Google Website Translator

torstai 21. huhtikuuta 2016

Kirjoja skandinaviasta ja Jeeves

Tällä kertaa kaksi lukemaani kirjaa osuivat pohjoismaisiin kirjailijoihin.

Reykjavikin yöt (Arnaldur Indridason) on islantilaisen kirjailijan dekkari, jonka tapahtumat sijoittuvat tietysti Islantiin. Järjestyspoliisi Erlendur Sveinsson on työnsä kautta tutustunut alkoholistiin ja irtolaiseen Hannibaliin. Sitten irtolainen löytyy hukkuneena. Samaan aikaan hänen löytymisensä kanssa lähistöltä on kadonnut nainen, säntillisen ja pikkutarkan mutta väkivaltaisen miehen vaimo. Erlendur alkaa vapaa-ajallaan, lähinnä kuolleen irtolaisen sisaren pyynnöstä, tutkia miksi Hannibal kuoli. Tai liittyvätkö nämä tapaukset toisiinsa? Koska Erlendur tekee järjestyspoliisissa yötyötä, hän tutkii asioita omalla ajallaan. Päästen vähitellen sisään kaikkien elämän laitapuolen kulkijoiden elämään kuten myös rehellisten ihmisten eloon hän pystyy vähitellen selvittämään tapaukset.
Täytyy myöntää, että ensin hämmennyin tästä kirjasta täysin. Se antoi islantilaisista kuvan, joka ei ole mitenkään mairitteleva. Alkoholisteja, asunnottomia, kurjia, väkivaltaisia. Mutta kumma kyllä, itse päähenkilö eli poliisi Erdelur oli erittäin sympaattinen. Tosin kirja myös vilisi henkilöhahmoja, joiden nimet saivat kieleni solmuun. Hieman vähempi henkilökaarti olisi ehkä piristänyt kirjaa. Mutta näinkin oli hyvä.

Seuraava skandikirjani oli Skandaalinkäryä (Simona Ahrntedt). Arvelin kirjan olevan vain välikirja, josta ei viitsi edes kirjoittaa. Sellainen yltiöromanttinen nainen saa miehen ja mies naisen. Mutta ei. Loppujen lopuksi ahmin kirjan yhdessä iltapäivässä, niin paksu kun se onkin. Kirjassa eletään 1600-luvun loppupuolta. Köyhä, alhaisaatelistoon kuuluva Magdalena Swärd, 25-vuotias vanhapiika ja ankaran moraalinen, miehiä inhoava nainen lupautuu seuraneidiksi 16-vuotiaalle aatelisneidolle, jonka on määrä avioitua hyvin. Mieluiten kreiville, jonka tiluksille he menevät muutamaksi viikoksi juhliin. Kreivi vain sattuu olemaan mitä epäsovinnaisin tyyppi ja kaiken lisäksi ihastunut kaikenlaisiin naisiin ja seksiin. Mutta hän ei ole koskaan kohdannut Magdaleenaa. Lisäksi juhliin on tulossa hieman myöhemmin Magdalenan entinen kihlattu uuden morsiamensa kera. Joten Magdalena kääntyy kreivin puoleen pyytäen häntä opettamaan miesten viettelyn taitoja. Viettely vain sujuu puolin ja toisin hieman liian hyvin. Loput saatte lukea itse.
Täytyy sanoa, etten ole aikoihin nauttinut kirjasta niin kuin tästä. Seksikohtaukset olivat toki rohkeita, mutta jotenkin ne sopivat tähän kirjaan. Ihmisten luonnekuvaukset osuivat nappiinsa ja loppu yllätti niin, etten kerro siitä mitään. Lukekaa itse.

Viimeinen kirja oli sitten aivan jotain muuta. En voinut vastustaa kiusausta, kun näin kirjan Kernaasti, Jeeves (P.G.Wodehouse). Olen aiemmin lukenut kaikki Wodehousen Jeeves-kirjat ja katsonut tietenkin myös TV-sarjat. Nyt luvassa oli uusi suomennos kirjasta ja myös joitakin ennen julkaisemattomia tarinoita. Täytyy sanoa, että kirja on aivan yhtä hassu kuin alkuperäiset kirjat. Bertie ja Jeeves ovat kertakaikkisen lyömätön yhdistelmä. Varsinkin Bertie Wooster-parka, joka joutuu pulaan jatkuvasti ja järkevä Jeeves, joka yleensä pelastaa hänet. Suomennos on pirteä ja kirjaa lukiessani en voinut olla näkemättä silmissäni TV-sarjan näyttelijöitä Hugh Laurieta ja Stephen Fryta. Tosin kuten niin kovin usein englantilaisissa kirjoissa, naiset kuvataan tässäkin kovin päättäväisiksi, mutta jotenkin omituisiksi. Vaikka olisit lukenut alkuperäiset Jeeves-kirjat, tämäkin kannattaa lukea. Pirteä ja kuitenkin vanhan ajan tunnelma säilytetty.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)