Google Website Translator

tiistai 11. marraskuuta 2014

Matti Myöhäinen lumoutuu kissoista

Koska kirja-aihe kiehtoo minua, jatkan vielä hetken samalla linjalla. Kirjoitin viime kuussa kirjasta Gatukatten Bob. Nyt luin kirjoittajan toisen kirjan samasta aiheesta eli Mitt liv med Bob (JamesBowen). 2013 ilmestyneestä kirjasta, alkuperäiseltä nimeltään The world according to Bob, ei tietääkseni ole vielä ilmestynyt suomenkielistä versiota, mutta onneksi ruotsinkielinen on jo tehty. Kirja on yhtä taattua tavaraa kuin ensimmäinen osakin. Mukavaa lukea jatkoa kahden hieman reissussa rähjääntyneen kaveruksen seikkailuista ja siitä lujasta yhteydestä, joka heillä on keskenään. Tässä osassa selviää myös se, miten paljon James oppii Bobin tavasta elää ja miten Bobin ja Jamesin tarina päätyi kirjan kansien väliin.
Löysin vahingossa Neljäntienristeys (Tommi Kinnunen)-kirjan kirjastostamme pikalainoista mennessäni hakemaan tuota varaamaani kissakirjaa. Mikä onnenpotku. Kirja on kehuttu mennen tullen sekä arvostelijoiden että bloggaajien toimesta. Se onkin antoisaa lukemista. Kirja koostuu neljän eri henkilön elämäntarinoista kukin omana osanaan aikavälillä 1895-1996. Kirjan aloittaa vahvan ja itsenäisen naisen, kätilö Marian tarina. Hän elää elämänsä muiden mielipiteistä piittaamattomana ja omalla toiminnallaan kunnioitusta hankkineena naisena yhdessä äpärätyttärensä Lahjan kanssa. Toisena tarinaansa kertoo tytär Lahja, joka ei ole perinyt äitinsä taipumusta itsenäisyyteen, vaan haluaa muiden ihmisten hyväksyntää ja miehen rakastamaan vierelleen. Lopulta hän kuitenkin omalla käyttäytymisellään karkottaa kaikki ihmiset ympäriltään. Kolmatta naistarinaa kertoo Lahjan miniä Kaarina. Hän onnistuu naiskolmikosta oikeastaan ainoana luomaan ympärilleen pehmeän, suvaitsevan ja perheelle hyvän ilmapiirin. Särönä hänen elämässään ovat vain suvaitsematon ja häneen nuivasti suhtautuva anoppi sekä perheen vanhat salaisuudet, jotka vähitellen putkahtelevat esille. Viimeisenä tarinansa kertoo Lahjan mies Onni ja hänen kertomuksensa paljastaa vähitellen ne salaisuudet, jotka kirjassa ovat aiemmin jääneet epäselväksi: mikä meni pieleen Onnin ja Lahjan avioliitossa ja mikä teki Lahjasta niin katkeran. Kirja on sujuvasti ja hyvin kirjoitettu. Tarinat ja tapahtumat etenevät jouhevasti palaten aina välillä selkeyttävästi edellisen kertomuksen epäselvyyksistä seuraavan kirjan henkilön selventävässä näkökulmassa. Ei mikään maailmankirjallisuuden eeppinen mestariteos, mutta antaa hyvän poikkileikkauksen ajan hengen ja mielipiteiden vaikutuksesta erilaisiin ihmisiin ja heidän elämäänsä.

Minusta on vähitellen kehittynyt oikea myöhästelyn tai ainakin melkein myöhästymisen todellinen mestari.
Aiemmin olin mielestäni aina ajoissa kaikkialla ja myös lähtö kotoa johonkin tapahtui aikataulutetusti ajoissa. Nykyisin tuppaan myöhästymään lähdössä joka kerta. Otetaan muutama lähiajan esimerkki:
Taannoin olin lähdössä keskustaan balettiin. Tarkoitus oli mennä pyörällä. Jo kotoa lähtiessäni tiesin, että kiireeksi pistää polkeminen, jos meinaa ajoissa ehtiä. Seuraava yllätys oli tyhjä pyörän takakumi. Lukitsin pyörän uudelleen ja kipaisin bussipysäkille. Ajovuorossa oli pitkin ja poikin kiertelevä linja, jota ei kaiken lisäksi kuulunut pysäkille, vaikka lähtöaika oli jo ohitettu. Pian jouduin toteamaan, etten millään ehtisi sillä bussilla ajoissa. Ei auttanut muu, kuin kipaista takaisin kotiin ja tilata taksi. Sillä ehdin viimein juuri ajoissa.
Toinen esimerkki on LittFest tapahtumasta viime torstaina. Olin katsonut bussin valmiiksi. Lähdin kotoa viime tipassa ja ulkona huomasin, että olin unohtanut matkalukemisen kotiin. Kävin hakemassa kirjani ja lähdin uudelleen pysäkille. Sinne tullessani tajusin, että bussi, jolla tarkoitukseni oli matkustaa, oli jo mennyt ja olisin alun alkaenkin todennäköisesti myöhästynyt siitä, koska lähdin liikkeelle myöhässä. Onneksi 10 minuutin päästä tuli toinen bussi, jonka reitti tosin oli eri kuin sen, jolla minun piti mennä.  Ehdin viimein tapahtumapaikalle minuuttia ennen tapahtuman alkua.
Tapauksia on muitakin. Kaiken kaikkiaan olen todennut vian olevan siinä, että vaikka lähtöön valmistautumiseen olisi vaikka kuinka hyvin aikaa, aloitan viimein sen valmistautumiseni liian myöhään. Tai aliarvioin ajan, jonka tarvitsen ollakseni valmiina lähtöön. Täytynee ruveta rukkaamaan aikatauluja isomman kerran, jos ei halua jatkuvasti myöhästyä tai melkein myöhästyä kaikesta.

Kissakirjan kunniaksi muutama kuva omista kissoistani marraskuisissa puuhissa:

Ukko ihailee lumisadetta
Akka talvinukkumapaikalla

Jos jotakuta vielä kissamaisuudet kiinnostavat, vanhasta kunnon 2048 nettipelistä on tehty kissaversio. Peli on kertakaikkisen koukuttava ja söpöyteen yhdistettyä hauskaa ajanvietettä. Jos kiinnostaa, vilahda tänne.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)