Google Website Translator

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Viljelypalsta vaihtui hautausmaaksi.

Viime tiistain päiväohjelma oli ajateltu valmiiksi jo edellisenä päivänä. Pyöräilisin kaupunkiin hakemaan herneiden tukiverkkoon uudet tolpat. Entiset kun olivat talven aikana salaperäisesti kadonneet verkkokomerosta. Iltapäivällä menisin laittamaan verkon kasvimaalle ja jatkaisin viikonloppuna alkanutta penkkien kitkentää. Satuin kuitenkin ottamaan aamulla paikallisen aviisin käsiini ja löysin tapahtumapalstalta jotain mielenkiintoista. Alkuillasta vedettäisiin Vanhan Vaasan-Mustasaaren hautausmaalla Kappelinmäellä tämän kesän viimeinen opastettu kierros. Siispä pikamuutos suunnitelmiin. Kaupunkiin, Tytsyn isän haudalla käynti hänen syntymäpäivänään ja hautausmaakierros. Kitkeminen saisi jäädä seuraavaan päivään.
Alku kierrokselle osanottamiseen takkuili. Pohjalaisen ilmoituksesta puuttui tieto siitä, että kierros onkin maksullinen (toisin kuin Vaasan hautausmaakierros, joka on kävijöille ilmainen). Eikä minulla tietysti ollut mukana käteistä, vain pankkikortti. Olin jo pyörtämässä takaisin kotiin, kun eräs ystävällinen vanhempi rouva ilmoitti, että hänellä on €20 mukana ja hän voi lainata sen toisen kympin minulle, että pääsen mukaan. Että voi olla ihania ihmisiä mukana tällaisissa leppoisissa, mielenkiintoisissa tilaisuuksissa. Sovimme takaisinmaksusta (suoritettu) ja pääsin kuin pääsinkin kierrokselle.

Olen aiemmin seikkaillut tuolla hautausmaalla sekä itsekseni että Tytsyn kanssa ja lueskellut paasista nimiä, päiväyksiä ja titteleitä. Mutta ilman tarkempia tietoja kaikkien henkilöiden taustat ovat jääneet vain arvailun varaan. Nyt sain roppakaupalla tietoja ainakin Vaasan historiaan tavalla tai toisella vaikuttaneista tärkeistä henkilöistä. Näin ao. hautausmaan 1. haudan. Kuulin, miksi hautausmaalle pääsee sisään sekä portista että portin vierestä aidan yli kulkevia rappusia pitkin. Tapasin monia merkkihenkilöitä ja kuulin pätkiä sekä heidän että heidän sukulaistensa elämästä. Liikutuin senkin hautapaaden äärellä, jonka alle oli haudattu rikkaan miehen 1. vaimo ja hänen 13 pienenä kuollutta lastaan.
Kuulin myös tarinaa nälkävuosien 1867-1868 aikana menehtyneestä valtavasta ihmismäärästä, joille tehtiin joukkohauta Kappelinmäen hautausmaan aidan ulkopuolelle. Sittemmin koko joukkohauta oli unohtunut ja vasta 1950-luvulla, kun alueelta alettiin viemään hiekkaan Vaskiluotoon, alkoi luita ja pääkalloja pulpahdella esiin, usein nuorten poikien leikkikaluiksi ja pelotusvälineiksi. Vasta 2006 alueelle esitettiin muistomerkin pystytystä noille kuolleille. Seurakunnat eivät sitä kuitenkaan saaneet aikaan ja niin 2008 Pohjanmaan Historiallinen Seura hoiti paikalle talkoina muistoalueen ja pystytti uhrien muistoksi ristin muistolaattoineen.

Olen joitakin vuosia sitten ollut opastetulla kierroksella Vaasan hautausmaalla. Ne kierrokset alkavat muuten jälleen nyt heinäkuussa. Tämä kierros tuntui jatkumolta sille kierrokselle. Tai pikemminkin niin päin, että ensin olisi pitänyt tehdä tämä kierros ja sitten Vaasan hautausmaan kierros. Kappelinmäelle haudattujen sukulaisia ja jälkipolvea kun löytyy sitten taas uudemmalta hautausmaalta. Historiasta kiinnostuneena olin erittäin tyytyväinen, että pääsin mukaan tälle kesän viimeiselle kierrokselle. Kaikkea tällaista lisää, toivon minä. Vaasasta ja sen lähiympäristöstä löytyy varmasti niin paljon lisää kiinnostavaa katseltavaa ja opittavaa.

Sunnuntain olin sitten täysin erilaisessa tilaisuudessa, joka tosin sekin sivusi kirkkoa. Olin apujoukkoina yhdessä Minnan kanssa ystäväni Arjan tyttären rippijuhlassa. Kirkon jälkeen vieraat kokoontuivat sopivan lähelle eli Alkulan tilalle juhlimaan rippilasta. Arja oli valmistanut tilaisuuteen lohi- ja kinkkuvoileipäkakut ja juhlakalu itse mansikka-vaniljakreemikakut (joka oli kivasti maustettu ruusuvedellä). Varakakkuja jouduin minäkin sitten koristelemaan paikan päällä. Kaikki syötävä teki kivasti kauppansa ja tunnelma oli mukavan leppoisa, koska sateisen aamun jälkeen paistoi aurinko ja juhlakansa saattoi mahansa täytettyään siirtyä ulos seurustelemaan, katsomaan eläimiä, paistamaan makkaraa ja lapsille oli tilaa leikkiä ja juosta ulkona. Todella hienosti onnistuneet juhlat, kukaan ei jäänyt nälkäiseksi eikä janoiseksi, suut saatiin makeaksi ja tunnelma pysyi leppoisan kotoisana toisin kuin pelkästään sisällä pidettävissä "virallisemmissa" juhlissa usein. Apujoukoille sattui aina välillä amatööreinä pikku mokia, mutta kukaan ei joko huomannut tai pannut niitä pahakseen. Päinvastoin, muutama moka tuotti hyvät naurut porukalle.



Kristiina

2 kommenttia:

Mielipiteesi on aina tervetullut :)