Google Website Translator

maanantai 20. marraskuuta 2017

Aloituksia ja lopetuksia

Tällä kertaa kirjani ovat osia useamman kirjan sarjoista. Oli aika lukea yhden trilogian lopetuskirja ja aloittaa uusi kirjasarja sen ensimmäisistä kirjoista. Kuten huomaatte, olen yrittänyt parantaa tapani lukemalla sarjoja 1. alkaen, en aloittaen aina keskeltä ja seilaten sitten alun ja lopun välillä.

Varjojen vartija (Nora Roberts) päättää O'Dwyerin serkut-trilogian. Aiemmista osista Varjojen ratsu ja Varjojen saalistaja olen jo kirjoittanutkin. Kirjan valkoisten noitien kolmikosta uusi serkku Iona ja veli Connor ovat löytäneet rinnalleen rakastettunsa, Iona Boylen ja Connor Mearan. Yhdessä serkukset ja heidän rakastettunsa sekä lemmikkinsä muodostavat tiiviin hyvien noitien ryhmän, tosin Boyle ja Meara ovat vain tavallisia ihmisiä, eivät noitia. Sen sijaan ryhmän tuleva Harmaa noita, Brenna on edelleen rakastunut nuoruudenrakkauteensa Finiin. Fin on kuitenkin osittain sukua mustalle noidalle ja pahuuden lähettiläälle Cabhanille ja kantaa tämän suvun merkkiä, joten huolimatta keskinäisestä rakkaudestaan he eivät usko yhteiseen tulevaisuuteen ja ovat olleet jo 10 vuotta vain "ystäviä", joilla on palavat tunteet toisiaan kohtaan. Myös Fin omaa noitavoimat ja toimii ystäväpiirinsä apuna verisukulaistaan vastaan. Ystävykset ovat jo 2 kertaa aiemmin yrittäneet tuhota Cabhanin siinä vielä onnistumatta. Tässä osassa heille selviää, että Cabhan ei toimi yksin vaan häntä hallitsee vahva demonihenki, joka voimistaa hänen pahuuttaan ja voimiaan. Molemmat on siis tuhottava. Onnekseen heillä on voimavarana paitsi oma piirinsä myös alkuperäisen Harmaan noidan, 1200-luvulla eläneen Sorchan lasten muodostama ensimmäinen noitatrio. Nämä kaukaiset sukulaiset pystyvät matkaamaan ajassa ja tapaamaan toisiaan. Kaikki 9 valmistautuvat viimeiseen, valtavaan taisteluun tuhotakseen pahan. Edellisessä yhteenotossa Cabhan haavoittui ja on vielä heikko, mutta pystyy vähitellen kokoamaan voimansa, toipumaan ja härnäilemään noitia kaiken aikaa. Samaan aikaan Brennan ja Finin on aika turvautua toisiinsa ja antaa periksi keskinäiselle rakkaudelle. Sarja huipentuu tietysti siihen viimeiseen, suureen taisteluun.
Edelleenkään fantasiakirjallisuus ei kuulu suosikkeihini, mutta tässä trilogiassa oli sitä jotakin. Joissakin kohdissa teksti tosin vetää hieman överiksi kaikessa siirappimaisessa rakkaudentäyteisessä imelyydessään, mutta sen kestää. Samaan aikaan nimittäin edetään vääjäämättä kohti taistelun huipennusta, ensin haparoiden mutta sitten yhä päättäväisemmin ja suunnatummin toimien ja taktikoiden. Juuri tuo taktikointi, suunnittelu ja vastaaminen Cabhanin jatkuvasti kiihtyviin härnäämistoimiin pitää kirjassa jännitystä yllä. Vaikka välillä yli-imelä rakkaus tuntuu valuvan siirappina sivuilta, kaiken kaikkiaan tulevaa odottava jännitys saa jatkamaan tekstin lukemista.

Oli aika aloittaa myös uusi sarja, 7-osainen Clifton-kronikka. Valitettavasti näistä 7 osasta on suomennettu vasta 3, joten aikansa pitää odottaa saadakseen kaikki osat luettua.
