Google Website Translator

torstai 18. kesäkuuta 2015

Raparperimehu ja romanttisia kirjoja

Viljelypalstalla oli vielä reilusti jäljellä raparperia, joten kävin noukkimassa enimmät pois. Löysin nimittäin Tinskun keittiössä-blogista houkuttelevan Louhisaaren raparperijuoma-reseptin. Tosin minä en olisi minä, jos en olisi sitä hieman terästänyt. Tällainen tuli omasta reseptistäni:

Raparperimehu

4 litraa raparperia (reilu 2 kg)
Rhubarb juice
15 dl sokeria
2 sitruunaa
50 g viinihappoa
7,5 l vettä
30-40 mustaherukanlehteä
2 kanelitankoa
1 halkaistu vaniljatanko
1,75 tl Atamon säilöntäainetta

Pilkotut raparperit, sokeri, pestyt, ohueksi siivuiksi leikatut sitruunat, viinihappo ja herukanlehdet kattilaan. Päälle kiehuva vesi. Kattilaan sekaan kanelitangot ja halkaistu vaniljatanko sekä Atamon. Annetaan seistä kattilassa kannen alla 1 vuorokausi. Siivilöidään, tarkistetaan sokeri ja pullotetaan. Säilytetään jääkaapissa. Nautitaan vichyllä tai vedellä laimennettuna.

Toukokuun sadeviikon lukemisista riittää vieläkin kirjoitettavaa.
Books
Neidonpaula (Kristiina Vuori) vie meidät 1400-luvun Naantaliin. Naantalin pormestarin Olavi Juhananpojan vaimo on maankuulun tietäjä- ja noitasuvun Ilveksen tytär, jonka mies nai vastoin parempien neuvoa. Kun perheeseen monen mutkan kautta syntyvät kaksostytöt Truda ja Brita, isä kieltää vaimoaan koskaan opettamasta heille noitakonsteja uhaten muuten viedä vaimoltaan vauvana emännöitsijän kasvatettavaksi annetut tytöt kokonaan. Trudan ja Olavi Jaakonpojan tietämättä äiti onnistuu kuitenkin luovuttamaan tietojaan Britalle. Kun äiti kuolee, isä haluaa laittaa tytöt luostariin nunniksi. Hänet saadaan kuitenkin suostuteltua antamaan vain Brita nunnaksi Naantalin uuteen Birgittalaisluostariin ja Truda kihlataan pormestarin pojalle, mutta pääsee ennen avioliiton toteutumista opiskelemaan luostariin. Kaiken pitäisi olla ennalta säädettyä ja selvää, kunnes luostaria saapuu maalaamaan salaperäinen Lucas Danske. Truda ja Lucas rakastuvat ja suunnittelevat karkaamista. Väliin ehtivät kuitenkin Brita, joka uteliaisuudesta ja lihanhimosta yrittää saada Lucasin makaamaan kanssaan ja Lucaksen isä. Lucas näet on Ruotsin entisen ja tulevan kuninkaan Kaarle Bonden äpäräpoika. Kun Trudan ja Britan seikkailu Lucaksen kanssa paljastuu, Brita saa jäädä Naantalin luostariin tullakseen nunnaksi ja Truda lähetetään emoluostariin Vadstenaan saamaan lisäoppia ja odottamaan vihkimistään sulhasensa kanssa. Mutta myös Trudassa vaikuttaa Ilveksen verenperintö, jota hän pelkää, pelkää vajoavansa voiman pimeälle puolelle. Eikä Truda myöskään voi unohtaa Lucasta. Vielä vaikeammaksi asian tekee se, että Lucaksen sisarpuoli on nunnana Vadstenassa ja tietää heidän välisestään ihastuksesta.
Vaikka kirja on pohjimmiltaan romanttinen rakkaustarina höystettynä ripauksella noituutta ja loitsutaikaa, se on myös valloittava kuvaus 1400-luvun elämästä Suomessa ja Ruotsissa. Kirja etenee sujuvasti, vaikka välissä on myös suvantoja. Ajankuvaus on hyvin tehtyä, varsinkin kristillisyyden ja kansanuskon taistelu ja yhteensovittamisen ristiriita tulevat hyvin esille Truden ja Britan elämässä. Ja yllättäen noviisi Britalle molempien käsittely on helpompaa kuin maallikko Trudelle. Kirjassa on käytetty mukavasti myös vanhaa kieltä ja sanoja aina siellä täällä. Ajankuvana hyvä kirja, se rakkaustarina jää hieman harvaksi, kun tavataan muutaman vuoden välein.

