaahdon hyydyttyä.
Koristele annokset esim. paahdetuilla viinirypäleillä.

Juhannus on juhlittu. Jatketaan kaunista (toivottavasti) kesää.





Kristiina

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Blogi tauolle

Pidin sometauosta niin paljon, että päätin toistaiseksi, ainakin kesän ajan, olla tuottamatta blogiini uutta sisältöä. Toivottavasti jatkan taas syksyllä uudella innolla. En toistaiseksi sulje blogia lopullisesti, koska lukijat käyvät vielä katsomassa reseptejä, kirjajuttuja ja blogin tuunausohjeita.

HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE!


Kristiina

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Someton kuukausi

Olen päättänyt kokeilla jotain uutta. Nimittäin sometonta huhtikuuta. Sanat eivät ehkä sovi yhteen, mutta aion poistua somesta koko huhtikuuksi. Sen sijaan luen, harrastan ja vaikka koulutan kissojani. Vaikka tuskin ne muuta oppivat kuin pahoja tapoja. Toki käytän vielä silloin tällöin Googlea ja katson sähköpostit n. 1 kertaa/viikko. Onneksi myös puhelimeni on niin vanhanaikainen, että siitä ei ole vaivaa. Joten palataanpa asiaan toukokuussa, jolloin kerron tunnelmista.

Kristiina

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Maksaa ja ruskeakastiketta

Rakastan maksaa ja aina silloin tällöin huomaan ruumiini kaipaavan rautaa, koska saan hirveän himon maksaruokiin. Yleensä teen silloin jauhemaksakastiketta, mutta tällä kertaa taivuin jauhemaksapihvien puolelle. Maksaruoka ilman sipulia on taas kuin talo ilman aitanpolulla astelevaa emäntää, siis pilvinen. Pihvien kiinteyttäjänä voi käyttää korppujauhoja, mutta itse päädyin perunaan. Sitä paitsi hieman hifistelin. Yleensä paistan maksapihvini ohukaispannulla. Tällä kertaa halusin kuitenkin maut talteen, joten käytin pyöreitä rengasmuotteja ja tein pihveistä hieman "pullukampia". Tässä paistamistyylissä on tärkeää alhainen lämpötila, jotta peruna ja sipuli kypsyvät ja maksapihveistä tulee täyteläisiä. Tietysti myös pinnalta rapsakoita ja sinulle sopivan värisiä (minulle tummia, kiitos). Vielä yksi asia. Älä missään nimessä huuhdo ja pese kasaria, ennen kuin saat kastikkeen valmiiksi. Siten saat sekä maksapihvien että sipulin jälkimaun kastikkeeseen.

Maksapihvit

1 pieni tai 0,5 isoa sipulia
300 g raakaa perunaa
400 g jauhettua naudanmaksaa
1 kananmuna
0,5 tl meiramia
0,5 tl basilikaa
1 tl suolaa
valkopippuria
4 tuoretta salvianlehteä hienonnettuna
voita ja öljyä paistamiseen
sipulia pihvien päälle

Kuori ja silppua sipuli. Jos perheessäsi on sipulinvastustajia, voit myös raastaa sipulin hienoksi raasteeksi.
Kuori raa'at perunat ja raasta ne raastimen karkealla terällä.
Sekoita kulhossa sipuli, purjo, perunaraaste, maksa ja kananmuna tasaiseksi soseeksi. Mausta haluamillasi mausteilla ja yrteillä. Lisää suola ja ripaus valkopippuria. Sekoita tasaiseksi massaksi.
Lämmitä paistokasarissa öljy, lisää voi ja anna sen sulaa. Pienennä lämpö alhaiseksi (2-3) ja laita rengasmuotit kasariin. Laita muottiin 1,5 ruokalusikallista maksapihvimassaa ja peitä kasari kannella. Jos käytät ohukaispannua, laita massa ohukaispannun "koloihin" ja anna paistua alhaisella lämpötilalla. Molemmissa tavoissa sekä sipuli että perunat kypsyvät. Kun massa näyttää myös paistamattomalta päällyspinnalta hieman hyytyneeltä, poista renkaat (jos käytit niitä) ja käännä pihvit. Paista molemmat puolet haluamasi ruskean sävyyn ja siirrä valmiit pihvit lautaselle kannen alle. Lisää tarvittaessa rasvaa ja paista seuraava satsi, kunnes kaikki pihvitaikina on paistettu.
Leikkaa päälle tuleva sipuli ohuiksi suikaleiksi ja hauduta miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat hienosti hautuneita ja hieman jo makeahkoja.
Pihvit voi tarjota sellaisenaan perunalla tai muusilla höystettynä puolukkahillon kera. Tosin kastikefriikki tekee niihin myös soossin.

