Google Website Translator

torstai 3. syyskuuta 2015

Graniittia, harmaita aivosoluja ja pimeätä Helsinkiä

Luin vihdoin kehutun kirjan Graniittimies (Sirpa Kähkönen). Ei kirjaa turhaan kehuta. Se on tarina punaisten puolella sotineesta ja vankina Suomessa olleesta Iljasta ja hänen tyttöystävästään ja vastavihitystä vaimostaan Klarasta. Mies oli kommunisti ja koki elämän Suomessa niin vaikeaksi, että he loikkaavat Neuvostoliittoon. Siellä aviomiehestä tulee täydellinen kommunisti, mutta Klaralla on koko ajan kommunistisesta ajattelustaan huolimatta omat epäilynsä ja toiveensa. Kun Stalinin puhdistustoimet alkavat kirjan loppupuoliskolla toden teholla, luettava on raskasta, mutta antoisaa.
Hieman kirjaa lukiessa häiritsi se, että alussa ihmisten elämää selkeästi kuvaava kirja muuttui lopussa täysin päähenkilöiden ja heidän ystäviensä pään sisäisten ajatustensa kuvaamiseksi. Olisin kaivannut loppupuolelle enemmän selkeyttä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kirja, joka pitää lukea.

Hercule Poirot. Mikä tuossa ukkelissa kiehtoo niin, että Agatha Christien jälkeen toinenkin kirjailija kirjoittaa hänen ratkaisuistaan? Jos kiinnostaa, tutustukaa Nimikirjainmurhat-teokseen (Sophie Hannah). Kun aloitin kirjan lukemisen, se tuntui hankalalta. Kirjan Poirot ei ollut minulle tuttu henkilö. Tämä Poirot asuu täyshoitolassa, jossa asuu myös hänen tuntemansa poliisi, Scotland Yardin nuori etsivä Edward Catchpool. Tätä tietä hän sotkeutuu pienessä hotellissa tapahtuneeseen kolmoismurhaan ja pelkää neljännen odottavan tapahtumista.  Siitä eteenpäin tapahtumat vain mutkistuvat.
Aloitin kirjan toiveikkaana, mutta kävi heti selväksi, ettei kirjan Poirot ollut se henkilö, johon olin tottunut Agatha Christien kirjoissa. Tämä Poirot oli kiistelynhaluinen, enemmänkin hyökkäävä ja opettava. Siksi jätinkin kirjan aloittamisen jälkeen moneksi viikoksi kesken. Mutta sitten itse tarina ja murhamysteeri alkoi kiinnostaa. Ja se nielaisi. Jos haluatte perinteisen, vanhan Poirotin, tämä ei ole teidän kirjanne. Mutta jos haluatte hyvän dekkarikertomuksen, tämä on juuri teidän kirjanne.

Noir-sarjassa on julkaistu useita kirjoja, joissa on aina paikalliset kirjailijat kirjoittavat kauhutarinoita omasta kaupungistaan. Nyt vuorossa on Helsinki Noir, jonka on koonnut James Thompson, mutta tarinoiden kirjoittajina ovat enemmän tai vähemmän tunnetut sekä suomalaiset että jokunen ulkomainen kirjoittaja. Yhtä asiaa suosittelisin. Käyttäkää vielä jäljellä oleva valoisa aika, kun luette tätä kirjaa. Tämä teos ei todellakaan ole mitään yölukemista. Loistavia tarinoita, jotka saavat hyytäviä väristeitä kulkemaan pitkin selkärankaa. Luettava ehdottomasti valoisalla eikä ennen nukkumaanmenoa.
Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)