Google Website Translator

tiistai 16. helmikuuta 2016

Nälkä, sukutragedia ja lottovoitto

Book
Ei ole ihme, että lukujumini iski aloitettuani palkitun, mutta ei mitenkään kevytlukuisen teoksen Nälkävuosi (Aki Ollikainen). Kirjassa tarkastellaan nälkävuosia 1886-1887 kolmea eri yhteiskuntaluokkaa edustavien ihmisten kautta. Kirjan keskiössä ovat viljelijäväestöä edustavat Juhani ja Marja sekä heidän lapsensa Mataleena ja Juho. Jo usean vuoden ajan Suomessa on ollut huonoja aikoja ja katoa, mutta kesä 1886 oli erityisen tuhoisa myöhään kestäneen talven, sateisen kesän ja aikaisin syksyllä tulleiden pakkasten takia. Kun siihen asti on vielä jotenkuten kituuteltu, sairastuu kaiken lisäksi perheen isä. Silloin Marja tekee päätöksen jättää kuolemansairaan miehensä torppaan ja lähteä lastensa kanssa vaeltamaan Helsinkiin ja sieltä Pietariin. Mutta saman päätöksen ovat joutuneet tekemään tuhannet muutkin. Nälkä ja kulkutaudit kaatavat heikentynyttä väestö kuin niittomies heinää. Joissain varakkaammissa taloissa kerjäläisille osoitetaan edes jonkin näköistä armeliaisuutta omasta puutteesta huolimatta, toisaalta taas jo ennestään nälkäiset ihmiset haluavat vielä huonommassa jamassa olevat vain pois viemästä jo sitä ennestään vähää.
Toisaalla taas helsinkiläisveljekset, lääkäri Teo ja apulaiskamreeri Lars, pohtivat nälkäongelmaa ja työtä ratkaisuna ongelmaan shakkipelin ääressä tarvitsematta itse kärsiä nälästä ja ongelmista. Teo on henkilöhahmona varsin itsekäs ja jopa vastemielinen ihminen, jota kiinnostaa nälänhätää enemmän rakkaus Katajanokan huoraan ja halu omien viettiensä tyydyttämiseen seurauksitta sen sijaan, että käyttäisi lääkärin asemaansa johonkin hyödylliseen. Lars taas piiloutuu kaikissa mielipiteissään esimiehensä, Senaattorin ratkaisujen taakse. Senaattori onkin kirjan kolmas vaikuttava pääosapuoli, joka pohtii ratkaisujensa oikeellisuutta ja omaa vastuutaan asioiden hoidossa. Onneksi kirjan lopussa pilkahtaa jonkinnäköinen toivonhiven, kun nälän ja taudin tappaman lääkärikollegan hautajaisista palaavan Teon ja Marjan polut kohtaavat. Teokin tajuaa, ettei voi enää ummistaa silmiään.
Tätä kirjaa oli todella raskas lukea jo siksi, että tässä teoksessa nälänhätä eletään siitä kärsivien ihmisten, aikuisten ja lasten kohtaloiden kautta, ei numerollisia tosiasioita ladellen. Kirjan kieli on hyvin maalailevaa, suorastaa runollista. Tosin juuri tuo asia minua hieman häiritsi lukiessani. Lapsen mielikuvien kuvailu mielikuvitusajatusten ja vertausten kautta on vielä ymmärrettävää, mutta tuskin nälkään kuoleva ihminen ajattelee "olevansa tynnyri, johon raskas vesi pakkautuu, painaa laitoja, jotka eivät enää kestä". Tai vaeltaessaan pakkasessa ja lumihangessa näkee, että "taivas on käärmeensilmän värinen. Käärme katsoo Marjaa ja Juhoa. Marja katsoo takaisin, käärmettä silmästä silmään, mutta sitä ei voi hämätä". Hieman karumpi selkokieli ilman mutkikkaita vertauksia olisi ehkä selkeyttänyt itse asiaa. Mutta sanottakoon, että vaikka kielen käyttö tässä yhteydessä ei ehkä uponnut aivan minuun, sinällään se oli kaunista ja hyvin käytettyä.

