Google Website Translator

tiistai 9. helmikuuta 2016

Valtion päätösten päättömyys

Isolta kirkolta kuuluu taas kummia. 
Vaasan ja Uumajan yhteinen Midway Alignment-hanke koki vastatuulta valtion puolelta. Sille haettiin valtiolta 35-50 miljoonan euron sitoumusta, jotta suomalais-ruotsalainen yhteishanke pääsisi EU-komissiolle lähetettävälle tukihankelistalle. Raha-asiainvaliokunnan ja liikenneministeri Bernerin mielestä valtiolla ei kuitenkaan ole tuollaiseen rahaa, vaan hanketta pitäisi kehittää saamalla yksityisiä yrityksiä hankkeeseen sekä toimijoiksi että rahoittajiksi. Kuulostaa oudolta, että valtakunnallista liikenneverkkoa pitäisi parantaa yksityisellä rahalla. Tämä hanke kun yhdistäisi Suomen muihin pohjoismaihin ja Eurooppaan sekä parantaisi vienti- ja tuontimahdollisuuksia ja lisäisi turismia. 
Mihin valtiolla sitten on rahaa noin infrastruktuurimielessä? Valtiolta riittää rahaa 400-450 miljoonaa euroa maksavan Raidejokerin rahoittamiseen, ainakin niin on suunniteltu. Kun Midway Alignment yhdistäisi Suomen entistä paremmin muihin pohjoismaihin ja Eurooppaan, Raidejokeri yhdistäisi Itä-Helsingin Espoon Keilaniemeen. Ja sehän on varsin tärkeätä ajateltaessa Suomen auttamista pois laman kurimuksesta. Helsingin ja Espoon välinen vienti- ja tuontikauppa sekä turismi helpottuisivat ja pääkaupunkiseudulle lähivuosikymmeninä odotetuille 500.000 uudelle asukkaalle saataisiin käyttöön uusia paikkoja rakentaa asuntoja. Tärkeä rahareikä Suomen lamataistelussa. 
Kehärata-RingbananJohan noihin ensiarvoisen tärkeisiin liikennehankkeisiin Kehä IIIsen sisäpuolella on muutenkin sijoitettu tai suunniteltu sijoitettavan valtavia rahasummia. Pääkaupunkiseudulla kun eivät liiku linja-autot, metro ja lähijunat jo ennestään. Ensin piti saada Kehärata, joka yhdisti jo olemassa olleet kaksi Vantaan paikallisjunaratojen päätepistettä lentokenttään ja toisiinsa. Siihen valtio hassasi 500 miljoonaa euroa ja "pakotti" Vantaan mukaan 250 miljoonalla eurolla. Mitä sillä saatiin? Viime heinäkuussa, radan oltua jonkin aikaa käytössä, Helsingin Sanomat testasi kulkuajat Helsingin rautatieasemalta lentoasemalle taksilla, Finnairin bussilla ja uudella Kehäradan junalla. Tuloksissa juna jäi yli 15 minuuttia jälkeen nopeudessa muista kulkuneuvovaihtoehdoista. Että näin on pantu raha hyvään käyttöön, bussit kun eivät ole päättäjien mielestä enää niitä "oikeita" kulkuvälineitä. 
Toinen kohuttu ja toistaiseksi harkinnassa oleva hanke on Pisararata, joka sijoittaisi osan nyt olemassa olevasta pääkaupunkiseudun liikenteestä maan alle. Kun alue on NIIN ruuhkainen, että isot herrat ja miksei narritkin joutuvat odottamaan eivätkä pääse huippuvauhtia määränpäähänsä. Hankkeen kokonaiskustannus olisi ollut 956 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä on pantu hieman jäitä hattuun rahoituksen osalta, mutta rataa ei ole vielä täysin kuopattu. Nyt mietitään jopa Valtion asuntorahaston "löysän" rahan sijoittamista tähän hankkeeseen. Onko valtiolla muka löysää rahaa, eivätkö ne rahat ole mukana valtion rahavaroissa? Ja jos kerran asuntorakennusrahoja sijoitetaan liikennehankkeeseen, niin millä sitten rakennetaan asuntoja, joiden lisärakentamista oletettujen uusien asukkaiden joukkoinvaasion takia pidetään yhtenä isona perusteluna näille pääkaupunkiseudun erilaisille liikennehankkeille?
Ground frost damagesNyt on siis tapetilla taas uusikin hanke, edellä mainittu Raidejokeri. En oikein ymmärrä, miksi jopa maakunnasta valitut kansanedustajat Arkadianmäelle päästyään lakkaavat näkemästä alueita Kehä IIIsen ulkopuolella. Muualla Suomessa tiet rapautuvat, junayhteyksiä lakkautetaan, lentokenttiä vähennetään ja lento- sekä linja-autoliikennöintiä sysätään yhä enemmän yksityisten toimijoiden harteille. Laivaliikennettä ei tueta tai tukia supistetaan. Mutta pääkaupunkiseudulle suunnitellaan toinen toistaan kalliimpia pieniä liikennöintipätkiä, joita valtio tukee avokätisesti. Maakuntien edustajat ovat käsittääkseni vielä toistaiseksi enemmistö eduskunnassa. Heidän olisi aika vetää pää pois sieltä, mihin aurinko ei paista ja alkaa kannattaa infrastruktuurihankkeita muualla maassa. Heidän olisi aika panna piste noille pääkaupunkiseudun havittelemille rahanmenon mustille aukoille. Kun muun maan liikennetilanne on kunnossa, sen jälkeen voi pääkaupunkiseutu suunnitella taas omia uusia päättömiä hankkeitaan. Ei ennen. Haaveilut siitä, että pääkaupunkiseudulle äärettömän kalliisiin olosuhteisiin muuttaa maakunnista 500.000 uutta ihmistä eli 12% pääkaupunkiseudun ulkopuolisista asukkaista, on aika uhkarohkea ajatus. Tai sitten selitys sille, miksi pakolaisia ollaan niin innolla tänne ottamassa. Jostakinhan ne täytyy uudet asukkaat saada niille uusilla asukkailla perustelluille liikennehankkeille.