Kronikan aloittaa Vain aika näyttää (Jeffrey Archer). Kirja käsittää ajanjakson 1919-1940. 5-vuotias Harry Clifton asuu äitinsä, tarjoilijatar Maisie Cliftonin, enonsa satamatyömies Stanin ja isovanhempiensa kanssa työläisalueella. Hänen isänsä on kadonnut salaperäisesti palaamatta eräänä työpäivänä töistään satamasta Barringtonin telakalla kotiin. Harryn pitää mennä kouluun paikallisen kyläkoulun Merrywoodin ala-asteelle. Hänen opettajansa herra Holcombe huomaa Harryssä erityisiä kykyjä kehittyä erittäin hyväksi, mutta Harrya koulu vähät kiinnostaa. Hän lintsaa usein, karkaa satamaan Stan-enon työtä katsomaan ja haaveilee satamatyöstä tai purjehtimisesta. Satamassa hän tutustuu myös salaperäiseen Jack Tariin, joka asuu satamassa hylätyssä junanvaunussa, toimii telakan yövahtina ja on äärettömän oppinut mies. Harrya vaan ei koulu kiinnosta, kunnes hänen huomataan olevan erittäin lahjakas laulaja ja hän pääsee rva Mondayn johtamaan kirkkokuoroon ja sen tähdeksi. On vain yksi mutta. Kuuluttuaan kuoroon vuoden laulajien tulee osoittaa osaavansa lukea virsien ja laulujen tekstit kokeessa voidakseen jatkaa laulamista. Joten Harryn on pakko keskittyä koulunkäyntiinsä. Hänen lahjakkuutensa puhkeavat kukkaan opettaja Holcomben ja ennen kaikkea Jack Tarin takapirumaisen työn ansiosta.
Maisie on edennyt urallaan teehuoneen tarjoilijasta omistajan, Tillyn erityisoppilaaksi ja pärjännyt hyvin. Hänelle tarjotaan uutta, parempipalkkaista työtä Palmuhovissa ja hän hyväksyy uuden työpaikan. Hyvien oppiensa takia hän menestyy työssään ja etenee tarjoilijoiden esimieheksi. Hän tekee myös päätöksen. Harrystä taitoineen ei tulisi uutta pikkupoikaa satamatyöhön, vaan hän menisi hienompaan ylä-asteen kouluun St Bedehen. Harry selvittää pääsykokeet, saa laulutaitonsa ansiosta stipendin ja ensimmäisenä koulupäivänään 2 uutta ystävää, neron Deakinsin ja Barringtonin suvun tulevan perijän, Giles Barringtonin. Kummallisten käänteiden myötä Gilesin isä, telakan nykyinen johtaja (telakan hallituksen puheenjohtaja on edelleen Hugon isä, Harryyn myös mieltynyt rehellinen ja reilu sir Walter Barrington) ja täysin vastuuton, rahanahne Hugo on koko prosessin ajan yrittänyt kammeta sekä Maisieta että Harrya pois tältä nousujohteiselta elämänsuunnalta. Syy selviää Maisien muisteloista. Hän oli hyvin rakastunut mieheensä Arthuriin, mutta juuri ennen heidän häitään hänellä oli ollut yhden illan seksisuhde Hugon kanssa. Oliko Harryn isä siis Hugo vai Arthur, se vaivaa Maisieta.
Harry ja hänen ystävänsä pärjäävät St. Bedessä ja kasvavat vähitellen nuoriksi miehiksi. Kyläillessään usein Gilesin luona Barringtonin kartanossa ystävyksiä kuitenkin hämmentää Gilesin isän Hugon käytös Harrya kohtaa. Mutta perheen äiti ja tytär Emma pitävät Harrysta. Jopa niin paljon, että Harry ja Emma myöhemmällä iällä rakastuvat toisiinsa ja suunnittelevat naimisiinmenoa. Maisien lisäksi kuitenkin myös Jack Tar tietää Maisien salaisesta seksikohtauksesta kuten myös tietenkin Hugo, joka omista syistään vastustaa häitä. Kaikki 3 nuorta miestä ovat saaneet opiskelupaikan Oxfordin yliopistosta ja Emma ja Harry valmistelevat häitään. Sitten Harry saa kauhukseen tietää olevansa mahdollisesti Emman velipuoli. Myös sodan uhka leijuu taivaanrannalla. Ratkaistakseen ongelmat Harry pestautuu sir Walterin avulla laivaan päällystöharjoittelijaksi ajatellen häipyä kuvioista antaakseen Emmalle mahdollisuuden uuteen rakkauteen. Saksalaiset upottavat kuitenkin laivan, jolla hän purjehtii. Amerikkalainen alus pelastaa hänet ja perämies Tom Bradshawn, joka kuolee heräämättä koomasta. Harry vaihtaa henkilöllisyytensä Tom Bradshawn kanssa, purjehtii Amerikkaan tarkoituksenaan palata Englantiin liittyäkseen sotavoimiin ja antaakseen muiden äitiään lukuun ottamatta luulla Harryn kuolleen.

