Google Website Translator

tiistai 31. toukokuuta 2016

Sibelius, Edelfelt ja italialaisia pikkupoikia

Valitan, etten tällä viikolla osallistu Pienen Linnun valokuvahaasteeseen aiheesta Liikkuva kohde. Aihe oli kiinnostava, mutta en ole vielä niin hyvä kuvaaja, että olisin onnistunut. Toki yritin. Ensimmäinen kohde oli joka aamu parvekkeella pyörivä ripeä öttiäinen. Hieman liian ripeä minulle, koska kuvista tuli pelkkiä parvekekuvia, öttiäinen kun karkasi sopivasti pois kuvasta juuri ratkaisevalla hetkellä. Seuraavaksi äkkäsin puusta hienon talitintin, joka temppuili joko kilpailijalleen tai tulevalle rouvalleen ja roikkui sen takia pää alaspäin puun oksalta. No ne kuvat menivät ihan suttuisiksi, koska kuvaushetkellä sen tipun temppuilu nauratti niin, että kamera tärisi. Eikä se tipu jaksanut ikuisuuksia leikkiä trapetsitaiteilijaa. Joten odotetaan ensi viikkoon.

Kuten viimeksi lupasin, harrastin kirjojen lukua. Sain käsiini Sivustakatsoja-sarjan kaksi osaa, ensimmäisen olin jo aikanaan lukenut. Sarjan toinen osa on Lapsenpiika (Enni Mustonen). Nythän varmaan jokainen tietää, että Enni Mustosen nimellä kirjoittaa tosiasiassa kirjoittamisen multilahjakkuus Kirsti Manninen. Toisessa osassa pikkupiikana Topeliuksen perheessä aloittanut Ida Eriksson palkataan Sibeliuksen perheen lapsenpiiaksi. Tässä kirjassa ovat pääosassa Sibeliuksen lapset Ruth ja Eva sekä vaimo Aino. Samassa taloudessa asuvat myös Sibeliuksen veli Kitti ja sisar Linda. Sekä tietysti Janne-herra. Jonka säveltäessä ei saanut edes tiskatessa astioita kolistella, ettei häntä häirittäisi. Jean Sibelius osaa halutessaan huvittaa lapsiaan ja olla kiltti sairastavalle vaimolleen, mutta toisaalta on surkea raha-asioissaan ja harrastaa usein taitelijaystäviensä kanssa eri ravintoloissa viftamista eli käsittääkseni juopottelua päätellen kunnosta, jossa hänen veljensä haki hänet kotiin näiltä reissuilta. Kirjan aikana perheeseen syntyy kolmas tytär, Kirsti, joka kuitenkin kuolee lavantautiin noin vuoden ikäisenä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun loppupuolelle ja 1900-luvun alkuun. Osaksi perheen elämän tasoittamista ja viftaamisen vähentämistä Janne-herra muuttaa yksinään Keravalle, josta koko perheelle on myöhemmin tarkoitus hankkia sopiva asuinpaikka. Asuinpaikka löytyykin, mutta jo seuraavassa hetkessä Janne-herra päättää, että perhe muuttaa Italiaan. Ida ei voi tulla mukaan, mutta Sibelius hankkii hänelle uuden paikan emännöitsijänä Aino-rouvan veljen, Albert Edelfeltin talouteen. Tosin Albertilla on huono maine naistenmiehenä, mutta Ida päättää koittaa onneaan.

Kolmannessa osassa Ida muuttaa Edelfeltin talouteen emännöitsijäksi. Siitäpä kirjan nimikin, Emännöitsijä (Enni Mustonen). Albert on naimisissa ja teini-ikäisen pojan isä, mutta suurimman osan ajasta hän ja vaimo Ellan elävät erossa toisistaan ja omaa, erilaista elämäänsä. Poika Erik pyörii molempien elämien välillä. Albert viettää pitkiä aikoja ulkomailla eikä Idan tarvitse hänen kotona ollessaankaan tehdä ruokaa, isäntä kun syö ulkona. Vain koti täytyy pitää kunnossa. Vähitellen Ida ihastuu Albertiin ja hänestä tulee tämän rakastajatar. Mukana kuvioissa ovat myös Albertin kovasti rakastama äiti sekä sisaret Annie ja Berta, joiden apuna Ida joutuu olemaan, kun Albert on ulkomaanmatkoillaan. Loppujen lopuksi käy hassusti ja Ida huomaa olevansa raskaana Albertille. Mutta ennen salaisuuden paljastumista Albert kuolee. Tosin Albertin kuolemaan vaikutti vahvasti hänen elämäntyylinsä. Hän maalasi jatkuvasti, ei osannut sanoa EI koskaan, piti lukemattomia naissuhteita ja loppujen lopuksi sai "vatsakatarrin" tuosta hillittömästä elämäntyylistä. Tämäkin kirja vilisee sen ajan julkkiksia, maalareita, kirjailijoita, tohtori Runebergiä ja muita puolikuuluisuuksia.

Nämä kirjat viehättivät ja toisaalta tuli välillä tunne, että luen 7-päivää lehteä 1800-1900-lukujen vaihteelta. En kuitenkaan mistään hinnasta olisi jättänyt näitä väliin. Niin paljon näihin mahtuu perhe-elämän ja yksityiselämän kuvausta, ihmisten luonnehdintaa ja sen historiallisen ajan tapahtumia. Jos historia varustettuna hyvällä mielikuvituksella kiinnostaa, lukekaa ihmeessä ja odottakaa seuraavaa osaa.

Kolmas lukemani kirja olikin sitten hieman hassunhauska mutta samalla surullinen 100 onnen päivää (Fausto Brizzi). En tiedä, onko tämä kirja stereotypia italialaismiehistä, jotka tuntuvat olevan pikkupoikia aikuisen miehen kuorissa. Lucio saa tietää sairastavansa laajalle levinnyttä syöpää, joka antaa hänelle vai 100 päivää elinaikaa. Sitä ennen hän on ollut entinen vesipalloilija-urheilija, joka on antanut itsensä repsahtaa. Toki hän vielä valmentaa pikkupoikien vesipallojoukkuetta ja toimii jonkinnäköisenä personal trainerina. Hän on aikanaan nainut nuoruudenrakkautensa Paolan ja heillä on kaksi lasta, poika ja tytär. Jonkin aikaa ennen sairauden paljastumista Lucio petti vaimoaan valmennettavansa kanssa ja joutui ulkoruokintaan. Nyt hän pyörii kahden yhtä lapsellisen kaverinsa kanssa, kunnes saa diagnoosinsa. Vaimo ottaa hänet takaisin kotiin, mutta ei enää sydämeensä. Lucio joutuu kuitenkin harkitsemaan elämänarvonsa uudestaan ennen kuin tekee itse haluamansa eutanasian Sveitsissä. Miten korjata elämänsä virheet niin lyhyessä ajassa?

Kristiina

2 kommenttia:

  1. Äh, sinulla on liian korkea kynnys, olisit vaan osallistunut haasteeseen, pääasiahan on pitää hauskaa! Ja jos naurattaa kuvatessa, kun katsoo linnun temppuilua, niin sehän on juuri sitä hauskaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä se vika olikin, minulla oli liian hauskaa. Kuvista ei saanut selvää, kun hytkyin naurusta. Se tintti oli niin hassunkurinen :)

      Poista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)