Google Website Translator

lauantai 8. marraskuuta 2014

Rahan tulo ja meno

Olen seurannut tänä laman aikana rahan säästöstä ja käytöstä valtion ja kuntien budjeteissa. Muutama asia kuitenkin hieman ihmetyttää.

Elinkeinoelämän järjestöt kuten myös valtio ja kunnat puoltavat vahvasti nollaratkaisuja palkoissa vielä vuosiksi eteenpäin. Kuten myös verojen ym. vähentämistä yrityksiltä. Mutta missään vaiheessa kukaan ei ole puhunut siitä, että myös hinnoille ja taksoille pitäisi kuluttajan takia asettaa yläraja- ja nollanousuvaatimuksia. Kaikki "välttämättömät" menot nousevat aivan vapaasti koko ajan. Välillisiä veroja saa korottaa, valtion ja kuntien verotusta saa korottaa, elin- ja kulutustarvikehintoja, vuokria, sähköä ja veden hintaa saa korottaa. Yleensä kaikkea saa korottaa. Paitsi tuloja ja tukia. Miten tällä yhtälölla korotetaan saman aikaisesti kulutusta. Miksi me emme vaadi samanlaisia kattoja hinnoille kuin tuloille? Pieneen päähän on vaikea mahduttaa sitä tosiasiaa, että minun on kulutettava enemmän samanaikaisesti, kun hinnat nousevat ja tulot suhteellisesti alenevat. 

Toinen mielenkiintoinen asia ovat budjettisäästöt. Säästöjä suunnitellaan koulutukseen, sosiaali- ja terveystoimeen, vanhustenhuoltoon, sivistystoimeen, yleisiin töihin jne jne jne. Jokaisen tulee säästää. Ainoa
asia, josta en ole nähnyt ensimmäistäkään säästöuutista, on puoluetoiminta. Puolueet saavat puoluetukea sekä valtiolta että kunnilta. Ja vaalitukea. Ja nuorisotoimintatukea. Ja urheilutukea. Ja säätiötukea. Ja tukea tuen saamiseen, siltä tuntuu. Yritin laskea kaikkia näitä tukia, mutta laskimestani loppuivat nollat. Joku Sipilä puhuu kansanedustajien ja avustajien vähentämisestä, mutta se on vain rikka rokassa. Todellinen ongelma ovat ne joka suunnalta puolueille tulvivat runsaat tuet. Mutta kuka niitä alkaisi vähentämään? Loogisin ratkaisu olisi, että jokainen puolue saisi vaalien jälkeen klönttäsumman (tasoa nykyinen puoluetuki) ja se pitäisi jakaa kaikkeen toimintaan. Ei enää mitään kunnallisia, nuorisojärjestö tai urheilutukea saati sitten vaali- tai säätiötukea. Olisi puolueen asia jakaa se klönttäsumma jokaiselle tarvisijalle. Muuta ei tippuisi. Ennen urheiltiin tai protestoitiin aatteen hyväksi ilmaiseksi, nyt jokainen on käsi ojossa. Odotan sitä kansan johtajaa, joka tekisi kansalaisaloitteen ja perustaisi liikkeen tämän ylenpalttisen puoluepönkittämisen lopettamiseksi. Missä olet, sinä suuri Johtaja (ei TimoSoini, käsihän hänelläkin käy vilkkaasti)?

Suomalaisilla on näin huonoina aikoina jotenkin vinksahtanut käsitys siitä, mikä kuuluu herroille ja mikä narreille. Meille narreille kuuluu se perustoimeentulo ja narreille minimaalinen hyötytoimeentulo. Ei vaikeina aikoina koroteta hintoja ja revitä miljardivoittoja, jokaisen on osallistuttava talkoisiin. Miksi sitä nykyisin edellytetään vyön kiristystä vain palkansaajilta, ei vastuullisilta? Olen aina ylpeä siitä, että meillä riittää suurituloisia veronmaksajia ja sijoittajia. Missä meillä vain olisivat ne vastuulliset rahanjakajat ja vastuunkantajat, jotka eivät aina ajattelisi ensin omaa etuaan? Tuli hiljan mieleeni eräs ajatus: meillä on nykyisin vain yksi tuki, jota saamalla tulee jatkossakin toimeen. Nimittäin puoluetuki.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)