Google Website Translator

tiistai 20. tammikuuta 2015

Sielun ja ruumiin ravintoa

Food
Viime viikon aikana tuli rustattua pöytään muutama uusi pöperö. Alkuviikon appeeksi tuli tehtyä siskonmakkarakastike. Siskonmakkara on oiva ruoka keittona, mutta siitä saa myös muunlaista ruokaa. Kastikkeen lisäksi sillä höystää kivasti myös pataruokia ainaisen lenkkimakkaran tai nakkien sijasta. Omaan kastikkeeseeni eksyi tavaraa tyyliin "mitä kaapista löytyy". Se onkin mukava tapa valmistaa ruokaa silloin tällöin, ei tarvitse heittää pois ruokia jääkaapista, kun vain keksii sopivan pääraaka-aineen ja lisää kaikkea muuta, jota vanhentuminen uhkaa.
Viikonloppuna halusin välillä hieman kevyempää suuhunpantavaa ja laitoin peruna-pinaattipannukakun. Onneksi minulla on vielä käytettävänä oman maan perunaa ja pinaattia. Ei siten kovin kallis ruoka, mutta erittäin maistuva. Tuollaisessa pannukakussa on se hyvä, että siitä voi tehdä juuri niin tuhtia kuin haluaa. Jos haluaa lihaa, mukaan voi käristää paketillisen pekonia. Tai tehdä, niin kuin minä tämän kanssa tein eli lisätä juustoraastetta taikinaan.

Books
Kun vatsa on täytetty, voi nauttia hengen ravinnosta eli kirjoista. Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja (Tuomas Kyrö) on ensimmäinen Mielensäpahoittaja-kirja, jonka olen lukenut. Tavanomaista minua, aloita viimeisimmästä sarjan kirjasta. Kirja sisälsi ihanaa, Kyrölle ominaista asioiden pohdiskelua hieman erikoisesta vinkkelistä. Tässä osassa Mielensäpahoittaja valmistelee omia hautajaisiaan. Hän on tehnyt valmiiksi muistokirjoituksen, jota lukee pojalleen matkalla 200 km päähän kaupunkiin ostamaan mustekynään mustetta. Jota taas tarvitaan testamentin puhtaaksikirjoittamiseen. Kaupunkimatkalla hotellissa hän tapaa mm. Sivistyneen Lättähatun, joka opastaa Mielensäpahoittajalle tien menneisyyteen tutustuttamalla hänet nykyteknologiaan eli tabletin käyttöön. Arkun Mielensäpahoittaja on tehnyt itse ja hautajaispuvun hän ostaa naapurin Kolehmaiselta, joka hankkii niitä halvalla vaimonsa syntymämaasta Thaimaasta. Varsinainen ilottelu tuumailuissa alkaa, kun Mielensäpahoittaja sovittaessaan uudessa puvussaan arkkuaan putoaa sieltä, saa aivotärähdyksen ja joutuu Helsinkiin sairaalaan. Vaikka Mielensäpahoittaja tutustuu ja käyttääkin nykyteknologialaitetta ja muuttaa viikon arkipäiviksi kirkonkylään kerrostaloon, sysisuomalaiset perusasiat ja -arvot säilyvät hänen ajatuksissaan aina samoina.

