Google Website Translator

torstai 23. huhtikuuta 2015

Kirjan ja Ruusun päivän kunniaksi

Books
Tänään vietetään Kirjan ja Ruusun päivää. On oikein, että kirjoilla on oma päivänsä, sen verran ne ovat hyödyllisiä. Jo neljättä kertaa peräkkäin joltain kirjailijalta on pyydetty erityisteos, jonka saa ilmaiseksi vain ostaessaan kirjoja torstaina, perjantaina tai lauantaina. Tänä vuonna tuo kirja on Kari Hotakaisen Kantaja. Katsotaan nyt, tuleeko poikettua kaupunkiin. Jos ei, niin toivon, että kirja tulee jossain vaiheessa myös kirjastosta lainattavaksi. Sen verran lupaava on kirjasta annettu ennakkotieto. Siksi olisi sääli, jos se jäisi lukematta.

Books
En erityisemmin välitä scifi-teoksista, mutta joskus niitä tulee lukaistua. Scifi-kategoriaan luen myös kirjan Neitsytkivi (Michael Mortimer). Kirjailijanimen taakse kätkeytyvät kirjailijat Daniel Sjölin ja Jerker Virdborg.
Ruotsalainen biologianopiskelija Ida Nordlund saa isoäidiltään ja kasvattajaltaan, joka on sillä hetkellä Venäjällä, oudon puhelun. Tämä pyytää häntä hakemaan Nobel-juhlista rasian, joka ei saa joutua vieraisiin käsiin. Rasian ja kirjeen Carl von Linnen oppilaalta, Daniel Solanderilta, antaa hänen vuoden fysiikan nobelisti Anatoli Lobov. Samassa Lobov myös murhataan ja murhasta syytetään Idaa. Ida joutuu pakenemaan ensin syntymäkotiinsa ja myöhemmin Suomeen ja sieltä Venäjälle etsimään isoäitiään ja selitystä kaikelle oudolle, joka alkoi tapahtumaan Nobel-juhlien jälkeen. Matkakumppaninaan hänellä on isovanhempien naapuri Lasse, joka tuntuu tietävän asioista paljon enemmän kuin Ida ja jolla on kummallinen salainen avustajaverkosto pitkin Pohjoismaita. Rasiassa on näennäisesti vain outo kivi, mutta tuon kiven on aikanaan löytänyt Solander. Solander luovutti kiven Linneelle ja siinä tuntuu olevan jotain omituista, joka paitsi kumoaa Linnen teoriat kasvi-, eläin- ja kivikunnasta erillisinä, aiheuttaa myös outoja reaktioita eläimissä. Kiveä ja hieman muitakin asioita tavoittelevat myös monet muut, jotka jahtaavat pakenevaa Idaa ja Lassea. Lisäksi Idalle selviää pikkuhiljaa salaisuuksia isoäidistään, jolle on nuoruudessa tiedemiehenä Venäjällä istutettu jotain, joka periytyi hänen tyttärelleen Evalle, Idan äidille. Ida luulee äitinsä kuolleen hänen ollessaan pieni, mutta kirja antaa ymmärtää toisin.
Kirja on toimintaa täynnä, ehkä välillä enemmän kuin ehtii sulattaa. Ja salaisuuksia ja tiedettä. Nanotekniikkaa, geenimuuntelua, salaliittoja, hulluja mutanttilokkeja ja susia. Huh. Kirja kyllä imaisee lukijansa tapahtumien pyörteeseen, mutta mitään helppoa luettavaa tämä ei ole. Tapahtumia on niin tuhka tiheään eikä niitä aina selitellä, joten välillä on vaikea pysyä jopa kärryillä kirjan juonesta. Eivätkä salaisuudet ainakaan tässä osassa edes ala selvitä, koska luvassa on vielä 5 osaa samaa sarjaa.  Hassuksi koin sen, että Suomen Lapissa oli hirveästi susia ja samaan aikaan lokkeja. En ole käynyt Lapissa, joten en tiedä, onko siellä oikeasti lokkeja. Tulevilta osilta toivoisin hieman selkeyttä juoneen ja salaisuuksien aukeamista, silloin takaa-ajoja ja päähenkilöiden tekemisiä olisi helpompi seurata.

