Google Website Translator

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Lihaa, leipää, mustikkaa ja sieniä

Tämän viikonlopun ruokavalinnat toivat jotenkin nostalgisen olon. Valitsin nimittäin päivällisruoaksi vanhan kunnon lihakeiton. Olen jo tammikuussa laittanut tänne blogiin lihakeiton ohjeen, mutta joka kerta keittoa keitettäessä perusraaka-aineet säilyvät samoina, mutta itse keiton teko muuttuu hieman mielialasta riippuen. Laitetaan se soppaohje tähän nyt vielä kertaalleen ihan muistutukseksi. Tärkeää keitossa on laittaa liha kylmään veteen ilman mausteita ja kohottaa sitten veden lämpötila kiehuvaksi. Näin liha antaa makua liemeen. Jos taas tehdään pataruokaa, jossa lihan maun halutaan olevan parhaimmillaan, kiehautetaan liemi mausteineen ja vasta sitten lisätään lihanpalat. Ja ainakin keitossa luullinen liha antaa aina parhaan maun.

Lihakeitto

750 g luullista tai 500 g luutonta naudan keittolihaa
2 litraa kylmää vettä
10-12 kokonaista maustepippuria
2 laakerinlehteä
2-3 tl yrttisuolaa
2 kuorimatonta sipulia
1 dl persiljaa
3 porkkanaa
1 iso kuorittu sipuli
2 palsternakkaa
nyrkin kokoinen pala lanttua
1 varsisellerin varsi tai 100 g juuriselleriä
15 cm pala purjoa
6-7 perunaa
(ripaus paprikajauhetta)
persiljaa, ruohosipulia

Huuhtele liha kylmällä vedellä ja laita se kattilan pohjalle. Lisää päälle 2 litraa vettä. Kiehauta vesi ja alenna sen jälkeen lämpötilaa niin, että liemi porisee hiljalleen.
Kuori pinnalta mahdollinen vaahto ja lisää pippurit, laakerinlehdet, yrttisuola, isoiksi paloiksi leikatut kuorimattomat sipulit (poista toki irtonainen ja mahdollinen multainen kuoriosa) ja persilja. Anna lihan kiehua 2-3 tuntia, kunnes se on erittäin mureaa.
Lihan kiehuessa paloittele porkkanat, sipuli, palsternakka ja lanttu. Kun liha on kypsä, nosta liha leikkuulaudalle ja siivilöi liemi. Laita liemi takaisin liedelle ja lisää pilkotut juurekset (jos käytät juuriselleriä, pilko myös se ja lisää jo tässä vaiheessa). Anna kiehua hiljalleen n. 15 min, kunnes juurekset ovat hieman pehmenneet.
Pilko liha sopiviksi paloiksi. Kuori ja paloittele perunat. Pilko varsiselleri ja purjo. Lisää lihat, perunat, selleri ja purjo keittoon ja anna kiehua vielä n. 15 min, kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää loppuvaiheessa persilja ja ruohosipuli ja tarkasta mausteet ja suola. Lisää tarvittaessa.

Kaverikseen lihakeitto kaipaa ruisleipää. Itse kyllästyn kuitenkin aina välillä tavanomaiseen ruisleipää. Siispä muistin juuri sopivasti tätä keittoa suunnitellessani reseptin, jonka olin nähnyt lehdessä. Nimittäin ruisrieskat. Ne sopivat tähän ruokaan erinomaisesti. Sen verran muutin lehden reseptiä, että lisäsin taikinan joukkoon nokkosta (pinaattikin käy). Sama resepti voidaan leipoa sekä nokkosen/pinaatin kanssa että ilman.

Ruis-nokkosrieskat

2 dl maustamatonta jogurttia (esim. Bulgarian)
1 rkl öljyä
1,5 dl pakastettua nokkosta tai pinaattia
2 dl ruisjauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 rkl sokeria
0,5 tl ruokasoodaa

Sulata nokkoset/pinaatti ja puristele niistä pois liika vesi.
Sekoita kulhossa jogurtin sekaan öljy ja nokkoset. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi. Peitä kulho muovikelmulla ja anna seistä huoneenlämmössä vähintään 20 min.
Nostele taikinasta 6 kekoa leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Taputtele keot jauhotetulla kädellä tasaisiksi rieskoiksi. Paista 225 ºC uunin keskitasolla noin 15 min.
Alkuperäinen resepti: K-Ruoka 4/2016

Tämänkertainen jälkiruoka valikoitui hieman hassulla tavalla. Minulla on käytössä lehtiö, johon kirjoitan esim. kokki- ja keittiöohjelmissa tehtyjen ruokien nimiä tarkoituksena tutustua niihin tarkemmin myöhemmin. Muiden joukosta lehtiöstä löytyi nimi Blueberry grunt. Sen historia oli mielenkiintoinen. Englannissa olivat ja ovat suosittuja höyryvanukkaat, joissa käytetään satokauden hedelmiä, marjoja ja esim. raparperia ja vanukas höyrytetään kypsäksi. Aikanaan, kun englantilaiset alkoivat kansoittaa siirtomaita eli Kanadaa, USAta ja Australiaa, he kaipasivat vanukastaan. Siirtolaisilla oli kuitenkin usein käytössään vain nuotio tai tulipaikka, yksi astia ja vain paikalliset luonnon antimet. Siten syntyi Blueberry grunt eli höyrytyksen aikana syntyvästä äänestä johtuen suomensin sen Mustikkapuhinaksi.

