Google Website Translator

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kirsikoita ja parvekekissoja

Kesäkuun jälkipuoliskolla tulivat myyntiin kauden kirsikat ja niitä piti minunkin ostaa. En erityisemmin välitä pakastetuista kirsikoista, joten päätin käyttää ne tuoreina piirakkaan. Tuotoksesta ei tullut esteettisesti erityisen kaunista, koska en saanut punottua päälle ristikkoa. Piti heittää huntu koko tortun päälle ja vedellä siihen pieniä viiltoja. En yleensä syö vaniljajäätelöä, mutta minusta tämä vielä hieman lämmin piirakka vaati juuri sitä kaverikseen. Tarjoiltaessa piirakkaa on syytä vain muistaa, että sen täytyy saada jäähtyä. Sisällä olevat, osittain hilloontuneet kirsikat ovat tulikuumia.

Kirsikkapiirakka

Taikina:
0,5 dl sokeria
200 g voita (ei margariinia)
1-2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
2 dl mantelijauhoja
Täyte:
750 g kirsikoita
1,5 dl sokeria
ripaus suolaa
2 rkl maissitärkkelystä
3-4 tippaa manteliaromia
sitruunamehua (happamat kirsikat=1 tl, makea=3 rkl)
1 tl vaniljasokeria
Päälle:
1 kananmuna voiteluun
hieman sokeria

Nypi huoneenlämpöinen voi ja sokeri tasaiseksi. Lisää muna(t) ja sekoita hyvin yhteen.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan. Sekoita, kunnes muodostuu tasainen pallo. Kääri pallo tuorekelmuun ja anna levätä jääkaapissa ainakin 1 h.
Halkaiset kirsikat ja poista kivet. Jätä muutama kirsikka koristeluun. Kaada kirsikat kulhoon ja lisää joukkoon muut täytteen aineet. Sekoita ja anna maustua n. 0,5 h.
Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka (Ø 24 cm). Ota taikinasta n. 2/3 ja kauli se jauhotetulla leivinalustalla sen verran piirakkavuokaa isompi ympyrä, että taikinaa riittää reunoillekin. Nosta taikina vuokaan, tasoita jauhotetuin käsin sopivaksi.
Lämmitä uuni 175 ºC. Esipaista haarukalla pistelty pohja uunin ylätasolla n. 10 min.
Sekoita kaikki täytteen ainekset kulhossa. Kaada täyte hieman jäähtyneen pohjan päälle.
Kauli jäljelle jäänyt n. 1/3 taikinasta joko kanneksi piirakalle tai ota siitä suikaleita, jotka punot ristikoksi ja nostat kannen päälle. Voitele piirakan reunat kananmunalla ja puristele kevyesti kansi tai ristikko kiinni piirakan reunoihin. Jos teit kokokannen, leikkaa siihen viiltoja veitsellä. Voit kokeilla ristikon tekoa myös kaupan valmistaikinasta.
Voitele kansi tai ristikko kananmunalla ja ripottele päälle hieman sokeria.
Paista piirakkaa 175 ºC n. 45-50 min uunissa puolivälin alapuolella. Jos pinta alkaa tummua liikaa, peitä piirakka foliolla.
Anna piirakan jäähtyä, jotta kirsikkahilloke ei polta suuta. Tarjoile esim. vaniljajäätelön kanssa.

Kissatkin ovat ruvenneet vaatimaan, että heidän toilailuistaan ja tekemisistään pitäisi raportoida aina silloin tällöin. On siis aika mainita muutamia viimeaikaisia tekemisiä.

