Google Website Translator

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku - Baka, baka liten kaka


FoodInnostuin alkuviikosta hieman leipomaan Ensin oli mielessä vain hieman leipää ja jotain makeaa. No paisuihan se suunnitelma sitten hieman, tuli kahta erilaista leipää ja kahden sortin makeaa.

Leiviksi valitsin vuokaleivän ja ruisleivän. Tuota vuokaleivän perusohjetta olen leiponut jo iät ja ajat. Maustan sen sitten aina mielialan mukaan. Tällä kertaa valitsin mausteeksi paahdetut mantelin ja seesaminsiemenet. Olen aikanaan tehnyt sitä myös käyttäen aniksen- ja fenkolinsiemeniä sekä pomeranssinkuorta tai vaihtoehtoisesti kuminaa. Joulunaikaan siihen voisi laittaa joulusia mausteita, appelsiininkuorta jne.
Ruisleipää olen aika ajoin koittanut, en tosin kovin onnistuneesti. Aiemmin minulla on ollut vaikeuksia saada juuri käymään, viimeksi se onnistui jotenkin. Toinen ongelma tulee taikinan kohottamisen kanssa. Ruisleipää ei todellakaan tehdä kiireessä. Sen kohottaminen on äärettömän hidasta touhua. Juuren herättämisen ja raskin odottelun jälkeen valmiin taikinan kohoamisen odottelussa meni 7 tuntia. Ja varoituksena ensimmäistä kertaa yrittäville: ensinnäkin ruistaikina on äärettömän sotkevaa, sen toinen nimi voisi olla tapettiliisteri. Ja jos yritätte tuon antamani linkin resepteillä, aloittakaa 1/2 annoksella, ei mene liikaa rahaa hukkaan, jos epäonnistuu.

Food


Makeina leivonnaisina päätin koittaa Kinuskikissan sitruunaista päärynäpiirasta ja mokkakuppikakkuja pähkinäkuorrutteella. Kinuskikissa käytti päärynäpiirakassaan pitkulaista vuokauutuutta, mutta koska minulla oli käytössä vain vanhanaikainen pyöreä piirakkavuoka, tein reseptit 1,5-kertaisina. Pieni aloituksen viivästyminen aiheutui, kun paikalliskaupoissamme ei myyty Lemon curdia ja jouduin tekemään sen itse. Olin suunnitellut sen tekemistä tosin jo aiemminkin. Ylijääneistä munanvalkuaisista tuli sitten kookosmarenkeja. Aioin ensin laittaa päärynäpiirakkaan ylimääräisen päällikerroksen marengista, mutta vuoassa ei enää ollut tilaa.
Sekä mokkakuppikakkujen että pähkinäkuorrutteen reseptit olen joskus maailmanaikaan bongannut jostain reseptistä tai netistä, mutten enää kuolemaksenikaan tiedä niiden todellisia lähteitä. Hyviä tuli molemmista, tosin saadakseen tusinan kuppikakkuja kannattaa reseptin ainemäärä kertoa 1,5:llä ja tehdä vastaavasti kuorrutetta hieman runsaammin.
Food


On vaikea totutella taas siihen, että on väliaikaisesti enemmän aikaa mädäntyä kotona, kun ulkohommat ovat hoidetut. Minulla on aiemmin hankittuna hieman lankaa, saa nähdä tuleeko inspiraatio kutoa jotain kivaa. Kun olisi yksi kiva jakkumallikin olemassa. Olen myös bongaillut eri blogeista ja mainoksista jo alkavaa joulunodotusta ja pikkaisen syyhyttäisi "jokin", mutta se ei ole vielä saanut muotoaan. Nyt pitäisi saada paljon hyviä ideoita ruokalahjoista ja muista pikkujutuista. Kun aika on antanut periksi, on tullut leikittyä tietokoneellakin tavallista enemmän. Se näkyy mm. Meidän jengi-sivulla, jossa ovat nyt kaikki diaesitykset valmiina.