Kuten tiedätte, olen kokkausohjelmien ahkera seuraaja. Totesin Junior Masterchefiä katsoessani, että nykynuoret eivät hallitse peruskastikkeita, joista suomalaisin on ruskeakastike. Yleensä teen maksaruoat tomaattimurskasta perusteensa hakevaan kastikkeeseen, mutta tällä kerralla taivuin vielä kerran tekemään kastikkeen ruskeakastikepohjalle. Siis kaikki nuoret, näin tehdään perusruskeakastike ja maustetaan se. Yleinen ohje ruskeakastikkeen teossa on se, että laitetaan 1 osa rasvaa ja 2 osaa jauhoja. Itselleni on kuitenkin opetettu, että jauhojen kiehuessa rasvassa niistä tulee muodostua kaunis pitsi. Joten minun rasvamääräni ylittää hieman Sydänliiton suositukset. Muistakaa myös, että kastikkeeni on maustettu myötäilemään maksapihvejä. Jos teet jotain muuta kastikkeeseen, mausta se oman ruokasi mukaan.

Ruskeakastike

6 dl vettä
1 liha- kana- tai vihannesliemikuutio
2-3 rkl voita, öljyä tai margariinia
3,5 rkl vehnäjauhoja
70 g tomaattipyreetä
0,25 tl meiramia
0,25 tl basilikaa
4 salvian lehteä hienonnettuna
mustapippuria myllystä
suolaa, jos siltä tuntuu

Keitä liha-, kana- tai vihannesliemi kiehauttamalla kattilassa vesi ja lisäämällä sinne liemikuutio. Anna kuution sulaa kunnolla ja jäähdytä lientä hieman.
Lämmitä rasva kasarissa ja lisää vehnäjauhot. Käytä käsivispilää ja vatkaa jauhot rasvan kanssa tasaiseksi. Anna jauhojen paahtua haluamaasi ruskean sävyyn ruoan mukaan (kalaruoat vaaleammaksi, liharuoat tummemmaksi) välillä vispilällä sekoittaen, kunnes rasva-jauhoseos on tasaista eikä siinä ole jauhomöykkyjä.
Lisää pari kauhallista liha- tai vihanneslientä ja vispaa taas tasaiseksi. Jatka liemen lisäämistä jatkuvasti vispaten useammassa osassa. Maistele ja ala mausteiden lisääminen. Lisää esim. tomaattipyree, yrtit ja tarvittaessa suola.
Lisää kastikkeen sekaan minun tapauksessani jauhemaksapihvit tai muu pääruokasi. Anna kiehahtaa ja nauti.

Kristiina

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Somediktatuuria

Oletteko Facebookin tai esimerkiksi Instagramin käyttäjiä? Todennäköisesti olette. Oletteko huomanneet niissä nykyiset trendit? Aiemmin kavereiden postaukset ja kuvat näkyivät niissä aikajärjestyksessä sitä mukaan, kun kaverit niitä julkaisivat. Nykyisin palveluntarjoajat luovat algoritmeja, jotka näyttävät julkaisuja siinä järjestyksessä, jossa kuvittelevat minun haluavan niitä katsoa. Esimerkiksi Instagramissa näkyvät niiden ystävieni julkaisut, joista olen tykännyt, eivät niiden, jotka ovat lähiaikoina julkaisseet. Facebookissa toimitaan samoin, jos et valitse viimeisimpiä julkaisuja. Ja silloinkin pyritään näytettäväksi valitsemaan ne, joita olen peukuttanut eniten. Miten ihmeessä voin tykätä kavereitteni Instagram-julkaisuista tai FB-kirjoituksista, kun en edes näe niitä selaamatta julkaisuhistorioita todella kauas? Miksi itse julkaisisin enää mitään, kun julkaisuni sekä Instassa että FBssä näkyvät vain niille, jotka ovat jaksaneet tykätä tai peukuttaa?

