Google Website Translator

tiistai 30. tammikuuta 2018

Keskeneräinen - Unfinished



Can anything be sadder than work left unfinished? Yes, work never begun.

-Christina Rossetti

Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Äänestyspäivä

Tänään on presidentinvaalien 1. kierroksen varsinainen äänestyspäivä. Moni on toki äänestänyt ennakkoon (reilu 30 % äänioikeutetuista), mutta loppujenkin olisi aika nostaa ahterinsa sohvalta ja piipahtaa siellä äänestyspaikalla. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos et äänestä, et ole oikeutettu myöskään valittamaan seuraavan presidentti- tai eduskuntakauden aikana. Meille Suomessa on suotu se onni, että kaikki täysi-ikäiset saavat äänestää ja vaalimme ovat rehellisiä. Olemme siksi jopa etuoikeutetussa asemassa. Meillä on myös vaihtoehtoja, joista valita. Siksi on kansalaisoikeus ja samalla kansalaisvelvollisuus käyttää sitä oikeutta, joka meille on suotu. Itse olen ennakkoäänestänyt, joten minä saan ruikuttaa päätöksistä jatkossakin. Sitä paitsi presidentinvaaleissa on helpompi valita ehdokkaista, koska valitun tulee erota puolueesta ja toimia vain omien periaatteittensa mukaan. Eduskuntavaaleissa valinta on vaikeampi. Vaalikoneet kertovat yksittäisen ehdokkaan mielipiteet, vaikka loppukäänteessä niiden pitäisi kertoa vain puolueen mielipiteet eli ne, joita kansanedustajien on pakko noudattaa. No niin, painukaahan äänestämään seuraavaa presidenttiä.
Kristiina

maanantai 22. tammikuuta 2018

Salsaa, makkaraa ja siemeniä

Tänä viikonloppuna minuun iski nostalgia ruoan suhteen. Aikanaan meillä äiti teki silloin tällöin uunimakkaraa. Tosin se erosi nyt tekemästäni uunimakkarasta siinä, että hän laittoi makkaran juustosiivuineen ja sinappeineen uunivuoan pohjalle ja päälle laitettiin perunamuusi joskus ryyditettynä porkkanalla, pinaatilla ym. Lasten oli näin pakko syödä sitä vihannesmuusia saadakseen myös makkaraa. Päällä oli joko juustoraastetta, korppujauhoja tai ei mitään.

Itse valitsin hieman kevyemmän version eli uunimakkaraa sellaisenaan ja kaveriksi salsaa. En ole erityisesti makkaran ystävä, mutta muistelot ovat muisteloita ja joskushan sitä pitää yrittää. Isommalla joukolla syödessä kannattaa annokseen lisätä se muusikin, oli se sitten perusperunamuusia tai esimerkiksi bataatista tehtyä. Koska salsassa on tomaattia, käytin makkaran kaverina vain juustoa. Salsan taas tein jo edellisenä iltana, koska mausteiden täytyy antaa tasaantua jääkaapissa ennen tarjoilua.


Tomaatti-paprikasalsa

Tomaatti-paprikasalsa4-5 tomaattia (400-500 g)
1 pieni paprika
1 punasipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 mieto chili
1 tl kuivattua basilikaa
puolen sitruunan mehu
1 rkl rypsiöljyä
1 tl suolaa
0,5 tl savupaprikajauhetta
sokeria maun mukaan (n. 0,25 tl)
suolaa ja mustapippuria
persiljaa tai korianteria

Leikkaa tomaatit puoliksi ja poista kanta. Puolita puolikkaat lohkoiksi ja poista mehu- ja siemenosa. (Älä heitä niitä pois vaan laita rasiaan ja käytä ne keittoon tai kastikkeeseen). Kuutioi tomaatinliha pieniksi kuutioiksi ja laita kulhoon.
Silppua sipuli, valkosipuli ja kuutio paprika pieniksi kuutioiksi ja sekoita ne tomaattien kanssa.
Lisää muut ainekset kulhoon, sekoita ja anna maustua jääkapissa ainakin muutaman tunnin, mieluimmin yön yli. Koristele annokset persiljalla tai tuoreella korianterilla.

Uunimakkaraan makkarana voi käyttää erilaisia vaihtoehtoja kuten ryynimakkaraa, bratwurstia, chorizoa jne. Itse päädyin tällä kertaa perinteiseen lenkkimakkaraan. Juustoakin voi vaihdella miedosta kermajuustosta emmentaliin tai cheddariin ja sinihomejuuston ystävät voivat valita vaikka sen. Jos teet palanpainikkeeksi vain perunamuusia, voit laittaa viiltoihin myös tomaattiviipaleita.

