Google Website Translator

lauantai 24. helmikuuta 2018

100-vuotias Viro

Viime vuoden lopulla onnittelin 100-vuotiasta Suomea. Tänään onnittelen 100-vuotiasta Viroa. He ovat joutuneet kamppailemaan hieman enemmän itsenäisyytensä eteen kuin Suomi. Mutta sukulaiskansana heillä tuntuu olevan yhtä paljon sisua kuin suomalaisilla. Joten onneksi olkoon.


Kristiina

torstai 22. helmikuuta 2018

Mokailua ja oveluutta


Joskus on mukava lukea, että itseni lisäksi muutkin mokaavat. Kaiken lisäksi nuo mokat on kirjattu tekstinä kirjan lehdille. Kirjassa Tuhansien mokien maa - Tunaroinnin Suomen historia (Vesa Sisättö) aloitetaan siitä, kuinka Suomi asutettiin ja sitten kutsuttiin ruotsalaiset paikalle. Mokia käsitellään sekä yksittäisten ihmisten että hallitsijoiden kohdalta. Ensin käsitellään Ruotsin vallan, sitten Venäjän vallan aika. Lopussa ovat sitten itsenäisyyden ajan ja nykyajan mokat. On hassua lukea, miten meidän suuret päättäjämme töpeksivät siinä kuin vähäiset ihmisetkin. Ainoa vika tuntuu olevan siinä, että päättäjien töppäykset aiheuttavat paljon suurempaa vahinkoa. Oulussa pamahtaa asevarasto, Snellman pitää rahapussin nyörit niin tiukalla, että tuloksena on nälänhätä, ostetaan ilmavoimille lentokoneita, jotka eivät koskaan lennä, hurahdetaan tasakattoihin, jotka eivät kestä lumikuormia jne. Nykypäivän mokia ovat Nokia ja Nokia eli toisessa sotkettiin jätevesi vesiputkiin ja toisessa mokattiin käyttöjärjestelmä ja menetettiin Nokian puhelimet. Mielenkiinnolla sitä näin jälkikäteen lukee, miten joku voi mennä pieleen. Jälkiviisaus ja vahingonilo ovat aina hauskoja ilkuttavaksi ja vieläpä kirjan sivuille dokumentoituna.

Mokarintamalla jatkettiin kirjassa Unohtunut avain upotti Titanikin + muita historian mokia (Vesa Sisättö). Eli nyt mentiin ulkomaisiin mokiin. Mielenkiintoista oli historian ensimmäinen törppäys eli kun siirryttiin metsästäjä-keräilijästä maanviljelijäksi ja jäätiin säiden ja satojen armoille samalla kun ryhdyttiin pystyttämään rajoja ja saatiin aikaan maanomistusriidat. Piipahdetaan Pisassa, jossa hieno torni meni täysin "vinoon", mutta kasvoi nähtävyydeksi. Kolumbus hairahti reitiltä ja löysi "uuden", jo löydetyn mantereen koko ajan kuvitellen olevansa ihan muualla. Lontookin paloi ihan vahingossa laiminlyöntien takia. Custer tappoi sotilaansa ja itsensä, Japani teki virhelaskelman hyökkäämällä Pearl Harboriin, kokiksen reseptiä muunneltiin jne. Näitä mokia riittää myös yli 300 sivua lyhyesti katsastettuna jokaista erikseen. On se mukava huomata, että muuallakin kuin Suomessa törpätään oikein suuren maailman tyyliin. Kun kotomaassamme tapetaan muutama kymmenen tuhatta nälkään, niin Napo (ei-kavereiden kesken Napoleon) tai Aatu (no niille kavereille Heil vaan) tapattivat kymmenkertaisia määriä. Mokaa se omassa mielessään paraskin. Kannatta lukea ja ottaa opikseen, jos aikoo diktaattoriksi tai edes päätöksentekijäksi. Meinaan molemmat kirjat.

