Google Website Translator

tiistai 27. lokakuuta 2015

Outi Pakkasen tyyliin

Olin jo jokin aika sitten hankkinut mm. 2 Outi Pakkasen kirjaa pokkareina. Niiden lukeminen vain oli unohtunut, koska syvennyin kirjaston kirjoihin. Nyt kaivoin ne esiin, puhalsin pölyt pois ja tutustuin kirjailijaan, jonka teoksia en aiemmin ollut lukenut.

Ainakin nyt lukemani molemmat kirjat sijoittuvat Helsinkiin. Ruohonleikkaajan päähenkilöt asuvat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samassa talossa. Tai viereisessä. Tai pääkaupunkiseudulla. Terapeutti Merja Itälä on juuri menettänyt aviomiehensä. Eräänä aamuna hän löytää lehdestä miehensä kuolinilmoituksen, jossa on salaperäinen runo ja allekirjoitus "Rakkaasi". Onko miehellä ollut salainen elämä jonkun toisen kanssa? Ei silti, ettäkö Merja itsekään olisi ollut täysin kiltti. Hänellä on ollut suhde asiakkaaseensa Kimmoon, jolla on väkivaltainen vaimo. Merja on lopettanut suhteen, mutta nyt sitä lämmitellään uudestaan. Merja iskee silmänsä myös naapuritalon ikkunassa näkemäänsä remonttimies Jarkkoon.
Herkullisin ja samalla ärsyttävin henkilö kirjassa on talossa asuva, pihatöitä tekevä ja luontoa rakastava Eevamaria Jungman. Nainen on vain 140 cm pitkä, joskus lapselta ja joskus ikäiseltään, jopa ovelalta vaikuttava outolintu. Jolla on myös omat salaisuutensa.
Kun kaikkiin henkilöihin on ensin rauhassa tutustuttu, sattuu murha. Merja Itälä löytyy kotoaan kuolleena. Ruohonleikkaajassa ei mitenkään mässäillä murhan verisyydellä, vaan tutkitaan lähinnä ihmisiä, heidän luonteitaan ja tapojaan sekä ihmisten välisiä suhteita. Vaikka kirjassa murhaa varsinaisesti tutkivat poliisit, mitään suurta yksittäistä etsivää ei kirjasta löydy eivätkä poliisit ratkaise murhaa. Se, kenen tarinaa takautumina tarkastellaan kursivoiduissa kappaleissa kirjassa, selviää hiljalleen loppua kohti. Kevyttä, sujuvaa, jännityksen säilyttävää luettavaa.

Graafikko Anna Laine on palannut joulun aikaan työmatkalta. Seuraavana päivänä hänen ovikellonsa soi ja oven takana on nuori nainen, Vilma Saario, uusi naapuri. Näin alkaa Toinen kerros. Naapuri on outo tyyppi, jonka perhe-elämä on vinksallaan ja joka kertoo kuulevansa ääniä. Vilman isä on uusissa naimisissa Vilman entisen luokkatoverin kanssa ja äiti on keskittynyt ensin pappina ja sitten terapeuttina auttamaan muita ihmisiä, mutta ei pysty auttamaan tytärtään. Vilma on säikky, epäluuloinen ja välttelee ihmisiä. Hieman omituista käytöstä kukkakaupan omistajalta. Anna Laine taas on paitsi ihanan, lihavan mäyräkoiran Juuson omistaja ja graafikko, myös intohimoinen ruoan laittaja.
Kun Vilma toisen kerran ilmestyy Annan ovelle, kyse on jo vakavammasta. Talossa asuva homoseksuaali Matti, joka tuntui olevan jonkinlaisessa ystävyys- tai olemassaolosuhteessa kirjan jokaiseen naishenkilöön, löytyy murhattuna. Asia kiinnostaa Annaa, joka alkaa hiljalleen syventyä henkilöihin Matin elämässä ja miettimään murhaajaa.
Kirja edetään leppoisan, sujuvan soljunnan merkeissä. Ei liika verta tai väkivaltaa, vaan ennemminkin jälleen ihmisten ja ihmissuhteiden tutkimista. Jotenkin Pakkasen kirjoja lukiessa jännitystä ylläpitävät erilaiset ihmiset ja välillä tuntuu, ettei ole väliä, vaikka murha ei selviäisikään. Vaan on se sitten toisaalta mukavakin, kun tekijä lopussa löytyy. Plussana kirjan lopussa ovat reseptit ruoista, joita Anna kokkaan kirjassa.

Kohta alkavat pikku pakkaset, tulee mahdollinen ensilumi, myrskyt ja vesisateet. Se tietää lisääntyvää aikaa lukuharrastukselle ja vaikkapa jouluiselle askartelulle. Tai kutomiselle. Huomenna täytyy ehdottomasti käydä vilkaisemassa Kirjaston yötä pääkirjastossa. Ja torstaina velä ainakin kerran REKOssa hakemassa hieman erikoisempia vihanneksia. Käykäähän tekin, ainakin Vaasassa asuvat, vilkaisemassa tarjontaa.

Kristiina

2 kommenttia:

  1. Hei! Kiitos kiinnostavasta kirjapostauksesta!
    "Ruohonleikkaaja" on yksi niistä kirjoista, jonka olen lukenut useampaankin kertaan, vaikka muistinkin kuka on "syyllinen". Pidän Pakkasen kerronnasta ja henkilöistä. Minusta Eevamaria ei ollut ärsyttävä, äitinsä sen sijaan kyllä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin pidin näistä elämäni ensimmäisistä Pakkasen kirjoista. En tiedä, mikä Eevamariassa minua ärsytti jossain takaraivossa. Ehkä se, että koin hänet kieroksi luonteeksi. Hän esitti lasta, kun se hänelle sopi ja salaisuuksia hallitsevaa aikuista niin halutessaan.

      Poista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)