Uunimakkara

Uunimakkara1 HK:n Sininen lenkki (580 g)
sinappia
juustoa siivuina
(tomaattia viipaloituna)

Lämmitä uuni 200 ºC.
Poista makkarasta kuori (lenkistä tai muusta vastaavasta tuotteesta, ei tuoremakkarasta). Leikkaa makkaraan viiltoja n. 2-3 cm välein ja pursota tai sivele niihin sinappia (käytä mielikuvitusta, ryynimakkaraan voisi sinapin sijasta käyttää vaikkapa puolukkasosetta). Viipaloi juusto ja laita juustoviipaleet viiltoihin. Paista makkaraa kannellisessa vuoassa tai vuoassa, jonka peität foliolla uunin keskitasolla 20 min. Poista kansi/folio, siirrä makkara uunin ylätasolle ja paista vielä n. 5 min, kunnes juusto ja makkara saavat hieman väriä.

Koska kerran lämmitin uunin ajattelin, että samallahan sitä paistaa palanpainikkeeksi sämpylöitä. Tytsyn mielestä tässä kohtaa aloin jo kuulostaa omalta äidiltäni, jonka mielestä uunia ei kannata lämmittää yhden ruoan takia. Hih. Koska tällä hetkellä siemenet ovat muodissa, ajattelin minäkin kokeilla siemensämpylöitä. Niistä piti tulla litteitä johtuen rakkaussuhteestani leivänpaahtimeni kanssa (lämmin sämpylä ja levite siihen päälle aamulla, nam). Sämpylät vaan olivat eri mieltä ja niistä tuli puolipyöreitä. Onneksi ne kuitenkin halkaistuna sopivat sinne paahtimeen. Täyspyöreiksi leivottuna ei olisi ollut asiaa koko värkkiin. Reseptin taikinasta sukeutuu 12-15 sämpylää.

Siemensämpylät

Siemensämpylät 2 rkl seesaminsiemeniä
2 rkl pellavansiemenrouhetta
2 rkl paahdettuja kurpitsansiemeniä
1 tl fenkolinsiemeniä
1 dl kaurahiutaleita
1 pussi (11 g) kuivahiivaa
3 tl sokeria tai ruokosokeria
0,75 tl suolaa
3 dl maitoa
n. 5 dl sämpyläjauhoja
2 rkl öljyä tai sulatettua voita
(Voitelu: 0,5 dl maitoa tai vettä ja seesaminsiemeniä)

Murskaa morttelissa kurpitsan- ja fenkolinsiemenet.
Laita kaikki eri siemenet kulhoon ja sekoita. Annostele joukkoon kaurahiutaleet, kuivahiiva, suola, sokeri, ja 1 dl jauhoja. Sekoita.
Jos käytät voita, sulata se ja anna jäähtyä.
Lämmitä maito 42 ºC. Sekoita se tasaiseksi massaksi siemen-jauhoseokseen. Alusta joukkoon loput jauhot niin, että taikina jää keskipehmeäksi (tarttuu vielä hieman käsiin). Lisää lopuksi rasva ja sekoita se hyvin taikinan joukkoon.
Peitä kulho liinalla ja anna kohota kaksinkertaiseksi huoneenlämpöisessä, vedottomassa paikassa n. 1 tunti (itse tökkään kulhon päällä olemattomaan uuniin tai mikroon).
Vaivaa taikina pötköksi ja jaa pötkö suhteellisen tasaisen kokoisiksi paloiksi. Sämpylät voit tehdä sellaisiksi kuin haluat: pyöreiksi, pitkulaisiksi tai litteiksi. Nostele valmiit sämpylät leivinpaperilla päällystetylle pellille ja peitä ne liinalla. Anna sämpylöiden nousta n. 30 min.
Lämmitä uuni 200 ºC. Jos haluat, voitele kohonneet sämpylät maidolla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista sämpylöitä n. 20 min., kunnes ne saavat kauniin värin.

Jälkiruokaa ei tällä kertaa tullut, koska mahan sai näilläkin eväillä täyteen. Jälkiruoan paikkasi sesonkituote eli appelsiini.

Kristiina

lauantai 20. tammikuuta 2018

Nuha ja tienhoito

Photo by Allan Foster (https://www.flickr.com/photos/foshydog/3208368220)
On taas se aika vuodesta, jolloin nenä vuotaa kuin vesihana ja aivastelen niin, että ennen joulua putsatulle koneelle näppäimistöineen ei ole ollut asiaa. Ne riukaleen räkäklimpit kun lentävät näytölle ja näppäimistöille, jos ei se nenäliina löydy heti vierestä. Tilannetta ei auttanut yhtään se, että taloyhtiössämme ei tullut lämmintä vettä viikkoon kuin satunnaisesti tunnin silloin, toisen tällöin. Epäilin putkikorjauksia ja lähetin viestin taloyhtiölle, joka ei tiennyt mitään asiasta. Onneksi sekin asia on nyt korjattu.

