Google Website Translator

tiistai 17. helmikuuta 2015

Unelmaelämää ja tyhmyyttä

Tällä kertaa tuli luettua saman kirjoittajan 2 kirjaa.

Books
Onnenkoukkuja (Gregoire Delacourt) pohtii lottovoittoa. Ranskalaisessa kylässä elävä Jocelyne voittaa lotossa yli 18 miljoonaa. Hänen elämäänsä kuuluvat aviomies Jocelyn (autotehtaan työntekijä joka haluaa kouluttautua työnjohtajaksi), kaksi aikuista, jo kotoa pois muuttanutta lasta ja yksi kuollut lapsi. Jocelynen avioliitossa on ollut ylä- ja alamäkensä. Lapsen kuolema sai aviomiehen käyttäytymään ensin karkeasti ja sitten seksissä rajuksi. Mutta lopuksi kaikki on tasaantunut Jocelynen mielestä mukavaksi, rakastavaksi ja kodikkaaksi. Lapset tosin ovat pienoinen epävarmuustekijä, mutta heitä voi vaan tukea. Jocelynen elämää kuuluu myös hänen omistamansa käsityökauppa ja blogisivut käsitöistä, puodista ja omista neulemalleista. Hän ajattelee, että vain muutama ihminen lukee blogia, kunnes paikallislehden toimittaja tuo tiedon, että blogilla on yli 2000 seuraajaa viikossa ja se auttaa monia naisia selviytymään oman elämänsä arjen vastoinkäymisistä. Sitten Jocelyne, naapurissa olevan kauneushoitolan omistajakaksosten yllyttämänä, lottoaa ja voittaa. Hän käy lunastamassa voittoshekkinsä veikkausyhtiön ammattilaisten varoitusten varustamana ja jää miettimään, mitä sillä tekisi. Hän ei vie sitä pankkiin vaan laittaa sen ajatusajakseen kotona kenkään säilöön. Eikä kerro asiasta kenellekään. Syntyvät listat siitä, mitä tarvitaan (mm. höyrysilitysrauta, ammematto ja miehen toivoma tauluTV), mitä tekisi mieli (uusi Carrollin takki ja punaiset alusvaatteet) ja hullut mieliteot (talo meren rannalta ja Porche). Lopuksi Jocelyne päättää säilyttää rakastetuksi ja hyväksi kuvittelemansa elämänsä ja polttaa shekin. Elämä kuitenkin yllättää ja häntä petetään äärimmäisellä tavalla. Pettämisen seurauksena Jocelynen elämä muuttuu ja hän muuttaa itsensä. Parempaan vai huonompaan, sen saa lukija itse päättää.

Books
Katseenvangitsijat (Gregoire Delacourt) kertoo pienen ranskalaisen kylän automekaanikon Arthur Dreyfussin elämän mullistumisesta. Eräänä tavallisena koti-iltana, Arthurin katsellessa TVtä T-paidassa ja alushousuissa, hänen ovelleen koputetaan. Ja oven takana seisoo Scarlett Johansson eksyneenä ja levähdyspaikkaa kaipaavana. Arthurin koko nuoren elämän kestänyt rintafetissismi saa toiveiden täyttymyksen. Tämän ajan povikuningatar asustaa hänen kotonaan. Ja täysin inhimillisenä nuorena naisena. Paitsi että totuus on hieman erilainen. Arthur ja hänen rakastettunsa viettävät 6 ihanaa päivää yhdessä runoillen, eläen kotielämää ja viettäen aikaa tutustuen toisiinsa. Ja rakastuen. Pyrin olemaan paljastamatta liikoja kirjan juonesta, mutta Scarlett Johansson ei oikeasti ole Scarlett, vaan kaunis ranskalaisneito, joka kamppailee epätoivossa kauniin, julkkiksilta näyttävän ulkonäkönsä ja muotojensa aiheuttamia traumoja vastaan ja hakee elämälleen oikeaa rakkautta.Sitä, että häntä rakastettaisiin muutenkin kuin ulkokuorensa takia, omana itsenään.

Kaiken kaikkiaan Delacourtin kirjat ovat luettavaa niille, jotka haluavat hieman kevyempää, pohdiskelevaa  lukemista. Katseenvangitsijaa lukiessa on hyvä omata tietoja hieman myös julkkiksista ja muusta julkaisukulttuurista. Ilmaisu poukkoilee hieman ajatuksista ja ideoista toiseen, mutta ei liian vaativalla tavalla. Joissakin väleissä päähenkilöiden ajatuksenjuoksu hieman hämmentää, mutta luettavana suositeltavaa. Ranskalaista.

Chicken
Uutisten mukaan sitten vuoden 1997 ihmiset ovat tutkitusti tyhmentyneet. Syyksi epäillään sähköistä tiedonvälitystä. Koska netistä löytyy tietoa niin helpolla, ei yksilön tarvitse enää vaivata älynystyröitään sen oikean tiedon hakemiseen. Älypuhelin älyköityy ja käyttäjä tyhmentyy. Mutta löytyykö se oikea tieto aina netistä? Käytämme esimerkiksi Wikipediaa tiedon hakemiseen. Mutta sinne tietoa saa syöttää kuka vaan sen mukaan, minkä kokee oikeaksi. Itsekin olen sinne tiettyjä sivuja täydentänyt. Mutta ovatko minun tietoni oikeita vai oletuksia siitä, minkä uskon oikeaksi? Miten muuten tietosana- ja muut kirjat (nuoremmille tiedoksi: niistä etsittiin ennen faktoja) ja niiden laatijat varmistivat tietojen oikeellisuuden? Ilmeisesti samoin kuin minä kirjoittaessani Wikipediaan. Asiantuntijat ovat oikeassa ja jos tarpeeksi moni muu on samaa mieltä, asian täytyy olla faktaa. Kuten esimerkiksi aikanaan se, että itsetyydytys aiheutti vähä-älyisyyttä. Tiedemiesten mukaan tieto on kokeellisesti todennettua ja objektiivista. Minusta iso osa tiedosta, varsinkin liittyen käytökseen ja tekemiseen, on subjektiivista. Ja näin ollen testaajasta ja väittämästä riippuvaista. Olemmeko me sitten entistä tyhmempiä vai kokeilevimpia, tiedä häntä. Tietoa haemme ainakin entistä harvemmin kirjoista ja muista tietolähteistä nettiä lukuun ottamatta. Ehkä tyhmentymisemme onkin vain omien aivojen käyttökieltoa. No, tyhmentymisen laji sekin.
 
Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)