Clifton-kronikan toisessa osassa Isän synnit (Jeffrey Archer) jatketaan samaa huimaavaa menoa. Harry on saapunut Amerikkaan ja heti satamassa hänet on Tom Bradshawnina pidätetty oman veljensä murhasta (siis Tomin, ei Harryn). Hänen asianajajakseen ilmoittautuu lipevänovela Sefton Jelks, joka suostuttelee Harryn esiintymään oikeudessa Tomina. Jelks lupaa, että murhasyytteistä luovuttaisiin ja hänet tuomittaisiin vain sotilaskarkuruudesta vuodeksi-kahdeksi vankilaan. Harry suostuu, mutta ankara tuomari pamauttaa hänelle 6 vuoden tuomion ja hän joutuu Lavenhamin vankilaan. Jo matkalla sinne hän saa uuden ystävän, pitkäaikaisvangin ja rikoksenuusijan Quinnin, joka opettaa hänet vankilan tavoille. Harry kirjoittaa vankilaanjoutumisestaan ja vankila-ajastaan päiväkirjaa, pääsee vaikeuksien kautta vankilanjohtajan suosioon ja töihin vankilan kirjastoon, jossa kirjastonhoitajana toimii vanki Max Lloyd. Max pääsee vapaaksi, Harry kirjastonhoitajaksi. Max suostuttelee Harrya antamaan kirjoittamansa päiväkirjat luettavakseen sanoen olevansa siviilissä mm. kirjallisuusagentti ja palauttaa ne luettuaan.
Samaan aikaan Emma on saanut suvun Skotlannin linnassa Harryn lapsen. Gilesin ja Emman isä ja äiti ovat eronneet ja Hugo on paennut Lontooseen aiheuttamaansa skandaalia pakoon. Isä, sir Walter on katkaissut häneen kaikki siteet ja rahojen loputtua Hugo hakeutuu rikkaiden naisten elätettäväksi luvaten viimeisimmälle rakastajattarelleen avioliittoa. Emma on vakuuttunut, että Harry elää nähtyään tämän lähettämän kirjeen Maisien kotona (Maisie ei osaa lukea, joten kirje on avaamaton). Hän saa selvitettyä, miten kirje on tullut ja päättää matkustaa viikoksi Amerikkaan selvittämään Harryn vaiheita. Matka kuitenkin venyy yli vuoden mittaiseksi sodan takia. Emma saa kuitenkin selvitettyä, että Harry elää ja on vankilassa. Hän myös lukee USAssa juuri julkaistun Max Lloydin kirjan Vangin päiväkirja. Hän tajuaa heti, että kirjaa ei ole kirjoittanut Max vaan Harry. Hän yrittää painostamalla Maxia saada Harrylle ja hänen äidilleen kuuluvat rahat mieheltä, mutta ovelasti Max piiloutuu huijariasianajaja Sefton Jelksin huomaan. Tämä torpedoi Emman ja uhkaa häntä mitä erilaisimmilla syytteillä. Emma ottaa yhteyttä New Yorkissa asuviin sukulaisiinsa, Phyllis-tätiin ja tämän poikaan, serkku-Alistiriin, lakimieheen, muuttaen sodan alkaessa heidän luokseen asumaan.  Emma kääntyy kirjan kustantajan hra Guinzburgin puoleen, joka kauhistuu tilannetta. Yhdessä Emma, Alistair ja herra Guinzburg laativat ovelan juonen, jonka avulla Emma saa Cliftoneille kuuluvat rahat, he saavat julkisuuteen myös Harryn kirjoittaman ensimmäisen päiväkirjavihon, jossa kerrotaan tapahtumista ja Jelksin osuudesta hänen vangitsemiseensa ja tuhoavat sekä Jelksin uran että Maxin.
Vankilassa vankilanjohtaja on jo arvannut Harryn olevan joku muu kuin Tom ja antaa Harrylle Englannin armeijan avulla mahdollisuuden päästä ulos vankilasta ja osallistua sotaan rintamalinjojen takana ovelissa operaatioissa. Harry ja hänen ystävänsä Quinn ilmoittautuvat ilomielin mukaan ja joutuvat sotaan. Emma myöhästyi vain muutaman päivän Harryn henkilöllisyyden todistamisesta ja hänen saamisestaan kotiin. Emma saa kyydin takaisin Englantiin ja jää toivomaan poikansa kanssa Harryn paluuta kotiin.