Books
Kökarin saarella, Kuninkaan torpassa syntyneen ja kasvaneen Annan elämäntarinan lapsesta kuolemaan asti kertoo Kuninkaan Anna (Ulla-Lena Lundberg). Anna on Kökarin pienimmän, köyhän Kuninkaan torpan tytär, jota iloinen ja aina onnistumaan tuntuva isä Kuningas rakastaa hellästi. Kun isä kuolee tytön ollessa vielä lapsi, Annan elämästä tulee ilotonta, rakkaudetonta ja kovan työnteon värittämää. Hän ei tiedä, millaista muualla maailmassa on, mutta aina jotain kantautuu laivojen mukana. Eräs laiva tuo tullessaan tukholmalaisen taiteilijan Staffanin ja Anna ja Staffan rakastuvat. Anna muuttaa Tukholmaan Staffanin luokse, mutta he eivät koskaan lupauksista huolimatta mene naimisiin. Aikansa yhdessä asuttuaan suhde kariutuu ja Anna palaa Kökariin vain lähteäkseen jälleen, nyt Pohjanmaalle opettajaseminaariin. Mutta Annan sydämessä asuu koko lopun elämän rakkaus Staffaniin, vaikka hän välillä kypsässä iässä kokeekin vielä uuden rakkauden vain pettyäkseen jälleen.
Kirjan kieli ja varsinkin Kökariin sijoittuvat osuudet ovat kaunista ja soljuvaa. Nyt jo kadonneen elämäntavan ja ihmisten kuvaus on elävää ja ilmeikästä. Anna on rehellinen ja hyväsydäminen, joskus rohkea ja toisinaan taas jopa turhan arka. Välillä hän asettuu uskaliaasti puolustamaan omaa näkemystään ja välillä taas antaa ihmisten käyttää itseään hyväkseen. Parasta antia kirjassa ovatkin ihmisten välisten suhteiden ja kanssakäymisen kuvaus, eritoten kökarilaisten ihmisten.  Valitettavasti Annan rehellinen, valoisa ja jopa naiivi luonne on yksi tekijöistä, joka kariuttaa hänen suhteensa Staffanin kanssa ja tekee hänelle mahdottomaksi asettumisen suureen kaupunkiin. Hän on enemmän omillaan Kökarissa tai opettajana Paraisilla. Jotenkin surulliseksi tunnelman tekee toisaalta Annan eliniän kestävä rakkauden kaipuu ja toisaalta erittäin vaikea suhde äitinsä kanssa. Jonkinnäköinen syy äidin rakkaudettomaan suhtautumiseen tyttäreensä löytyy kirjan loppupuolella, kun äiti kertoilee isän rakastaneen tytärtään niin paljon, että hänen piti rakastaa vain muita lapsiaan. Vaikka kirja on vakava, siitä löytyy myös huumoria. Kökarin elämästä ja ihmisistä löytyy paljon hassua ja kirjan loppupuolella kuvattu kansanedustaja Tor Habermanin vierailu jo ikääntyneen Annan luona on suorastaan hulvaton.

Book
Uskottomuus (Paulo Coelho) on hieman erilainen tarina rakkaudesta ja elämästä.  Sveitsiläisellä Lindalla on kaikkea, mitä tarvitaan hyvään elämään: menestyvä aviomies, jota hän rakastaa ja joka rakastaa häntä. Hyväntapaiset ja rakastettavat lapset. Hyvä ura toimittajana. Kuitenkin hän havahtuu vähitellen siihen, että on yhä tyytymättömämpi elämäänsä. Hän miettii vähitellen jatkuvasti ikuisuuskysymykseltä tuntuvaa asiaa: tässäkö tämä nyt oli? Kun hänen elämäänsä tupsahtaa poliitikko, joka sattuu olemaan entinen poikaystävä, hän alkaa haluta uskottomuutta. Villiä seksiä ja mahdollista rakastavaa suhdetta perheen ohella. Mutta miehelle riittää vain seksi. Osittain huono omatunto ja osittain omistamisenhalu ajaa Lindan välillä suunnittelemaan jopa silkan ilkeitä, pahansuopia tekoja. Mitä tästä kaikesta seuraa ja löytääkö Linda ratkaisun todellisen elämänsä hyväksymiseen?
En erityisemmin pitänyt tästä kirjasta, koska en pitänyt sen päähenkilöstä Lindasta. Hän on kuin 50-luvun kotirouva klisee, joka haluaa jotain muutakin kuin vain rakastavan miehensä, perheensä ja työnsä. Hän on kaiken kaikkiaan erittäin itsekäs henkilö ja kirjan edetessä selviää, että Linda osaa olla myös pahasuopa, kostonhimoinen ja puhtaan ilkeä. Kirjassa tapahtuu ja sen juoni etenee, mutta tuntuu samanaikaisesti pysähtyneen paikalleen pohtimaan vain Lindan pahaa oloa, suhteen ja seksin himoa, sen syitä, ratkaisuja ja joskus jopa aivan turhia ajatuksia. Joka haluaa kaivautua syvälle ihmismielen tyytymättömyyteen ja velloa siinä melkein 320 sivua, siitä vaan.

Meillä lukupersoonia on myös Heta. Olen aiemminkin näyttänyt kuvia Hetasta lukemassa. Tosin sen lukutyyli on hieman raju aika ajoin. Eilen aamulla jätin lehden hetkeksi pöydälle ja Heta hyökkäsi heti uutisten kimppuun. Se veti aviisin lattialle ja ei ilmeisesti ollut tyytyväinen lukemansa uutisen laatuun, koska sivu piti repiä. Onneksi olin ehtinyt jo lukea kyseisen sivun eikä Heta ehtinyt tutustua muihin uutisiin. Mahdollinen tyytymättömyys kun olisi varmasti näkynyt useampana revittynä sivuna ja itse olisin jäänyt vaille asianomaisia uutisia.
Kristiina

1 kommentti:

  1. Sounds like a yummy drink! Your Heta is a cutie, it is obvious Heta does not like the news. Enjoy your day!

    VastaaPoista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)