Google Website Translator

torstai 6. marraskuuta 2014

LittFest ja sote

Food
Harvoin voi sanoa itse tehdyn ruoan onnistuneen jotakuinkin "täydellisesti". Ja että se osuu nappiin syöjän omaan mielialaan nähden. Alkuviikosta osuin kuitenkin omasta mielestäni niin lähelle napakymppiä kun kotitaidoillani osaan. Vaihdoin nimittäin katkarapupastan viime hetkellä katkarapukakkuihin, joiden reseptin löysin Pirkka-lehdestä (taitaa olla reseptipankkini hieman kapeaa sorttia). Sen kanssa päätin tehdä, ensimmäistä kertaa elämässäni, kotona tehtyä pastaa (reseptiin lisäsin kyllä hiukan suolaa ja pari teelusikallista öljyä) ja maapähkinä-kookoskastiketta. Minähän lupasin jatkaa pähkinäteema vielä. No nyt se on loppuun koluttu, toistaiseksi. Paitsi leivottaessa.

Book festival
Tänään alkoi kaksikielinen kirjallisuusfestivaali Vaasa LittFest. Tänään olin seuraamassa äidinkielenopettaja ja kirjallisuuskriitikko Kaisa Neimalan luentoa "Ilosta ja ilottomuudesta - uusia kirjoja 2014". Kävin jo viime vuonna kirjastossa työskennellessäni seuraamassa hänen vastaavaa luentoa ja muistikuvissani se oli erittäin informatiivinen ja hauska. Ja muistikuvani pitivät paikkansa. Kaisa Neimala antoi hyvää tietoa ja kertoi mielipiteistään tänä vuonna julkaistuista kotimaisista ja käännetyistä kirjoista. Ja tarinat olivat myös hauskoja. On mukava todeta, kuinka eri tavalla eri ihmiset lukevat kirjoja. Hän äidinkielenopettajana kiinnittää erityistä huomiota kirjan suomen kieleen ja siinä esiintyviin asiaristiriitaisuuksiin (esim. parsii rikkinäisiä housunpolvia ja ompelee reikäistä sukankantapäätä). Samoin hänen huomionsa kiinnittyy usein historiallisiin "epätotuuksiin" (esim. 30-luvun naiset kulkivat Espalla nailoneissa, jotka jäätyivät jalkoihin). Itse en tule lukiessani kovin usein noteeranneeksi tällaisia epäkohtia, jos ne eivät ole räikeän silmiinpistäviä. Helpommin huomaan lukiessani epäjohdonmukaisuudet (nimi väärin, tapahtuma joka ei tapahtunutkaan jne.). Kannaltani LittFest alkoi siis lupaavasti. Seuraava kokonaisuus, johon tutustun, on lauantain kirjaston tapahtumat.

Books
Ja kun kirjoista aloitettiin, jatketaan kirjoilla. Satuin olemaan puolivälissä kirjaa Kangastus 38 (Kjell Westö), kun kuulin sen saaneen Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Onnea siitä. Kirjan päähenkilöinä ovat asianajaja Claes Thune ja hänen pikku toimistonsa konttoristi, salaperäinen Matilda Wiik. Taustalla kummittelevat Thunen avioerosta ilmoittanut vaimo ja Matildan häipynyt aviomies sekä Thunen "keskiviikkokerhon" jäsenet. Itse tapahtumat sattuvat 30-luvun Helsingissä, mutta pohjautuvat menneisyyden tapahtumille. Harvoin on yhteen kirjaan saatu mahtumaa niin montaa vakavaa "ongelmaa". Avioero, pettäminen, masennus, yksinäisyys, raiskaus, Suomen sisällissota, homolähentely, mielenterveysongelmat, perheväkivalta. Voi olla, että jotain listastani jäi pois. Minulle tästä kirjasta jäi kummallinen mielikuva. Koko ajan lukiessani kirjaa näin tapahtumat päässäni kuin kaurismäkityylisenä mustavalkoisena elokuvana. Ehkä johtuen kirjan hieman hyppivästä, kuitenkin hitaasta temposta ja yleisestä ankeudesta. Kuulin myöhemmin, että kirjasta ollaan tekemässä myös elokuvaa. Saa nähdä, millainen ja kuka.
Nykyajan elämänmenosta ja mediasta mustanpuhuvasti kertoo Mediahuora (Venla Hiidensalo). Siinä eronnut yksinhuoltaja ja freelance-toimittaja Maria Vartiainen elää elämäänsä yrittäen kuolettaa oman itsensä ja tunteensa ja ylisuorittaa kirjoittamalla tappotahtiin artikkeleita ihmisistä, joista ei välitä. Ja vaikka hän kirjoittaisikin realistisesti haastateltavistaan, Lehden toimituspäällikkö muuttaa tekstin sellaiseksi, jollaista Lehden lukijat ja toimituksellinen linja vaativat. Jokainen kirjan luku alkaa Marian Facebook-päivityksellä, joskus liioitellaan tyyliin avovankilatyyppinen vanhustentalo, jossa asiakkaita hoitavat robotit tai aivoleikkaus, jolla voidaan poistaa masennus tai ujous. Toisaalta kirja kritisoi vahvasti toimittajien ja lehtien välisiä sopimuksia ja maksuja (jotka sen sijaa ovat täyttä totta) sekä mediamaailmaa yleensäkin. Tässä kirjassa vain on niin paljon kaikkea kritiikkiä ja yhteiskunnallista asiaa, että jostain olisi voinut hieman loiventaa tai vähentää. Mediapuolen käsittely sen sijaan on mielenkiintoista: kuinka haastateltavat taviksista julkkiksiin myyvät itseään toimittajille. Toimittajat puolestaan myyvät kaiken, jopa ystävänsä ja oman elämänsä (Marian poika katoaa kirjassa kyllästyneenä elämään äitinsä kanssa ja Maria myy jopa katoamistarinansa jatkokertomukseksi Lehdelle). Ja lehtitalot ostavat tavaraa toimittajilta mahdollisimman halvalla aiheesta, jonka he ovat antaneet toimittajalle ja sitten muokkaavat artikkelin täysin riippumatta haastattelusta ja sanotusta sellaiseksi, jollaiseksi he kuvittelevat lukijan haluavan sen. Ja lukijat, ne viimeiset pässit, ovat oppineet haluamaan lehdiltä pinnallista hömppää ja paljon tunteita asian ja ajankohtaisuuden sijaan. Valitettavasti kaikkea on liikaa ja loppu on aikamoista sekoilua. Sekä kirja että Maria Vartiaisen elämä menevät loppua kohti aina vaan sekavammaksi.

SoteSote-sopalle kaivataan edelleen lisää kokkeja. Vaasan sairaanhoitopiirin alueella kartoitetaan parhaillaan sitä, miten terveys- ja sosiaalipalvelut pitäisi järjestää jatkossa. Pohjanmaalla asuvat voivat vaikuttaa asiaan vastaamalla verkkokyselyyn tästä linkistä. Vastausaikaa on 20.11.2014 asti. Kaikki vaan aktiivisesti mukaan.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)