Book
Kun kerran aloitin tutustumisen Aki Ollikaiseen, vetäisin perään hänen toisen teoksensa Musta satu. Kirjassa tutkaillaan yhden suvun miesten sukutragediaa, elämässä epäonnistumista ja kanssakäymisvaikeuksia, usean suvun miespuolisten henkilöhahmojen kautta. Kirjan kertojana aloittaa nykypäivässä elävä kertoja, jonka vaimo on jättänyt vieden lapsen mukanaan. Hän haluaa olla joku muu, rypee omassa kurjuudessaan ja kuljettaa autossa takapenkillä muovikassissa käsikirjoitustaan Tattarisuon vanhasta mysteeristä. Vähitellen hänen sukunsa miesten tarina valtaa täysin hänen ajatuksensa ja saa tuntemaan, että ainoa tapa selvittää asiat on selvittää sukupolvesta toiseen seuraavan tragedian alkusyyt. Toisena hahmona ja kertojana on tragedian alkusyy, 1930-luvun pirtutrokari Heino. Hänen elämänsä tuntuu olevan tolallaan ja hyvässä järjestyksessä, kunnes hän sortuu ahneuteen sekä mammonan että naisten suhteen. Myös Heinon kohtaloon Tattarisuo liittyy kiinteästi. Molempien tarinoiden löyhänä perustana ovat todelliset tapahtumat Tattarisuolla 1931, kun pieni piiri okkultisteja harjoitti siellä salaisia menojaan ruumiinosineen aarteen löytämiseksi.
Tämänkin kirjan kieli on erittäin mielikuvitukseen vetoavaa maalailua. Ongelmana on vain hienoinen sekavuuden tunne. Kun kirjan kertojat elävät täysin eri aikakausilla, sen vielä tajuaa. Mutta kun molempien elämäntarinat poukkoilevat heidän eri ikäkausiensa välillä, alkaa lukiessa hieman tipahdella kärryiltä. Jotenkin tuli sellainen tunne, että todellisten Tattarisuon tapahtumien nivominen eri sukupolvien tarinaan oli täysin turha. Paikka paikoin tosin tuntuu, että se tarina on ainoa, joka yhdistää näitä luonteeltaan niin erilaisia kahden sukupolven miehiä ja heidän välissään olevien miesten erilaista elämää.

Book
Vuosi sitten kirjoitin ranskalaisen Gregoire Delacourtin näkemyksestä lottovoiton vaikutuksesta voittajan elämään. Nyt oli vuorossa samanaiheinen suomalaisnäkemys. Kirjassa Kaikki oikein (Anna-Leena Härkönen) Puttosen pariskunta, kosmetologi Eevi ja työmies/muusikko Kari elävät pienessä asunnossa pihistellen ja unelmoiden paremmasta. Jokaista hankintaa ja rahanreikää on harkittava tarkoin. Eeville se on arkea, jo hänen lapsuutensa oli pihiyden ja huonon onnen odotuksen sävyttämää. Pariskunta ei yleensä lottoa, mutta eräänä päivänä Eevi päättää suuren lottopotin toivossa panna kauppaostosten lisäksi vetämään yhden rivin. Ja Bingo, pääpottihan sieltä tuli Eeville. Tai aviomiehen sanoin, heille molemmille. Tulee epäusko, pelko rahojen katoamisesta ennen tilille tuloa. Tulee halu kertoa voitosta kaikille ja käyttää rahaa ylettömästi. Pariskunta, tai ainakin aviomies, päättää kuitenkin matalasta profiilista toistaiseksi. Mutta eihän se toimi. Pitää hemmotella itseään, juhlia, kertoa edes parhaalle ystävälle. Pian kaikki tietävät voitosta. Kun rahat saadaan tilille ja sijoituksiin, pariskunnan elämäntapa alkaa pikku hiljaa muuttua. Ostetaan luksusasunto, Eevi lähtee ykkösluokan lomareissulle, Karia alkaa janottaa ja juhlituttaa aina vain rajummin. Sitten molemmilta mene työpaikka ja elämä muuttuu juomiseksi ja ostelemiseksi. Oikea lottovoittajien rahapsykoosi. Pian läheiset alkavat tuntua hyväksikäyttäjiltä ja puoliso riipalta. Tuoko raha onnea vai hajoaako kaikki käsiin?
Ihana kurkistus suomalaisen arkipihistäjän ja hänen hällä väliä-miehensä elämään lottovoiton jälkeen. Miksi minä voitin, ovatko rahat vääryydellä saatuja, pitäisikö muka antaa toisten hoitaa omia rahojaan, tuhlatako ja jos, niin mihin? Ketkä ovat todellisia ystäviä ja ketkä yrittävät vain käyttää hyväkseen? Mihin rahoja voi käyttää ja onko avioliiton toinen osapuoli vastuuton vai itse holtiton? Kannattaa lukea. Kirja on toisaalta huvittava kuvaus rahapsykoosista ja toisaalta säälittävä luotsaus tavallisen tallaajan touhuihin silloin, kun joka penniä ei enää tarvitse laskea.

Kristiina

2 kommenttia:

  1. Tämä teos on tuntematon, mutta luin nälkävuosista Heikki Ylikankaan kirjoista. Tein sukututkimusta tuolloin ja Pohjanmaa kiinnosti... Ajankohta on hurjan myöhäinen ja lähellä meitä nykyihmisiä, joten vaikea ymmärtää tätä tragediaa.

    PS
    Kiitos vinkistä. Laitoin minäkin linkit palkissa oleviin kirjakuviini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella vaikea uskoa, että vain rapiat päälle sata vuotta sitten Suomessa kuoli yli 100.000 ihmistä nälkää ja sen aiheuttaman heikkouden levittämiin kulkutauteihin. Se tuntuu tämän päivän ihmisestä niin utopistiselta. Mutta toisaalta ei tarvitse mennä kuin Euroopan ulkopuolelle tänä päivänä, niin ihmisiä kuolee yhä nälkää ilmasto-olosuhteiden takia.

      Kiitos itsellesi alkuperäisestä ajatuksesta tehdä HelMet-kuvapylväs sivupalkkiin. Linkkien lisäys oli vain pieni sivuvivahde, itse keksimäsi idea oli loistava.

      Poista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)