Mustikkapuhina

1 litra mustikoita
2 dl sokeria
(tai esim. 0,5 dl ruokosokeria, 1 dl sokeria, 0,5 dl hunajaa tai vaahterasiirappia)
0,75 dl vettä
0,5-1 tl sitruunamehua
0,25 tl kanelia
Mykyt:
5 dl vehnäjauhoja
0,75 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
0,5 tl suola
30 g jääkaappikylmää voita tai pakastimessa pidettyä leivontamargariinia
2,5 dl kylmää maitoa

Tätä jälkkäriä tehdessä on käytettävä mahdollisimman "leveää kattilaa" tai, kuten itse tein, paistokasaria. Avotulella tämä syntyy esim. valurautaisessa paistinpannussa. Mykyjen ainesten on ehdottomasti oltava kylmiä, joten leivontamargariini on paloittelun jälkeen hyvä pitää pakastimessa ja jopa jauhoseoksen voi laittaa hetkeksi jääkaappiin.
Annostele kasariin tai kattilaan mustikat, makeutusaineet, vesi, sitruunamehu ja kaneli. Kiehauta ja alenna sen jälkeen lämpötila niin, että mustikkasose kuplii ja kiehuu kasaan. Älä käytä kantta.
Mustikkasoseen kiehuessa tee mykyt. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Paloittele jääkaappikylmä voi tai pakkasessa ollut margariini ja varmista, että rasva on kylmää ja jähmeää. Sekoita rasva sormenpäillä nyppimällä jauhojen sekaan murustaen sitä. Lisää joukkoon maito ja sekoita nopeasti niin, että taikinasta tulee kostea ja tasainen. Älä ylisekoita.
Kun mustikkaseos tuntuu hieman kiehuneen kasaan, nostele ruokalusikalla taikinamöykkyjä seoksen pinnalle. Peitä keittoastia höyrynpitävällä kannella tai esim. foliolla (itse peitin kasarin kannen höyryaukon folionpalalla). Anna höyrystyä n. 15 min. ÄLÄ NOSTA KANTTA TAI FOLIOTA HÖYRYSTYKSEN AIKANA. 15 minuutin kuluttua mykyjen pitäisi olla hienosti turvonneita ja kypsiä.
Nauti vaniljajäätelön, vaahdotetun vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa.

Ostin torstaina REKOsta mm. pari litraa suppilovahveroita. Osa niistä meni pakkaseen tulevaa käyttöä varten, mutta osasta syntyi heti torstai-iltana ihana iltapalapiirakka.

Suppilovahveropiirakka

Pohja:
125 g voita tai margariinia
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl Emmental-juustoraastetta
2 rkl kylmää vettä
Täyte:
50 g pekonia
1 litra tuoreita suppilovahveroita
1 iso sipuli
15 cm pala purjoa
0,5 tl timjamia
0,5 tl currya
suolaa, mustapippuria
Munamaito:
2 kananmunaa
2 dl kermaa
1 dl Emmental-juustoraastetta

Annostele kulhoon jauhot. Nypi joukkoon kylmä rasva. Sekoita mukaan juustoraaste. Lisää lopuksi kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Laita taikina jääkaappiin lepäämään n. 10 min.
Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka (Ø 22 cm). Nosta vuoka jääkaappiin. Lämmitä uuni 200 ºC.
Tee täyte. Suikaloi pekoni ja paista rapeaksi. Nosta rapeaksi paistuneet pekoninpalat talouspaperin päälle, jätä rasva pannuun. Hienonna sipuli ja suikaloi purjo. Tarkasta, että sienet ovat puhtaita ja tarvittaessa pilko suurimmat sienet hieman pienemmiksi. Nosta sienet pannulle pekonirasvaan ja anna paistua, kunnes liika neste on haihtunut. Lisää sipuli, purjo, curry ja timjami ja anna niiden hautua n. 5 min. Lisää lopuksi pekonipalat takaisin pannulle, mausta suolalla ja pippurilla, sekoita tasaiseksi ja nosta pannu hellalta.
Esipaista piirakkapohjaa uunissa hieman ylätason yläpuolella n. 10 min. Nosta pohja uunista ja kaada pohjan päälle täyte. Sekoita munamaitoainekset ja kaada munamaito tasaisesti piirakan päälle.
Paista 200 ºC uunin alaosassa n. 35-40 min.

Niin on taas viikonloppu vietetty ja hyvin syöty. Ruoanlaitto on mukavaa, kun tekee klassikoita ja samaan aikaan kokeilee jotain aivan uutta. Kuten ruisrieskoja tai Blueberry gruntia. Tuli pitkästä aikaa kesän jälkeen tehtyä kokonaisuus ruokia, joista riittää myös alkuviikoksi. Keitoissa kun on useimmiten se hyvä puoli, että mitä useammin ne lämmittää, sitä paremmaksi maku muuttuu. Leipä freesaantuu pikaisella käväisyllä paahtimessa ja jokainen tietää, että marjajälkiruoat, jotka saavat maustua jääkaapissa, paranevat päivän parin aikana.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)