Google Website Translator

torstai 22. tammikuuta 2015

Isovanhemmat ja lastenhoito

GrandmotherJo viime vuonna nousi eri lehtien palstoille keskustelunaiheeksi isovanhempien "velvollisuus", halu tai haluttomuus hoitaa lapsenlapsiaan. Ja heistä aiheutuviin kuluihin osallistuminen. Ja se näkyy jatkuvan puheenaiheena vielä tänäkin vuonna. Itse en ole isoäiti, joten omakohtaista kokemusta ei aiheesta ole. Mutta eikö perusvelvollisuus lasten hoitamisesta ja heidän menojensa kustantamisesta ole vanhemmilla? Ei tarhalla, koululla, kerhoilla tai isovanhemmilla.

3 generationsUsein kirjoituksissa viitataan siihen, miten asiat olivat ennen. Mutta ne olivatkin ennen toisin monella tapaa. Ennen useampi sukupolvi asui samassa pihapiirissä. Maalaistalossa tai kaupungin puutaloympäristössä. Perheen äiti vastasi usein kodista ja perheen lapsista ja maalla pihapiirin asukkaista (eläimet, piiat, vanha sukupolvi). Kun perheen lapset kasvoivat aikuisiksi ja kodin työt vähenivät, isovanhemmat olivat lähellä ja heidän työtaakkansa pienennyttyä heillä oli aikaa katsoa lapsenlapsien perään, ei oikein ollut enää muutakaan tekemistä. Nykyisin asiat ovat toisin. Äiditkin käyvät töissä. Jos isoäiti on vielä työelämässä, on hänen ajateltava myös omaa jaksamistaan. Toinen työpäivä useaan kertaan viikossa lapsenkaitsijana ei ole mielekästä. Hän on jo yhden sellaisen urakan hoitanut, ei hänen ole pakko aloittaa uutta kierrosta lastensa lapsilla. Jos hän sen haluaa tehdä vapaaehtoisesti useammin tai silloin tällöin, on se hänen oma ratkaisunsa eikä lapsilla ole mitään oikeutta sitä häneltä vaatia velvollisuutena. Nykyisin eläkkeelle jäädän myös entistä hyväkuntoisempana ja silloin halutaan vihdoinkin Sporting pensionerkäyttää lisääntynyttä vapaa-aikaa omaan itseensä ja omiin harrastuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin. Joskus tästä aiheesta kirjoittavat lapset ihmettelevät, mikseivät isovanhemmat voi pysyä kotona, niin kuin entisaikaan ja omistautua perheelle. Mutta miksi? Hehän ovat sen jo kertaalleen tehneet. Hoitaneet työnsä ja kasvattaneet omat lapsensa. Miksi heidän olisi ehdoton pakko ottaa toinen kierros ja sillä vastuu toisten lapsista? Lisäksi monella isovanhemmista on hoidettavanaan myös omat, ikääntyneet vanhempansa. On kohtuuton vaatimus, että pitäisi hoitaa ja rahoittaa samaan aikaan sekä omia vanhempiaan että lastenlapsiaan.

Toki on olemassa iso joukko isovanhempia, jotka ilolla auttavat omia lapsiaan aina silloin tällöin pääsemään vaikka kahdenkeskiseen illanviettoon, hieman pitemmälle kauppareissulle, kun vanhemmista jompikumpi on sairas jne. Mutta se on heidän oma, vapaaehtoinen valintansa. Ja tuskinpa nämäkään isovanhemmat valitsisivat vapaaehtoisesti puolivakinaisen päivähoitajan paikan. Tuskastuttavampi on niiden isovanhempien osa, jotka haluaisivat silloin tällöin hoitaa ja tavata lapsenlapsiaan, mutta eivät saa. Avioero, vieraannuttava miniä, kuvitellusta laiminlyönnistä (usein syynä se, ettei saatu vanhemmiltaan rahaa) syyttävä poika tai tytär estävät isovanhempia tapaamasta saati sitten hoitamasta lapsenlapsiaan. Valitettavasti isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia lapsenlapsiinsa. Toiselta puolen, ei heillä ole näitä kohtaan myös mitään velvollisuuksiakaan.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)