Google Website Translator

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Historiaa, kissajoulua ja koiranelämää

Olemme päässeet aloittamaan vuoden 2018. Toivon kaikille tapahtumarikasta ja hauskaa vuotta.


Joulu ja uusi vuosi tarjoavat hyvän tilaisuuden laiskotteluun. Saa syödä mahansa täyteen hyvää, mieleistänsä ruokaa, katsoa lastenohjelmia ja -elokuvia niin paljon kun lystää ja vielä yöpuvussa. Sekä lukea kirjoja, jotka saattavat tuntua lapsellisilta, mutta sielua lämmittäviltä.

Siitä pääsemmekin kirjoihin. Pyhät ovat siitä ihanaa aikaa, että saa olla lapsellinen tai hieman eläimellinen. Eläimet ja joulu liittyvät omassa mielessäni hyvin yhteen.

Koiramäen Suomen historia (Mauri Kunnas) on lyhyt katsaus Suomen historiaan sarjakuvan ja kerronnan keinoin. Historiaselitykset ovat tietysti hieman omaa lajiaan, mutta kuvat niin taidokkaita, että niiden tarkasteluun menee enemmän aikaa kuin pelkkään tekstiin. Sitä paitsi kuville ja tekstillekin on mukava hihitellä paikka paikoin. Taattua Kunnaksen tuotantoa, johon jokaisen pitäisi tutustua. Ihanaa luettavaa ja selattavaa silloin, kun eniten laiskottaa.

Jul med Bob (James Bowen) jatkaa Jamesin tarinaa uudesta elämästään Bob-kissan kanssa. Bob todella nauttii Jamesin mukaan joulusta. Kuusesta, jota ei saa koristella miten vaan ja jonka oksatkin pitää asetella niin, että se näkee myös lahjat kuusen juurella. Vaatimattomasta, mutta molempien mieleisestä jouluateriasta. Ja tapaninpäivästä, jolloin paras ystävä Belle tulee joulukylään, tekee uuden aterian ja kaikki kolme syövät yhdessä jakaen lahjat. Tosin kirjan joulunalusaika alkaa huonosti. Jamesin jalka on kipeä, keli on kylmä ja lumisateinen, sähkö ja kaasu uhkaavat katketa juuri jouluksi. Rahaa pitäisi saada välttämättömään, joten parin on säätä uhmaten pakko lähteä kadulle soittamaan ja myymään työttömien lehteä pelastaakseen edes jotain joulusta. Mutta hyvät ystävät, jotka tuntevat heidät kadulta vuosien varrelta sekä ystävä Belle pelastavat heidän joulunsa ja niin siitä loppujen lopuksi muodostuu kummallekin hyvä, kaunis muisto.
Juuri sopivaa lukemista joulunaikaan. Vaikka kirjassa kerrataankin paljon entisiä, huumemuistoisia tapahtumia, siinä kerrotaan kauniisti myös joulun hengestä ja Bobin joulurakkaudesta. Sekä tietysti myös siitä, miten James vihdoinkin nauttii joulusta Bobin ja ystävien kanssa. Oikein sopiva kirja sekä jouluun että muulloinkin.

Arthur (Mikael Lindnord) on kertomus seikkailu-urheilijasta, hänen elämästään, joukkueestaan ja siitä, miten joukkue Ecuadorissa kilpaillessaan sai joukkueeseensa viidennen jäsenen. Seikkailu-urheilijat kilpailevat 4 hengen joukkueissa. Kilpailumatkallaan Ecuadorissa, jossa on paljon kodittomia, huonosti kohdeltuja kulkukoiria joukkueen kapteeni Mikael Lindnord antoi eräällä taukopaikalla erittäin rauhalliselle, ylpeästi käyttäytyneelle kulkukoiralle pienen osan omasta lihapulla-annoksestaan. Yllätykseksi koira lähtikin seuraamaan heitä kilpailun jatkossa seuraavilla osuuksilla. Koira oli huonossa kunnossa haavoineen ja loisineen, mutta silti se pysyi heidän tahdissaan ja mukanaan. Kun kilpailun melontaosuus koitti ja heille oli jo selvinnyt, ettei koira ollut kovinkaan hyvä uimari, ensin Mikael ja sitten hänen joukkuetoverinsa nostavat koiran kajakkiinsa. Viimeistään siinä vaiheessa Mikaelille selvisi, että koira oli erityinen luonteeltaan ja häntä varten tarkoitettu. Koira otettiin mukaan kilpailun päätyttyä, vietiin eläinlääkäriin ja Mikael alkoi taistelun saadakseen koiran mukaansa Ruotsiin. Kapuloita rattaisiin asettivat niin Ruotsin kuin Ecuadorinkin viranomaiset, mutta viimein sosiaalisen median ja julkisuuden avulla koira pääsi kuin pääsikin Ruotsiin ja osaksi Mikaelin perhettä. Tätä nykyä se on paitsi lenkkeily- ja urheilukaveri Mikaelille, myös osa hänen perhettään ja lapsien ihana kaveri.
Alkaessani lukea kirjaa ja odottaessani kertomusta koirasta, joka "jätti viidakon ja löysi kodin", hämmästyin. Kirjan ensimmäinen kolmannes kertoi Mikael Lindnordin elämästä, hänen urastaan erilaisten urheilumuotojen parissa ja kilpailumatkasta Ecuadoriin. Aloin jo miettiä kirjaa ja sitä, että pitikö sen kertoa koirasta vai urheilijasta itsestään? Mutta tulihan Arthur lopulta mukaan kirjaan ja sen jälkeen kertomus muuttui mielestäni sellaiseksi, joksi sen olin kuvitellutkin. Loppujen lopuksi hellyttävä ja miellyttävä lukukokemus, kunhan pääsi ohi sen ensimmäisen kolmanneksen. Kuten tiedätte, en ole urheilun ystävä. Siksi alun seikkailut erilaisten urheilulajien viidakossa ja tarkka selostus kilpailun kulusta ennen koiraa pitkästyttivät. Sen jälkeen ne muuttuivat kiinnostaviksi. Miten yksi elävä olento voikaan muuttaa suhtautumista koko touhuun. Sopi joulunpyhien tunnelmaan.Tai yleisesti eläinystävän mielenvireeseen.

Kristiina

2 kommenttia:

  1. Mauri Kunnaksen kirja on joka vuosi löytynyt jonkun lapsemme, sittemmin lapsenlapsemme joululahjoista. Kiitos noiden muiden kirjojen esittelystä. Hyvää vuoden jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mauri Kunnaksen kirjat ovat minunkin suosikkejani yksistään niiden niin moni-ilmeisten piirustustensa takia. Kaksi muuta kirjaa luin ruotsiksi, mutta ainakin Bobista kertova löytyy myös suomeksi. Oikein hyvää vuoden jatkoa sinullekin.

      Poista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)