Google Website Translator

perjantai 14. elokuuta 2015

Kisukatsaus

Olen viimeaikoina seurannut TV:stä Kissakuiskaaja-ohjelmaa. On ollut muuten kokoelma kiukkuisia kissoja. Ihmettelen silloin aina itse, että mistä minä olen saanut niin kiltit ja hyvät kissat. Nykyinen matriarkka Heta, jonka otin kissatalon sijaiskissoista omakseni sen kipakan luonteen takia, on nykyisin maailman lempein sylikissa. Ainoa vika on siinä, että n. 5-kiloisena se on kissoistani painavin. Ja sen lempipaikka on mahani päällä. Kun esimerkiksi ruokailun päätteeksi istun sohvalle, niin mahan päälle tyrkkää iso kimpale kissanlihaa. Siinä on kuulkaa oksennus lähellä. Vaikka syön kohtuullisen kokoisia aterioita, kun viisi kiloa lysähtää mahalle, se on kovilla.

Siskokset Ukko ja Akka, jotka olen tuntenut niiden syntymästä asti, ovat rapsukissoja, jotka eivät niin hirveästi kaipaa syliin. Paitsi nykyisin Akka, joka on harjoitteleva sylikissa ja on päättänyt, että ainoa oikea paikka olohuoneessa nukkumiseen on minun sylini. Ja nimenomaan nukkua, joka naulitsee minut sitten siihen paikkaan. Ja sellaisia pieniä vihjauksia kuin asennon korjaaminen ei huomioida. Joten ainoa tapa päästä sen alta pois on kipata se sylistä viereen. Ja silloin se syyttävä katse on liikaa paatuneemmallekin sydämelle. Ukko sen sijaan on omimmillaan, kun se saa lötkähtää viereen selälleen ja kiljua kuin syötävä, kunnes sen mahaa rapsuttaa. Sen jälkeen voikin sitten ottaa tirsat.

Kaikkein onnellisin olen kuitenkin Vienon "edistymisestä". Vieno on ihmisten inhoajana yleensä oleskellut kaappien päällä tai istunut toisella puolella huonetta tarkkailemassa. Se on hyvin intensiivinen ihmisten tarkkailija, joka ei kuitenkaan päästä heitä lähelleen. Ainoa hetki tähän asti, jolloin se on antanut silittää itseään, on sen maatessa iltaisin tai päiväunilla sänkyni päädyssä puoliunessa. Vuosi-pari sitten se rupesi ottamaan pientä kontaktia ruokaa halutessaan ja aamuisin, kun olimme molemmat esim. olohuoneessa. Se antoi koskettaa sormella nenänpäätään. Minusta jo se oli suuri saavutus. Nyt se on ottanut uuden askeleen lähemmäs. Noin 2 kk sitten huomasin, että jos olin esim. päiväunien jälkeen jättänyt olohuoneen sohvan torkkupeiton viikkaamatta ja se oli vielä rytyssä sohvalla, Vieno tuli sen päälle jatkamaan kaapinpäällispäikkäreitään. Nyt me vietämme melkein joka ilta aikaa niin, että itse istun sohvalla katsomassa TVtä ja Vieno nukkuu siinä metrin päässä sohvapeiton päällä. Ja silloin sitä saa myös silittää ja rapsuttaa.

Jouduin tänään kauppamatkalla todistamaan sitä, miksei lapselle saisi ensin antaa eläintä lahjaksi ja sitten jättää hänet vastaamaan siitä yksin ilman aikuisten valvontaa. Omakotialueen jalkakäytävällä pallotteli kaksi hieman toisella kymmenellä olevaa tyttöä kirkasta muovipalloa mailoilla (salibandy?). Autotien toisella puolella talon pihalla oli irti pieni kissanpentu, joka ei tietenkään voinut vastustaa sitä kirkasta, liikkuvaa palloa. Se ryntäsi vähän väliä autotien yli pallon perään ja taas takaisin toiselle puolelle jääden välillä keskelle tietä kyttäämään palloa. Näin tilanteen kauempaa juuri, kun samaan aikaan tietä pitkin ajoi auto ja pentu ryntäili siinä tiellä. Tytöistä toinen oli kissan omistaja, koska hän yritti myöhemmin ponnettomasti ajaa kissanpentua takaisin pihaan. Mutta sillä hetkellä, kun auto lähestyi tiellä seisovaa pentua, kumpikaan tytöistä ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Onneksi sillä kertaa asialla oli tarkkaavainen autoilija, joka pysähtyi odottamaan, kunnes pentu poistui tieltä. En voinut olla puuttumatta asiaan. Käskin tyttöjen painua pelaamaan omalle pihalle sanoen, että sillä hetkellä he pelasivat kissanpennun hengellä. Vastaus oli "Ei siellä mahdu pelaamaan". Sen jälkeen käskin heitä viemään pennun sisään ennen pelin jatkamista. Millaiset vanhemmat päästävät alle 1/2 vuotiaan kissanpennun ulos ilman valvontaa pihaan, joka sijaitsee heti ajotien vieressä? Tai jättävät valvonnan lapsille, jotka eivät tuossa iässä ajattele mitään muuta, kuin itseään? Jos sitten huono tuuri käy ja kissanpennusta jää vain verinen läiskä tielle itketään, että auto tappoi kissan. Ei tappanut, omistajien välinpitämättömyys tappoi kissan.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)