Google Website Translator

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Baskimaa-trilogia

Joskus törmää johonkin hämmästyttävään aivan sattumalta. Niin kävi minullekin. Olin alkuvuodesta kirja-alennusmyynnissä ja löysin itselleni entisestään tuntemattoman kirjailijan pokkareita laarista. Ajattelin, että miksi ei. Kirjat jäivät kuitenkin pitemmäksi aikaa lukematta, kunnes kesän alun sateet saivat minut ottamaan ne käsittelyyn.

Trilogian aloitti Näkymätön vartija (Dolores Redondo). Murharyhmän tutkija Amaia Salazar määrätään hoitamaan nuoren tytön omituista murhaa, jossa tyttö on tapettu, hänen vaatteensa leikattu ja hänet ajeltu ihokarvattomaksi. Amaia joutuu tutkimuksissa palaamaan takaisin kotiseudulleen vanhaan kotikyläänsä ja kohtaamaan paitsi murhatutkimukset myös oman sukunsa salaisuudet ja ristiriidat. Hänen sisarensa taistelevat perheyrityksen, leipomon hallinnasta. Vanhin sisar on ilkeä, ylimielinen henkilö kun taas keskimmäinen sisar elää onnettomassa liitossa jatkuvasti pettävän miehensä kanssa. Amaian ainoa tuki ja turva ovat paitsi hänen rakastava aviomiehensä myös täti, joka on huolehtinut tytöstä aina siitä asti, kun hänen oma äitinsä koitti murhata hänet ja isä toimitti hänet tädin huomaan.
Pian huomataan, että nuoren tytön murha ei ole yksittäinen tapaus, vaan kyseessä on sarjamurhaaja. Asiaa tutkittaessa esiin tulevat myös baskimaan vanhat legendat ja niiden pahat henget. Onneksi hänellä on täti, joka osaa kertoa baskimaan legendoista. Onko tekijä paha henki vai joku, joka on valjastettu toimimaan niin? Koska Amaia on naispoliisi miehisessä työympäristössä, myös miespuolisten kollegojen kateus ja yritys sabotoida hänen työtään aiheuttaa vaikeuksia.
Vaikka aihe sinällään oli äärettömän mielenkiintoinen ja teksti kiehtovaa, välillä se jäi junnaamaan paikoilleen. Varsinkin perheen sisäisiä välejä selviteltäessä. Mutta seuraavissa osissa kävi selville, että nekin olivat tarpeen. Olisin kuitenkin toivonut, että kirjasta olisi karsittu jonkin verran perhesuhteita ja mieskateutta koskevia osia. Mutta kaiken kaikkiaan, uutta ja mielikuvituksellista.

Trilogia toinen osa Luualttari (Dolores Redondo) jatkaa naissurmien tutkimista. Mutta samalla esiin tulevat lapsiuhrit. Jotka vähitellen kietoutuvat yhä lähemmin myös Amaiaan. Mielisairaalassa oleva Amaian äiti on yhä suurempi uhka nuorelle, juuri poikalapsen saaneelle Amaialle. Tosin äiti mielisairaalassa luulee, että lapsi on tyttö. Nimenomaan lapsen sukupuolella on suuri merkitys tässä Baskimaan murhat-sarjassa ja baskimaiden mytologiassa. Amaia on ylennyt murharyhmän päälliköksi ja kokee henkilökohtaisessa elämässään tunnetta lapsensa ja miehensä laiminlyönnistä työtehtäviä hoitaessaan. Hänen ensisijainen tavoitteensa työelämässä on selvittää, kuka murhasi naisia ja lapsia, kuka on koko arvoituksen takana? Vähitellen löydökset johtavat yhä lähemmäksi itse Amaiaa ja hänen sukuaan. Samaan aikaan hän tuntee vetoa komeaan tuomariin vaikka rakastaakin aviomiestään. Ja tuomari on selvästikin tuonut esiin, että on rakastunut Amaiaan, mikä tuntuu hänestä toisaalta kiusalliselta ja toisaalta houkuttelevalta.
Jälleen kerran tässäkin osassa on pysähtyneitä kohtauksia varsinkin perheen keskeisten välien selvittelyssä, taruston ja tarot-korttien tutkiskelussa ja Amaian ja hänen mieskollegojensa välien selvittelyssä. Toisaalta, rikostapaukset ovat niin hyytäviä, että jotenkin nämä seesteiset lukuhetket tuntuvat välillä jopa helpottavilta.

Fiksuna ostajana olin hankkinut vain 2 osaa trilogiasta. Todella nokkelaa. Joten ei kun kirjastopalveluja käyttämään ja sain käsiini trilogian viimeisen osan Myrskyuhri (Dolores Redondo). Tämä viimeinen osa yhdistää nais- ja lapsimurhat yhteen. Viimeisessä osassa kaikki saa alkunsa kätkytkuolemaan menehtyneestä tyttövauvasta, jota lapsen isä yrittää kuljettaa pois paikalta ja mutisee kiinni joutuessaan jotain uhrauksesta. Myöhemmin isä tekee itsemurhan. Näitä kätkytkuolemia ja itsemurhia tuntuu löytyvän enemmänkin. Jälleen kerran törmätään baskimaan legendoihin ja salaperäiseen olentoon, Igumanaan, joka vie nukkuvia unessa. Amaia saa tietää olevansa toinen kaksosista ja että hänen äitinsä on murhannut toisen kaksostytöistä vauvana ja sen jälkeen halunnut murhata myös hänet. Tässä osassa myös äiti kuolee lopullisesti tehtyään itsemurhan. Vähitellen kaiken takaa paljastuu omituinen, muinaisiin olentoihin uskova lahko. Mutta kuka on kaiken takana, kuka ajaa ihmiset tappamaan ensin lapsensa ja sen jälkeen tekemään itsemurhat? Selviytyvä totuus on hämmentävämpi kuin voisi uskoa. Valitettavasti totuuden etsintä on matkan varrella maksanut myös Amaian kakkosmiehen ja uskollisen työtoverin hengen. Ja melkein Amaian avioliiton.

Jos ette ole vielä uskaltaneet lukea tätä trilogiaa, suosittelen lämpimästi. Jokainen kirja on yli 500-sivuinen, mutta niissä riittää jännitystä ylen määrin. Vaikka teksti pysähtelee ja kakisteleekin välillä, uskokaa pois, sitä tarvitaan. Pelkkänä yhtäjaksoisena jännityksenä tämä sarja olisi omiaan viemään herkimpien yöunet. Huh!

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)