Books
Eteeni on osunut viime aikoina jokunen kirja, jossa kirjan päähenkilö päättää tehdä itsemurhan ja seurauksena on huvittavan tragikoominen seikkailu. Särkyvää (Jari Järvelä) on yksi näistä kertomuksista. Aihe on jälleen kerran suomalaisen alakuloinen, mutta huumorilla, paikoitellen mustallakin, ja päähenkilön Teemun muisteluilla varustettuna tämä kirja ei ole surullinen. Päinvastoin, lukiessa purskahtelee välillä kunnon nauruun.
Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen, lihava Teemu. Hänen vaimonsa on hakenut avioeroa ja heittänyt Teemun ulos kodista, lapset ovat miehelle tuntemattomia ja hänen elämänsä on muutenkin ollut yhtä kokeilujen, pettymysten ja alistumisten sarjaa. Kun Teemu on vielä epäonnistunut kotitalonsa polttamisessakin, hänellä on elämästään jäljellä enää katkeruus, epäonnistumisen tunteet ja laatikollinen hänen elämänsä merkityksellisiä esineitä. Hän pakkaa tuon laatikon isänsä vuosimallia 1977 olevan Ladan perään ja lähtee ajamaan Pamplonaan tarkoituksena tehdä itsemurha härän sarvien lävistämänä. Kirjan edetessä seuraamme Teemun siihenastista elämää hänen kertomustensa ja toisaalta hänen blogisivunsa kautta. Blogisivuilla Teemu kertoilee aina tarinan, johon liittyy jokin laatikossa olevista esineistä. Tosin Teemun muistoissaan säilyttämät tarina ei aina pidä aivan paikkaansa hänet tuntevien ihmisten, esimerkiksi hänen sisarensa tai ex-vaimosa, mielestä. Jutuissa hän samalla purkaa katkeruuttaan entistä vaimoa kohtaan. Sen sijaan hänen kirjoituksiinsa saamat kommentit ovat hulvattomia, koska ne ovat täysin asian vierestä.
Matkansa alkutaipaleella Teemu poimii autoon pitkän, urheilullisen liftaritytön, Agneksen. Agneksen matkan tarkoitus ja määränpää vaihtelevat ja hänen sisimmästää saadaan matkan aikana hyvin vähän tietoa toisin kuin Teemusta. Agneksen matkan tarkoitus selviää vasta kirjan loppumetreillä. Agnes ja Teemu ovat toistensa vastakohtia ja Teemun mielipiteet ja Agneksen kärkkäät kommentit saavat kipinät lentelemään heidän välillään, useimmiten negatiivisessä mielessä. Kuitenkin he tuntuvat tarvitsevan toisiaan. Heidän sanailunsa ja temppunsa pitävät mielenkiinnon jatkuvasti korkealla kirjan edetessä.
Kirja on herkullista luettavaa. Se etenee vauhdikkaasti ja tapahtumarikkaasti ja teksti kutkuttaa, huvittaa ja saa välillä pudistelemaan päätä. Teemu harmittelee nuoruuttaan ja hukkaan menneitä yrityksiään tutustua maailmaan keinoilla, jotka tuntuvat lukiessa omituisilta. Hän on katkera avioliitolleen ja vaimolleen alistuttuaan tämän tahtoon muuttuen vätykseksi. Häntä käy oikeastaan sääliksi. Vaikutelma Agneksesta on kipakka, sähäkkä ja vapaa sielu, taitava ja rohkea. Onko tuo käsitys sitten oikea, sekin selviää. Jos kaipaatte säälinsekaista mustaa huumoria, tämä teos vastaa toiveitanne.

