Google Website Translator

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kesän sisäharrastuksia

Onpahan kesä. Kylmää ja märkää. Sinällään hassua, että talvella oli muutamaa viikkoa lukuun ottamatta talveksi lämmintä ja vähäsateista. Ja nyt kesällä on muutamaa viikkoa lukuun ottamatta toistaiseksi ollut kesäksi kylmää ja sateista. Täytyy tarkastaa jostain uudesta kartasta, onko Suomi vahingossa siirtynyt Australian naapuriksi.

Onhan tässä tilanteessa jotain hyvääkin eli voi ulkona olon sijasta valita sisäharrastukset. Tuli haettua kirjastosta vino pino kirjoja ja kun kylmät alkoivat, niihin sai paneutua hyvällä omallatunnolla. Poimin kasasta joitakin mainitsemisen arvoisia kirjoja. Huomaan, että kaikki kirjat käsittelevät joko lähi- tai kaukaisempaa historiaa. Se onkin lempikirjallisuuslajini.

Books
Shirley (Charlotte Bronte) kuvaa 1800-luvun alun yorkshireläisen kyläalueen ihmisten elämää. Kirjan nimi on sikäli hieman erehdyttävä, että nimihenkilö tulee kirjassa mukaan vasta tiiliskiven puolivälissä. Kirja on erittäin kiehtovaa sen ajan elämän kuvausta hieman vanhahtavalla kielellä. Ei Bronten parhaita kirjoja, ajoittainen pysähtyneisyys vaivaa ja osittain käsitellyt aiheet ovat kirjoittajalle vieraita. Mutta sekä historiallisena että romanttisena kirjana täysin luettava. Ja kuvaukset apupappien touhuista ovat suorastaan humoristisia. Ilmeisesti Bronte ei erikoisemmin pitänyt kyseisestä ammattikunnasta, vaikka myöhemmin naikin sen edustajan.
Luin vihdoinkin kirjan Kun kyyhkyset katosivat (Sofi Oksanen). Mikä surullinen tarina ihmisistä kahden diktatuurin pompoteltavana. Ihmisten itsensä toive oli elää joko vallitsevissa oloissa rauhassa ja huomaamattomina tai tavoitella maansa itsenäisyyttä. Paitsi erään, läpi kirjan seikkailevan kameleonttimaisen ja kunnianhimoisen henkilöhahmon toive. Aina vaihtuvan henkilöllisyyden turvin hän on kuin kotoinaan jokaisen hallinnon alaisena toteuttaen pahuuttaan ja kohoten joka kerta valtaapitävien suosioon, muttei koskaan aivan heidän veroisekseen. Hänen verrokkinaan on serkku, joka vertailussa on ehdottomasti se parempi ihminen, vaikkei hänelläkään aina ole puhtaat jauhot pussissa. Myös kirjan naishenkilöt ovat mielenkiintoisia, toinen melkeinpä enkelimäiseksi kuvattu ja toinen onnettoman avioliittonsa tuotos. En ihmettele kirjan suosiota, niin hyvin ovat sekä ihmiset että yleinen historiallinen tilanne kuvattu. Sille, joka ei vielä ole kirjaa lukenut, suosittelen.
1920-luvun New Yorkiin lukijansa vie kirja Illan pitkät varjot (Anna Godbersen). Se on 3-osaisen sarjan viimeinen kirja. Itse en ole lukenut 2 ensimmäistä (täytyy lukea), mutta siitä huolimatta kirjaan pääsi hyvin mukaan. Kevyehköä luettavaa, kolmen nuoren naisen elämää ja rakkauksia taustana kieltolaki, rotukysymykset ja tekninen kehitys.
Luonnon voima (Stuart Clark) on ilmeisestikin täysin fiktiivinen kirja oikeista ihmisistä. Siinä kolme 1600-luvun tiedemiestä Newton, Hooke ja Halley miettivät ja keskustelevat tähtitieteestä, filosofiasta, alkemiasta ja uskonnosta. Aiheet olivat heille tuolla hetkellä tärkeitä, mutta kirja on hyvin pohdiskeleva ja tapahtumat etenevät hitaasti. Ei ehkä kaikkia miellyttävä tyyli.

Keittiössä en ole paljon viitsinyt laitella kuin nopeita arkiruokia. Ja nythän ovat kotimaiset vihannekset
Veggie growing
alkaneet tulla markkinoille, joten erilaiset salaatit ja kasvisruoat ovat nyt tapetilla. Ja nyt alkavat jo tulla marjat. Tosin ainakin vielä eilen mansikoiden € 6,-/litra oli minulle liikaa. Uusia perunoita ja kevätsipulia kavereineen tuli tietysti syötyä juhannuksen molemmin puolin viikon ajan. Ja vielä jatkossakin tullaan syömään. Pidän vaan välillä pientä taukoa, ettei kyllästy. Ja kun kyllästyy sellaisenaan syömään, niin jatketaan niistä tehdyillä salaateilla.
Päivänä muutamana tein spagettia ja itse tehtyä tomaattikastiketta useammaksi päiväksi. Tulin eilen kaupungilta hurjan nälkäisenä ja tarkastin, että edelliseltä päivältä oli jäänyt vielä tarpeeksi spagettia kastikkeen kanssa lämmitettäväksi kaatamalla spagetin lautaselle. Koska kissatkin olivat nälkäisiä, laitoin niille ruokaa kuppeihin ja menin olohuoneeseen odottamaan vuoroani niiden jälkeen. Saatuani vuoroni huomasin, että joku kissoista oli syönyt oman ruokansa ja jatkanut nautiskelua maistelemalla kylmää spagettiani lautaselta, joka oli tiskipöydällä. Niin että meillä kyllä kissat varmaan söisivät vaikka pieniä kiviä, jos niitä astiaan laittaisi.

Vaikka alussa valittelinkin ilmoja, tämä viikonloppu osui nappiin siksi, että varaamani pesutupavuoro ja kahdeksi päiväksi luvattu auringonpaiste (no tai puoleksitoista) osuivat yhteen. Sain viimeinkin matot pestyä ja toivon mukaan kuivatettu ulkona ennen huomiseksi iltapäiväksi luvattua sadetta.

TV-ohjelmista vain sen verran, että näillä ilmoilla olisi kiva katsoa toosasta jotain muutakin kun niitä samoja ohjelmia, jotka tuli katsottua viime kesän jälkeen tai edellisinä kesinä.

On aika palata ristikkojen pariin.
Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)