Google Website Translator

torstai 19. maaliskuuta 2015

Juicea, pyöveliä ja rairuohoa

Tuli pieni tauko, koska aiheet loppuivat väliaikaisesti kesken (flunssan mukana tuli niistettyä pää tyhjäksi). Sen sijaan aikaa löytyi lukemiselle, joten tartuin muutamaan mainitsemisen arvoiseen opukseen.

Risainen elämä-Juice Leskinen 1950-2006 (Antti Heikkinen) oli yksi niistä listaamistani kirjoista, jotka oli pakko lukea. Suomalaiseen musiikkiin niin paljon antaneesta henkilöstä piti saada tietää muutakin kuin julkisuudessa kuvatut asiat. Ja tosi paljon tulikin tietoa, osittain aivan uutta. Juicen musiikkia on toki itsenikin tullut kuunneltua, mutta hänen muusta tuotannostaan en tiennyt mitään. Runoista, lastenkirjoista, oopperakäännöksistä jne. Kirjailijan tekemä työ kirjan eteen on massiivinen. Jo kirjaan haastateltujen henkilöiden määrä on huima. Siitäkin huomaa, miten moneen ihmiseen Juice elämässään vaikutti.
Kirja antaa armottoman rehellisen kuvan henkilöstä nimeltään Jussi Leskinen ja taitelija Juicesta. Henkilönä ja taiteilijanakin Juice oli ulospäin verbaalisesti huippulahjakas, tuottelias, röyhkeä, itsensä joskus marttyyriksi kokenut henkilö, joka halusi julkisuutta ja sitten pelästyi sitä eikä oikein aina osannut sitä käsitellä. Sisällä Juice taas oli kieliä rakastava, ujo ja estynyt pikkupoika, rakkautta janoava ja siihen tarrautuva ihminen. Hän ei osannut puhua tunteistaan muuten kuin tekstiensä kautta, elävässä elämässä hän osasi käsitellä vaikeita tilanteita vain häipymällä muualle. Kaikki tämä johti aikuisiällä myös vaikeaan alkoholismiin, johon kukaan muu ei saanut puuttua. Pidin kirjasta erittäin paljon ja ihailin työtä ja tyyliä, jolla se toteutettiin.  Tosin en ole niin suuri musiikin ystävä, että olisin välttämättä ollut aina ihastunut jokaisen levyn jokaisen kappaleen analysoinnista. Silti, tämä kirja ansaitsi ehdottomasti tulla kirjoitetuksi.

Valitsin Pyövelin (Anneli Kanto) luettavaksi alun perin paljolti siksi, että siinä liikuttiin hyvin paljon 1600-luvun Vaasassa. Toki välillä piipahdetaan idässä Nevanlinnassa ja jopa Saksassa asti. Kirjassa seurataan kolmen henkilön, pyövelinpojan ja pyövelin Johannin, tuomari Wisanderin ja Pieti Sipinpojan, myöhemmin apteekkari Erlanderin, elämää. Pääosan kirjassa anastaa kuitenkin pyövelinpoika Johann.
Nuori Johann on pyövelin poika, joka haluaisin kouluun ja joksikin muuksi kuin halveksituksi ja kartetuksi pyöveliksi. Hän joutuu kuitenkin oppimaan, että pyövelin pojasta tulee aina pyöveli. Vaasassa tuomarina toimiva Wisander opettaa hänelle, että pyöveli on tärkeä osa lain toteuttamista. Tuomari tuomitsee lain kirjaimen mukaisesti, mutta ilman pyöveliä tuomio ei toteudu. Johann lähetetään Saksaan pyövelin oppiin ja palattuaan hänestä tulee Vaasan alueen pyöveli. Tuomari Wisander on alussa oikeamielinen ja hyvä tuomari, jolla on surkea yksityiselämä. Pietin Sipinpojan on nuorena äiti myynyt kauppiaalle elinikäiseksi apulaiseksi, mutta hän haluaa muuta. Hän haluaa rikkaaksi ja kunnioitetuksi. Niinpä hän karkaa, joutuu Nevanlinnaan ja siellä apteekkarin oppiin. Aikanaan hän saapuu Vaasaan apteekkari Erlanderin nimellä vaimoineen perustamaan Vaasan ensimmäisen apteekin. Näiden kolmen henkilön elämät kietoutuvat toisiinsa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun noitavainot alkavat. Tuomari muuttuu oikeamielisestä vainoavaksi ja jopa sadistiseksi, Johann alkaa kyseenalaistaa koko lainkäytön ja lopuksi hautaa kirveensä ja köytensä ja apteekkari pakenee vaimoineen sekä Johannin vaimon ja lasten kanssa takaisin Nevanlinnaan noitavainoja pakoon. Kirja on mielenkiintoinen katsaus 1600-luvun elämään ja erityisesti noitavainojen aikaan. Kirjan kieli on erittäin helppolukuista ja ytimekästä. Täytyy todeta, että olipa raakaa ja alkeellista elämä 1600-luvulla.

Pääsiäinen hiipii hiljalleen kimppuun. Omalla kohdallani meinasi hiipiä vähän liiankin hiljaa ja rairuohon tai oikeammin ohran istutus uhkasi jäädä liian myöhäiseksi. Viime vuonna niin kävi. Onneksi huomasin Facebookissa jonkun pääsiäiskoriste-esittelyn ja kipaisin kauppaan siementen hakuun. Nyt odottavat ohrat pääsiäistä. Mukavaa eilisessä päivässä oli myös kirjaston Kirjavinkki-tilaisuus illalla.

Kristiina

2 kommenttia:

  1. Juice on mielestäni aina persoonana ollut kiehtova. Jotkut sanoitukset ovat kolahtaneet, niinpä aion myös lukea kirjan, kunhan saan sen käsiini, eikä vähiten kirjoittamasi perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kannattaa. Vaikka en itse ollut niin innostunut niistä kaikista sanoitusten ruodinnoista, niin henkilön ja hänen monipuolisuutensa kuvauksen kannalta tämä kirja oli ehdoton.

      Poista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)