Google Website Translator

torstai 8. tammikuuta 2015

Pullaa ja viimeinen hyasintti

Tuli pakkorako hankkia uudet talvikäyttöön ja lenkkeilyyn/kauppareissuille sopivat matalat saappaat. Edelliset ovat palvelleet uskollisesti 4 vuotta, mutta huomasin jo alkutalvesta, että ne vuotavat. Pohjissa oli reiät ja joka kerta loskakelillä sukat kastuivat likomäriksi. Ja koska loskakelejä on piisannut ja sukkia kului parhaana päivänä 3 paria päätin samalla reissulla valokuvauskurssin kanssa käydä vilkuilemassa kaupoissa uusia popoja. Ja löysin sellaiset, ei kovin kalliit ja pohja täytti kaikki muistamani kriteerit (taipuisa, kuvioitu, ei ei tunnu liukkaalta tai muoviselta käteen). Maanantain lenkki vahvisti valintani oikeellisuuden, sillä pohjissa oli mitä parhain pito. Hyvä valinta.

Satuin taas ruoanlaittotuulelle. Koska oli räntäistä ja tuulista, päädyin tekemään ihanan pehmeätä ja lämmintä bataatti-kookoskeittoa Kaikki mitä rakastin-blogin ohjeiden mukaan. Joitakin muutoksia reseptiin tuli tosin tehtyä. Bataattia laitoin hieman enemmän eli 700 g. Koska kotona ei ollut punaista thai-currya, käytin tavallista, mietoa currytahnaa ja kookoskerman korvasin purkillisella kookosmaito. Ja hyvä niin, muuten tuo suurempi 700 g olisi tuottanut muhennoksen keiton sijasta. Mutta niin tai näin, keitosta tuli herkullinen nautittava kurkkunäkkärin kanssa.

Ja tokihan taas piti leipoakin. Viimekertainen korvapuustien onnistuminen toi päähän ajatuksen: saisinko pullan onnistumaan vielä toisen kerran? Koska en ollut tänään innovatiivisella tuulella, nappasin Kinuskikissan sivuilta 2 pullaohjetta, dallaspullan ja manteli-kanelitäytepullan (ilman kukkakökerryksiä). Ja onnistui vieläpä erinomaisesti. Tosin minulla on yksi ongelma. Mainitsin jo korvapuustien yhteydessä nuorempana tehdyt pullakokeilut. Silloin pullista tuli kivikovia ja likilaskuisia. Nyt, vaikka kuinka teen pullia, jotka vielä nostatuksen jälkeen ennen uuniin panoa näyttävät pieniltä ja siroilta, uunissa niistä paisuu todellisia jättiläisiä. Itseäni ei tietenkään haittaa, että pullani ovat kokoa XXL. Mutta vieraita voi joskus hieman haitata. No, syököön puolikkaan, jos kokonainen on liian iso.

On aika heittää viimeinenkin jouluhyasintti roskiin. Olen hyasintti-ihminen, joka rakastaa niistä lähtevää tuoksua ja minulla pitää joka joulu olla hyasintteja. Mutta onko kukaan muu huomannut vuosien varrella muutosta niiden tuoksussa? Joskus maailman aikaan, kun hyasintin toi kotiin, hetken päästä koko huone tuoksui sille. Miten ihanaa. Nykyisiin hyasintteihin saa työntää nenänsä kiinni tunteakseen edes jonkinlaisen tuoksun. Ilmeisesti viime aikoina kuvaan ilmestynyt hajuherkkien ihmisten ryhmä on saanut hyasintinkasvattajat jalostamaan vähätuoksuisia kukkia. Sääli, sillä itse todella kaipaan sitä voimakkaasti ja ihanasti tuoksuvaa jouluista kukkaa. Kaipa me seuraavaksi saamme tuoksuttomat joulukuusetkin.

Kuuntelin eilen aamulla uutisista EK:n kyselyn tuloksia siitä, ovatko ihmiset valmiit jäädyttämään palkkansa muutamaksi vuodeksi eteenpäin tai jopa alentamaan niitä (27 % oli valmis). Mutta tuo toimenpide ei kasvata kotimaista kysyntää tai edes pidä sitä nykyisellä tasolla, jos samaan aikaan ei jäädytetä myös menoja. Eli kaikki elintarvikkeiden, tupakan, alkoholin ja makeisten, polttoaineiden (autot+lämmitys), sähkön, veden, jätteiden, vuokrien, vakuutusten, puhelinmaksujen, sairaan- ja päivähoitomaksujen jne. hinnat on myös välittömästi jäädytettävä. Niin kauan, kun palkat eivät nouse, mitkään välttämättömien hyödykkeiden ja palvelujen hinnat eivät saa nousta. Siten ja vain siten pystytään edes jotenkin pitämään kulutuskysyntä lähellä nykyistä tasoa. Muussa tapauksessa Suomi ei pääse irti lamasta, koska ulkomaista kysyntää emme pysty nostamaan kovinkaan paljon nopeasti kiitos halpatuotantomaiden. Ja puuttuvien uusien, houkuttelevien innovaatioiden. Vaikka meillä on peliteollisuus ja muutama muu lievästi ulkomaita kiinnostava ala, ne eivät vielä riitä korvaamaan menetettyjä metsäalaa ja Nokiaa. Ja investointeihin Suomi on tällä hetkellä liian epävarma ja velkainen maa. Mielestäni kenenkään ei pitäisi olla valmis jäädyttämään palkkaansa, jos hintojen ja verojen annetaan samaan aikaan surutta nousta. Silloin hiipuu paitsi kulutus myös säästäminen. Ja yhä useampi ala joutuu ahdinkoon. Mutta Suomessa tuntuvat päättäjät ja muut "lobbaajat" menevän aina perse edellä puuhun ajattelematta sen enempää.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)