Google Website Translator

torstai 26. marraskuuta 2015

Lohtutekemistä sadepäivään

Koska olemme ainakin täällä Pohjanmaalla viettäneet muutaman sadepäivän, tunnelma vaatii hieman leppoisenkotoista kirjoitettavaa. Mikä sopisi siis paremmin kuin kirjat ja pieni purtava. Lukuvalintani osui tällä kertaa kahteen kirjaan, jotka molemmat sivusivat jotenkin Intiaa. Purtavani taas osui suppilovahveroihin, tarkemmin sanottuna niistä tehtyyn lämpimään voileipäruokaan.

Sumua Darjeelingissa - ja teetä (Mikael Bergstrand) oli tietysti tyypilliseen tapaani sarjassaan toinen samoista henkilöistä kertova teos. Joista 1. en ole lukenut. Kirjan toinen päähenkilö, ruotsalainen Göran, on palannut takaisin Ruotsiin edelliseltä matkaltaan Intiassa. Hän tuntee jättäneensä sinne hyvän ystävänsä, intialaisen Yogin, koko erilaisen maan ja elämäntavan ja kohtaamansa toivottoman rakkauden kohteen. Hän on palannut tylsään työhönsä, kylmään kotimaahansa ja yleiseen, masentuneeseen oloonsa. Tyttärensä suosituksesta hän on mennyt terapiaan, muttei jotenkin pysty olemaan läsnä siellä tai edes omassa elämässään. Hän odottaa vain paluuta Intiaan ystävänsä Yogin häihin. Terapeuttinsa ja ehkä hienoisen ihastuksensa kohteen kehotuksesta hän kuitenkin yrittää olla läsnä omassa arkielämässään. Hän onnistuukin tutustumaan uuteen ystävään, Sveniin ja he tekevät suunnitelmia yhteisen harrastuksen, jääkiekon tiimoilta. Sitten Göran tajuaa Svenin olevan homo ja fobiassaan pakenee takaisin Intiaan. Siellä Yogi on tulevan avioliittonsa pelastaakseen hankkinut apelleen hänen pyynnöstään tuottoisaksi kuvaillun teeplantaasin. Ystävykset lähtevät katsastamaan ostosta Darjeelingiin ja toteavat plantaasin täydeksi perikadoksi. He ryhtyvät sekä avioliiton että plantaasin pelastustoimiin ja siinä riittää käänteitä hupaisasta tragikoomiseksi.
Aloittaessani kirjan lukemisen ensimmäisenä mielessäni oli kysymys siitä, miksi joka teoksessa ruotsalainen tai yleensä pohjoismainen mies on aina masentunut. Onnekseni Göran häipyi Intiaan, jossa kuvaan tulivat mitä hupaisimmat ja erikoisimmat henkilöt. Se käänne pelasti oikeasti tämän lukuelämyksen. Yogi hupaisine kaunopuheineen oli lystikäs, hänen äitinsä ja morsiamensa autoritaarisia ja hieman pelottavia ja muut henkilöt ja tapahtumat kummallisia, mutta hassuja. Ankean alun jälkeen viihdyttävää lukemista.