Caruna sähköasema KeilaniemiKun viimeaikaisia kohujuttuja on seurannut tulee tunne, että eduskuntaan ja ylemmän valtiovallan käyttäjiksi on tullut valittua kaikki ne, joilta terveen järjen käyttö on jostain syystä estynyt. Esimerkiksi Carunan hinnankorotusskandaali. Aikanaan päättäjät myivät valtion omistaman Fortumin sähkönjakeluverkoston ulkomaiselle sijoitusyhtiölle. Ostaja oli kuulemma luvannut, ettei hintoja nosteta mitenkään rajusti. Joopa joo, jokainen sopimuksia joskus laatinut tai allekirjoittanut tietää, että lupaukset, joita ei ole kirjattu sopimukseen, eivät ole sitovia. Siis jokainen muu tietää paitsi valtion puolesta asioista sopineet ja paperit allekirjoittaneet. Sitten ollaan niin maar perusteellisen ihmeissään, kun monopoliaseman saanut ulkomainen sijoitusyhtiö, jonka ainoa tarkoitus on tuottaa omistajilleen mahdollisimman paljon rahaa, nostaa hintoja.
Electric bill
Tosin tuosta hinnankorotuksesta. Olen jo aiemmin kirjoittanut Vaasan alueen sähkön kokonaishinnoittelusta, jossa pakollisten sähkönsiirtokulujen osuus sähkön kokonaishinnasta on 2/3. Kun katsoin sähkönsiirtohintojen hintavertailua Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien alueella (Pohjalainen 3.2.16), ei Carunan hinnankorotus Vaasan Sähköön verrattuna tunnukaan enää yhtään korkealta. Ennen hinnankorotusta Vaasan Sähkön jakeluhinta oli 15 jakelijasta 3. korkein ja Carunan kaikkein halvin. Korotuksen jälkeenkin Caruna yltää vain 0,12 senttiä/kWh Vaasan Sähköä korkeammalle. Summaan eivät sisälly perusmaksut, joita Caruna myös korottaa rajusti. Jos he vain olisivat jättäneet perusmaksut kohtuullisiksi, heidän korotuksensa olisivat tuoneet yhtiön muiden alueen sähkönjakelijoiden tasolle. 
Muutenkin meidän valtiollisten, kunnallisten ja muiden virallisten tahojen pitäisi pitää hieman tarkempaa rotia elämälle välttämättömistä hyödykkeistä ja palveluista. Sekä normaali- että kriisitilanteita ajatellen. Sellaisten osa-alueiden hallinta kuin sähkö, vesi, tietoliikenne, infrastruktuuri ja perusruokatuotanto pitäisi olla aina puhtaasti suomalaisissa käsissä. Niistä ei saisi luovuttaa edes osia ulkomaille. Muuten ollaan tilanteessa, joissa niiden kustannukset kohoavat normaaliaikana holtittomasti ja kriisiaikana on ikävä huomata, että meistä välittämättömät ulkomaiset omistajat tai jopa potentiaalinen vihollinen pitävät hallussaan meidän olemassaolollemme välttämättömiä resursseja.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)