Mikä oikeus palveluntarjoajalla on valita sisältö, jota haluan katsoa? Eiköhän se ole minun ihan henkilökohtainen oikeuteni ja oma valintani. En tarvitse heidän algoritmejaan ja heidän tapaansa valita katsomani postaukset. Valitsen sen ihan itse käyttäen omaa järkeäni ja valinnanvapauttani. Meillä on sanavapaus, jonka perusteella esim. lehdissä saa julkaista sanottavansa. Miksi meillä eivät samat säännöt päde somessa vaan siellä palveluntarjoaja valitsee sen, mitä me näemme? Se touhu on jo kuin diktatuurimaissa, joissa päättäjät valitsevat sen tiedon, jonka lukijat näkevät. Demokratiaa vai somediktatuuria? Olenkin varsinkin Instagramin kohdalla jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi viimeaikaiset postaukseni jäävät huomiotta ja vanhoista sen sijaan tykätään. Vähitellen se selvisi. Instagram ei näytä seuraajilleni uusimpia postauksiani. Vain vanhat löytyvät satunnaisesti. Joten miksi vaivautua käyttämään sitä?

Facebook iconOma lukunsa ovat mainokset. Ymmärrän toki, että tulot palveluntarjoajille tulevat mainoksista. Mutta sitä en ymmärrä, miksi ne mainokset ympätään muun tarjonnan keskelle. Mainokset ovat mainoksia ja ne tulee esittää omalla paikallaan erillään tietovirrasta. Katsele siinä Instakuvia tai FBn tekstitarjontaa, kun odottamatta keskellä onkin sponsoroitu mainos. Itse poistan nuo mainokset automaattisesti. Ennen katsoin sentään mainoksia, jotka kiinnostivat. Nykyisin niitä tulee tasaisesti Kaalimadosta autonrenkaisiin, joten mainosten poisto kiinnostuksesta huolimatta tai sen puutteesta tapahtuu joka kerta. Joten somen kautta mainostaminen kokee valitettavasti inflaation ja katsojaa eivät kiinnosta enää mitkään mainokset. Sama kuin TVssä. 20 minuutin ohjelmaan ympätään 2 mainostaukoa pidentäen jakson pituudeksi 30 minuuttiin, jolloin koko ohjelman katsominen alkaa vähitellen tympiä. Sitä joko ei katsota tai haluttavat ohjelmat äänitetään digiboxille ja mainokset kelataan ohi. Eli yhtä tyhjän kanssa koko some- ja TV-mainostaminen. Ainakin minun kohdallani.

Kristiina

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Tofua, muusia ja kermaista kalaa

Olen tofuneitsyt eli päätin ensimmäisen kerran käyttää salaatissa tofua. Koska en yrittänyt keksiä pyörää uudelleen, käytin tofun marinointiin Samassa liemessä-ohjelmassa näkemääni tofun marinointikastiketta pienin säädöin.

Tofusalaatti

Marinoitu tofu:
2 valkosipulinkynttä
pala inkivääriä tai 1 tl inkivääritahnaa
0,5 tl aniksen siemeniä
puolen sitruunan mehu
1 rkl soijakastiketta
1 rkl hunajaa
ripaus valkopippuria ja chilihiutaleita
1 tl seesamöljyä
300 g tofua
1 rkl rypsiöljyä paistamiseen

Murskaa valkosipulinkynnet. Jos käytät tuoretta inkivääriä, raasta se. Paahda aniksensiemenet kuivalla pannulla.
Sekoita kaikki marinadin ainekset kulhossa. Paloittele tofu pieniksi kuutioiksi ja sekoita kuutiot marinadiin. Peitä kulho kelmulla ja anna tofukuutioiden marinoitua pari tuntia.
Lämmitä rypsiöljy paistinpannulla ja paista marinadista siivilöidyt tofukuutiot kauniin ruskeaksi.

