Google Website Translator

torstai 20. lokakuuta 2016

Vanhuskapina, syntipukki ja kadonnet ukot

Vanhojen ihmisten elämän ehtoon kurjuudesta on tehty jo useampia kirjoja. Suomessa tuttu on Ehtoolehto-sarja ja nyt myös naapuristamme ruotsista löytyy vastaava opus eli Kakkua, kiitos! (Catharina Ingelman-Sundberg). Vanhainkoti Timantissa on virkeitä, mm. kuoroon aktiivisesti osallistuvia vanhuksia. Vanhainkodissa on valitettavasti vain vikaa hoidon puolella. Kodin omistaja-johtaja yhdessä ylihoitajana toimivan rakastajattarensa kanssa haluavat perustaa hoitokotiketjun, jonka ainoana tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa. Siksi vanhuksille ei enää anneta jälkiruokaa, kahvia saa vain 2 kertaa päivässä, ovet kodissa suljetaan klo 20, purnaajille jaetaan pillereitä väen rauhoittamiseksi ja joulukin peruutetaan koristeiden kalleuden takia. Viisi aktiivivanhusta näkee TVstä ohjelman Ruotsin vankiloiden hyvästä hoidosta ja päättää itsekin hankkiutua vankilaan paremmalle hoidolle. Siispä he järjestävät taideryöstön Ruotsin Kansallismuseoon ja tunnustavat tekonsa. Poliisin on vain vaikea uskoa, että viisi vanhainkotiasukasta on tehnyt aikojen taideryöstön. Lisämutkia matkaan tuovat yritykset narauttaa vanhainkodin omistaja ja ylihoitaja sekä halu helpottaa vanhainkodin asukkaiden elämää.
Omassa lajissaan tämäkin kirja on kannanotto huononevaan vanhustenhuoltoon. Hoidon hinta nousee samalla kun palvelutaso laskee. Ja loppujen lopuksi kaiken takana on vain voiton tavoittelu. Kirjassa tosin hoidokkien yritykset ja erehdykset tuottavat yltiöhauskoja, välillä säälittäviäkin kommervenkkeja. Vaikka kirjan aihe on vakava, asukkaiden toilailut saavat aikaan hassuja mutkia. Toisaalta taas heidän toistensa tukeminen ovat suorastaan hellyttävää lukemista. Kannattaa tutustua kirjaan.

Kotiinpaluu (Sadie Jones) on surullinen kirja. Lewis Aldridge palaa 1950-luvulla vankilasta kotiinsa ja kotikylään, koska hänellä ei ole muutakaan paikkaa, mihin mennä. Kotona kylmä liikemiesisä tuntuu inhoavan häntä ja uusi vaimo pelkää. Hän on hyvä syntipukki kaikkeen, joka menee pieleen. Lewisin äiti kuoli hänen ollessaan lapsi ja veli hukkui myöhemmin. Jostain kumman syystä Lewis on kuin koko kylän sopiva syntipukki kaikkeen epäonnistumiseen. Joskus on helppoa valita se yksi syyllinen, jota syytetään kaikesta. Vaikeampi olisi etsiä syytä omasta itsestään ja ympäristöstä.
Tätä kirjaa oli samalla sekä raskas että helppo lukea. Sanankäyttö, henkilöhahmot ihastuksineen ja inhotuksineen sekä tunteiden kirjo. Jos et mitään muuta lue tänä vuonna, lue tämä kirja.

Kadonneiden miesten metsä (Henning Mankell) on pieni kertomus siitä, miten ihmiset ja paikat voivat kadota ilman, että kukaan huomaa asiaa. Poliisimestari löytää entisen työsiirtolan, joka on vain kadonnut kartalta. Koska hänen omakaan elämänsä ei ole tyydyttävää, hän päättää kadota yhdessä uuden ystävänsä kanssa olemattomaan työsiirtolaan. Tottahan häntä, tärkeää miestä, ruvettaisiin pian etsimään. Työsiirtolaan eksyy myös 2 muuta miestä. Mutta miten käy? Kukaan ei huomaa miesten katoamista. Kukaan ei etsi neljää kadonnutta miestä tai työsiirtolaa. Nuo neljä kumppanusta viettävät vain aikaa kenenkään tajuamatta heidän katoamistaan pohdiskellen sekä omia huoliaan että kotimaansa tilaa. 
Tämän tarinan punainen lanka oli pettymys yhteiskuntaan, miesten omaan elämään ja sen tajuaminen, että ihmiset ja paikat voivat nyky-yhteiskunnassakin kadota kuin tuhka tuuleen kenenkään kaipaamatta. Vasta, kun kuvaan tulee mukaan äiti lapsineen, miehet saavat elämäänsä mielekästä tekemistä. Vaikka yhteiskunta miellettäisiinkin kansankodoksi, katoaminen huomaamatta on helppoa, koska yhteiskuntarakenteissa on miesten mielestä vikaa. Itsensä tärkeäksi ja merkittäväksikin mieltävät henkilöt voivat todellisuudessa olla täysin tarpeettomia yhteiskunnan kannalta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun lopulle. Tuntuu hieman hassulta, onhan se julkaistu vastaa 2007. Kirjan lopusta käy kuitenkin ilmi, että Mankell on kirjoittanut tarinan jo 70-luvulla, mutta julkaistuksi se tuli vasta 30 vuotta myöhemmin.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)