Google Website Translator

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kisuvahinko

Meillä sattui yksi ilta pieni kissavahinko. Tai ei kissan mielestä, mutta sen hetkisellä tuntumalla minusta.

Olin illalla jo menossa nukkumaan. Koska olin sammuttanut olohuoneen valot ja riisunut silmälasini, jokainen minut tunteva tietää, että siinä vaiheessa olen sokea kuin lepakko. Kävelin ohi eteisessä olevan kissojen rapsupuun, kun kuulin naukaisun. Akkakissa halusi kyydin makuuhuoneeseen. Mikäs siinä. Yleensä tartun kissoihin aina kahden käden otteella, mutta täällä kertaa otin kissan vain yhdellä kädellä kainalooni. Ihmettelin kuitenkin hieman, miten sen pää tuntui niin kummalta. Mutta kuka sitä pimeässä näkee.

Onneksi olin laittanut makuuhuoneeseen valmiiksi valot. Huomasin nimittäin, että Akka-parka roikkui kainalossani pää alaspäin ja pitelin sitä kiinni takamuksesta. Minulle se oli aivan kamala tilanne. Kissa sen sijaan näytti nauttivan kaikin siemauksin, sehän näki maailman uudesta näkökulmasta. Siinä missä se nukahti melkein heti päästyään sänkyyn, minä valvoin puoli yötä miettien, olinko aiheuttanut sille jonkin trauman. Höpö höpö, ainoa trauma seuraavana aamuna oli, että sillä oli hirveä nälkä. Ja ilmeisesti uusi maailmankuva. 

Kristiina

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Olihan se hih jälkikäteen, täytyy myöntää. Uutta perspektiiviä kissankin elämään.

      Poista
  2. Aika hauska sattuma, vaikke ehkä heti sitä ollutkaan, ainakaan emännälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei sillä hetkellä, mutta jälkeenpäin kylläkin. Varsinkin kun kissa ei ollut moksiskaan, emäntä sitäkin enemmän.

      Poista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)