Google Website Translator

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Thomas Cromwellia, fantasiaa ja äitipuolen elämää

Syytettyjen sali (Hilary Mantel) on Susipalatsin jatko-osa. Susipalatsissa käsiteltiin paljon Cromwellin elämän alkutaivalta ja hänen nousuaan ensin piispan luottomieheksi ja siirtymistään hovin ja kuningas Henrik VIII palvelukseen. Tässä toisessa osassa Thomas Cromwell kohoaa yhä korkeampaan asemaan ja Henrikin jonkinlaiseksi luotto-ongelmanratkojaksi. Henrik taas halusi epätoivoisesti naimisiin rakastamansa Anne Boleynin kanssa ja on päässytkin tavoitteeseensa. Tosin hänen uskonnonuudistuksellaan ja kuningatar Katariina Aragonialaisen hylkäämisellä on vielä paljon vastustajia jopa yhteiskunnan ylimmissä piireissä. Aluksi Thomas Cromwellin tehtäviin liittyy paljon uskonnonuudistuksen vastustajien jahtaamista, rahan hankkimista valtiolle ja kuningatar Annen poliittisten ja uskonnollisten pyrkimysten tasoittelemista. Vastapainona hovin ailahtelevaan elämään Cromwellin kotoa löytyvät hänen oppipoikansa, oma poika Gregory, sisarenpoika Richard ja hänen ottopoikanaan kasvattamansa Rafe. Kaikki kolme ovat mukana hoitamassa sekä Cromwellin yksityisiä että valtion asioita.
Kuluu joitakin vuosia eikä Anne onnistu antamaan kuninkaalle miespuolista perillistä, vain tyttären Elizabethin. Jonka Anne haluaa julistettavan kruununperilliseksi, kun taas hänen mielestään Katariinan tytär Mary pitäisi julistaa äpäräksi. Anne pitää huolen siitä, että kuningatar Katariina erotetaan tyttärestään eivätkä he saa tavata edes äidin kuoleman alla. Myös kuninkaan Anne onnistuu vierottamaan tyttärestään. Vähitellen kuningas alkaa kuitenkin kyllästyä vaimoonsa ja käskee Cromwellin keksiä jälleen keinot päästä tästä eroon. Kuningas kun on iskenyt silmänsä jo seuraavaan kuningatarehdokkaaseen, Jane Seymouriin, Susipalatsin sir Johnin tyttäreen. Jokainen historiaan tutustunut tietää lopputuloksen eli Anne Boleyn ja useampi hänen lähipiiriinsä kuulunut mies menettivät päänsä syytettynä valtionpetoksesta ja aviorikoksesta Ja Susipalatsissa Janea koulutetaan ainakin rakastajattareksi, mutta valmiiksi kuningattaren asemaan.
Tämä kirja on mielenkiintoinen katsaus valtaa pitävien ihmisten mielenliikkeisiin ja toisaalta Thomas Cromwelliin ja hänen asemaansa sotkujen ja asioiden selvittäjänä, niin osittain fiktiivinen jokapäiväisten tapahtumien ja asioiden kulun osalta kuin tämä kirja onkin. Välillä teksti muuttuu pohdiskelevaksi, ihmisten kanssakäyminen väitteleväksi ja näiden jaksojen aikana kirjan juonen eteneminen hidastuu. Välillä Cromwellin päähän istutettujen ajatusten seuraaminen on hieman hankalaa ajatusten poukkoilemisen ja ihmeellisten ajatuskudelmien takia. Palanen historiaa kylläkin, mutta mielestäni juonen kuljetus voisi olla paikka paikoin hieman konkreettisempaa ja sujuvampaa.