Yhdystie 2640 LuviaKyliltä kuului taas kummia. Alahärmässä yhdystie 7300 on niin huonossa kunnossa, että liha- ja rehurekat maatiloille kaatuvat tien huonon kunnon takia tai jäävät jumiin talvella liukkaalla tiellä. Kas kun tietä kavennettiin ojien kaivuun yhteydessä ja hiekoituskin on vähän sitä ja tätä. Tien hoidosta vastaa Destia, joka ei ottanut lukuisia valituksia kuuleviin korviinsa. Tien varrella sijaitsevien tilojen omistajat päättivätkin ottaa vanhanaikaiseen tyyliin asiat omiin käsiinsä ja hoitaa tien kuntoon itse. He keräsivät rahat keskuudestaan ja tekivät suunnitelman tien kunnostamiseksi kuljetusturvalliseksi liikenteelle. Valitettavasti suunnitelmille tuli stoppi. Ely-keskus ilmoitti, että vastuu ja riskit tiestä kuuluvat Destialle ja siksi tietä ei voi korjata tai parantaa yksityisesti. Eli siis kun tie on yleinen ja kuuluu kunnan huollettavaksi, mutta sitä ei huolleta tai työ tehdään huonosti, eivät tietä tarvitsevat saa mennä itse sitä räpeltämään. Ainoa ratkaisu asiaan olisi kai tien muuttaminen yksityiseksi ja siten saada se tiekunnan hallintaan. Kaavoitusalueella tämä voi kuitenkin olla vaikea asia. Tuntuu jotenkin hassulta, että kunta tai Destia ei hoida elinkeinonharjoittajille tärkeää asiaa kuntoon, mutta et saa tehdä sitä itsekään. Jos nyt ajattelee pienemmässä mittakaavassa teitä, niin tämähän tarkoittaisi sitä, että jos pyllähdät pyrstöllesi yleisellä tiellä hiekanpuutteesta tai ison kuopan takia ja menet heittämään sinne hiekoituksen tai täytettä kuoppaan, teet väärin. Kun se on kunnan tai kaupungin hoitoon kuuluva tienpätkä, et saa heitellä sinne santaa. Siitä huolimatta, että siellä ihmiset kaatuvat liukkaassa tai kuoppaisessa kohdassa. 
Hallitus piti suurta meteliä kautensa alussa siitä, että sääntöjä vähennetään. Ei kuitenkaan tunnu siltä, pikemminkin niitä tiukennetaan. Kannattaisi pitää suu supussa siitä, mitä on tarkoitus tehdä, kun toimitaan todellisuudessa vastakkaiseen suuntaan.


Kristiina

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Historiaa, kissajoulua ja koiranelämää

Olemme päässeet aloittamaan vuoden 2018. Toivon kaikille tapahtumarikasta ja hauskaa vuotta.


Joulu ja uusi vuosi tarjoavat hyvän tilaisuuden laiskotteluun. Saa syödä mahansa täyteen hyvää, mieleistänsä ruokaa, katsoa lastenohjelmia ja -elokuvia niin paljon kun lystää ja vielä yöpuvussa. Sekä lukea kirjoja, jotka saattavat tuntua lapsellisilta, mutta sielua lämmittäviltä.

Siitä pääsemmekin kirjoihin. Pyhät ovat siitä ihanaa aikaa, että saa olla lapsellinen tai hieman eläimellinen. Eläimet ja joulu liittyvät omassa mielessäni hyvin yhteen.

Koiramäen Suomen historia (Mauri Kunnas) on lyhyt katsaus Suomen historiaan sarjakuvan ja kerronnan keinoin. Historiaselitykset ovat tietysti hieman omaa lajiaan, mutta kuvat niin taidokkaita, että niiden tarkasteluun menee enemmän aikaa kuin pelkkään tekstiin. Sitä paitsi kuville ja tekstillekin on mukava hihitellä paikka paikoin. Taattua Kunnaksen tuotantoa, johon jokaisen pitäisi tutustua. Ihanaa luettavaa ja selattavaa silloin, kun eniten laiskottaa.

