Google Website Translator

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Viikon viettelykset

Cleaning
Taas on takana ihan mukava joskin jokseenkin tapahtumaköyhä viikko. Tulipahan tehtyä kaupunkireissu ostoksineen ja vaihdettua taas vaihteeksi polkupyörän takakumi. Nyt pyörä olisi pesua vaille valmis käyttöönotettavaksi, mutta pesemiselle sää on tällä hetkellä hieman liian kolea. Olen pikku hiljaa aloittanut kevätsiivoskelua, tosin varsinainen kevätsiivous pärähtää käyntiin yleensä pääsiäisenä ikkunoiden ja parvekkeen pesulla, jos säät sen sallivat. Valitettavasti joka vuosi vaan tuppaa käymään niin, että vasta viikkoa paria parvekkeen pesun jälkeen kaupunki saa aikaiseksi hiekkojen lakaisemisen kävelytieltä parvekkeeni alla. Harmittavaa se silloin lentävä hiekkapöly.

Olen aina lukenut kukkakaalicurrysta, mutten ole sitä koskaan tehnyt. Nyt ostin tarjouksesta kukkakaalia ja päätin mennä kasvisruoalla. Takaraivossa tykytti epäily ruoan onnistumisesta, mausteet kun näyttelevät curryssa niin isoa osaa. Lisäsin mukaan perunan, jottei curry tarvitsisi mitään proteiineja lisukkeena. Lopputulos yllätti minut täysin herkullisuudellaan.

Kukkakaali-perunacurry

Food
600 g perunaa 
1 kukkakaali 
1 punainen paprika
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 chili
2 rkl öljyä 
2 rkl currytahnaa tai 2 tl curryjauhetta
1 tl korianteria
1 tl kuminaa
1/2 tl garam masalaa
1 rkl hunajaa
1 tlk kookosmaitoa
suolaa, mustapippuria
200 g sokeriherneitä tai herneitä

Kuori ja pilko perunat pieniksi kuutioiksi. Erottele kukkakaalin kukinnot suurehkoiksi paloiksi. Poista paprikasta siemenet ja kuutioi se. Kuori ja silppu sipuli ja valkosipuli. Poista chilistä siemenet ja pieni se. 
Lämmitä öljy kattilassa ja lisää mausteet sekä sipuli ja valkosipuli ja anna kuullottua, kunnes mausteiden tuoksu alkaa tuntua. Lisää joukkoon vihannekset ja kookosmaito. Mausta hunajalla, suolalla ja mustapippurilla ja anna kiehua n. 15 min.
Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Lisää lopuksi sokeriherneet tai herneet ja anna niiden kiehua muutama minuutti. Nauti hyvän leivän kanssa.

Food
Jälkiruoan sen sijaan bongasin lauantaiaamuna Sikke Sumarin ruokaohjelmasta. Hän laittoi riisipuuronjämistä karamellisoituja riisikakkuja ja se näytti niin hyvältä, etten voinut olla kokeilematta. Lopputulos oli todella tekemisen arvoinen. Tosin pieni varoitus muille, jotka tekevät tätä jälkiruokaa. Kun panette joko pikkukakut tai yhden ison uuniin, laittakaa alle jotain. Itse olin juuri perjantaina pessyt uunin perinpohjaisesti. Kun paistoin kakkuani, karamellisoitu sokeri, vaikka sitä oli vain reunoilla ja pohjassa, kiehui silti yli astiasta ja nyt pähkäilenkin, miten saan sen kovettuneen sokerilitkun irti uunista.

Olen ehtinyt myös lukemaan muutaman vauhdikkaan ja vähemmän vauhdikkaan kirjan. 

Books
Vauhdikkaisiin kuuluu ehdottomasti kolmen kirjan sarja pappi ja myöhemmin piispa Olavi Maununpojasta. Sarjaan kuuluvat kirjat Synnintekijä, Kalmantanssi ja Piispansormus (Milja Kaunisto). Koska ne ovat kaikki ilmestyneet ja suoraa jatkumoa toisilleen, käsittelen niitä tässä kuin yhtä kirjaa. 
Olavi Maununpoika, kuten myös useimmat muut kirjassa esiintyvät henkilöt, ovat todellisia historiallisia henkilöitä 1400-luvun Suomessa, Ranskassa ja hieman muuallakin Euroopassa. Hän oli piispa Maunu Tavastin ottopoika, hetken aikaa jopa Sorbonnen rehtori ja oleili Ranskassa aikana, jolloin Satavuotinen sota oli käynnissä ja vähitellen päättymässä ja englantilaiset ajettiin pois Ranskasta. Kirjoissa vilahtavat Jeanne d'Arch, kuningas Kaarle VII, Jolanda Aragonilainen ja monia muita historian henkilöitä ja olemassa olleita kirkonmiehiä. Oma mielenkiintoinen osansa kirjoissa on Miracle de Servieresillä, todellisella henkilöllä, jolle tässä kirjasarjassa on annettu mitä mielenkiintoisin osa. Kunnioittaen historiallisia tosiasioita kirja on mitä mielikuvituksellisin sepitteellinen teos ja antaa omituisen kuvan sen ajan yhteiskunnasta ja papistosta. Kirjoissa on paljon pohdintoja Jumalasta ja Saatanasta, heidän tarkoituksistaan ja olemuksistaan ja tulkintoja sen aikaisista uskonnollisista käsityksistä. Joiden mukaan nainen ja rahvas ovat tyhmiä ja mitään tajuamattomia ja vain papit ja ylimystö ovat ajattelevia, tietäviä ja oppineita henkilöitä. Ja papeistakin vain ne korkeampiarvoiset. Ja jos ei pohdita jumaluusasioita, niin kirjoissa harrastetaan ja pohditaan seksiä. Näiden kirjojen mukaan koko 1400-luvun yhteiskunta ja varsinkin papisto olivat varsinaisia seksihurjastelijoita, irstailijoita ja kaikille kelpasi seksi sekä miesten että naisten kanssa. Paikka paikoin varsin hurjaa kuvausta irstailusta ja katumuksesta. On vaikea kuvailla kirjakokonaisuutta suppeasti, koska aihealue kokonaisuudessaan on niin laaja. Vaikka tapahtumat ovat vauhdikkaita ja etenevät sujuvasti, välillä esiin pomppaavat pitkä pohdinta- ja keskustelujaksot jumaluudesta ja pahuudesta, oikeasta ja väärästä pysäyttävät etenevän toiminnan. Jos jotakin näistä kirjoista olisin karsinut, niin näitä "jumaluusjaksoja". Mutta muuten näissä kirjoissa historian tapahtumat saavat aivan uusia, mielikuvituksellisia käänteitä. Kutkuttavaa, suosittelen.