Salaatti
Kastike:
1 tl misotahnaa
0,5 sitruunan mehu
1,5 tl hunajaa
Salaatti:
1 dl maapähkinöitä
0,5 tl suolaa
150 g sekasalaattia
marinoitu tofu

Sekoita kastikeainekset kulhossa.
Paahda pähkinät kuivalla paistinpannulla ja suolaa ne (voit käyttää myös suolapähkinöitä). Murskaa pähkinät morttelissa.
Lisää salaattikastikekulhoon sekasalaatti, murskatut pähkinät ja valutettu tofu. Sekoita hyvin.

Koska tiesin tänä viikonloppuna haluavani kalaa, tein sen kaveriksi muusin. Mutta en tällä kertaa pelkästään perunasta.

Peruna-parsakaalimuusi

500 g (puikula)perunaa
350 g parsakaalia
1 kasvisliemikuutio
0,5-1 tl suolaa
2 rkl voita

Kuori perunat. Keitä niitä n. 20 min. vedessä, jossa on kasvisliemikuutio. 
Jos käytät tuoretta parsakaalia, silppua latvaosa kukinnoiksi ja kuutio varsiosa. Voit käyttää myös pakastettua parsakaalia. Lisää tuoreen parsakaalin varsiosat keitinveteen, kun perunat ovat kiehuneet 10 min. Lisää latvaosat 5 min. myöhemmin. Pakasteparsakaalin voit lisätä, kun perunat ovat kiehuneet n. 15 min.
Perunoiden ja parsakaalin pehmennyttyä ota keitinvesi talteen ja kuivaa aineksia hetki kuumalla liedellä. Soseuta muusi joko perunasurvimella tai, käyttäessäsi puikulaperunoita, sähkövatkaimella. Lisää suola ja sopivassa määrin keitinvettä, jotta muusista tulee notkeaa ja haluamasi paksuista. Lisää lopuksi voi, anna sen sulaa ja sekoita hyvin. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Minulta oli joululta jäänyt pakastimeen lämminsavulohta ja siikaa, joten päätin tehdä niistä kalamurekepihvejä. Kas kun oli taas aika syödä kalaa ja masukin oli samaa mieltä. Muista, että kun olet maustanut kalamassan ja ennen kuin paistat varsinaiset pihvit, tee pienestä nokareesta massaa koepaistos ja tarkista sen maut. Näin pihvien maku osuu kohdalleen.

Kalamurekepihvit kermakastikkeessa

150 g siikafileetä
150 g lämminsavulohta
1 kananmuna
suolaa, mustapippuria
1 tl sitruunamehua
kermaa
1 tl tillisilppua
Paistamiseen:
1 rkl öljyä
1 rkl voita
1 rkl sitruunanmehua
1 tl tilliä
Kermakastike:
1 sipuli
1 pieni paprika
1 porkkana ohuina siivuina
1 rkl vehnäjauhoja 
2 dl ruokakermaa
suolaa, sitruunapippuria

