Google Website Translator

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kulttuurin kyllästämä

No nyt on oikein kulttuurin kyllästämä olo. Mutta ei sellaisen fiinin korkeakulttuurin, vaan pikemminkin tavalliselle taatelintallaajalle sopivien elämysten kokemisen ilo. Kävin tiistaina katsomassa teatteriesitystä. Helsinkiläinen Teatteri Nahkiainen kiertää Suomea esittämässä lastennäytelmää Koko kaupungin henkilö V. Näytelmä perustuu Aapelin lastenkirjaan Koko kaupungin Vinski. Vaasassa näytelmä esitettiin Kulttuurikasarmilla. Vaikka näytelmä oli lapsille tarkoitettu, katsojissa löytyi myös aikuisia sekä lapsien kanssa että ilman. Ja tapahtumat "lavalla" kirvoittivat naurunhörähdyksiä myös aikuisilta. Eri rooleja esittivät seurueen 4 nais- ja 1 miesnäyttelijä ja musiikista sekä ääniefekteistä vastasi säestävä viulisti. Kivalla tahdilla edennyt, reipas ja hauska esitys. Aikuiseen makuun ehkä hienoista ylinäyttelemistä, mutta sopi varsinaiselle kohderyhmälle. Hieman häiritsi se, että jokaisessa aihekokonaisuudessa päähenkilöä esitti eri näyttelijä, mutta yhteys päähenkilöön hoidettiin pukemalla kukin näyttelijä vuorollaan päähenkilön läpi näytelmän käyttämään melko samanlaiseen asuun. Kannatti polkea edestakaisin kaupunkiin hauskuutta hakemaan.

PlayPlay


Tänään kulttuurielämys taas haettiin Pääkirjaston Kirjastomuseosta. Olin itse viime vuonna 1/2 vuotta töissä pääkirjastossa, mutten kertaakaan onnistunut käymään museossa. Se oli aina yrittäessäni kiinni enkä onnistunut selvittämään aukioloaikaa. Syy selvisi, kun bongasin jostain museon aukioloajan. Se on auki vain 1 päivänä viikossa 3 tuntia (15.00-18.00).
Aika pienikokoinen museo, mutta kiinnostavaa aineistoa kirjaihmisille. Vanhoja tietokoneita, kirjastokortteja ja Vaasan ensimmäisistä kirjastoista säilyneitä teoksia. Kirjoja, joita on painettu 1700- - 1800-luvuilla. Museo valmistautuu myös jo elokuun alussa pidettävään Taiteiden yöhön liittyvään Murha tuli kirjastoon-tapahtumaan. Siinä esitetään murhamysteeri ja läsnäolijoiden tulee arvata murhaajaa, motiivia jne. Antamalla sähköpostiosoitteensa museossa saa jo ennen H-hetkeä vihjeitä mysteerin ratkaisemiseen.

Museum Museum

ArtKirjaston Teema-käytävältä löytyy myös Pasi Kuhalammen Pudonneet-maalausnäyttely.

Oman pikantin lisänsä päivän tapahtumille antoivat vanhat autot. Veteraaniautot kokoontuvat ilmeisesti tänäkin vuonna keskiviikkoajoihin torilla. Satuin siihen vain niin oivasti, että sain ihailla upeita autoja ennen niiden liikkeelle lähtöä. Kyllä silmä lepäsi.

