Google Website Translator

torstai 6. maaliskuuta 2014

Luettua ja katsottua

Työnjohtajan lopputarkastus
Tuli eilen laitettua ensimmäiset siemenet multaan. Aloitin istuttamalla paprikaa ja chiliä. Meidän aina utelias Akka oli koko ajan mukana työnjohtajana. Se piti välillä nostaa pöydältä alas, kun ei multa meinannut osua ruukkuun. Akka kun parkkeerasi uteliaana kiinni käteen ja pökkäsi sitä nostaessani multaa ikään kuin sanoen: "Näytä mullekin, onko jotain hyvää vai jotain sotkettavaa?". Jokusen viikon päästä sitten istutellaan lisää siemeniä (eikä tarvitse ihmetellä joulukynttelikköä keittiössä maaliskuussa, se on ihana yövalo).
Muuten aikaa on mennyt keittiön siivoamiseen ja uudelleen järjestelyyn muiden hommien ohella. Miten tuollaiseen kantti kertaa kantin keittokomeroon, johon ei edes mahdu kunnolla kahta ihmistä kerralla, voi tuhlata päivätolkulla aikaa? Rivakka ihminen järjestäisi ja siivoisi sen yhtenä iltapäivänä. Mutta kun en ole rivakka. Kaikkea pitää sovitella ja harkita. Sitä paitsi siivoaminen on paljon mukavampaa, kun sitä tekee pikkuhiljaa eikä hosu kuin heinämies. Nyt viikonloppuna on vuorossa vessan perusteellinen siivous, seinät ja kaikki. Mutta siellä ei olekaan kuin yksi kaappi selvitettäväksi, loppu on pesemistä.

BooksTuli taas kartutettua omaa kovalevyä muutaman kirjan lukemisella. Täytyy erityisesti kehua kirjaa Homer-kissan uskomaton elämä (Gwen Cooper). Se on kertomus 2 viikon ikäisenä, jo ennen silmien aukeamista, silmänsä menettäneestä kissasta ja sen elämänasenteesta. Ja tuon asenteen vaikutuksesta sen adoptoineen naisen elämän omiin asenteisiin. Todella lukemisen arvoinen kirja. Ensinnäkin se on esimerkki siitä, että eläintä ei tulisi pitää vajaana ja lopettaa vain siksi, että ihminen uskoo sen elämän olevan arvoton ja huono elettäväksi. Toisekseen se näyttää, kuinka toisen olennon rinnalla eläminen voi muuttaa omaa elämää ja ajattelua.
Satuin Facebookissa törmäämään yhteen kertomukseen kirjasta Yllättävät ystävykset (Jennifer Holland), joten se piti lainata luettavaksi. Sen punaisena lankana olivat kertomukset eri eläinläjien keskinäisestä ystävyydestä. Tosin odotin kirjalta hieman enemmän kuin se antoi. Jokaisen erikoisen ystävyyden tarina oli kuvineen vain 2-4 sivun pituinen ja "ystävyyden" kesto usein vain muutamasta hetkestä pariin kuukauteen. Vain harva tarina oli pitkäikäisempi ja valitettavasti tarina usein myös loppui toisen osapuolen kuolemaan tai katoamiseen. Mutta vaikka jutut olivatkin pintapuolisia ja lyhyitä, ne olivat kuitenkin lukemisen arvoisia. En voi olla suosittelematta, jos ei muuten, niin kummastellaksenne.

Hyviä ruokaohjelmia on aina ilo katsella telkkarista. Itselläni on omat suosikkini, jotka on joka kerta pakko katsoa. Mutta rajansa kaikella, niitä alkaa olla siellä jo aivan liian kanssa. Laskin tuossa alkuviikosta lehdestä yhden päivän kokkiohjelmat ja tuloksena oli 11 kanavalla 29 ruokaohjelmaa. Yhdellä 0, toisella maksimit 9. Oli ainutkertaisia ja toisessa ääripäässä sama ohjelma 3 kertaa uusintana. Jos tuo sama määrä tulisi joka päivä, se tekisi 203 ruokaohjelmaa viikossa. HUH. Sama alkaa olla tilanne myös kuntoilu- ja painonhallintaohjelmien sekä sisustusohjelmien kohdalla. Puhumattakaan ns. reality-ohjelmista erilaisine testeineen ja pudotuksineen. Viimeksi mainitut muuten kuuluvat ohjelmiin, joita en katso koskaan. Enkä kyllä noita paino- ja sisustusohjelmiakaan. Mikä tahansa hyvä historiallinen dokumentti, komedia tai kotimainen/ulkomainen sarja päihittää ne koska tahansa. Ja asiaohjelma, sellainen jossa on todellista asiaa, ei uskonnolla, kurjuudella tai kuolemalla revittelyä. Luonto-ohjelmista pitäisin muuten, mutta kun niissä on aina niin paljon tappamista. Se tietysti kuuluu aina luontoon, mutta pitääkö sitä ehdoin tahdoin tyrkyttää joka ohjelmassa. Eläinohjelmat noin yleensä ovat sekä kissoille että minulle mieleen. Ainakin ennen ensimmäistä hengenlähtöä. Kissat ainakin rakastavat niitä, joissa on lintuja ja muita nopeasti liikkuvia eläimiä.

Ihmettelin uutisia katsoessani, miksi suomalaiset päättäjät kannattavat Fennovoiman ydinvoimalaprojektin toteuttamista. Uudessa versiossa rakennamme Suomeen ydinvoimalaa venäläisille. Ja maksamme siitä. Fennovoiman suurin omista on venäläinen valtion energiayhtiö. Puolet valmiin laitoksen sähkökapasiteetistä on tarkoitettu venäläisille. Ydinjäte varastoidaan Suomeen suomalaisten kustannuksella, jolle Rosatom tarvitse sitä ydinohjusten polttoaineeksi. Siihen he käyttävät myös muiden sopimusydinvoimaloittensa tuotoksia. Voivat sitten teoriassa posauttaa meidät ulkoavaruuteen omilla tuotoksillamme. Hih. Tai valloittaa meidät vedoten omien, täällä maata omistavien kansalaistensa ja oman omaisuutensa suojelemiseen. Meidäthän voitaisiin sitten kuntana nimetä Uusikrimiksi.

Näiden synkistelyjen jälkeen menen jatkamaan siivoamista ja lukemista.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)