Valmistele kastikkeen lisukkeet. Silppua sipuli. Poista paprikasta kanta, halkaise se ja poista siemenet ja sisustan valkoinen osa. Kuutioi paprikanliha. Kuori porkkana ja vetele siitä kuorimaveitsellä ohuita suikaleita. Leikkaa suikaleet 2-3 osaan pituussuunnassa. 
Hienonna siika tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella ja laita silppu kulhoon. Lisää savulohi ja hienonna haarukalla. Sekoita tasaiseksi massaksi lisäämällä kananmuna, mausteet, sitruunamehu, kerma ja tillisilppu, kunnes massa on jämäkkää, mutta sopivaa pihveiksi (ei liian löysää).
Laita paistinpannulle öljy ja voi, sulata ja lisää sitruunamehu. Voit käyttää joko lettupannua, jolloin saat tasaisen pyöreitä kalapihvejä tai suurempaa kasaria, johon annostelet n. 1,5 rkl kalamassaa/pihvi. Paista pihvit käännellen niitä, kunnes pinta on haluamasi värinen. Lisää paiston lopussa tillisilppu paistinpannulle niin, että se antaa makua rasvaan, mutta ei pala. Nosta pihvit lautaselle odottamaan ja peitä ne kannella.
Tee kastike. Käytä kalapihvien paistamisesta jäänyt rasva paistokasarissa rasvana, lisää tarvittaessa tilkka öljyä. Kuullota sipuli ja paprika öljyssä 4-5 min. Lisää porkkanasuikaleet ja kuullota vielä 2 min. Lisää vihannesten sekaan jauho ja anna niiden imeä rasva ja turvota n. 2 min. Lisää kerma ja sekoita kastike tasaiseksi. Laita joukkoon kalapihvit ja anna maustua ja kiehahtaa n. 5 min. Nosta kalapihvit tarjoille lautasille ja valuta päälle kastiketta lisukkeineen. Nauti muusin ja salaatin kanssa.

Täytyy myöntää, että nämä minun ruokani eivät ole mitään fine dining-annoksia. Ne ovat rehtiä kotiruokaa. Mutta ajatelkaapa sitä arkista syömään istumista. Isäntä, emäntä tai molemmat käyvät työssä. Kun he tulevat työpäivän jälkeen nälkäisenä ruokapöytään, haluavatko he eteensä pinseteillä piiperretyn pikku amuse-bouchen vai reippaan annoksen perunaa ja lihapullia kastikkeella? Jätän piipertelyn kokkiohjelmille ja itse lätkäisen lautaselle hyvän annoksen muusia ja proteiinia kastikkeineen tai kunnon lautasellisen keittoa leipineen. Tosin usein liitän siihen myös salaatin kaveriksi ja joskus jälkiruoan, tosin senkin reilummanpuoleisena annoksena.

Kristiina

lauantai 24. helmikuuta 2018

100-vuotias Viro

Viime vuoden lopulla onnittelin 100-vuotiasta Suomea. Tänään onnittelen 100-vuotiasta Viroa. He ovat joutuneet kamppailemaan hieman enemmän itsenäisyytensä eteen kuin Suomi. Mutta sukulaiskansana heillä tuntuu olevan yhtä paljon sisua kuin suomalaisilla. Joten onneksi olkoon.


Kristiina

torstai 22. helmikuuta 2018

Mokailua ja oveluutta


Joskus on mukava lukea, että itseni lisäksi muutkin mokaavat. Kaiken lisäksi nuo mokat on kirjattu tekstinä kirjan lehdille. Kirjassa Tuhansien mokien maa - Tunaroinnin Suomen historia (Vesa Sisättö) aloitetaan siitä, kuinka Suomi asutettiin ja sitten kutsuttiin ruotsalaiset paikalle. Mokia käsitellään sekä yksittäisten ihmisten että hallitsijoiden kohdalta. Ensin käsitellään Ruotsin vallan, sitten Venäjän vallan aika. Lopussa ovat sitten itsenäisyyden ajan ja nykyajan mokat. On hassua lukea, miten meidän suuret päättäjämme töpeksivät siinä kuin vähäiset ihmisetkin. Ainoa vika tuntuu olevan siinä, että päättäjien töppäykset aiheuttavat paljon suurempaa vahinkoa. Oulussa pamahtaa asevarasto, Snellman pitää rahapussin nyörit niin tiukalla, että tuloksena on nälänhätä, ostetaan ilmavoimille lentokoneita, jotka eivät koskaan lennä, hurahdetaan tasakattoihin, jotka eivät kestä lumikuormia jne. Nykypäivän mokia ovat Nokia ja Nokia eli toisessa sotkettiin jätevesi vesiputkiin ja toisessa mokattiin käyttöjärjestelmä ja menetettiin Nokian puhelimet. Mielenkiinnolla sitä näin jälkikäteen lukee, miten joku voi mennä pieleen. Jälkiviisaus ja vahingonilo ovat aina hauskoja ilkuttavaksi ja vieläpä kirjan sivuille dokumentoituna.

