Google Website Translator

lauantai 14. toukokuuta 2016

Stalkkaaminen, erilaisuus ja Jehovat

Tänä väliaikana oli taas aikaa syventyä hieman kirjoihin. Täytyy sanoa, että kirjoista saa hyvin paljon iloa ja mieltä innostavia kokemuksia.

Voitin joku aika sitten blogiarvonnassa kirja Takaikkuna (Pauliina Susi) ja nyt löysin aikaa lukea sen. Kaikki kirjassa tapahtuva tapahtuu oikeastaan lopuksi yhden viikonlopun aikana. Alle neljäkymppinen Leia Laine, yksinhuoltajaäiti, entinen malli ja yliopiston käynyt ammattilainen on suostunut ProMen-projektin toimitusjohtajaksi. Projektin on tarkoitus olla verovaroilla maksettava, seksiaddiktiosta ja maksullisten naisten käytöstä "kärsivien" miesten avustusprojekti. Häntä haastatellaan projektista TVssä kohutalkshowssa ja hänestä tulee jonkinnäköinen julkkis vastoin tahtoaan. Hänellä on 16-vuotias tytär, joka viettää kyseistä viikonloppua luokkatoveriensa kanssa Ruotsin risteilyllä vastoin ehkä ylisuojelevankin äitinsä täyttä tahtoa. Ruotsissa ollessaan tytär Viivi toivoo myös löytävänsä isänsä, siellä asuvan jamaikalaissyntyisen muusikon ja toivottavasti kohtaavansa rakastavan, hänestä tietämättömän miehen. ProMen-projektin hyväksyminen on kiinni uuden oikeusministerin, Tarmo Häkkilän hyväksymisestä. Tarmo vain harrastaa nettipornoa huolimatta vaimosta ja neljästä lapsesta ja on edellisviikolla ollut netin kautta yhteydessä naiseen, joka uhkaa laittaa nettiin videon hänen yhteydenotostaan, rasistisista puheistaan ja uhkailuistaan. Tarmo pyytää erityisavustajaansa, rottamaista Valtti Nymania hoitamaan asian niin, että video katoaa. Valtti ottaa yhteyttä LandO-nimiseen nettitaikuriin, joka lupaa isosta palkkiosta estää videon esittämisen. Se, mitä Leia ei tiedä, että samainen LandO on jo pitkään seurannut älypuhelimia ja läppäriä vakoilemalla hänen elämäänsä ja alkaa myös osittain sabotoida sitä elektronisin keinoin.
Kun aloitin kirjan, se vaikutti hieman sekavalta. Alussa oli hieman vaikea pysyä kärryillä. Mutta kun itse tarina pääsi vauhtiin, olin myyty. Piti pitkästä aikaa pitää yökköset eli lukea läpi yön, koska tietokoneista ja älypuhelimista ja joku valvoo-tyyppisistä tarinoista kiinnostuneena en voinut enää lopettaa lukemista. Vaikka sinänsä tuollainen ProMen kuulostaa naurettavalta enkä ymmärtänyt, miksi joku fiksu ihminen kuten Leia lähtisi sellaiseen mukaan, toisaalta hänen elektroninen naiiviutensa suorastaan välillä hämmästytti. LandO-vakoilija taas jäi hieman epäselväksi, vaikka hänen motiivinsa alussa sabotoida Leiaa ja auttaa Viiviä olivat selvät. Hän kun sattui itse olemaan eronnut vaimostaan, joka piti heidän poikansa täysin erossa isästään. Politiikka ja sen raadollisuus, ketkuilu ja vaikutus perheeseen olivat hienosti edustettuna untuvikkoministeri Häkkilän elämän ja edesottamusten kuvauksessa. Pidin myös siitä, että aivan kirjan lopussa laskeudutaan seesteisesti hyviin asioihin. Kaiken sen tilanteiden kehittymisen ja kliimaksin jälkeen pieni seesteisyys oli tarpeen. Kaikille elektroniikkafaneille suosittelen kirjaa ehdottomasti. Ja kiitos lopun vinkeistä kirjoista, joita kannattaa lukea, jos tietoturva alkaa askarruttaa. 