En yleensä lue hirvittävästi fantasiakirjoja. Käteeni nyt vain sattui Profeetan Ruusu-sarjan 1. osa Vaeltaja tahto (Margaret Weis ja Tracy Hickman). Tämän kirjan fantasiamaailmaa hallitsee 20 jumalaa, jotka kaikki edustavat hallitsemilleen ihmisille heidän omaa jumalakäsitystään. Apunaan heillä on välittäjinä ihmisten ja jumalien välillä kuolemattomia, jotka kulkevat monella eri nimellä. Enkelit, djinnit, efreetit riippuen jumalasta. Nyt kuitenkin yksi näistä jumalista haluaa ainoaksi jumalaksi ja alkaa aiheuttaa muiden jumalien häviämistä ja ihmisten orjuuttamista valtansa alle. Yksi jumalista, nomadien ja aavikkokansojen Akhran eli Vaeltava jumala huomaa juonen. Ainoa keino estää katastrofi on saada kaksi toistaan vihaavaa aavikkokansaa yhdistymään ja heidän hallitsijoittensa tytär ja poika menemään naimisiin ja pysymään naimisissa aina siihen asti, kun Profeetan ruusu-niminen kaktus alkaa kukkia. Vaikeammin sanottu kuin tehty, sillä toisen heimon tytär Zohra on paitsi kaunis myös kopea, tuliluontoinen ja itsetietoinen ja vannonut, ettei ikinä ota itselleen miestä. Myös vihollisheimon päällikön poika Khardan on kaikkea muuta kuin mielissään. Mutta jumalan määräystä on toteltava, vaikka hääjuhlissa heimojen miehet haluaisivatkin tappaa toisensa ja morsian nöyryyttää hääyönä jo hieman taipumista yrittävää sulhasta. Kun yhtälöön lasketaan mukaan vielä sekaantuva kuolematon djinni, joka auttamisen sijaan saa sotkettua asiat pahimman kerran, uhkaa koko maailma sortua yhden jumalan orjuuteen.
Vaikka tämän kirjan jumalat ja kansat ovat kirjan fantasiaa, yllättävän hyvin nämä jumalat edustavat nykyisin ja entisaikaan maapallolla vallinneita ja vallitsevia uskontoja. Ja vastaavasti ihmiset olemassa olevia kansoja. Vain välittäjät, kuolemattomat, eivät tänä päivänä kuulu todelliseen maailmaan. Ja yllätys, yllätys, se muiden jumalien hävittämistä ja maailman hallintaa yrittävä jumala, Quarin, imaameineen ja efreetteineen on kuin ilmetty islaminuskon edustaja ja hänen kannattajansa samoin. Enemmän minua tässä kirjassa kiinnostivat yksittäisten ihmisten ja heimojen teot ja kohtalot. Siitä syystä voisin ehkä lukea tuleviakin osia, jos käteen sattuvat.