Toinen lukemani kirja liittyi Intiaan sikäli, että siinä intialainen huijarifakiiri Ajatušatru Vašta (lausutaan Ah tursuu turvasta) lentää Ranskaan lainapuvussa ja lainarahoilla ostaakseen Ikeasta piikkimaton. Kyseessä on tietenkin Fakiiri, joka juuttui Ikea-kaappiin (Romain Puertolas). Matkansa lentokentältä Ikeaan hän maksaa väärennetyllä setelillä romanitaksikuskille, joka myöhemmin tajuttuaan asian päättää tehdä häneen muutaman lisäreiän. Koska Ajalla ei ollut varaa hotelliin ja piikkimaton sai tilauksesta vasta seuraavana päivänä, hän päättää hetken mielijohteesta yöpyä Ikeassa. Sulkemista odotellessaan hän tutustuu ihanaan ranskattareen, Marieen. Hänellä on kuitenkin tähtäimessään vain piikkimatto ja paluu takaisin kotiin. Niinpä hän valmistautuu yöpymään mukavasti Ikean luksusolosuhteiden keskellä, kun hän illalla kuulee ääniä. Aja piiloutuu kaappiin ja yhtäkkiä hän joutuu heitellyksi pitkin maailmaa. Matkallaan hän tutustuu laittomiin siirtolaisiin, ystävälliseen filmitähteen ja lentokoneen ruumassa matkustavaan koiraan. Hän tajuaa oman huijarielämänsä tyhjyyden ja päättää ryhtyä kirjailijaksi. Tosin tuntuu hieman hankalalta tehtävältä, kun joka käänteessä joutuu johonkin uuteen maahan tappajat perässään eikä pääse tapaamaan ihastustaan Marieta takaisin Ranskaan.
Tämä teos viehätti siinä, että se käsitteli myös laittomasti maahan pyrkivien siirtolaisten matkustamisen syitä ja kohtaloita. Ja sitä, miten matkansa aikana Aja vähitellen tajuaa, että hän ei enää voi elää huijarina omassa maassaan kohdattuaan reissuillaan niin monia hyviä, auttavia ihmisiä. Hän tajuaa vähitellen haluavansa myös itse auttaa. Auttamishalu tosin toteutuu muutaman mutkan kautta, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kirjoihin liittyy aina mukava syöminen. Tällä kertaa sen tarjoilivat suppilovahverot. Muutaman sienettömän vuoden jälkeen en voinut vastustaa niiden houkutusta. Ensimmäinen ajatukseni oli lämmin, täyteläinen keitto. Tosin aikaisemmat yritykseni suppilovahverokeitosta tehtynä kuivatuista vahveroista olivat olleet aika karvaita (sananmukaisesti) pettymyksiä. Josko sittenkin valitsisin jotain uunissa tehtyä lämmintä ruokaa? Pizza? Koska kuitenkin olen toistaiseksi ruisleipäihminen, aloitin kehittelyni siitä. Siis ruisleipäpohja. Loppu oli helppoa onnekseni, koska suppilovahvero on vahvanmakuinen sieni. Jos kyseessä olisi ollut miedompi sieni, kuten kanttarelli tai herkkusieni, olisin säästellyt hieman "lisukkeissa". Mutta tämän ruoan kanssa sai irrotella täysillä.

Suppilovahveroleivät

12 kpl ruisleipäviipaleita
40 g voita
1 valkosipulin kynsi
1 ltr suppilovahveroita, kanttarelleja tai tuoreita herkkusieniä
1 sipuli
1 rkl voita
0,5 tl curryjauhetta
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl valkopippuria
2 dl ruokakermaa
3 tomaattia
1 tl kuivattua basilikaa
0,5 tl kuivattua timjamia
1 dl emmental-mozzarellajuustoraastetta

Esilämmitä uuni 200 ºC.
Levitä ruispalat leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Sulata 40 g voita ja lisää sulamisvaiheessa joukkoon murskattu valkosipulin kynsi. Jätä voisula hetkeksi maustumaan.
Silppua sipuli. Paista tuoreita tai pakastettuja sieniä kuivalla pannulla, kunnes niistä haihtuu liika neste. Lisää joukkoon voi, curryjauhe ja sipuli, joka saa hetken kuullottua. Ripottele sienten joukkoon vehnäjauho, anna senkin kypsyä muutama minuutti. Lisää kerma vähitellen, kunnes kastike on sopivan paksua, ei liian valuvaa. Mausta suolalla ja valkopippurilla.
Voitele ruisleipäpalat pullasutia apuna käyttäen valkosipulivoisulalla. Viipaloi tomaatit ohuiksi viipaleiksi ja levitä ne leiville. Mausta leivät basilikalla ja timjamilla. Lisää leiville muutama lusikallinen sienikastiketta jokaiselle. Ripottele lopuksi päälle juustoraaste.
Paista leipiä uunissa n. 10-15 min uunin keskitasolla, kunnes juustoraaste on sopivan ruskettunutta. Nauti salaatin ja kirjan tai hyvän seuran kanssa.
Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)