BooksSuuri amerikkalainen romaani, hauska, loisteliaan yltäkylläinen. Näin kuvailtiin kirjaa Telegraph Avenue (Michael Chabon) sen kannen arvostelureferaateissa. Itse en oikein noita aineksia kirjasta löytänyt. Kyllä siinä lahjakkaasti kohellettiin, mutta kohellus ei oikein toiminut kirjoitettuna, ehkäpä se naurattaisi paremmin elokuvana. 
Archy Stallings ja Nat Jaffe pitävät Oaklandissa vanhoja vinyylejä myyvää liikettä. Sen olemassaoloa uhkaa Amerikan viidenneksi rikkaimman mustaihoisen Gibson Gooden kaavailema kauppakeskus, johon tulisi myös hänen omistamansa audiovisuaalisten tuotteiden liike antikvariaattiosastoineen. Heidän vaimonsa Aviva ja Gwen taas pyörittävät kotisynnytyksiä hoitavaa yritystä. Lisäksi Gwen on viimeisillään raskaana. Heidänkään yrityksensä tulevaisuus ei näytä hyvältä, kun yksi kotisynnytys menee hieman pieleen ja lisäksi Gwenin ylpeys mustaihoisuudestaan lisättynä hormonien heittelyyn saavat hänet napit vastakkain melkeinpä kaikkien kanssa.  Päähenkilöiden lisäksi kirjassa on iso määrä muita tärkeää osaa esittäviä henkilöitä kuten Jaffen pariskunnan homopoika Julius (Julie) Jaffe, Archyn kuvioihin ilmestyvä avioton poika ja Juliuksen rakkaus Titus Joyner, muusikko Cochise Jones papukaijansa Viiskasin kera, Archien lastaan laiminlyönyt isä ja ex-kungfuelokuvatähti Luther Stallings ja joukko kanta-asiakkaita, joista osa on myös kunnallispolitiikan vaikuttajia. Sitten vain yritetään estää kauppakeskuksen rakentaminen ja pelastaa Synnytyskumppanit saamasta oikeudessa kieltoa yrityksensä pitämiselle. 
Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi kirjan omituiseen rakenteeseen. Se oli jaettu viiteen osaan, joissa yhdessäkään ei ollut lukuja. Koko osa, jopa satoja sivuja, oli yhtä ainoata luku, joka oli ajoittain jaettu kappaleiksi. Paitsi kolmas osa, joka koostui yhdestä, 17 sivua pitkästä lauseesta. Kun kirjassa vielä hypittiin ajasta toiseen, harrastettiin erinäisiä kiristysyrityksiä ja humala- ja hormonipäissään suoritettuja hullutuksia, asioiden salailua ja temperamenttien räiskettä, oli välillä hieman vaikea pysyä kärryillä tapahtumista. Tiivistämällä tästä kirjasta olisi ehkä saanut paljon enemmän irti.

Paljasjalkainen kuningatar (Ildefonso Falcones) tuntui ensisivujensa perusteella, kaikista saamistaan kehuista huolimatta, todella raskaalta ja tylsältä luettavalta. Kurjuutta, ahdinkoa ja lukematon määrä ainakin tälle lukijalle mitäänsanomattomia paikannimiä ja niiden esittelyä. Mutta kun kirja sitten pääsi todelliseen vauhtiinsa, se oli äärettömän tapahtumarikas ja vauhdikas. Nuori, musta nainen Caridad matkaa v. 1748 Kuubasta isäntänsä kanssa Espanjaan. Matkalla isäntä kuolee vapauttaen ennen kuolemaansa tytön orjan asemasta. Mutta Caridad ei tunne Espanjaa ja joutuu tuuliajolle. Häntä käytetään törkeästi hyväksi ja sorretaan, kunne vanha mustalaismies, Kaleeri-Melchor vie hänet mukaansa mustalaisyhdyskuntaan. Siellä hän ystävystyy Melchorin tyttärentyttären, nuoren, ylpeän ja kauneudestaan tietoisen Milagrosin kanssa. Sitten Espanjan kuningas määrää vangitsemaan kaikki mustalaiset. Myöhemmin heidät vapautetaan suurelta osaltaan. Kirjassa erittäin voimakkaana esiintynyt Milagrosin äiti kuitenkin pysyy vangittuna. Sekasortoisten aikojen takia päähenkilöiden tiet erkanevat ja jokaisella on omat seikkailunsa ja vaikeutensa, enne kuin he taas löytävät toisensa.
Kirjan Caridad ja Milagros ovat toistensa vastakohtia. Caridad on tottunut orjana valkoisen miehen ylivaltaan ja käskyttämiseen ja on siksi helppo saalis valkoisille miehille. Milagros on taas mustalaisten tapaan ylpeä ja itsetietoinen ja siitä syystä joutuu paitsi itse vaikeuksiin, myös aiheuttaa vaikeuksia ympärillään oleville. Molemmat ovat vahvoja, pärjääviä naisia omalla tavallaan, mutta kirjan juonen edetessä molemmat joutuvat muuttumaan. Caridadin on opittava pitämään puoliaan kun taas Milagros saa omien erehdystensä tähden oppia jonkun verran nöyryyttä. Kirja kuvastaa tuon ajan mukaista mustalaisten ja köyhien sortoa, sekä ylhäisten että alhaisten liikkumista lain ulkopuolella ja Espanjan ahdistavaa uskonnollista ilmapiiriä. Tosin se, mikä kirjan ajankuvassa minua häiritsi, oli täysin välinpitämätön ja herkästi tapahtuva tappaminen sekä se, että miehillä ei naisia nähdessään tuntunut olevan mitään muuta mielessään kuin seksi, seksi ja seksi. Kirjan juoni ja historiallinen ajankuvaus oli kuitenkin juuri sitä, mikä minua lukiessani kiinnosti. Jos ylitappamisen ja seksuaalisuuden korostuksen sekä naisen huippualistetun aseman voi sivuttaa, kirja on historiasta kiinnostuneelle lukemisen arvoinen.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)