Juhannusaattona söimme Tytsyn kanssa pääruokana ribsejä. Hyvällä ruokahalulla kalusimme porsaanluumme ja laitoimme kalutut luut lautasen reunalle odottamaan jatkosiirtoa roskiin. Jälkiruoan siirryimme syömään sohvalle TV:n ääreen. Ihan heti ei huvittanut kipaista pöytää korjaamaan, rauhassa se piti saada jälkkärikin nauttia.
Huomaamattamme Vieno oli loikannut pöydälle tutkimaan meidän ruokalistaamme tyhjiltä lautasilta. Niillä odottavat porsaan luut herättivät kai jokaisessa kissassa uinuvan koiran. Niinpä se nappasi Tytsyn lautaselta yhden luun suuhunsa ja kipaisi saaliinsa kanssa makuuhuoneeseen sitä järsimään. Otti hyvän tovin Vienon leikkiessä koiraa luuta jyrsien, ennen kuin se oli tyytyväinen ja luu kaluttu puhtaaksi kaikista mahdollisista lihanrippeistä. Sillä välin vahingosta viisastuneena olin jo tyhjentänyt loput luut lautasilta roskiin, joten Vienon luusaaliiksi jäi vain yksi kylkiluu. Tosin kissa itse olisi varmaan mielellään kalunnut vuoron perään jokaisen luun, mutta en jaksanut ajatella jahtaavani kaluttuja luita ympäri kämppää sen koirailusession jäljiltä. Yksi riitti.

Viime päivien kaunis auringonpaiste (ja parvekkeella kasvavat tomaatit) ovat innostaneet kissojani pyytämään aina välillä parvekkeelle päivää paistattelemaan. Koska Akka on huushollin kahlekarkurinna ja aina tilaisuuden tullen karkaa kävelemään parvekkeiden kaiteita ja ikkunanlautoja pitkin naapureille kyläilemään, sitä en päästä parvekkeelle. Myös Vieno on arvaamaton suure, jonka parvekekäyttäytymisestä ei ole tietoa, koska se ei ole suostunut harjoittelemaan siellä oloa nauhan päässä. Se joutuu nykyisellään tyytymään ulkomaailman tutkimiseen vain oven raosta kurkistellen. Näin ollen vain Ukko ja Heta pääsevät vuorollaan ulos harrastamaan touhujaan parvekkeella. Ukon päästessä tutkimaan tiloja se on rauhallinen, tekee kierroksen ympäriinsä tutkien paikat ja mahdolliset muutokset ja parkkeeraa itsensä yleensä sen jälkeen jonnekin puoliksi tuolin tai jalkojeni taakse tutkimaan ulkomaailman ääniä ja tuoksuja.
Heta sen sijaan on levottomampi parveketutkija. Siinä, missä Ukko tulee sisältä parvekkeelle rauhallisen tutkailevana, Heta ryntää heti toiselle puolelle parveketta. Sen jälkeen on vuorossa lattialla kieriskely, jonka aikana kerätään esim. kaikki tuulen lennättämät roskat omaan turkkiin. Seuraavaksi tulee yleensä Hetan lempiparvekeharrastus. Nimittäin tomaatin lehtien järsiminen. Koska alemmat lehdet poistetaan kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun yritetään saada tomaatinraakileet punastumaan, en näe mitään syytä estellä sen järsimisharrastusta. Joskus on toki syytä toppuutella sen alkaessa suuntaamaan mielenkiintoaan liiaksi ylempiin lehtiin. Jos aikaa jää parvekkeella eikä näköpiirissä ole sopivia tutkittavia pörriäisiä, Heta kiertää vielä kaikki nurkat yrittäen löytää hämähäkinverkkoja. Jostain syystä se näet pitää niidenkin mausta ja syö ne löytäessään.


Kisut lähettävät terveisiä ja toivottelevat hauskaa heinäkuuta ja lämmintä kesänjatkoa.

Kristiina

2 kommenttia:

  1. We are getting sweet cherries now from Washington State. When I was a child we had a big sour cherry tree in our yard and they made wonderful pies and jellies. Best wishes, and thanks for visiting my blog while I was away.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cherries are at best at the moment. And thanks for popping by here too :)

      Poista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)