Emman veli Giles yritti ensin värisokeuteen vetoamalla vapautua rintamapalveluksesta, mutta kuultuaan isoisiensä halveksivan keskustelun hänestä hän värväytyy kuitenkin armeijaan sotamiehenä. Hän pääsee vähitellen upseeriksi koulutuksen kautta ja rintamalle. Siellä hänen komentava upseerinsa on entinen St Beden öykkärivalvojaoppilas Fisher, täysin kyvytön upseerina ja miesten komentajana. Giles tekee muutaman mitalin arvoisen urotyön, mutta joutuu lopuksi Fisherin epäpätevyyden takia yhdessä sotilastoverinsa, kylänsä teurastajanpojan Batesin kanssa Tobrukissa saksalaisten sotavangiksi Saksaan. Giles pakenee vankileiriltä Sveitsiin ja sieltä kotiin Englantiin.
Myös Harry haavoittuu sodan lopussa ja hänkin saa passituksen takaisin Englantiin. Siellä hän saa tietää lapsestaan ja tapaa ensimmäistä kertaa poikansa Sebastianin, saa kuulla Emman onnistuneesta missiosta Amerikassa ja siitä, että hän on tunnustettu kirjailija, jolta kustantajat odottavat lisää kirjoja. Hänen ja Emman ainoa haave on todistaa, että Henry ei ole Hugo Barringtonin poika ja he pääsevät naimisiin. Koska sir William on kuollut sodan aikana ja Hugo peri arvonimen ja telakan, herää kysymys perimisoikeudesta. Hugo rahanahneuksineen ajoi telakan pienessä ajassa konkurssikypsäksi, yritti paeta maasta mutta pidätettiin, vapautui syytteistä ja joutui entisen rakastajattarensa tappamaksi. Henry ilmoittaa kaikille kuuleville luopuvansa arvonimestä ja perinnöstä politiikkaan työväenpuolueen edustajana ryhtyneen Gilesin hyväksi. Hän on vain kirjailija ja isä, jota telakka ja arvonimi eivät kiinnosta tippaakaan, vain avioliitto ja kirjoittaminen. Mutta silloin laki ja eräs kärkäs kansanedustaja puuttuvat asiaan ja perimysasia riitautetaan ja menee sekä lakimiesten, kirkon että ylähuoneen käsiteltäväksi. Gilesin ja Harryn liittolaisena asian selvittämiseksi molempien toivomalla tavalla toimii Emman ja Gilesin äidinisä, lordi Harvey. Kesken asian äänestyksen lordi Harvey kuolee ja näin seuraavaan osaan jää sen kertominen, miten äänestyksessä ja perintöasiassa kävi. Odotan innolla jo seuraavaa, suomennettua osaa Vaietut salaisuudet. Valitettavasti joudun odottamaan sitä ensi vuoden puolelle, koska kirjaston jonossa on 5 varaajaa kirjalle ennen minua.
Jos teistä nyt tuntuu, että olen tällä kirjoituksellani paljastanut molempien Clifton-kronikkojen juonet ja niiden kulun, eihän niitä nyt enää kannata lukea, niin älkää unta nähkö. Olen vasta raapaissut kevyesti pintaa. Näissä teoksissa tapahtuu niin paljon ja niin sujuvasti, että tuntuu kuin lukisi Kauniiden ja rohkeiden tai Emmerdalen käsikirjoituksia. Lisäksi kirjat on ihanasti kirjoitettu useamman henkilön näkökulmasta, joten ne salaisuudet, jotka jäävät paljastamatta yhden kertojan osalta, paljastuvat seuraavan kertojan kertomuksessa. Sekä kertomus että suomennos ovat suoranaista tapahtumien ja juonenkäänteiden ilotulitusta. Jeffrey Archer on kertakaikkiaan loistava juonenkehittelijä ja kirjoittaja. Vika on vain siinä, että osat päättyvät niin jännittäviin kohtiin, että seuraava kirja olisi jo pakko saada käsiinsä. Minkäs teet, kun Kauniissa ja rohkeissa tai Emmerdalessa juonenmutka paljastuu seuraavana päivänä tai viikon sisällä seuraavissa jaksoissa, mutta kirjan seuraavan osan suomennosta on odotettava 6-8 kuukautta. Vauhtia villapöksyihin.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)