Google Website Translator

torstai 25. syyskuuta 2014

Syyssatoa ja rakeita


Apples

Food
Kiitos Vaasanseudun Omenapörssin sain sunnuntaina hakea ihania omenia (tai omenoita, kumpi lienee oikein). Niitä on nyt väännetty moneksi. Paitsi ne tavanomaiset kaksi pellillistä omenapiirakkaan pakastimeen tein Kaura-omenapaistoksen ja Epsanjalaisen omenatortun. Ja ei, tuossa ei ole kirjoitusvirhettä. Selailin netistä kivoja omenareseptejä ja löysin reseptin Espanjalaiselle omenatortulle. Siinä tavanomaisen omenatortun päälle levitettiin paistamisen jälkeen persikkamarmeladia. No tuolla Espanjalainen omenatorttu-hakusanalla löytyi toinenkin resepti, jossa taas omenatortun päälle laitettiin rahka-muna-kermaseos. Koska en osannut päättää, kumpi olisi parempi, tein näiden kahden pohjalta oman viritelmän, jonka nimitin Epsanjalaiseksi omenatortuksi.
Omenoista puhuttaessa ei saa unohtaa uuniomenoita. Teen niitä varmaan viikonloppuna jälkiruoaksi. Ja lopusta n. 2,5 kg:sta osa jää syötäväksi ja loput aion keittää marmeladiksi. Tai sitten siitä tulee sose, vaikka omenani ovatkin sopivan happamankirpeitä.

LingonberryKävin maanantaina metsässä katselemassa puolukoita ja sieniä. En ole vielä onnistunut löytämään samanlaista hyvää puolukkapaikkaa kuin mitä ovat mustikka- ja vadelmapaikkani (vadelmia muuten tuli tänä vuonna 5 litraa). Kovin suurta tarvetta saada tänä vuonna puolukkaa minulla ei ole, koska edellisvuotisia on vielä jäljellä kiitettävästi. Revin kuitenkin hajapaikoista kasaan 2 litraa. Mutta metsässä on vielä paljon osittain raakojakin puolukoita, joten ensi viikolla uusi yritys. Ja olen kuullut sanottavan, että puolukka on aina parhaimmillaan vasta, kun pakkanen on sitä puraissut.
Olen myös intohimoinen sieniruokien ystävä. Kun n. 6 vuotta sitten aloin yli 20 vuoden tauon jälkeen taas sienestämään, tähyilin erityisesti karva- ja haaparouskuja suolasieniksi. Löysinkin ihan sattumalta erittäin hyvän paikan, josta kolmena vuonna sain 15-30 litraa karvarouskuja/vuosi. Sitten n. 300-500 metrin päässä paikastani alettiin leventää ulkoilualueemme läpi kulkevaa soratietä ja sinne rakennettiin muuntajakoppi ja vedettiin suurjännitelinjaa. Liekö se vai jokin toinen asia syynä, mutta rouskuni katosivat ja vaikka olen joka syksy uskollisesti käynyt niitä tähyämässä, ne eivät ole palanneet. Ja uutta paikkaa en ole löytänyt. Tänäkin vuonna metsässä oli kyllä sieniä, mutta ne olivat minulle tuntemattomia, joten niitä en voinut poimia. Olin ottanut pikkukameran mukaani kuvatakseni metsässä ja tarkastin ennen lähtöä, että pattereissa oli tarpeeksi virtasta. Mittari näytti äkkiseltään, että oli. Kun sitten olin metsässä aikeissa ottaa kuvan noista muutamasta tuntemattomasta sienilajista (ehkä joku tunnistaisi ne), sain viestin, ettei pattereiden teho riitä kuvan ottamiseen. Että se siitä. Sain koluttua n. 7 km reitin vasta puoleen väliin, sitten tuli kylmä ja nälkä (eväshedelmät jäivät kotiin). Joten tätäkin harrastusta ensi viikolla uusin voimin.

Potatoes
Tiistaina oli sitten tarkoitus käydä nostamassa perunat. Koska odotin aamupäivällä tärkeää puhelua ja Pohjalaisen sudokutkin piti täyttää, lähdin liikkeelle 12.00 jälkeen. Viittasin tuolla ylempänä tarvitsemaani persikkamarmeladiin, jota ei löytynyt kummastakaan lähikaupastamme. Ajattelin siis ensin polkea n. 2 km:n päässä sijaitsevaan K-kauppaan ja sieltä kasvimaalle. Ei muuten löytynyt ao. marmeladia sieltäkään. Jos et asu aivan keskustassa, ainakaan Vaasassa, älä haaveile tekeväsi omenatorttua alkuperäisellä tavalla. Kun tulin ulos kaupata, satoi rakeita. Mutta taivas näytti pian kirkastuvalta, joten odottelin kuuron loppumista ja päätin palata kotiin. Kuuron jälkeen taivas näytti niin siniseltä valkoisine pilvineen, että päätin sittenkin suunnata kasvimaalle. No, matkan edetessä taivas alkoi taas tummua, joten käänsin etupyörän kohti kotia ja päätin hoitaa lopun päivää kotitöitä. Jonkun matkaa ennen kotiani sain niskaani kunnon raekuuron.
Kotona luin lehden loppuun ja aloittelin kotitöitä. Ja silloin alkoi paistaa aurinko. Voisin kuitenkin lähteä perunan hakuun. Ja ei kun kamat kasaan ja menoksi. Vääntelin siinä perunoita maasta ja pussiin ja olin saanut 2/3 rivistä hoidettua kun huomasin, että aurinko oli hävinnyt. Ja samassa sain taas rakeita niskaani. Niitä satoikin sitten koko matkan kasvimaalta kotiin. Täytyy sanoa, että joutuminen raekuuroon 2 kertaa saman päivän aikana on jopa minulta aikamoinen saavutus.

Muistakaa kaikki käydä allekirjoittamassa kansalaisaloite päivystysasetuksen muuttamiseksi synnytysten osalta osoitteessa https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/765.  Allekirjoittamista varten tarvitaan pankkitunnukset.
Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)