Google Website Translator

torstai 12. lokakuuta 2017

Kouluruokailu

Hiljan luin lehdestä artikkelin, jonka mukaan Vaasan lukioissa on vegaanin vaikea saada ruokaa, he joutuvat elämään omilla eväillään. Vegetaristit on hyväksytty seuraan eli vegetaristiruoka on normi kouluissa, mutta vegaanit haluavat ruokaa, jossa myös maitotuotteet ja munat on poistettu annoksista.
Tämä vei ajatukseni kouluruokaan yleensä tänä päivänä. Vuonna yksi kello kaksi, kun tämä kääkkä vielä kävi koulua, me olimme oikeutettuja kouluateriaan. Ei enää siihen puuroon (niin vanha minäkään en ole), vaan normaaliin lämpimään ruokaan. Mutta se ateria oli kaikille sama. Ei otettu huomioon minkäänlaisia poikkeuksia, vaan kaikkien lautasille lätkäistiin samaa sapuskaa, jollet itse kontrolloinut asiaa. Esimerkiksi kala-allergikko otti kalapäivänä vain perunaa ja kastiketta tai geliaakikko jätti leivät väliin. Salaatteja ei ollut eikä ihme, siihen aikaan kakarat olisivat todenneet, jotta pupuksiko tässä on muututtu. Tosin itse täytyy todeta, että suorastaan rakastin kaikkea, mitä sinne lautaselle lätkäistiin. Pinaattikeitosta maksapihveihin. Nam.
Tänä päivänä asia tuntuu paljon mutkikkaammalta. Jos jollakulla on lääkärin toteama allergia tai muu sairaus, joka vaatii välttämään määrättyjä ruokatuotteita, oppilas tai oikeammin vanhemmat toimittavat koululle lääkärintodistuksen ja jälkikasvu pääsee erityisruokavaliolle. Hyvä niin, tiedetään ettei lapsi saa mitään kiellettyä. Milloin pähkinää, maitotuotteita, määrättyä allergisoivaa tuotetta tai esim. viljatuotetta.

Sen jälkeen mennäänkin tuntemattomille vesille. Nimittäin eettiset, omat ratkaisut. Vegetaristitkin saavat kouluissa jo omat annoksensa. Mutta niissä ovat mukana maito ja munat. Itsekin voisin ajatella ryhtyväni vegetaristiksi, ei se liha ole niin tärkeätä. Paitsi jouluna, pääsiäisenä ja grilliaikaan kesällä. Se siitä vegetarismista. Asiaan. Mihinkä asti kouluruokailun versus kustannusten on taivuttava? Jos vegaani haluaa omanlaatuistansa ruokaa, onko hänen tuotava omat eväät vai taivuttava siihen, mitä muukin enemmistö syö?

SchoolLunchItse muistan koulun ruokailun aivan erilaisena. Se oli ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma. Ensin jonotettiin ruokalaan ja sinä aikana saatettiin hieman naljailla kaverille päivän tai viikon tapahtumista ja kiusoitellakin oppilastoveria. Ei kiusata, vaan pikkaisen vain heitellä "vitsiä". Kun oma ruoka oli haettu, hakeuduttiin samaa pöytään ja juteltiin kaikesta kouluun ja muuhunkin liittyvästä syöden samalla hyvin. Joskus pöytään tuli mukaan myös opettaja, jonka aivoja voitiin ruokailun myötä kaivella, tunnelma oli kevyt ja kaikilla oli kiva olla. Ei ollut eriarvoisuutta, jopa se opettaja oppilaiden joukossa vastaili kysymyksiin ja tuli mukaan keskusteluun. Se oli mielestäni sosiaalista kanssakäymistä parhaalla mahdollisella tavalla. Nykypäivänä tuntuu, että kaikkien pitää olla erityisiä. Lääkärin määräämän ruokavalion tietysti ymmärrän, ei ole kiva kupsahtaa kesken ruokailun tai saada hurjat vatsanpurut. Mutta jos eettisistä syistä et halua olla osa tätä yhteisöä, ota omat eväät ja esiinny kuin et voisi samaistua muihin. Raja näihin erityisiin on tultava jossain vastaan. Voinhan minäkin väittää, etten voi syödä esim. porkkanaa tai sipulia ja siten en voi osallistua ruokailuun, koska minun tarpeitani ei huomioida. MINÄ, MINÄ, MINÄ. Mihin katoaa se sosiaalinen kanssakäyminen, josta kaikilla on ikään kuin "vapaahetkenä" mahdollisuus nauttia? Oma mielipiteeni on, että lääkärin toteamat allergiat ja kiellot on ehdottomasti huomioitava. Mutta ne eettiset olkoon omana kuppikuntanaan siellä omassa nurkassaan ilman sitä mahtavaa yhdessäolon tunnetta, jonka kouluruokailu suo. Ja kiitos kaunis kaikille niille, jotka ovat aikanaan mahdollistaneet sen, että suomalaiset lapset saavat koulupäivän aikana ilmaisen aterian lisukkeineen jaksaakseen opiskella. Moni muu joutuu tulemaan toimeen vähemmällä ruoalla ja vähemmällä sosiaalisella yhteenkuuluvuudella. Kunnioitetaan me sitä eikä vaadita aina taipumaan omaan tahtoon. Yhdessä olemme parempia kuin yksilö, jolla on korkea käsitys itsestään ja oman kutsumuksensa oikeutuksesta. Jousto suuntaan ja toiseen palkitsee molempia osapuolia.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)