Google Website Translator

tiistai 21. lokakuuta 2014

Kiusaamista vastaan

"Vain siksi, että olen minä" - haaste on Vaasan alueen bloggareiden yhteinen tempaus kiusaamista vastaan. Tänään 21.10. alueen blogeista löydät erilaisia tarinoita tästä tärkeästä aiheesta - sinua lukijani pyydän jakamaan ainakin yhden osallistuvan blogin haastetekstin. Puhutaan kiusaamisesta, välitetään ja puututaan yhdessä! Listan kaikista haasteeseen osallistuneista blogeista löydät Blogivaasan sivulta .

Bullying

Viime aikoina tapetilla on ollut keskustelu koulukiusaamisesta. Yksimielisiä ollaan siitä, että siihen pitäisi soveltaa nollatoleranssia. Mutta kaikesta muusta ollaankin sitten eri mieltä. Miksi lapsi kiusaa toista, kenen pitäisi asiaan puuttua, miten kiusaamista koulussa pitäisi hoitaa, miten kiusaajaa pitäisi käsitellä, miten auttaa kiusattua jne. En itsekään tietäisi vastauksia, koska kiusaamisen syyt ovat niin moninaisia. "Pieni" lapsi kiusaa toista, koska ei aina ymmärrä tekoaan kiusaamiseksi. Miten usein vastaavaa käytöstä opitaan lähipiiristä (perhe, suku, kaverit)? Jos lähipiirissä on kiusaaja, pieni lapsi mieltää sen tyylisen käytöksen helposti normaaliksi käyttäytymiseksi ja soveltaa oppiaan eteenpäin. Myös kiusatun erilaisuus voi laukaista kiusaamisen. Erilaisuuden hyväksymisen ja olemassaolon moninaisuuden opetus onkin tärkeää juuri tässä iässä.
Sen sijaan jo varhaisteinien ja teini-ikäisten pitäisi tietää ero oikean ja väärän välillä. Mikä sitten saa teini-ikäiset kiusaamaan toista oppilasta? Kateus, opittu käytös, oma paha olo, halu kohottaa omaa sosiaalista statusta toisten silmissä, halu olla edes astetta parempi, kuin joku vielä heikompi eli oman egon kohotus. Tässä ryhmässä kiusaajalla täytyy usein olla rinki "myötäilijöitä", jotta saataisiin haluttu tulos aikaiseksi. Valistavaa toimintaa pitäisi kohdistaa teinien tapauksessa paitsi kiusaajaan, myös siihen ryhmään, joka myötäilee kiusaajaa. He eivät aina osallistu aktiivisesti kiusaamiseen, mutta antavat kiusaajalle sen hyväksynnän ja huomioin, jota tämä kaipaa. Kiusaajiin kohdistuneissa seuraamustoimenpiteissä en missään nimessä hyväksy niitä hymistelijöitä, jotka puhuvat huonoista lähtökohdista, syrjäytymisestä ja kiusaajan oman surkean elämän ymmärtämisestä ja siten kiusaajan hyysäämisestä ja hyvittelemisestä. Jos kiusaaja tietää tekevänsä väärin ja tekee niin sittenkin hyvittääkseen itselleen oman huonon asemansa toisen kustannuksella, ei siinä ymmärtäminen ja hymistely auta. Jokin muu keino täytyy olla.

Kiusaamista on kuitenkin monia muitakin lajeja. Työpaikkakiusaamista, eläinten kiusaamista, sukulaisen tai samaan sosiaaliseen ryhmään kuuluvan kiusaamista, naapurikiusaamista jne. On fyysistä ja henkistä kiusaamista. Yhteistä kaikille kiusaamismuodoille tuntuu olevan se, että kiusaamisen kohteeksi valitaan heikossa asemassa oleva, sosiaalisilta taidoiltaan hieman poikkeava tai erilainen yksilö. Kiusaajina taas toimivat itsensä pikkuisen paremmiksi ja ylevämmiksi mieltävät yksilöt. Ja tämä ei toimi pelkästää yksilötasolla. Voimme selvästi nähdä, että kiusaaminen alkaa jo viranomais- ja yhteiskuntatasolta. On niin helppo sortaa päätöksissä ja teoissa vammaisia, vanhuksia, hoitoa tarvitsevia, työttömiä ja jopa eläimiä. Heidän elämäänsä on paljon helpompi vaikeuttaa kuin sellaisten, jotka eivät ole riippuvaisia yhteiskunnan avusta. Yksilötasolla kiusaaja tarvitsee usein hyväksyntää saadakseen teostaan tyydytystä. Hyväksyntä voi olla avointa myötäilijöiden, posseen, muodossa tai ns. "hiljaista" hyväksyntää. Vanhus tai vammainen ei uskalla kertoa kiusaamisestaan ulkopuolisille, koska pelkää, ettei kukaan häntä usko tai tuntee häpeää ja syyllisyyttä. Eläimet eivät voi kertoa kiusaamisestaan ja ovat siksi ihanteellisia kohteita. Ne ovat myös riippuvaisia ihmisten teoista ja siksi niiden kiusaaminen koetaan joskus oikeutetuksi. Eikä asiaa auta paljoa sekään, että yhteiskunta osoittaa lievien rangaistusten muodossa kaikille avuttomille, että heitä saa kiusata ja näin hiljaa hyväksyy kiusaamisen. 

Meitä ihmisiä on niin monenlaisia tässä tapauksessa. On kiusaajia, on myötäilijöitä, on se suuri hiljaisten, asiaan puuttumattomien joukko ja viimeksi ne heikkojen puolustajat. Jokaisen meidän on aika tarkistaa suhtautumisemme kiusaamiseen. Kiusaaja on saatava tajuamaan tekojensa vääryys ja näkemään tekojensa seuraamukset. Myötäilijät on saatava tuntemaan häpeää ja opetettava heidät tajuamaan, että myötäilemällä he ovat yhtälailla kiusaajia kuin itse teon tekijä. Se suurin joukko, hiljaiset ja asiaan puuttumattomat, on saatava muuttumaan kaikkien kiusattujen, heikkojen ja erilaisten puolustajiksi. Ja puolustajille on saatava suurempi myötäilijä- ja kannustajajoukko kuin kiusaajille. Jos siis luet tämän, mieti mihinkä joukkoon kuulut ja mihinkä haluaisit kuulua ja toimi sen mukaisesti. Ei anneta sen enempää yhteiskunnan kuin yksilöidenkään kiusata muita. 

Erilaisuus on rikkaus kaikkialla, ei se, että kaikki istuvat samaan muottiin. Mitä moninaisempia olemme, sen kiinnostavampaa on arkipäivä. Jos olisimme kaikki samaan muottiin valettuja, kiusaamalla toista kiusaisimme samalla itseämme. Hyväksykää toinen sellaisena kuin hän on, ei huorana, retardina, mamuna, työttömänä, vanhana, riippuvaisena ja tollona eläimenä tai ärsyttävänä naapurina/työkaverina vaan yksilönä, joka on hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Jos löydämme jokaisesta sen hyvän puolen, saatamme saada itsellemme uuden tuttavan tai ystävän.

Kristiina

2 kommenttia:

Mielipiteesi on aina tervetullut :)