Google Website Translator

torstai 7. heinäkuuta 2016

Alkaisinko blondiksi?

Viime aikoina olen törmännyt valtiovallan päättämiä muutoksia koskeviin uutisiin, joiden tavoitteet ja arvioidut saavutukset tuntuvat menevän niin yli hilseeni, että tulee aivan blondimainen olo. Taitaa olla korkea aika värjätä hiuksensa vaaleiksi.

Ensimmäinen uutinen koski ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentämistä. Hallitus esitti viime viikolla lakimuutosta, joka lyhentäisi ansiosidonnaisen kestoa 400 tai 300 päivään ensi vuoden alusta. Itse muutos on ollut tapetilla jo jonkin aikaa. Mutta sen arvioiduista vaikutuksista tullut tieto oli minulle uutta. Ensinnäkin tämän muutoksen odotetaan lisäävän työllisyyttä n. 9000 henkilötyövuodella. Jaa siis miten? Ei pelkkä ansiosidonnaisen keston lyhentäminen kyllä luo ainoatakaan uutta työpaikkaa. Päinvastoin, olemme koko ajan todistaneet yrityksille annettuja verohelpotuksia ja työntekijöiden etujen vähentämistä. Silti lehdet ovat jatkuvasti pullollaan tietoja uusista YT-neuvotteluista. Kaikki ainakin isoille yrityksille annetut helpotukset ja etuudet ovat menneet korotettuihin osinkoihin ja ylemmän portaan etuuksiin. Tällä hetkellä vain osa Pk-yrityksistä on joustavuutensa ja kapean johtonsa takia pystynyt luomaan uusia työpaikkoja. Joten josko joku fiksumpi, kansantalouteen perehtynyt osaisi kertoa, miten ansiosidonnaisen päivärahan keston lyhentäminen luo uusia työpaikkoja? Minä en näe sitä mitenkään mahdollisena.
Toinen arvioitu vaikutus lyhennyksellä oli 200 miljoonan euron säästö työttömyysturvamenoista vuodessa. Tokihan sitä säästöä tulee, muttei valtiolle. Valtio rahoittaa ansiosidonnaisesta päivärahasta työmarkkinatuen suuruisen perusosan. Kun ansiosidonnaisen päivärahan kesto lyhenee eikä työtön ole onnistunut saamaan uutta työtä, hän putoaa Kelan työmarkkinatuelle. Eli valtio maksaa hänen työttömyydestään edelleen tasan saman verran kuin ennenkin. Etuuden lyhennyksestä saavat sen sijaan ansio-osan maksavat työttömyysvakuutusrahastot. Siksi en ymmärrä valtion intressiä tässä ansiosidonnaisen keston lyhentämisessä ylipäätään. Näin tulevana blondina ajatellen. Kun se ei luo työpaikkoja eikä säästä valtion rahoja, niin miksi valtio on niin innokas tässä asiassa? Kertokaapa se.

Toinen uutinen, johon huomioni kiinnittyi, oli pelastuslaitosten määrän väheneminen 22sta 5ksi. Pelastustoimen järjestämisestä vastaavat jatkossa ne maakunnat, joilla sijaitsevat yliopistolliset keskussairaalat. Itse paloasemien määrä ei vähene ja pelastustoimi tuottaa edelleen ensihoidon palvelut. Tarkoitus on parantaa palvelutasoa. Nyt heräsi kysymys ainakin ensihoidon suhteen: mitä palvelutasoa? Aiemmin, jos ihminen tunsi tarvitsevansa ambulanssia, ambulanssi tuli paikalle. Nykyisin joutuu ensin vastailemaan lukuisiin kysymyksiin vain kuullakseen, ettei tarvitse ambulanssia. Jos jalka on murtunut, niin ota taksi. Tai ambulanssi tulee paikalle ja toteaa, ettet tarvitse kyytiä. Ja ajaa takaisin pääpaikalleen tyhjänä terveisinään viesti: ota taksi. Hieman karrikoituna: mihin niitä ambulansseja sitten tarvitaan, eikö voisi soittaa suoraan päivystävän terveysaseman keskukseen, joka lähettäisi lääkärin taksilla potilaan luo ja he menisivät sitten yhdessä samalla taksilla sairaalaan. Tuntuu hullulta ajatella, että ihmisen, joka ei voi kävellä tai käyttää kättään maksaakseen kyytinsä tai joka tuntee olonsa todella huonoksi, pitäisi jaksaa ja voida tilata taksi, könytä sinne ja huolehtia oma kyytinsä sairaalaan. Onko akuutilla potilaalla varaa taksiin ja kykeneekö hän sen hoitamaan paikalle ja itsensä sairaalaan? Eikö ambulanssit lanseerattu aikanaan mm. siksi, että autottomat tai vähävaraisetkin potilaat kykenisivät hankkiutumaan potilaiksi. Niiden nykytarkoituksesta en ole oikein selvillä.
Ihmetyttää myös se, miten jatkossa toimitaan. Meneekö minun hätäkeskussoittoni johonkin noista viidestä pelastuslaitoksesta, joka sitten vastaa jatkosta? Vai pysyykö oman alueeni hätäkeskus konkreettisesti edelleen omalla paikkakunnallani ja hoitaa hälytykset? Jos jälkimmäinen vaihtoehto tulee käyttöön, miksi pelastuslaitokset sitten keskitetään? Siirtyykö vain paperinpyörittäminen heille? Ilmeisesti pelastustoimen resursseista päättäminen jokaiselle hallinnoimalleen paikkakunnalle jää pääpaikkojen tehtäväksi. Toivotaan parasta, että he tietävät, miten resurssit ja varat tulee jakaa. Onhan hienona tavoitteena "palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden turvaaminen kaikkialla Suomessa". Jotenkin vain vanhojen merkkien perusteella tulee pelätä, että pelastustoimen pääpaikoille oma alue on aina se tärkein. Mitenpä joku Turussa tai Tampereella tietää vaasalaisia paremmin, miten Vaasaa palvellaan? Paitsi Helsingissä istuvien päättäjien mielestä, jotka tietävät aina parhaiten, miten koko Suomen asiat hoidetaan.
Joskus 70-luvulla oli muotia hajauttaminen. Valtion virastoja ja keskuselimiä paiskottiin ympäri Suomea sen mukaan, mikä puolue hajautti ja missä sen kannatus oli korkealla. Nyt mennään lujaa vauhtia toiseen suuntaan. Tämän päivän sana on keskittäminen. Kaikki pitää keskittää. Kunnat keskitetään maakunniksi, laitoksia keskitetään yhä suuremmiksi yksiköiksi ja jopa meillä täällä Vaasassa keskitetään eri kaupunginosissa sijaitsevat hammaslääkäri- ja terveyskeskukset yhdeksi suureksi yksiköksi. Miten tähän nykyiseen malliin on päädytty? Ennen palveluja sijoitettiin sinne, missä ihmiset olivat. Nykyisin edellytetään ihmisten jotenkin siirtävän luunsa sinne, mihin palvelut on päätetty sijoittaa. Ikään kuin ihmiset olisi luotu palveluja varten, ei toisinpäin.
Kristiina

2 kommenttia:

  1. Kesälukumaratonpäivä lähestyy! Postausten linkitys-artikkeli on jo julkaistu https://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/2016/07/blogistanian-lukumaraton-2016.html. Tervetuloa mukaan ja mahtavaa maratonia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osallistuttu ja päivitetty oma tulos :)

      Poista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)