Hyvä äitipuoli (Renate Dorrestein) pureutuu edelleenkin ajankohtaiseen aiheeseen myötätuntoisesti, älykkäästi ja jopa ironisen hauskasti. Claire ja Axel ovat olleet naimisissa yli 10 vuotta ja koko sen ajan Claire on ollut Alexin tyttärelle Josefinelle hyvä äitipuoli. Axel ei näe laiskassa, äkäisessä, keskinkertaisessa tyttäressään mitään vikoja, hän on loistava kaikessa mitä tekee miten sen sitten tekeekin. Nyt teini-ikään ehdittyään Josefine haluaisikin yhtäkkiä oman biologisen äitinsä ja isänsä yhteen. Asiaa tosin hieman vaikeuttaa se, että äidillä on uusi miesystävä ja tämän kanssa Josefinen mielestä kaksi aivan kamalaa lasta. 
Claire on taiteellinen, äreä joskus, suorapuheinen ja lihava nainen. Toisaalta hän on määrätietoinen ja itsevarma ja osaa saada haluamansa. Axel taas on hyvännäköinen, täsmällinen ja jämpti, mutta antaa Caliren ohjailla itseään silloin kun tämä niin haluaa. Claire tuntuu myös pyörittävän koko perheen arkea omaan, letkeään tapaansa. Claire on myös menestyvä tilkkutäkkitaiteilija, jonka kutsumatkan Englantiin pitäisi olla avioparille pieni kahdenkeskinen lomareissu. Matkan aattona Alex löytää Clairen ateljeen roskista lapun, jonka lukemisen seurauksena hän päättelee Clairen pettäneen hänet ja perheen häpeämättömästi ja niin Claire päätyy yksin Englantiin. 
Kirja on kivasti jaettu kolmeen osaan, joissa jokainen pienen uusioperheen jäsen vuorollaan saa tuoda esiin oman näkökulmansa sekä koko perhe-elämään että kriisin synnyttäneeseen tapahtumaan. Tosin minua ärsytti näiden kaikkien kolmen päähenkilön lapsellinen käyttäytyminen. Josefinelta sen voi toki ymmärtää, hän haluaa siihen asti niin rakkaan ja hyvän Clairen pois elämästään omien virheidensä takia. Axel taas on tyypillinen vatvoja ja silmälaput silmillään kulkija, joka käsittelee asioita mieluummin oman päänsä sisällä omalla mielikuvituksellaan maustettuna kuin puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Mutta Claire, itsenäinen ja suorapuheinen nainen hämmensi eniten. Hänen tosin on pakko lähteä oman näyttelynsä kunniavieraana matkalle, jonka aikana hän huomaa menettäneensä väliaikaisesti värinäköänsä ja se sekä perhetapahtumat ajavat hänet jonkinlaiseen sisäiseen päättämättömyyden ja päättäväisyyden ristiriitaan. Kirjan loppu on aika yllätyksetön lukuun ottamatta Clairen väliaikaista katoamista, paluuta ja hänen päätöstään kostaa omintakeisella tavallaan kokemansa vääryys. Kevyttä, ei aivan huippulukemista, mutta menee kesäisenä sadepäivänä.

Kirjapuolella tapahtuu tällä hetkellä paljonkin. Ensinnäkin ilouutinen minulle: voitin Ullan Luetut kirjat-blogin Ullanpäivän arvonnassa José Saramagon kirjan Elefantin matka. Jippii, lisää sateisten syyspäivien hupia. Olen tosi iloinen. Saman tien Ulla pani pystyyn jo seuraavan arvonnan. Jos haluat osallistua, klikkaa itsesi tänne.

Myös haasteita on heitetty useampia. Kiireellisin haaste on tänään 10.7. järjestettävä Blogistanian Kesälukumaraton. Tarkoitus on lukea 24 tunnin aikana mahdollisimman monta sivua kirjoja niin, että maraton joko lopetetaan tai aloitetaan sunnuntaina 10.7. Jos et lukuhaluisena ole jo ilmoittautunut, niin vielä ehdit mukaan. Oman sivulukuni ja kirjat, joilla osallistuin maratoniin, laitan PSksi tähän postaukseen. Osallistumiseni alkaa lauantaina 9.7. klo 21.00, joten palaan asiaan sunnuntai-iltana.
Myös Helmet on julkaissut oman heinäkuisen haasteensa. Koko kansa lukee on voimassa 4-24.7.2016 ja tarkoituksena on lukea jokin tai kaikki kolmesta valitusta e-kirjasta, jotka ovat kampanja-aikana rajattomasti lainattavissa Helmet- ja valtakunnallisista e-kirjastoista. Omani olen jo ladannut tabletille ja säästän ne parin viikon päästä alkavan Helsingin matkani lukemiseksi.

Kristiina

P.S. Blogistanian tämänvuotinen kesälukumaraton on osaltani ohi. Aivan putkeen se ei mennyt, sillä nukahdin yöllä kesken lukemisen. Joka tapauksessa saldoni on 890 sivua seuraavista kirjoista:
Himoshoppaaja tähtien tiellä (Sophie Kinsella) s. 8-469
Esikoinen (Jari Tervo) s. 9-351
Revontultentie (Jari Tervo) s. 7-93

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)