Google Website Translator

torstai 18. helmikuuta 2016

Kissoja ja kivoja tapahtumia

Book
Tämän viikon alku on ollut hyvin lupaava. Sain sunnuntai-iltana viestin, että olin voittanut Kirsin kirjanurkka-blogin ystävänpäivä ja lukurauhanpäivä-arvonnassa Takaikkuna-kirjan (Pauliina Susi). Ja mikä vielä ihanampaa, kirja on varustettu kirjailijan omakätisellä nimikirjoituksella. Iiihanaa. Tämä kirja voitti Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka 2016-palkinnon. Kyseinen kirja on kaiken aikaa erittäin ajankohtainen, sillä se käsittelee yksittäisen ihmisen vakoilua tietokoneverkon jä hänestä verkossa olevien tietojensa kautta. Huimaa. Kahlattavani on tällä hetkellä pino kirjaston kirjoja, joiden jälkeen varaan hyvän viikonlopun (esim. pääsiäisenä) ja syvennyn tähän teokseen.

External memory
Tein myös yhden uuden hankinnan. Nyt, kun olen 1,5 vuotta kuvannut järkkärillä,  minulle on tullut entistä tärkeämmäksi ajatus kuvieni säilömisestä muuallekin kuin tietokoneelleni. Sieltä ne voivat "tuhoutua" hetkessä. Tiedän sen, koska tyttärelleni kävi juuri niin. Aikanaan hänen entinen läppärinsä hajosi eikä hän ollut varmuuskopioinut kuviaan mihinkään. Seurauksena kaikki siihen astiset valokuvat yksinkertaisesti katosivat. Itse olen tallentanut omia kuviani tähän asti eri pilvipalveluihin. Kuvat ajalta ennen järkkäriä ovat Dropboxissa. Järkkäriajan alusta sain samassa kaupassa Nikonilta tilaa tallettaa kuvia heidän pilvipalveluunsa. Valitettavasti siellä tuli viime vuoden loppusyksyn kuvien kohdalla yläraja vastaan ja toistaiseksi heiltä ei saa ostaa lisätilaa. Täyttymisen jälkeiset kuvat olen toistaiseksi laittanut Google Driveen. Sieltä saa jatkossakin onneksi ostaa lisätilaa suhteellisen edullisesti. Päätin jokin aika sitten myös toisenlaisesta varmistuksesta. Hankin itselleni 1 Tb ulkoisen kovalevyn. Senkin sain kotiin eilen. Nyt täytyy varmuuskopioida sinne sekä kuvat että muut tärkeät tiedostot. En nimittäin lainkaan luota siihen, että tietokoneeni olisi ikuinen ja itse rikastuisin, ennen kun se hajoaa. Loton 14 miljoonan pottikin kun jälleen kerran väisti kuponkiani.

Mutta se siitä. Taas on aika päivittää kissojen kuulumisia. Vaikka talviaika on niidenkin mielestä hieman tylsää, aina ne jotain jäynää keksivät.
Ensimmäiseksi terveisensä lähettä Akka-neiti. Sille iski tässä iltana muutamana uteliaisuudenpuuska. Ensin tutkimuksen kohteeksi joutui valokaapeli, jonka olin tuonut olohuoneen lattialle keriäkseni sen kasaan. Perinpohjaisen tutkimuksen jälkeen matka jatkui olohuoneen pöydän alatasolle tutkimaan, josko se hiiri taas juoksisi tuolla tabletissa. Tuosta olohuoneen pöydän alatason kuvasta tuleekin mieleen, että täytyneet taas välillä siivota se. Näyttää olevan taas täynnä aikakausi- ja sanomalehtiä sekä kirjaston kirjoja. Ynnä muuta kamaa.

Cat Cat

Ukolla on omat omituiset tapansa. Kun se haluaa huomiota, sen tulee puskemaan. Lujaa. Sööli, etteivät ääniefektit kuulu valokuvissa, koska tuota pukkimisrituaalia säestää tosi kovaääninen naukuminen. Tai KRÄÄKS, kuten sitä itse kuvailen. Valitettavasti en saanut sitä videolle, sillä pukkimisen kohteena olo ja samalla toisella kädellä kuvaaminen ei vaan onnistu.

Cat Cat

Hetasta näytän vain yhden kuulumiskuvan, koska se puhdistaa tämän postauksen lopussa videolla vielä lattiaa pölyistä. Hetan lempipaikka on istuessani sohvalla tunkea syliini välittämättä siitä, mitä olen tekemässä. Olen pitkään yrittänyt kuvata sitä, mutta on hieman hankalaa tähdätä kameralla yhdellä kädellä ylhäältäpäin omassa sylissäni vääntelehtivää kissaa ja saada aikaan kuva, jossa kissasta näkyy enemmän kuin pieni osa. Heta kun alottaa aina sylirituaalinsa tavalliseen tapaah makaamalla sylissä mahallaan, mutta n. 20 sekunnin kuluttua se alkaa vääntämään itseään hiljalleen lempiasentoonsa eli pitkin pituuttaan selälleen mahani ja jalkojeni päälle ja tökkää lopuksi otsansa kiinni naamaani.

Cat

Meidän vauvalla eli Vienolla on omat omituiset tottumuksensa. Olen jo aiemmin maininnut, ettei se erityisemmin pidä ihmisen kosketuksesta muuta kuin levätessään jossakin. Onneksi se muistuttaa Karvista muutenkin kuin väreiltään. Se on nimittäin aika ajoin oikea Laiska-Jaakko. Aamuisin, kun muut suuntaavat keittiöön ruokakupille, Vieno jää usein vielä sänkyyn tai olohuoneeseen nukkumaan. Sieltä se sitten könyää joskus myöhemmin omia aikojaan ruokakupille. Haluan kuitenkin tervehtiä aamuisin jokaista ylös noussutta kissaa. Myös päivisin ilmestyvää kattia on mielestäni kohteliasta tervehtiä paitsi äänellä myös kosketuksella. Olemmekin Vienon kanssa ottaneet käyttöön nenä-hein. Halutessani tervehtiä sitä ojennan pikkusormeni ja yleensä Vieno tulee koskettamaan sitä nenällään. Siitä se tietää olevansa tervehditty.
Leluista neitokainen ei paljon perusta. Vain kaksi leikin ääntä saa sen luopumaan Karvistelusta. Toinen on lasertaskulampun napsahdus päälle ja toinen on ääni, joka tulee tabletista, kun hiiriappsi on pantu päälle. Uteliaisuutta sillä hereillä ollessaan riittää sitäkin enemmän. Kaikki pitää varmuuden vuoksi tutkia, jos vaikka jotain olisi jäänyt väliin nukkuessa. Sen jälkeen voikin asettua johonkin tarkkailemaan emäntää, josko se olisi oppinut joitain uusia, kiinnostavia tapoja.

Cat Cat

Haluaisin joskus olla niin kehittynyt ottamaan myös videopätkiä kamerallani, että voisin kuvata kissojen päivittäisiä ADHD-kohtauksia. Nykyisillä taidoillani kuvien halki juoksee jonkinlainen varjo ja suurimman osan aikaa videonpätkissä näkyy vain lattia, katto, kaapinpäällinen, sohva ja hyvällä tuurilla kissan hännänpää, käpälä tai päälaki. Joten saatte tyytyä kuvaan Hetasta pyyhkimässä pölyjä lattialta.



Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)