Jul med Bob (James Bowen) jatkaa Jamesin tarinaa uudesta elämästään Bob-kissan kanssa. Bob todella nauttii Jamesin mukaan joulusta. Kuusesta, jota ei saa koristella miten vaan ja jonka oksatkin pitää asetella niin, että se näkee myös lahjat kuusen juurella. Vaatimattomasta, mutta molempien mieleisestä jouluateriasta. Ja tapaninpäivästä, jolloin paras ystävä Belle tulee joulukylään, tekee uuden aterian ja kaikki kolme syövät yhdessä jakaen lahjat. Tosin kirjan joulunalusaika alkaa huonosti. Jamesin jalka on kipeä, keli on kylmä ja lumisateinen, sähkö ja kaasu uhkaavat katketa juuri jouluksi. Rahaa pitäisi saada välttämättömään, joten parin on säätä uhmaten pakko lähteä kadulle soittamaan ja myymään työttömien lehteä pelastaakseen edes jotain joulusta. Mutta hyvät ystävät, jotka tuntevat heidät kadulta vuosien varrelta sekä ystävä Belle pelastavat heidän joulunsa ja niin siitä loppujen lopuksi muodostuu kummallekin hyvä, kaunis muisto.
Juuri sopivaa lukemista joulunaikaan. Vaikka kirjassa kerrataankin paljon entisiä, huumemuistoisia tapahtumia, siinä kerrotaan kauniisti myös joulun hengestä ja Bobin joulurakkaudesta. Sekä tietysti myös siitä, miten James vihdoinkin nauttii joulusta Bobin ja ystävien kanssa. Oikein sopiva kirja sekä jouluun että muulloinkin.

Arthur (Mikael Lindnord) on kertomus seikkailu-urheilijasta, hänen elämästään, joukkueestaan ja siitä, miten joukkue Ecuadorissa kilpaillessaan sai joukkueeseensa viidennen jäsenen. Seikkailu-urheilijat kilpailevat 4 hengen joukkueissa. Kilpailumatkallaan Ecuadorissa, jossa on paljon kodittomia, huonosti kohdeltuja kulkukoiria joukkueen kapteeni Mikael Lindnord antoi eräällä taukopaikalla erittäin rauhalliselle, ylpeästi käyttäytyneelle kulkukoiralle pienen osan omasta lihapulla-annoksestaan. Yllätykseksi koira lähtikin seuraamaan heitä kilpailun jatkossa seuraavilla osuuksilla. Koira oli huonossa kunnossa haavoineen ja loisineen, mutta silti se pysyi heidän tahdissaan ja mukanaan. Kun kilpailun melontaosuus koitti ja heille oli jo selvinnyt, ettei koira ollut kovinkaan hyvä uimari, ensin Mikael ja sitten hänen joukkuetoverinsa nostavat koiran kajakkiinsa. Viimeistään siinä vaiheessa Mikaelille selvisi, että koira oli erityinen luonteeltaan ja häntä varten tarkoitettu. Koira otettiin mukaan kilpailun päätyttyä, vietiin eläinlääkäriin ja Mikael alkoi taistelun saadakseen koiran mukaansa Ruotsiin. Kapuloita rattaisiin asettivat niin Ruotsin kuin Ecuadorinkin viranomaiset, mutta viimein sosiaalisen median ja julkisuuden avulla koira pääsi kuin pääsikin Ruotsiin ja osaksi Mikaelin perhettä. Tätä nykyä se on paitsi lenkkeily- ja urheilukaveri Mikaelille, myös osa hänen perhettään ja lapsien ihana kaveri.
Alkaessani lukea kirjaa ja odottaessani kertomusta koirasta, joka "jätti viidakon ja löysi kodin", hämmästyin. Kirjan ensimmäinen kolmannes kertoi Mikael Lindnordin elämästä, hänen urastaan erilaisten urheilumuotojen parissa ja kilpailumatkasta Ecuadoriin. Aloin jo miettiä kirjaa ja sitä, että pitikö sen kertoa koirasta vai urheilijasta itsestään? Mutta tulihan Arthur lopulta mukaan kirjaan ja sen jälkeen kertomus muuttui mielestäni sellaiseksi, joksi sen olin kuvitellutkin. Loppujen lopuksi hellyttävä ja miellyttävä lukukokemus, kunhan pääsi ohi sen ensimmäisen kolmanneksen. Kuten tiedätte, en ole urheilun ystävä. Siksi alun seikkailut erilaisten urheilulajien viidakossa ja tarkka selostus kilpailun kulusta ennen koiraa pitkästyttivät. Sen jälkeen ne muuttuivat kiinnostaviksi. Miten yksi elävä olento voikaan muuttaa suhtautumista koko touhuun. Sopi joulunpyhien tunnelmaan.Tai yleisesti eläinystävän mielenvireeseen.

Kristiina