Google Website Translator

torstai 16. lokakuuta 2014

Kameraoppia ja vatsantäyttöä.

Photography
No nyt on käyty Nikonin kurssilla kameran käyttöä opettelemassa. Ja pää on pyörällä kuin Haminan kaupunki. Kaikki valotusajat ja aukot ja herkkyydet, valonmittaukset ja polttovälit hyrräävät muistissa ja paperilla. Pitää vaan ruveta ahkerasti harjoittelemaan, että näkisi, mitä tuon kaiken tiedon soveltaminen ja yhdistäminen saa aikaan kuvaustilanteessa. Kurssi piti sisällään paljon kameran tekniikan käyttöä kuvaustilanteissa. Nyt odotan innolla, että Vaasan Alueen Bloggarit järjestävät kurssin, jossa käsitellään mm. kuvien sommittelua. Se taito kun on kätkeytynyt minulla syvälle tuohon päähän ruumistani, jonka päällä istun.
SeinajokiReissu itsessään oli ihan kiva, en ole käynyt Seinäjoella sitten tyttäreni isän kuoleman. Hieman pitkä aika jäi odottaa paluujunaa Vaasaan (1h 30 min). Kävellessäni asemalle mukaan tarttui matkalta yksi känninen perskärpänen (mies), joka ilmoitti tulevansa samalla kyydillä kuin minä. Tokaisin vaan, että jos junalippu on, niin senkus. Puhu se jotain ylpeydestä ja puukostakin ja seurasi aseman sisuksiin asti, mutta onneksi siellä oli muutakin porukkaa, josta tuo taisi löytää otollisempaa juttuseuraa.

Food
En ole erityisemmin chipsien ja naksujen ystävä. Olen mieluimminkin popcorn- ja suolapähkinäihminen. Popcornia pussi kerran 1/2 vuodessa ja suolapähkinöitä salaattiin ja ruoanlaittoon ja loput voi syödä. Ja tietysti silloin, kun tytsy on täällä ja tahtoo välttämättä ostaa itselleen naksu- tai chipsipussin, perin siitä veroa sekä itselleni että kissoille (ne rakastavat juustonaksuja). On vain yksi naksu, jota olen ostanut itselleni. Lidlissä myytiin aikanaan maapähkinänaksuja ja niitä ostin silloin tällöin siellä käydessäni. Mutta ne poistettiin valikoimasta jo joitakin vuosia sitten. Yllätykseni olikin suuri, kun viime viikolla näin Lidlin mainoksesta, että XXL-tarjousten joukossa pähkinänaksut. Pakko oli ostaa. Vaikka sitten joka kerta pussin suuta raottaessa podin huonoa omaatuntoa. Silti sallin itselleni tuon ylellisyyden. Näitä pieniä ylellisyyksiä pitäisi jokaisen sallia itselleen aika ajoin tuntematta minkäänlaista katumusta tai potematta huonoa omaatuntoa. Kuka minua hemmottelisi parhaiten, jos en minä itse?

FoodHemmottelin itseäni toisellakin tavalla. Torstai on tunnetusti hernekeittopäivä. No, ainakin pari kertaa vuodessa. Ja jälkkäriksi kuuluvat letut. Mutta eivät tällä kertaa tavalliset lettuset vaan omenaletut. Ja saatujen omenoiden rääppiäisenä mukaan laitettiin karamellisoidut omenat ja vaniljakastiketta. Silloin tällöin on ihan mukava hemmotella itseään jälkiruoalla ainaisten keksien tai jäätelön sijasta.

Viikko-ohjelma sen kun jatkuu, onneksi pyörällä pääsee liikkeelle niin kauan, kunnes tulee lunta. Tänään pitäisi hilpaista pääkirjastolle kuulemaan Vaasanseudun kuntajakoselvityksen väliraporttia.  Kaikkea sitä viitsiikin mennä kuuntelemaan, mutta toisaalta aihe kiinnostaa. Siellä nämä valitut selvittäjät Ossi Repo ja Jan-Erik Enestam kertovat kuulumisia ja vastailevat kysymyksiin yhdessä alueen päättäjien kanssa.
Ja kokoontuminen sen kun jatkuu, sillä edellisestä tilaisuudesta täytyy siirtyä kotiin taloyhtiön asukaskokoukseen. Pakko mennä, kun taloyhtiö teki alkukesästä kyselyn asumistyytyväisyydestä ja siinä kysyttiin myös talotoimikunnan toiminnasta. Tulin riipaisseeksi siihen tekstin, jonka mukaan en ole viime vuosina edes tiennyt, että meillä on talotoimikunta. Se kun ei ole toiminut. Olen aikanaan toiminut talotoimikunnan sihteerinä ja ystäväni Katja, joka siihen aikaan asui tässä samassa taloyhtiössä, sen puheenjohtajana. Siihen aikaan toiminta oli aktiivista, nyt sitä ei ole. Mutta eipähän ole asukaskokouksessakaan liiemmälti osanottajia. Taloyhtiössämme asuu yli 100 ruokakuntaa, mutta kokouksessa on yleensä n. 10 ihmistä. Valittaa osataan, mutta aktiivisesti ei tahdota vaikuttaa. Pyh.
Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)