Google Website Translator

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Menin metsään

Kuluneella viikolla annettiin eräänä iltana seuraavalle päivälle aurinkoisen suotuisa sääennuste. Päätin heittää kotityöt nurkkaan ja lähteä metsään katsomaan, mitä kuuluu sienille ja mustikoille. Joko mustikkaa kannattaisi lähteä poimimaan ja löytyisikö niitä ah niin ihania kanttarelleja vahingossa?

Kantamuksiin liittyi mukaan kamera ja sitten suunta Pilvilammelle. Sieniä ei alkumatkasta liiemmälti näkynyt. Hevoset tosin olivat matkan varrella sopivasti haassa syömässä, niitä on aina kiva seurata.
 
Pääsin ensimmäiselle mustikkapaikalleni ja painuin katselemaan puskia ja mättäitä. Mustikoita alkoi jo näkyä, mutta joukossa oli vielä niin paljon raakileita, että päädyin poimimaan isoimmat vain suuhun. Siten onkin kiva aloittaa mustikkakausi. Tytsy haluaa tänäkin vuonna marjaan, joten meidän mustikankeruumme jää näemmä pääosin aikaan Helsingin matkan jälkeen parin viikon päästä.

Kanttarelleja ei tielle valitettavasti osunut. Haahuilin aikani metsässä ja saavuin tietenkin Pilvilammen rannalle. Vesikasvit olivat ihanasti puhjenneet kukkaan tai valmiina aukeamaan milloin tahansa. Näky oli todella kaunis ja niin rauhallinen. Kuvaan löytyivät niin lumme, ulpukka, vesiheinät kuin tuntemattomat rantakasvit.


Sienistä vain tuntui sateesta huolimatta olevan pulaa. Jokunen haperon ja rouskun näköinen löytyi, mutta niitä oli liian vähän vielä kerättäväksi. Sitten, kuusen alla piilossa, oleili kolme pienensievää ja puhdasta punikkitattia. Ne piti hetimiten noukkia talteen, ne saisivat kyllä loppukesän aikana seuraa pakastimeen.


Matka jatkui ulkoilureittiä pitkin eteenpäin tarkoituksena katsastaa seuraava potentiaalinen kanttarellipaikka. Matkalla törmäsin äitiin kahden innostuneen tyttärensä kanssa. He kun olivat keksineet, että polku edessämme oli täynnä johonkin matkalla olevia pikku sammakoita. Niitä hyppelehti polun poikki niin, että pyöräily tuntui mahdottomalta. Mihin ja miksi ne olivat niin joukolla liikkeellä?


Oletteko muuten ikinä yrittäneet kuvata tiellä vauhdilla loikkivia sammakonpoikasia? Siinä on huisin nopea kuvauskohde. Siinä vaiheessa, kun tähtäys on kohdistettu, kuvaan tulee pelkkä tyhjä tie.

Seuraavaksi tapahtui taas. Nimittäin taivas aukesi ja vesisade lankesi maahan. Siihen jäi kanttarellinhakureissu kiirehtiessäni kotiin sadetta pakoon. Ei ollut säätiedotus sille päivälle kovin paikkaansa pitävä. Jotain sentään löysin reissulla maistelumustikoiden ja muutaman sienen lisäksi. Nimittäin etsiessäni avaimiani takin taskusta (takki on nyt käytössä kolmatta kesää) löysin siitä povitaskun. Jotain sekin oli, olinhan pitänyt takkia edelliset 2 vuotta huomaamatta povaria.

Vielä pihassa piti hetkeksi pysähtyä ja kaivaa kamera esiin. Sieltä löytyi kasvi ja sieni, joita kumpaakaan en ole onnistunut tunnistamaan. Kasvi oli mahtavan suuri ja sen vaaleanpunainen kukka pikkuriikkinen kokoon nähden. Sienen jalka taas oli varustettu yllättävän kivalla kuviolla. Jos joku tästä kaksikosta toisen tai molemmat tunnistaa, kertokaa minullekin.


Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)