Google Website Translator

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Muisti osa 2, chick littiä ja vähän muutakin

Memory
Kirjoitin tuossa maaliskuussa huonosta muistista. Sen jälkeen aloin pistämään merkille tilanteita, joissa huonomuistisuutta esiintyy. Ah niin syvällisen itsetutkiskelun jälkeen totesin, että vika ei useinkaan ollut muistissa. Vaan naisille tyypillisessä toisessa lajissa. Nimittäin multitaskingissa. Koko ajan tulee tehtyä montaa asiaa yhtä aikaa, joten ei ole ihme, jos puolet unohtuu matkan varrella. Tavarat hukkuvat, koska ei muista hetkeä, jolloin näki ne viimeksi. Kas kun siinä tilanteessa ajatteli jo seuraavia tehtäviä ja niiden kiireellisyysjärjestystä. Kauppamatkalla ilman listaa puolet tavaroista unohtuu, koska päässään tekee jo seuraavaa tehtävää. Pitäisi alkaa ottamaan hieman rauhallisemmin ja yrittää keskittyä yhteen asiaan kerralla. Jos se nyt naisilta onnistuu.
Miesten huonomuistisuutta taas saattaa selittää täysin toinen syy. Naisten mielestä on tavattomasti tärkeitä tehtäviä ja asioita, joita miehen pitäisi muistaa. Ikävä vaan, että miehelle ne asiat eivät merkitse juuri mitään. Hän taas miettii ja tekee vain sitä yhtä asiaa kerrallaan siihen täysin keskittyen. Muu on toisarvoista. Tai sitten mies voi olla yksinkertaisesti laiskanpulskea eikä välitä hölkäsen pöläysta, vaikka jokin asia "unohtuisikin". Kyllä se viimeistään ensi vuonna muistuu mieleen.

Food
Ruoka-aika. Viikolla löysin lehdestä ihanan savusiikakeitto-reseptin. Ja koska pakastimessa sattui olemaan savusiika, niin ei kun tekemään. Lisäksi siihen nimenomaan käytettiin kauden uusia vihanneksia, se sopi kuin nappi silmään. Saman keiton voi tehdä aivan hyvin myös tuoreesta siiasta, silloin vain siika keitetään liemessä mausteineen ensin ja osa kalaliemikuutioista korvataan keitosta syntyneellä kalaliemellä.
FoodHain viljelypalstalta tämän vuoden viimeiset raparperit. Niiden jälkiruoaksi muuntumista varten löysin netistä Sikke Sumarin raparperi-mantelikakun. Pahainen vikani on vain aina tehdä melkein reseptiin kuin reseptiin se oma twist. Tällä kertaa se oli viikolla ostetun vaniljakreemijauheen kunniaksi vaniljakreemi kakkupohjan ja raparperikompotin väliin. Niin siitä tulikin raparperi-vanilja-mantelikakku. Reseptin voi siis tehdä kirpeämpänä alkuperäistä reseptiä noudattaen tai "loivempana" twistilläni.

Books
Lukeakin olen kumma kyllä ehtinyt. Joukossa sekä kevyempää chick littiä että raskaampaa ja totisempaa tavaraa.
Mehiläiskuningatar (Kathy Kelly) on kirjoittajalle tyypillistä erilaisten ihmissuhteiden ja -kohtaloiden juoksuttamista. Jokaisella kirjan henkilöistä on omia unelmia, joko toteutuvia tai toteutumattomia. Jokaisella on samoin erilaiset elämäntilanteensa ja ihmissuhteensa. Ne kaikki nivoo yhteen kirja "päähenkilönä" esiintyvä, surustaan huolimatta iloinen ja tarmokas Lillie. Kevyttä tarinaa, jossa kuitenkin on vahva yhteys arkeen ja todellisiin ihmisiin.
Karhunpesä (Venla Hiidensalo) on raskasta luettavaa kansalais- ja toisen maailmansodan ajoista tämän päivän konflikteihin. Tänä päivänä elävä sotavalokuvaaja selvittää pala palalta sukunsa kunakin aikana eläneiden jäsenten elämänkulkua ja sitä, miten sodat ja mullistukset vaikuttivat heidän työväenaatteelliseen elämäänsä. Kirjan aihe ja teksti on itsessään mielenkiintoista ja valaisevaakin, mutta sain taas muistutuksen siitä, miksen erityisemmin pidä suomalaista historiaa käsittelevistä suomalaisten kirjailijoiden kirjoista. Kun vastaavissa ulkomaisissa kirjoissa synkkyyden ja kurjuuden alta löytyy useimmiten kuitenkin se positiivinen ja iloisuutta odottava pohjavire, suomalaisten kirjailijoiden kirjoissa ei ole kuin synkkyyttä, hometta, mätää ja kuolemaa.
Toisenlaista suomalaista kirjallisuutta edustaa Agatha Christiemäinen Kuka murhasikaa rouva Holmin? (Terttu Autere). 1930-lukua elävässä pikkukaupungissa murhataan liikkeenharjoittaja ja leski Ester Holm. Tapausta tutkivat nuori pääkaupunkiseudulta tullut rikosetsivä paikallisten (tällä kertaa ei tyhmien) poliisien kanssa. Viehättävän rauhallinen ja vanhanaikaistyylinen kirja, jota Agatha Christien dekkarien ystävänä ilomielin luin. Ei ehkä toimisi mieslukijan kädessä, mutta naisille ainakin sopii kuin nappi silmään naisvoittoisine henkilöhahmoineen ja ihanan nostalgisine tunnelmineen.

Lopuksi jätän teille yhden ensimmäisistä tekniikkaharjoittelukuvistani uudella kamerallani. Sain muuten sen tarvikepakkauksenkin erikoisjärjestelynä eli haettuna paikallisesta Anttilasta.
Flowers


Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)