Books
Hieman rauhallisempi kirja on Sanditon-leikkiä ja totta (Jane Austen ja "eräs toinen nainen"). Kirja on Jane Austenin viimeinen, keskeneräiseksi jäänyt romaani. Se ilmestyi lopulta yli 100 vuotta Austenin kuoleman jälkeen "erään toisen naisen" loppuun kirjoittamana. Henkilöhahmot ovat paljolti taattua Austenia. Kirjan sankaritar on suuren perheen tytär Charlotte Heywood, joka sattumuksen kautta tutustuu Sanditonin merenrantakaupungissa elävään Parkerin pariskuntaan ja tulee kutsutuksi viettämään kesän heidän vieraanaan. Herra Parkerin päämääränä on kehittää Sanditonista seuraava kylpyläkaupunkien vierailukohdehitti. Jo nyt kaupunkiin on kokoontunut joukko lomanviettäjiä, joiden piiriin myös Charlotte pääsee. Hän on tarkkasilmäinen tapahtumien ja ihmisten huomioija ja tarpeen tullen myös huomioidensa ilmaisija. Kesäisiin tapahtumiin sisältyy iloja ja suruja, romantiikkaa ja yllätyksiä. Kirjan ilmapiiri on hieman nykyaikaisempi kuin Austenin joissakin aikaisemmissa kirjoissa, puhutaan kaupunkikehittämisestä ja kaasuvalokin tekee jo tuloaan. Ja toki Charlotelle löytyy myös sankari, tällä kertaa pinnalta kaikkea muuta kuin vakava ja vakaa, mutta sisältä sitäkin älykkäämpi ja muiden parasta ajatteleva. Hänen auttamiskeinonsa vaan ovat hieman erikoiset.

Books
Olen aiemmin kirjoittanut Nora Robertsin uuden O'Dwyer-trilogian ensimmäisestä osasta. Nyt sarjan toinen osa, Varjojen saalistaja, on ilmestynyt suomennoksena. Amerikkalaissyntyinen Iona Sheehan ja hänen irlantilaisserkkunsa Brennan ja Connor O'Dwyer jatkavat arkielämäänsä, elämäänsä Harmaina noitina ja samaan aikaan yrittävät edelleen tuhota pahan Cabhanin. Heidän joukkoonsa kuuluvat myös jo edellisessä osassa esiintyneet Cabhanin sukuun kuuluva, mutta serkusten puolella oleva Finn, mustalaisneito Meara ja Ionan kihlattu Boyle sekä serkusten suojelueläimet. Kuten aiemmissakin Robertsin kirjasarjoissa, sarjan jokaisen kirjan päähenkilö on joku tärkeimmistä henkilöistä. Ja lopputuloksena pitäisi olla rakkauden löytäminen. Ensimmäisessä osassa seurattiin Ionaa ja hänen ja Boylen suhteen kehittymistä. Toisessa osassa pääosaa vetää Connor O'Dwyer, sympaattinen ja empaattinen huoleton naistenmies ja haukankasvattaja. Erään melkein hänen kuolemaansa johtavan Cabhanin kanssa käydyn yhteenoton ja sen aiheuttamien tunnekuohujen seurauksena hän tajuaa näkevänsä Mearan uudessa valossa. Ja vähitellen myös Meara lämpiää suhteelle. Kun Cabhan uhkaa Mearaa, Connor ja koko ystäväpiiri laativat uuden suunnitelman Cabhanin lopulliseksi tuhoamiseksi. Kuten edellisessäkin osassa, myös tässä osassa käväistään välillä myös kaiken alkujuurilla eli 1200-luvulla ensimmäisen Harmaiden noitien kolmikon elämässä. Ja koska molemmat noitakolmikot alkavat myös oppia liikkumaan ajassa, Connor tapailee myös omaa vastikettaan Eamonia ensimmäisestä kolmikosta. Hieman verkkainen tapahtumien etenemistahti jatkuu edellisen kirjan tapaan ja tapahtumat pyörivät paljolti ihmissuhteiden ympärillä. Taattua Robertsia, vahvoja naisia ja ritarillisia miehiä, romantiikka ja seksiä. Odotin kirjalta ehkä vähän enemmän toimintaa ja vähemmän ihmissuhteiden läpikäymistä ja tulevan toiminnan suunnittelua, mutta kyllä tämän tällaisenaankin lukee ennen kuin selkäänsä saa.

Älkäähän unohtako meneillään olevaa arvontaa. Aikaa on vielä ensi tiistaihin klo 16.30 asti. Käykää viime tiistain sivulla kommentoimassa ja osallistutte Jaakko Selinin kirjan arvontaan.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)