Lopotti (Tommi Kinnunen) herätti kiinnostusta jo ilmestyessään. Tulisiko siitä yhtä suuri menestys kuin edeltäjästään?
Tässä kirjassa saa puheenvuoron Onnin ja Lahjan sokea tytär Helena, joka lähetetään 9-vuotiaana pois kotoa sokeainkouluun. Sopeutuminen suurkaupunkiin ja erilaiseen elämään on hänelle vaikeaa, mutta vähitellen hänestä kehittyy itsenäinen yksilö. Toisena puhujana on Tuomas, Helenan veljen Johanneksen ja Kaarinan poika. Homoseksuaali aikana, jona suurkaupungissa heidät jo hyväksyttiin, mutta muualla Suomessa ei. Tämä on kaunis ja monimutkainen kertomus kahdesta ihmisestä, jotka eivät kuulu yhteiskunnan valtavirtaan. Ehkä siksi he saavat erityisen yhteyden toisiinsa. Muutettuaan pois kotiseudultaan kaupunkiin Tuomas harrastaa pitkään merkityksettömiä suhteita, kunnes viimein löytää itselleen elinkumppanin. Tuomas saa, kaapista ulos tullessaan, myös yllättyä läheistensä asenteesta. 
Tässä kirjassa rakenne on erilainen kuin Neljäntienristeyksessä. Siinä jokainen päähenkilö kertoi tarinaansa vuoron perään. Nyt nämä kaksi tarinaa limittyvät keskenään. Lisäksi ajanjaksot hyppivät toisinaan lapsuudesta aikuisuuteen ja takaisin lapsuuteen. Tarina oli kuitenkin herkkä ja koskettava. Mielestäni jonkinlainen selviytymistarina. Helenan elämäntarina oli varsin koskettava sokeuksineen, selviytymisineen, väkivaltoineen ja hylkäämisen tunteineen. Tuomaksen tarina toisaalta taas kertoi pitkästä haparoinnista, kumppanin löytämisestä ja lapsen menettämisestä. Suosittelen kaikille, jotka pitivät Neljäntienristeyksestä. Ette pety.

Ehkä pitkään aikaan maailmaani ravistelevin kirja oli Vartiotornin varjossa (Aila Ruoho). Kirjoittaja on teologian maisteri, joka on tutkinut hengellistä väkivaltaa ja tämä teos käsittelee Jehovan todistajia ja heidän uskomuksiaan entisten ja vielä uskonsa säilyttäneiden todistajien haastattelujen pohjalta. On vaikea uskoa kirjaa lukiessaan, että tänä päivänä yhteisö, jonka itse lukisin lahkoksi, voidaan maassamme lukea uskonnolliseksi yhteisöksi. Tässä lahkossa vain miehellä on sananvalta, naiset ja lapset ovat täysin toisarvoisia. Jos mies harrastaa pedofiliaa, perheväkivaltaa tai raiskaa jonkun eikä tapahtumalle ole kahta todistajaa, mies on aina oikeassa. Muiden sana ei paina. Henkinen mielenhallinta on niin vahvaa, että ryhmään kuuluvat eivät voi tai halua erota yhteisöstä. Koska kaikki ulkopuoliset leimataan demoneiksi ja odotetaan jatkuvasti Harmagedonin eli maailmanlopun tuloa, josta vain lahkon jäsenet selviytyvät sitä seuraavaan ihanneyhdyskuntaan, kaikki muut ovat pahoja ja vääräuskoisia ja tuhoutuvat. Tosin se maailmanloppu ja paratiisiin pääsy piti alunperin tapahtua jo 1914 eli yli 100 vuotta sitten, jotain ennustuksissa on menty hieman pieleen. Jehovan todistajien jäsenet kärsivät tilastollisesti enemmän ahdistuksesta, masennuksesta, mielenterveyshäiriöistä ja itsemurhista kiitos jatkuvan pelottelutaktiikan. Kaikki järjestön säännöt ja menettelytavat sanellaan lahkon pääkonttorista Yhdysvalloista ja koska ne ovat Jehovan edustajien määräyksiä, ne ovat ehdottomia. Vaikka ne ovat vuosien varrella muuttuneet suuntaa jos toiseenkin. Erityisen julma käytäntö lahkolla on sääntö eronneiden ja erotettujen "karttamisesta". Vanhemmat ja sisarukset kohtelevat eronnutta tai erotettua lastaan/sisarustaan kuin kuollutta eli eivät ole enää missään tekemisissä. Lapset asennoituvat kuin heidän vanhempansa olisivat kuolleet, jos nämä eroavat lahkosta. Samaan aikaan virallinen tiedottaja kiistää ehdottomasti tämän karttamisen, joka kuitenkin on tosiasiaa arkielämässä. Myös heidän Raamattunsa, jota he käyttävät asioidensa perusteluun, on ihan omanlaisensa. Se on vääristetty vahvistamaan heidän julistuksiaan eikä vastaa sitä Raamattua, jota muut uskontokunnat lukevat. Jos haluat pienen rippusen tietoa uskonnollisesta manipuloinnista, lukaisepa tämä kirja.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)