Google Website Translator

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Epäonnea ja parveketupakointia

Kanttarelli-saalis VIII04 C 3361Lauantai ei todellakaan ollut minun päiväni. Suunnitelmissa oli suunnistaa aamupäivästä metsään tiirailemaan sieniä ja vadelmia. Olin kyllä noteerannut aamulla noustessani, että selkälihakseni olivat hieman kipeät. Syytä siihen en tosin keksinyt, koska en ollut tehnyt mitään normaalista poikkeavaa. Olin jo pakannut kassini valmiiksi ja syönyt aamiaisen n. 1/2 tuntia ennen suunniteltua lähtöä, joten olin valmiina kuin partiolainen. Ja silloin vatsaa rupesi vääntämään. Tai niin luulin. Sain kummia kramppeja erityisesti, jos yritin liikkua. Ne jatkuivat ja jatkuivat epäsäännöllisin välein, joten hylkäsin vähitellen suunnitelmani lähteä metsään. Hitsi. Parin tunnin jälkeen mieleeni tuli, josko ne vatsakrampit olisivatkin jonkinlaisia lihaskramppeja. Otin Buranan ja istuskelin rauhassa lukemassa. Jonkin ajan kuluttua krampit helpottivat ja loppuivat sitten kokonaan. Joten ilmeisesti aristavat selkälihakset ja niiden ajoittainen jännittäminen aiheutti vatsalihaksiini kramppeja. Oli miten oli, suunnitelmaa metsässä samoilemisesta piti siirtää.

Illalla ajattelin käydä viljelypalstalla kastelemassa. Lähdin pihasta pyörällä ja mielestäni pyörän takakumi kuulosti kummalta. Pysähdyin ja kokeilin. Se oli puolityhjä. Mikä tuntui kummalta, koska olin viimeksi perjantaina ajanut kauppareissulle Melaniemelle ja Huutoniemelle. Ja silloin pyöränrenkaat olivat olleet täysin kunnossa ja sopivan täynnä. Naapurini näki minun kokeilevan takapyörää ja kääntyvän takaisin ja kysyi ystävällisesti, onko kumi tyhjä. Sanoin, että ei tyhjä mutta puolityhjä ja toivoin, että se ei olisi taas puhki. Hän kyseli pyöränpumpputilannettani ja vaikka sanoin omistavani pumpun, hän halusi heti hakea omansa ja pumpata renkaani. Hän pumppasi ahkerasti ja kokeili aina välillä tilannetta ja sanoi samalla, että ulkokumini on aika kulunut (niin kuin onkin). Juttelimme niitä näitä ja yht'äkkiä kuului komea pamaus ja ilman suhinaa. Johon totesin vain: "Oh hoh, nyt se on ainakin puhki". Aikamme päiviteltyämme hän lupasi aamulla paikata sisäkumin ja hakea omista varastoistaan minulle uuden ulkokumin, noin naapuriapuna. Jos en tarvitsisi pyörää heti. Alkoi olla myöhä, joten ilmoitin sunnuntain kelpaavan aivan hyvin. On siitä jotain hyötyä, että joskus näyttää arvokkaasti hieman ikääntyneeltä ja avuttomalta. Olisinhan tuon itsekin saanut hoidettua, mutta jos toinen tarjoutuu, niin mikä minä olen kieltämään.

Että niin meni lauantai täysin metsikköön. Tai liekö metsikköön, kun en päässyt sinne. 
Jotta ajankohtaisuus ei unohtuisi, tekeillä on jälleen kerran uusi tupakkalaki. Jos se menee läpi, taloyhtiöiden on entistä helpompi kieltää parveke- tai terassitupakointi. Riittää, että jonkun asukkaan mielestä savu haittaa häntä. Jo aikanaan, kun parveketupakoinnista alettiin nostaa meteliä, mietin parveketupakoijana asiaa. Jos minä siirtyisin parvekkeelta sisään polttamaan, mitä siitä seuraisi? Ulkona savu haihtuu ilmaan. Mutta sisällä poltettaessa se pyörii asunnossa ja menee ilmanvaihtokanaviin. Meillä talossa on koneellinen ilmastointi ja ilmastointikanavat kulkevat "yhdessä putkessa". Sen huomaa, kun joku tekee oikeaan aikaan (kun imuri on päällä) alemmissa kerroksissa ruoaksi voimakkaan mausteista ruokaa tai esim. silakkapihvejä. Sekä keittiöni että vaatehuoneeni tuoksuvat voimakkaasti noille tehdyille ruoille. Ja siitä pikkuhiljaa tuoksu leviää koko asuntoon. Tuoksu on todella voimakas ja siitä tulee aina nälkä. Jos tupakoijaa kielletään polttamasta ulkoilmassa parvekkeella, ruoan tuoksun sijasta muihin kämppiin leviää sitten se tupakanhaju. Kumpi siis on tukalampi tilanne, se että parvekkeella tuntuu hetkellisesti tupakan haju vai se, että tupakoimaton naapuri saa haistella tupakkaa päivät pitkät asunnossaan sisällä? Enpä tiedä, jokaista kai kerros- tai rivitalossa naapureissa häiritsee jokin asia. Syytä olisi kuitenkin aina ennen suun avaamista miettiä asioita joka kantilta ja valita vaihtoehdoista se pienempi paha. Eli ainakin meidän talomme tapauksessa miettisin, haluanko hetkellisesti haistella tupakansavua parvekkeella vai kaiken aikaa sisällä asunnossa. Sen jokainen tupakoimaton valitsee itse. 

Kristiina

2 kommenttia:

  1. Ihanasti sisua. Ehkäpä sinua olisi odottanut metsässä mörkö noiden sattumusten takia. Minä nautin koko päivän ulkona auringossa luin ja olin. Kesän paras päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, jälkikäteen ajatellen eilisen tuurilla ei metsäänmeno olisi ollut ehkä ihan viisasta. Nyt on selkä vetreytynyt ja maha ollut kiukuttelematta ja pyöränrengaskin on laitettu kuntoon, joten huomenna taas entistä ehommin eväin eteenpäin.

      Poista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)