Bilingualism
Asuinkaupunkini Vaasa on virallisesti kaksikielinen ja manostaakin itseään lauseella: Kaksikielisyys on rikkaus. Yhdyn täysin tähän väittämään ja ruotsia osaavana se ei tuota minulle myöskään vaikeuksia. Olen käynyt kouluni suomalais-venäläisessä koulussa ja aikanaan, kun ruotsi tuli kuvaan 1. vieraana kielenä, äitini oli kaukana aikaansa edellä. Parin vuoden opiskelun jälkeen hän lähetti minut ja pikkuveljeni kesäksi Ahvenanmaalle eri ruotsinkielisiin perheisiin. Kielikylpy toteutettuna sen aikaisin metodein. Perheissä ja ympäristössä kukaan ei puhunut suomea, joten oppiminen tapahtui kuin luonnostaan.
Vaasa toivoo kuitenkin, kuten muutkin kaupungit, saavansa työväkeä muista Suomen kaupungeista. Silloin tuon lauseen käyttö kaksikielisyydestä ei ehkä aina ole järkevää. Jo nyt on nähtävissä, että tuo kaksikielisyys pelottaa osaa maassamuuttoa harkitsevista. Kun halutaan Pohjanmaalle, suomenkieliset valitsevat mielummin "yksikielisen" Seinäjoen. He uskovat, ettei Vaasassa pärjää, jollei osaa ruotsia. Jokainen vaasalainen kuitenkin tietää, että tuo on täyttä puppua. Niin kauan, kun ei puhuta ympäröivistä ruotsinkielisistä kunnista, Vaasassa ei välttämättä tarvitse osata sanaakaan ruotsia. Mutta jos alueella haluaa tutustua muuhunkin kuin Vaasan elämään, jonkinnäköinen ruotsin kieli auttaa aina. Tosin tyttäreni ummikkosuomalainen isä muutti aikanaan 90-luvun puolivälissä Sulvalle (Mustasaari). Silloin alue oli vielä melko täysin ruotsinkielinen. Mutta jääräpäänä hän ei elämässään lausunut sanaakaan ruotsia eikä silti kuollut nälkään tai tauteihin. Ja tutustui jopa muutamaan naapuriin (niihin, jotka puolestaa osasivat jonkun verran suomea). Nythän alueella kuulee jo paljon enemmän suomea.
Itse Vaasassa ei siis välttämättä tarvitse osata ruotsia (no jaa, joidenkin mukaan keskussairaalassa käynti edellyttää ruotsin kielen taitoa). Mutta miksi joku ei haluaisi osata ruotsia? Tai jotain muuta vierasta kielä? Omasta mielestäni uusien kielien "oppiminen" on aina ollut hirvittävän palkitsevaa. Jo pelkästään englantilaisen huumoriohjelman seuraaminen alkukielellä tekee ohjelmasta huomattavasti hauskemman kuin tekstiä lukemalla. Huumorihan on usein asia, joka ei avaudu vieraalla kielellä. Sama koskee mitä tahansa muun kielistä ohjelmaa. Mitä useampaa kieltä osaa edes jotenkin, sen enemmän maailma avartuu. Eihän vieraita kieliä pidä osata täydellisesti, sanojen laittaminen peräkkäin riittää usein. Niin minäkin teen saksan kielen kanssa.

Kristiina

2 kommenttia:

  1. Olen täysin samaa, mieltä, kielitaito on rikkaus! Ja kyllä sairaalassa hoidetaan molemmilla kielillä, mutta siellä on tosiaan ollut esim. muutama ulkomaalainen lääkäri, joka on aikaisemmin tehnyt töitä Ruotsissa, ja sen takia puhuu ruotsia, mutta täytyyhän heitäkin ymmärtää - kielen oppiminen, niin antoisa kun se onkin, vie tietysti aikaa. Kanske dina barns pappa också har förstått nu att det är trevligt att kunna flera språk, fastän han får betjäning på finska ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti tyttäreni isän kohdalla oppiminen on liian myöhäistä, hän kun on jo enkelien luona. Ja tuo sairaalakommentti ei ole oma mielipiteeni, vaan sanottua Pohjalaisen mielipiteissä. Itse olen aina saanut palvelun omalla kielelläni. Paitsi kerran pääterveysasemalla ulkolaiselta lääkäriltä, mutta silloinkin oli hoitaja tulkkaamassa tarvittaessa. Uusien kielten ja sanojen/sanontojen oppiminen on aina riemastuttavaa. Vaikka välillä vähän hassujenkin. Kuka muistaa aikaa, jolloin osasimme kaikki kysyä ranskaksi, haluaako joku maata kanssani? Se musiikkikappale näetsen.

      Poista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)