Cars Cars

Books
Lisää kulttuuritarjontaa kirjojen muodossa. Sain käsiini Hakekaa kätilö! (Jennifer Worth) sarjan ensimmäisen kirjan. Koska olin onnistunut välttämään kirjasta tehdyn TV-sarjan, ajattelin katsoa, mitä se oli syönyt sisäänsä. Jännä yhteensattuma sinänsä, että samana päivänä kun aloitin kirjan lukemisen, TV-sarja lähti uusintakierrokselle. Nyt sekin pitää sitten katsoa. Mutta itse kirjasta. Esipuheessa kirjoittaja sanoo aloittaneensa kirjan kirjoittamisen, koska kätilöistä on niin vähän kirjallisuutta verrattuna muihin lääketieteen ammattialoihin. Siispä olisin odottanut tältä kirjalta hieman enemmän paneutumista kätilön ammattiin ja kirjoittajalle sattuneisiin tapahtumiin. Ja hieman vähemmän pohdiskelua Britannian julkisesta terveyden- ja äitiyshuollosta, köyhyydestä ja sen syistä ja seurauksista, omasta uskonnollisesta vakaumuksesta ja kätilöksi ryhtymisen ja jatkamisen syistä. Silti kirjaa oli kiinnostava lukea. Pidin kirjassa siitä, että siinä tulevat ilmi syyt joidenkin henkilöiden persoonallisuuksiin. Samoin tuodaan hyvin esille ei vaan mitä tapahtuu, vaan miksi jotkin asiat tapahtuvat.  Aion hakea käsiini myös toisen osan kirjasta.
Edellisen kerran chick lit osastoa jatkaa Iso tyttö (Danielle Steel). Kirja on äärettömän sympaattinen. Narsistisille, kauniille ja omasta mielestään menestyville vanhemmille syntyy esikoistytär. Jonka isä katsoo alusta lähtien muistuttavan vanhaa kuningatar Victoriaa. Ja sanoo tämän olleen vain koekappale ennen täydellistä pikkusiskoa. Perheen äiti elää elämäänsä täysin isän ajatusten kautta ja näin ollen myötäilee häntä. Tyttäret ovat pienestä pitäen toisilleen hyvin läheisiä ja rakkaita, kunnes pikkusisko ajautuu vähitellen samaan muottiin vanhempiensa kanssa. Rakkaudettomana ja paneteltuna elänyt isosisko on toisaalta hyvin vahva luonne, joka ymmärtää yrittää poistua vanhempiensa vaikutuspiiristä. Mutta samalla hänellä on äärettömän huono itsetunto ja käsitys siitä, että ei häntä kukaan voi rakastaa, kun eivät edes vanhemmatkaan. Ainoa häiritsevä asia kirjassa oli omalta kannaltani se, että niin huonoa minäkuvaa ja siihen kuuluvaa kaiken kaltoinkohtelun kestämistä ja nielemistä vastalauseitta on jotenkin vaikea käsittää.
Olen joskus aikoinaan lukenut joitakin Anne Holtin kirjoja, mutta nyt päätin Suositeltua kesälukemista-palstan  kehujen pohjalta yrittää lukea kaikki Hanne Wilhelmsen-dekkarit. Kaksi ensimmäistä Wilhelmsen-kirjaa on julkaistu yhteisteoksena Kuoleman kasvot. Kirjaston hyllyssä oli paikallaan myös Kahdesti kuollut. Ei siis aivan julkaisujärjestyksessä luettua. Ei haittaa, kyllä ne väliin kuuluvatkin tulee luettua. Aivan kelpo dekkareita. Ehkä hieman turhan pitkään kirjojen poliisit haparoivat täysin pimeässä tekijää/tekijöitä ja syytä etsiessään. Vasta viimeisillä sivuilla juttu muuttuukin poliiseille kristallinkirkkaaksi ja kaikki ratkeaa aivan yllättäen ja yllätyksellisesti. Yllätys lopussa on aina kiva, sen sijaan jonkinlainen sitä edeltävä tyhjän päällä huiskiminen on hieman turhaa, tasaisempi pikkuhiljainen eteneminen olisi mielekkäämpää.

Ylen Teema-kanava lähettää tällä viikolla oopperaesityksiä Savonlinnasta. Kulttuurin nimissä niitä olisi pitänyt seurata. Ja tosissani yritin. Mutta kun toiselta kanavalta tulee aina jokin hauska leffa tai roskasarja, josta pidän. Joten korkeakulttuuri jäi jälleen kerran toiseksi.

AnimalsTiistain näytelmää odottelemassa kävi myös hieman epätavallisempi katsoja.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)