Google Website Translator

tiistai 22. marraskuuta 2016

Sanalaskuja, sivustakatsojaa ja kulttihurmosta

Joskus pitää lukea jotain kevyttä vastapainona raskaammille kirjoille. Juuri sellainen kirja osui käteeni, kun löysin Porstuasta havaattua (Jussi Mäkynen). Kirjassa on sekä pohjalaisia että muitakin sanontoja, jotka graafikko Jussi Mäkynen on kuvittanut. Erityisen hauskaksi kirjan tekee osuva kuvitus. Tämä kirja osui nappiin nauruhermoja kutkuttavana teoksena. Toki sanonnat ovat hauskoja ja joskus hieman outojakin, mutta hieno kuvitus selventää ne tai saa ne tuntumaan oudon kotoisilta. 

Syrjästäkatsoja-sarja sai jatkoa kolmannella osalla Ruokarouva (Enni Mustonen). Siinä sisäkkönä toiminut Ida Eriksson tyttärensä Kirstin kanssa saa ruotsalaiselta kuolleelta työnantajaltaan perinnön, jonka turvin hän voi muuttaa takaisin Suomeen ja perustaa haaveilemansa täysihoitolan. He löytävätkin haluamansa talon Leppävaarasta, saattavat sen keskeneräiset rakennustyöt loppuun ja muuttavat sinne pitämään täysihoitolaa. Naapurissa asuvat kuvanveistäjä Ville Vallgren avovaimonsa Viivin kassa ja tutuksi tulevat myös Eino ja Kasimir Leino, Vallgrenin pariskunnan tuttavat. Myöhemmin täysihoitolaan muuttavat asukkaiksi myös säveltäjä Leevi Madetoja vaimonsa L.Onervan kanssa. Iidan apuna ja myöhemmin asukkaanakin talossa hyörii pohjalainen Iisakki Haapaluoma, hänen entinen tuttunsa. Eletään ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan aikoja. Tasapainoa horjuttavat ensin venäläiset ja lähialueen linnoitustöihin osallistuvat kiinalaiset, sitten punaiset ja valkoisia auttamaan tulleet saksalaiset.
Tämäkin neljäs osa on täynnä historian havinaa. On kuuluisia ja vähemmän kuuluisia täyshoitolalaisia ja tuttuja. Tutustumme jääkäriliikkeeseen ja sen salaperäiseen toimintaan. Saamme taas seurata Idan hyväsydämisyyttä ja auttamishalua ja hänen tarkkoja ajatuksiaan sivustaseuraajana ja jopa osanottajana tässä osassa. Kuten aikaisemmistakin osista, pidin tästä hyvin paljon. Toivottavasti sarja saa edelleen jatkoa, koska tässä osassa voimme lukea myös Idan uudelleenorastavasta romanssista nuoruudenrakkautensa kanssa. Hieno katsonta Suomen kriittisiin aikoihin 1914-1918.

Sitten päästään raskaaseen lukemiseen eli Tytöt (Emma Cline). Se on tarina Eviestä, tavallisesta esiteini-ikäisestä tytöstä, jonka vanhemmat ovat juuri eronneet ja isä asuu nykyisin terhakkaan sihteerinsä kanssa. Äiti taas jää kylmäksi henkilöksi taustalle. Samaan aikaan Evie on riitautunut parhaan tai oikeastaan ainoan ystävättärensa kanssa ja heräilee seksuaalisesti. Kun hän tapaa kaupungilla itsevarman Suzien, hänen kiinnostuksensa herää ja niin hän ajautuu vähitellen mukaan ryhmään, jota johtaa Robbie, kultin pomo. Mukana ovat sekä huumeet, aseet että ryhmän jäsenien välinen seksi.
Kirja oli tavallaan hyytävää luettavaa ja perustuu pohjaltaan Charles Mansonin ryhmän tarinaan. Nuoret tytöt, rajut pojat ja manipulointi mielellä. Tarinassa eletään samaan aikaan sekä Evien nykyistä, keski-ikäistä elämää että nuoruutta 1960-luvulla. Kirja on raskas luettava, mutta jos haluaa edes yrittää tajuta sitä, mikä synnyttää kultit, se kannattaa lukea.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)