Google Website Translator

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Terveisiä hallitukselle ja LittFestistä

On ollut surkuhupaisaa seurailla viime päivät hallituksen aluehallinto- ja Sote-sotkuja. Itse lähetän terveisiä kolmelle Slle puolueineen.
Hyvä pää(llepäsmäri)ministeri Sipilä. Et ole yritysjohtaja. Suomessa vallitsee (ainakin toivottavasti) monipuoluejärjestelmä ja demokratia. Et voi julistaa omaa ja puolueesi tahtoa ainoaksi oikeaksi vastoin muiden puolueiden ja asiantuntijoiden mielipiteitä. Et voi sanella tehtäviä päätöksiä ja uhata vastustelijoita potkuilla. Varsinkin, kun vallan- ja rahanhimossa olet ajamassa Suomea vikasuuntaan. Voit, mutta ei ole hyvien, demokraattisten tapojen mukaista uhkailla pakkolakien käytöllä ja hallituksen hajottamisella, jos eivät muut taivu tahtoosi. Tuolla yritysdiktaattorimenolla oma puolueesi saa ensi vaaleissa (kunnallisvaalit) potkut.
Hyvä Timo Soini. Olet sanonut olevasi pienen ihmisen puolella. Tällä hetkellä sinulla taitaa kuitenkin olla niin kiire pelastaa omat ja puolueesi perskarvat, että se pieni ihminen eli potilas, palveluja tarvitsevat suomalaiset ja työntekijät ovat unohtuneet. Tunnut kadottaneen kokonaan selkärankasi myötäillessäsi Sipilää ja pitäessäsi yllä hiljaisuutta. Sinulle sopii kaikki, mitä eteen annetaan. Vähät siitä pienestä ihmisestä, kunhan valta säilyy ja Sipilä saa viedä kuin sonnia nenärenkaasta.
Hyvä Alexander Stubb. Aluejaon kohdalla olit mielestäni oikeassa, nyt tehty kompromissi on huono kompromissi. Mutta myös sinua ajavat valta ja raha. Nimittäin rahoittajien eli yksityissektorin annit. Niinpä haluat heistä merkittävän toimijan Sote-kuvioihin. Kyllä suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon täytyy nojata enemmän julkiseen sektoriin ja yksityinen sektori vain täydentää sitä pieneltä osalta. Joten hyppäähän sieltä yritysten kukkarosta ulos ja ala ajaa kansalaisten kannalta edukkaampia ratkaisuja.
Jos minä saisin valita, Sote- ja aluehallintoratkaisuista potkittaisiin poliitikot kokonaan pois ja sitä rakentaisivat asiantuntijat, työtä niiden parissa tekevät ja asiakkaiden edustajat. Vähänkin poliittista intressiä osoittavat potkittaisiin pois ratkaisujen rakentamisesta. Ja rakentajien ratkaisut olisivat sitovia, eivät suosituksia tai ehdotuksia. Mutta pois tuollainen mahdollisuus Suomessa, poliitikot eivät luovu vallastaan.

Siirrytään hauskempiin asioihin. Viikonloppuna Pohjanmaalla tapahtui paljon. Vietettiin ruotsalaisuuden päivää, Jari Sillanpää piipahti konsertoimassa ja Vaasassa oli LittFest. Itse osallistuin vain viimeksi mainittuun.
Perjantaina joukko kirjailijoita oli puhumassa aiheesta Ihminen vai eläin heidän kirjoissaan. Äänet jakautuivat melko tarkkaan tasan. Mutta tarinat olivat mielenkiintoisia. Osa kirjailijoista puhui yleisesti työstään, osa tietyistä kirjoistaan lukien otteita niistä. Vaikka kaikki kirjailijoista olivat hyviä puhujia, joukosta löytyi erityisiä valopilkkuja. Aivan hulvaton oli kirjailija-kuvittaja Harri Istvan Mäki, joka kertoessaan kirjoistaan ja eläimistä(än) samalla piirsi tarinaansa kuvina. Toinen hauska kertoja oli ruotsalaiskirjailija Petter Lindbeck. Hän on kirjoittanut pääasiassa lastenkirjoja, mutta alkoi myöhemmin kirjoittaa myös aikuistenkirjoja nimellä Hans Koppel. Hänen tarinansa miehestä lastenkirjailijana ja lastenkirjailijasta aikuisten kirjailijana olivat tragikoomisia.

Juontaja Petter Lindberg ja kirjailijat Sara Jungersten, Harri Istvan Mäki, Petter Lindbeck, Salla Simukka, kuvittaja Kasper Strömman, kirjailijat Katariina Souri, Kaj Korkea-aho ja esiintynyt kitaristi Taneli Saari


Lauantaina tarkoitukseni oli mennä jo aamusta katsomaan Tritoniaan seminaariin pedoista kirjallisuudessa, mutta harmaa, viileä ja sateinen ilma masensi ja taannutti. Sain raahattua peräpeltini kaupunkiin vasta iltapäivällä. Mutta silloin olikin vuorossa se LittFestin must eli Petterin sohvalla. Siellä haastateltavat kirjailijat kertovat viimeisimmästä teoksestaan ja lukevat siitä otteen. Mukana oli romaanin kirjoittajia, runoilija ja nuorisokirjailijoita. Pitänee lisätä lukulistalle ainakin Korkea-ahon Paha kirja ja Erlandssonin Minkkitarha. Ja Kai Niemisen runot kuulostivat luettuna niin erilaiselta kuin se, mitä runoudeksi yleensä miellän (kaihoa, kaipuuta ja ankeutta), että voisin jopa harkita niihinkin tarttumista. Miksei voisi myös piipahtaa 60-luvulle Laura Honkasalon siivittämänä? Ehkä Parentskoj:n ja Sajaniemen nuorisokirjat eivät ole aivan minun lukemistani, pitäisi olla kanssalukijana hieman nuorempi henkilö. Saisikohan Tytsyn värvättyä?

Karin Erlandsson, Laura Honkasalo, Lukukoira Zafira, Kaj Korkea-aho, Kai Nieminen, Jyri Parentskoj, Vuokko Sajaniemi

Mutta varsinainen ihailijamagneetti lauantain LittFestissä oli varmasti lukukoira Zafira, joka toimii kirjastossa lasten lukemisen kuuntelijana ja saa jopa levottomat poikalapset tarttumaan kirjaan ja lukemaan. Kaiken kaikkiaan jälleen antoisa LittFest. Viime vuoden tilaisuuden tunnelmat löydät täältä ja Petterin viimevuotisella sohvalla voit vierailla täällä.

Hämmästyin muuten, että kirjoittaessani viime vuonna näihin samoihin aikoihin LittFestistä mainitsin toisessa kirjoituksista myös Soten. Niin se kai on, joka vuosi samaan aikaan samat jutut.
Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)