Google Website Translator

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Mustikoita ja muusia


Nyt on tämän kesän mustikkakiintiö kerätty. Kerätyn
6 litran kokoon saamisesta on kiitettävä enemmänkin silkkaa sitkeyttä kuin poimimisen iloa. Metsässä piti ensin löytää paikkoja, joissa oli enemmän kuin 1 mustikka huutamassa kaveria. Ja kun sellaisen löysi, marjat olivat surkean pieniä. Sellaisia, jotka normaalina mustikka-vuonna jättäisi puskaan kasvamaan poimimatta. Mutta ei tänä vuonna. Yli kahteen viikkoon ei ole tullut vettä ja se tuntuu marjojen koossa. En ole mikään poimimisen Speedy Gonzales ja normaalisti poimin litran noin tunnissa. Tänä vuonna siihen meni 2 tuntia. Apua ei ollut paljoa siitäkään, että väänsi kellon aamulla herättämään 6.00. Kun sai 3 litraa kerättyä, oli jo umpihiessä. Mutta komean käsihoidon sai kumpanakin päivänä.

Kaveri kutsui kylään. Kertoi, että heillä oli uusi perheenlisäys. Piti tietysti heti tiedustella, jotta kaksi- vai nelijalkainen. Kaveri kun on intohimoinen kissanystävä. Ja nopea käänteissään, joten kuka tietää. No, lisäys oli kuulemma nelijalkainen eikä kissanpentu. Se oli ihana 15-viikkoinen schäfer-pentu nimeltään Max. Ystäväni asuu omakotitalossa, jonka pihasta oli hiljan varastettu polkupyörä. Joten Maxista on tuleva perheen vahtikoira. Ja pelastuskoira, jos nyt pentukoiran lahjat siihen viittaavat. Pentu oli kuitenkin aivan ihana ja väsynyt, kiitos kahden pitkän aamupäivän lenkin. Vahti koirassa ei ollut vielä aivan vakuuttava, itse sain talon ohi pyöräillessäni osakseni vain vilkaisun ja pihaan kurvatessani "vahti" lönkötteli luokseni ja päästi pari rauhallista "vuhia". Asia oli sillä kuitattu. Ikävä kyllä jätin tietysti kameran kotiin, joten Maxin kuvan sijasta saatte tyytyä sijaiskuvaan.

Mietiskelin tässä päivänä muutamana ruokaa ja sitä, miten yksinkertaisista arkiruoista täytyy nykyisin tehdä niin vaikeita. Ajatellaan nyt täysin arkista (huomaa johdatus blogini nimeen) perunamuusia. Ennen aikaan, kun muusi tuli keitetyn perunan vaihtoehdoksi, talon emäntä tai piika haki pellolta/laarista sitä perunaa, joka isäntä oli sattunut keväällä tökkäämään maahan. Hän kuori ja keitti perunat ja survoi ne nuijalla muusiksi. Ja samalla tietysti purki survontaan omat turhautumansa isäntään tai renkiin. Sekaan lurautettiin suola ja keitinvesi tai maito (jos talo oli varakas) ja a vot, tuloksena oli vatsaa täyttävä särvin itse pyydystetyille muikuille tai läskikastikkeelle.
Ja miten muusi oikeaoppisesti, ravintolalaatuisesti nykyisin tehdään? Kaupasta haetaan se kallein mahdollinen perunalajike, joka on juuri sopiva muusiksi. Se keitetään kuorineen ja kuoritaan tulikuumana mahdollisimman nopeasti, koska lieden jälkilämmöllä se pitää vielä kuivattaa valkoiseksi. Se muusataan ja vatkataan kuohkeaksi sähkövatkaimella samalla, kun joukkoon lisätään suola ja maito. Ja maustetaan sitten pääruoan mukaan. Ja hyvässä lykyssä pakataan pursotinpussiin ja pursotetaan ruusukkeiksi lautaselle.
Itse uskon muusin teossa tuohon alkuperäiseen. Otan yleisperunaa tai sitä perunaa, jota itse olen keväällä tökännyt maahan. Muusaan sen perunasurvimella (perunanuijan varsi ja nuijaosa ottivat avioeron muutama vuosi sitten). Joukkoon suola, voi ja maito/keitinliemi ja siinä sopiva LISUKE tarjousmuikuille tai tarjouslihasta tehdylle soossille. Sattumiakin on ihan mukavasti. Näin lisuke on sentään halvempi kuin se aterian pääraaka-aine, ei monta kertaa kalliimpi.
Mille sitten nämä niin eri tavalla tehdyt muusit loppujen lopuksi maistuvat? No perunalle. Paitsi se maustettu tai höystetty. Minulle peruna ja sen johdannaiset ovat edelleen lisuke, jota en aio vatkata ja pursottaa. Juhla tai arki, pääruoka on pääruoka ja muusi on muusi. Kun kersat ovat töistä tullessa nälkäisiä, on kurjaa sanoa, että odottakaa nyt vaan, mamma vatkaa ensin muusin.

Home Sweet Enland -niminen blogisivusto järjesti viime viikolla blogin linkitysbileet ja nyt ovat vuorossa Somen linkitysbileet. Jos haluat Some-linkkisi sivulle, näpäytä alla olevasta logosta.


Tänään oli kokonaisuudessaan ihana päivä. Yli 2 viikon tauon jälkeen tuli ripaus vettä. Maustettuna ukkosen jyrähdyksillä ja salamoinnilla. Toivottavasti kypsyvät vadelmanraakileet pelastuivat, vettä toki sopisi tulla edelleen koko yön.

Ihan näistä sivuista, ahkera kävijä on varmaan huomannut, että sivuillani oleva Bloggerin kävijälaskuri ei enää toimi. Se on poistettu ja asennettu uudelleen muutaman kerran, mutta kun ei niin ei. Täytynee hakea jostain koodi uudelle laskurille. Hyviä vinkkejä vastaanotetaan.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)