Google Website Translator

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Ajatuksia somesta


Fireworks

Niin vain paukahti uusi vuosi käyntiin huolimatta ylimääräisestä 53. viikosta. Tällä kertaa ajattelin pohdiskella hieman tätä somekenttää oman käyttöni kautta.


Facebook
Oma sometukseni alkoi Facebookista. Oikeastaan se oli Tytsyn syytä, hän oli FBssä ja kehotti minuakin menemään sinne. Innostuin aluksi sen kautta pelattavista, yhteisöllisistä peleistä. Kuten Farmville ja myöhemmin myös muutama muu samantyylinen peli. Parin vuoden päästä totesin, että en ehdi päivässä muuta tehdä kuin käydä töissä kun töitä oli tai olla kotona, mutta kuitenkin vapaa-ajan istua jatkuvasti tietokoneella pelaamassa. Siis ei rahapelaamassa, vaan pelaamassa näitä yhteisöpelejä. Siinä vaiheessa tiesin, että pelaaminen, vaikka se olikin ihanaa ihmisten kanssa kommunikointia, loppui siihen ja erosin kaikista peleistä. Enkä ole sen koommin pelannut Internet-pelejä, edes niitä viattomimpia. Mutta FBssä tykkään olla, koska kuulun minua kiinnostaviin ryhmiin. Muutaman esimerkin mainitakseni Kissanomistajat, Valokuvaajan Neuvola, Vaasan julkinen Puskaradio ja tietysti Vaasan Alueen Bloggarit. Nykyisin nuoret eivät ilmeisesti tykkää olla FBssä, koska siellä on kaikennäköisiä vanhoja kääkkiä ja tietysti omat vanhemmat. Käytetään chattejä ja WhatsApp-sovelluksia. Sääli, koska vanhempien pitää pystyä valvomaan lastensa turvallisuutta myös netissä.

Blog
Seuraava aste oli bloggaus. Perustin blogini jo 2010, mutta kirjoitin sinne vain yhden tekstin. Sen jälkeen lopetin, koska mielestäni elämässäni ei ollut mitään kiinnostavaa. Mistä voisin kirjoittaa? Kun tutustuin jo vakiintuneisiin blogeihin, ne käsittelivät kirjoittajille läheisiä aiheita. Sisustusta, muotia, kuntoilua ja ruokaa. Eipä ollut meikäläisen mieleen. Meillä huonekalut ovat pysyneet paikoillaan jo 20 vuotta, ainoan sisustusosan hoitavat kissat repimällä huonekaluja, tekstiilejä ja tunkeutumalla joka kaappiin ja sohvaan. Muoti edustaa minulle sitä, että viihdyn parhaiten verkkareissa ja T-paidassa. Kuntoilu tarkoittaa minulle kotijumppaa, ulkoilua ja kesäistä hyötyliikuntaa. Ei bodybildingiä.  Ruokablogit taas olivat täynnä mitä ihanimpia luomuksia, mutta kun minä teen kotiruokaa. En sellaisia Fine Dining-ilmestyksiä. Mutta vuosien jälkeen olivat vihdoinkin saapuneet myös Lifestyle-blogit, joissa kerrottiin vain tavallisesta elämästä. Se trendi sopi minulle. Niinpä aloitin 2014 aktiivisen bloggaamisen. Kerron mitä teen arkisin: luen, kokkailen kotiruokaa, käyn ulkona luonnossa tutkaillen sitä, tutkin kissojeni käytöstä, viljelen palstaani (jos jatkossa enää viitsin kiitos kurjien kesäilmojen), vietän tylsää tai käyn erilaisissa tapahtumissa. Mukaan tulivat automaattisesti myös ajankohtaiset asiat, koska ne ovat aina olleet intohimoni. Kun jokin ottaa päähän, en hillitse kieltäni. Hyvänä lisänä olivat myös kirjat, joita olin lukenut. Ei arvostelijan vaan lukijan näkökulmasta. Kirjat ovat olleet osana elämääni siitä asti, kun opin lukemaan, mutta niiden lukuelämykset ovat olleet aiemmin vain minun kokemuksiani. Nyt saatoin jakaa niitä muidenkin kanssa. Esittää omat subjektiiviset näkemykseni omien mieltymysteni mukaan. Näin vähitellen syntyivät omat blogitekstini.