Mokarintamalla jatkettiin kirjassa Unohtunut avain upotti Titanikin + muita historian mokia (Vesa Sisättö). Eli nyt mentiin ulkomaisiin mokiin. Mielenkiintoista oli historian ensimmäinen törppäys eli kun siirryttiin metsästäjä-keräilijästä maanviljelijäksi ja jäätiin säiden ja satojen armoille samalla kun ryhdyttiin pystyttämään rajoja ja saatiin aikaan maanomistusriidat. Piipahdetaan Pisassa, jossa hieno torni meni täysin "vinoon", mutta kasvoi nähtävyydeksi. Kolumbus hairahti reitiltä ja löysi "uuden", jo löydetyn mantereen koko ajan kuvitellen olevansa ihan muualla. Lontookin paloi ihan vahingossa laiminlyöntien takia. Custer tappoi sotilaansa ja itsensä, Japani teki virhelaskelman hyökkäämällä Pearl Harboriin, kokiksen reseptiä muunneltiin jne. Näitä mokia riittää myös yli 300 sivua lyhyesti katsastettuna jokaista erikseen. On se mukava huomata, että muuallakin kuin Suomessa törpätään oikein suuren maailman tyyliin. Kun kotomaassamme tapetaan muutama kymmenen tuhatta nälkään, niin Napo (ei-kavereiden kesken Napoleon) tai Aatu (no niille kavereille Heil vaan) tapattivat kymmenkertaisia määriä. Mokaa se omassa mielessään paraskin. Kannatta lukea ja ottaa opikseen, jos aikoo diktaattoriksi tai edes päätöksentekijäksi. Meinaan molemmat kirjat.

Oli taas aika päättä yksi kirjasarja. Päämaja Prahassa (Alexander Söderlund) päätti Guzmanin perheestä kertovan 3-osaisen sarjan. Olen aiemmin kirjoittanut ensimmäisestä ja toisesta osasta. Kolmas osa ei ehkä yltänyt aivan samaan kuin aikaisemmat. Tosin väkivaltaa on aivan yhtä paljon. Mutta kirjasarja oli saatava päätökseen maksoi mitä maksoi. Tai yökötti väkivallalla. Sairaanhoitaja Sophie Brinkmann on piiloutunut vainoojiaan Prahaan, mutta päättää kostaa Nemesiksilleen, varsinkin vainoojapoliisilleen Tommy Janssonille. Ja voi pojat, hän tekee sen komeasti. Tommy luulee olevansa niskan päällä, mutta tosiasiassa etsintäkuulutettu Sophie hallitsee tilannetta. No, melkein koko ajan. Samaan aikaan luostarissa asuva Hector Guzman haluaa poikansa itselleen ja hänkin on Sophien perässä. Kahden tulen välissä on vaikea selviytyä. Enempää selittelemättä naisen taito ja miesten inhat kujeet ovat lukemisen arvoisia.

Kristiina

tiistai 20. helmikuuta 2018

Ennen ja jälkeen - Before and after


HETA
UKKO
 AKKA


Ennen mää olin nuari ja nätti mut nyt mää oon vaan nätti, sano enttinen flikka, ko peiliin katto.


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Paikalliskaupat katoavat

Harmittaa taas tavattomasti, vaikka tämän vuoden alussa lupasin, etten suuremmalti kiukuttele harminaiheista. Tällä kertaa on pakko. Meillä täällä periferiassa on 2 kauppaa. S-market ja n. 1,5 vuotta sitten Siwasta K-marketiksi muuttunut pienempi kauppa. K-marketissa toimii myös postin ja Matkahuollon toimipiste. Jonkin aikaa sitten sain kuulla, että K-market tullaan lopettamaan. Tarkastin asian kaupasta ja tottahan se oli. He lopettavat maaliskuun lopussa vk. 12 eli juuri ennen pääsiäisviikkoa.