Books
Mustalaisäidin kehtolaulu (Marja Björk) tutustuttaa lukijan mustalaiskulttuuriin kolmen sukupolven naisten elämän kautta. Sitä, kuinka totuudenmukaisen kuvan kirja antaa mustalaiselämästä en tiedä, koska kirjoittaja ei ole romani. Mutta mielenkiintoisen kuvan se antaa mustalaiskulttuurista ja tavoista niitä tuntemattomalle lukijalle.
Kirjan 1. sukupolvea edustavat Sikri ja hänen miehensä Väinö. He luopuvat kiertelevästä elämästä ja hankkivat oman talon. Toisin kuin yleensä mustalaisperheissä, Sikri ja Väinö ovat omassa elämässään tasa-arvoisia ja Väinön mielestä maailma muuttuu, mustalaisten tuli pyrkiä kehittymään ja opiskelemaan. Mutta ulospäin noudatetaan mustalaistapoja ja mustalaiselämän sääntöjä. Tosin se elämässä eteenpäin pääseminen on hyvin vähäistä, koska työt ovat perinteisiä mustalaisten töitä, rahaa vähän, lapsia paljon ja vaimo paljolti kotiin ja mieheensä sidottu.
Sikrin ja Väinön tytär Marita haluaa kouluun, opiskelemaan ammatin ja konttoriin töihin. Ennen kouluun pääsyä hän perheensä vanhimpana tyttärenä hoitaa kotia ja pikkusisaruksiaan äidin saadessa koko ajan uusia lapsia ja hankkiessa rahaa torilla. Koska mustalaisten siveellisyyssäännöt estävät vanhempia kertomasta hänelle miesten ja naisten välisestä kanssakäymisestä ja hän tulee raskaaksi 15-vuotiaana. Myöhemmin hän löytää itselleen aviomiehen, joka vaikuttaa haluavan samoja asioita kuin Marita. Mutta elämä tuo eteen mustalaisten säännöt ja ulkopuolisten, valkolaisten asettamat syrjintärajoitukset ja yrityksistä huolimatta Marita jämähtää työttömään, turhauttavaan elämään ja kodin hoitamiseen. Välillä kapina ja muutoksenhalu nostavat päätään ja saavat Maritan ihmettelemään ahtaita ympyröitä ja elämän epäoikeudenmukaisuutta. Kahdelle tyttärelleen Marita haluaa muuttuvassa maailmassa sen elämän, josta hän itse jäi paitsi.
Maritan tyttäret Assi ja Teresakin haluavat jotain muuta. Assista kasvaa mustalaisten elämää vastaan kapinoiva nuori nainen. Hän alkaa elämään valkolaisen poikaystävän kanssa ja yrittää solahtaa valkolaiseen yhteiskuntaan. Tuloksena on tytön elämän suistuminen raiteiltaan. Nuorempi ja sopuisampi Teresa haluaa samoin murtautua ulos mustalaiselämästä, mutta teini-iässä muuttuukin mustalaisnaisen perikuvaksi ja nai
tiukan vanhakantaisen, täysin sopimattoman miehen. Vähitellen hän kuitenkin alkaa heräämään horroksestaan.
On mielenkiintoista seurata näiden kolmen sukupolven naisten yrityksiä irrottautua sääntöjen ja ennakkoluulojen kahlitsemasta elämästä. Naisten elämän suunta tuntuu kuitenkin olevan viivoitettu etukäteen. Loppujen lopuksi ehkä kuitenkin vapaimpana säännöistä ja vaatimuksista heistä elää vanhin, Sikri kiitos ymmärtäväisen ja edistysmielisen aviomiehensä. Pidin tästä kirjasta kovasti, koska siinä käsitellään minulle tuntematonta ihmisryhmää ja heidän elämäänsä, kulttuuriaan ja yhteiskunnan ennakkoluuloja. Pidin myös kokonaisuudesssaan kirjan tyylistä, vaikka välillä hankaluuksien käsitteleminen eksyttikin tarinan pois itse päähenkilöiden elämästä. Ainoana vikana koen kirjan kovin töksähtävän lopun, siinä kaikki jää ikäänkuin kesken.
Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)