Bloggaus toi mukanaan uuden harrastuksen. Ensimmäiset blogini valokuvat otin silloin omistamallani pienellä taskukameralla. Jälkeenpäin katsellessani ne olivat todella surkeita. Joten jossain välissä tuli ajatus hankkia itselleni parempi kamera, järkkäri. Ja hurahdin siihen harrastukseen totaalisesti. Uusia objektiiveja, unelma paremmasta kamerasta ja kursseista, ne ovat vielä haaveita. Tosin Vaasan Alueen Bloggareiden kautta olen jo saanut jonkinlaista oppia valokuvauksesta ja samalla tutustunut ryhmän muihin bloggareihin kasvoista kasvoihin. Mutta oppia ikä kaikki, vielä sitä ehtii. Bloggaus on tuonut lisäarvona tällaiset tapahtumat ja kurssit ja siten tutustumisen ihmisiin blogien takana ja siitä olen todella iloinen.

Instagram
Bloggaus ja harrastukset veivät minut myös syvemmälle someen. Olen aina ollut vannoutunut pöytätietokoneen, en läppärin kannattaja. Hankaluutena oli vain se, että "työpisteeni" on makuuhuoneessa. Kun taas TV ja kissat ovat olohuoneessa. Noin vuosi sitten taivuin ja hankin itselleni tabletin. Se toi mukanaan, paitsi valinnan vapauden, myös muita somevälineiden käyttöjä. Tuli Twitter ja Instagram. Tuli Flikr ja LinkedIn. Kiitos somen käyttöön tutustumisen olen kuitenkin jo aktiivisen käyttöönoton alusta alkaen luonut itselleni joitain sääntöjä. En kuvaa valokuvissa itseäni enkä muita ihmisiä. Satunnaisia valokuvia ja bloggaritapaamisia lukuun ottamatta en ole koskaan kuvannut yksittäisiä henkilöitä. Tai ainakaan julkaissut niitä kuvia. Monet ottavat puhelimellaan esim. selfieitä tai videoita. Minulle puhelin on vain puhelin, jolla pidän yhteyttä ystäviini ja perheeseeni. Sitä paitsi oma puhelimeni on niin auttamattoman vanhanaikainen, että sillä ei tule kuin todella huonoja kuvia. Joten pidän sitä edelleen henkilökohtaisen puheyhteyden välineenä, en kamerana. Harrastan sitä edelleen, mieluummin kilautan kaverille kuin lähetän hänelle someviestin. On ihanaa kuulla sukulaisen tai ystävän ääni, se lämmittää enemmän kuin kylmä viesti. 

Some on täynnä sekä vaaroja että mahdollisuuksia. Sen kautta voi pitää yhteyttä ihmisiin ympäri maailmaa, kunhan muistaa varoa ja yrittää lukea rivien välistä. Eikä itsestään tarvitse kertoa kaikkea, liian paljon on liian paljon. Uskon todella niitä varoituksia, joita somesta ja netistä liikkuu. Tapaan ystäväni kasvokkain tai juttelen heidän kanssaan henkilökohtaisesti puhelimessa ennemmin kuin chattailen tai lähetän kirjoitettuja viestejä. Valokuvat ovat sitten oma lukunsa. Miksi kuvata ja julkaista jonkun tutun naamakuva, kun netti on täynnä ilmaisia, itselleen tuntemattomia naamojen kuvia? Jos kyse ei ole huijarin paljastamisesta, käytä vieraiden naamoja ja omia kokemuksia. Eikä niistä kokemuksistakaan pidä kaikkea laverrella, ei koko maailman pidä tietää kaikki tekemiäsi mokia.

Chat
Kaiken kaikkiaan somesta löytyy paljon hyvää ja yhteisöllistä kun kuuluu ryhmiin, joiden asiat kiinnostavat itseään. Sieltä löytyy ihmisiä, joiden kanssa on kiva kommunikoida. Mutta se ei silti korvaa ystäviä, sukulaisia ja henkilökohtaista kanssakäymistä. Eivätkä hyvät valokuvat korvaa itse ulkona luonnossa käymistä, metsän antien hakemista ja eläinten kohtaamista. Nuorten chatissä roikkumista ja somettamista ymmärrän, mutta sitä pitäisi jotenkin rajoittaa niin, että myös ystävät, kokemukset ja huomion kiinnittäminen tapahtumahetkeen tulisi mukaan. Siinäpä yhtälö kaikille vanhemmille. Vaikeutena on valita oikeat kanavat. Nuorten tapa tunkea itsensä joka kanavalle ja kertoa kaikki avoimesti saattaa olla vaarallista. Jos valitset oikeat reitit ilmaista itsesi olet turvassa. Jos väärät, niin sieltä niitä pimpelipompeleita löytyy.

Kristiina

2 kommenttia:

  1. Aivan täyttä asiaa! Hieno kirjoitus :) http://vauhdillavastatuuleen.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)