K-marketin logoHassuinta oli lopettamisen syy. Viime vuoden puolella S-markettimme uudisti ilmettään ja investoi rahaa kaupan pitämiseksi uudenlaisena ja enemmän tavaraa vetävänä. K-marketin lopettamisen syy taas on se, että sinne pitäisi investoida rahaa kaupan laitteiston ym. uudistamiseksi. Sanotaan vain, että onhan meillä 3 km kävelymatkan päässä Huutoniemen K-Supermarket posteineen, voitte asioida jatkossa siellä. Toisaalta taas toiseen suuntaan Liisanlehtoon aiotaan joskus tulevaisuudessa rakentaa uusi K-Citymarket. Tietysti alueelle, jonne pääsevät mukavasti vain autoilevat ihmiset samoin kuin toiseen nykyiseen Citymarkettiin, Kivihakaan. Sen sijaan bussiyhteyksien päässä oleva Citymarket Vaasan keskustassa aiotaan samassa yhteydessä muuttaa Supermarketiksi, koska K-ketjun mukaan 3 Citymarkettia tämän kokoisessa kaupungissa on liikaa. On sääli, että kauppaketjujen ajattelutapa on muuttunut tähän suuntaan. Investointi paikalliskauppaan, joka palvelee asukkaitaan ei kannata. Investointi anonyymiin, isoon markettiin kannattaa. Usein kauppaketjut esittävät, että jos toivot jotain tuotetta kaupan valikoimiin, puhu siitä kauppiaallesi. Se on onnistunutkin näissä paikalliskaupoissa. Mutta menepä tekemään se sama jossain suuressa automarketissa. On kuin tuuli huuliasi liikuttaisi, olet vain yksi 10.000 asiakkaasta muiden joukossa. Mitä se siellä kauppiasta hetkauttaa, jos et löydä haluamaasi tuotetta. Vieressä on toki toinen automarket, hae sieltä. Jos löytyy.

Joskus maailmanaikaan Suomessakin oli tärkeää pitää kyläkauppoja ja lähiökauppoja, jotta asukkailla olisi edes peruspalvelut. Tätä nykyä tuntuu olevan tärkeämpää rakentaa isoja automarketteja asutusalueiden ulkopuolelle autoilevien asiakkaiden käyttöön. Yksittäisillä ihmisillä tuntuu olevan halu vähentää ilmastomuutoksiin vaikuttavia tekijöitä, kun taas kauppaketjuilla tuntuu olevan tahto lisätä ilmastohaittoja rakentamalla marketteja autoileville. Kumpaakohan me kaupassakävijät haluamme, pikkukaupan omille kulmillemme vai sen ison marketin automatkan päähän kotoamme? Lisäksi Suomessa meitä haittaa se, että kilpailu on käynyt kotimaassamme kovin vähiin. S- ja K-ketjut ovat vähitellen syöneet kaikki yksityiset kaupat ja muut ketjut. Nykyisin vain Lidl kilpailee päivittäistavarakaupassa näiden ketjujen rinnalla. Itse hurraisin suureen ääneen, jos saisimme rinnalle jälleen yksityiset kaupat, jotka ostaisivat paikallisilta ja alueen tuottajilta tuotteet ja saisivat myydä niitä ostajille ilman keskusliikkeiden väliporrasta. Siksi kai REKO, torit ja hallit ovat tarpeellisia välikäsien poistamiseksi. Kunhan niissäkin hinnat pysyvät hallinnassa eikä heittäydytä yliahneiksi. Tosin meillä tuntuu olevan myös turhan paljon kauppoja sääteleviä lakeja ja säännöksiä. Joskus ne tuntuvat jopa keskusliikkeiden lobbaamilta ja kieltävät esim. läheltä ostetun tuotteen myymisen suoraan kaupassa, se tulee kierrättää keskusliikkeiden varastojen kautta paikalliseen kauppaan. Tiedä häntä, olisikohan lainsäätäjien ja päättäjien syytä työttömiä rankaisevien aktiivilakien ja sotesotkujen sijasta keskittyä vain turhan byrokratian purkamiseen? Ehkä sillä luotaisiin työpaikkoja sen sijaan, että suistetaan ihmisiä köyhyysrajan alapuolelle. Päivän sana tosin tuntuu oleva: Vaikeuta mielummin kuin helpotat, rankaise mielummin kuin kannustat.

Kristiina