Oli taas aika päättä yksi kirjasarja. Päämaja Prahassa (Alexander Söderlund) päätti Guzmanin perheestä kertovan 3-osaisen sarjan. Olen aiemmin kirjoittanut ensimmäisestä ja toisesta osasta. Kolmas osa ei ehkä yltänyt aivan samaan kuin aikaisemmat. Tosin väkivaltaa on aivan yhtä paljon. Mutta kirjasarja oli saatava päätökseen maksoi mitä maksoi. Tai yökötti väkivallalla. Sairaanhoitaja Sophie Brinkmann on piiloutunut vainoojiaan Prahaan, mutta päättää kostaa Nemesiksilleen, varsinkin vainoojapoliisilleen Tommy Janssonille. Ja voi pojat, hän tekee sen komeasti. Tommy luulee olevansa niskan päällä, mutta tosiasiassa etsintäkuulutettu Sophie hallitsee tilannetta. No, melkein koko ajan. Samaan aikaan luostarissa asuva Hector Guzman haluaa poikansa itselleen ja hänkin on Sophien perässä. Kahden tulen välissä on vaikea selviytyä. Enempää selittelemättä naisen taito ja miesten inhat kujeet ovat lukemisen arvoisia.

Kristiina

tiistai 20. helmikuuta 2018

Ennen ja jälkeen - Before and after


HETA
UKKO
 AKKA


Ennen mää olin nuari ja nätti mut nyt mää oon vaan nätti, sano enttinen flikka, ko peiliin katto.


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Paikalliskaupat katoavat

Harmittaa taas tavattomasti, vaikka tämän vuoden alussa lupasin, etten suuremmalti kiukuttele harminaiheista. Tällä kertaa on pakko. Meillä täällä periferiassa on 2 kauppaa. S-market ja n. 1,5 vuotta sitten Siwasta K-marketiksi muuttunut pienempi kauppa. K-marketissa toimii myös postin ja Matkahuollon toimipiste. Jonkin aikaa sitten sain kuulla, että K-market tullaan lopettamaan. Tarkastin asian kaupasta ja tottahan se oli. He lopettavat maaliskuun lopussa vk. 12 eli juuri ennen pääsiäisviikkoa.

K-marketin logoHassuinta oli lopettamisen syy. Viime vuoden puolella S-markettimme uudisti ilmettään ja investoi rahaa kaupan pitämiseksi uudenlaisena ja enemmän tavaraa vetävänä. K-marketin lopettamisen syy taas on se, että sinne pitäisi investoida rahaa kaupan laitteiston ym. uudistamiseksi. Sanotaan vain, että onhan meillä 3 km kävelymatkan päässä Huutoniemen K-Supermarket posteineen, voitte asioida jatkossa siellä. Toisaalta taas toiseen suuntaan Liisanlehtoon aiotaan joskus tulevaisuudessa rakentaa uusi K-Citymarket. Tietysti alueelle, jonne pääsevät mukavasti vain autoilevat ihmiset samoin kuin toiseen nykyiseen Citymarkettiin, Kivihakaan. Sen sijaan bussiyhteyksien päässä oleva Citymarket Vaasan keskustassa aiotaan samassa yhteydessä muuttaa Supermarketiksi, koska K-ketjun mukaan 3 Citymarkettia tämän kokoisessa kaupungissa on liikaa. On sääli, että kauppaketjujen ajattelutapa on muuttunut tähän suuntaan. Investointi paikalliskauppaan, joka palvelee asukkaitaan ei kannata. Investointi anonyymiin, isoon markettiin kannattaa. Usein kauppaketjut esittävät, että jos toivot jotain tuotetta kaupan valikoimiin, puhu siitä kauppiaallesi. Se on onnistunutkin näissä paikalliskaupoissa. Mutta menepä tekemään se sama jossain suuressa automarketissa. On kuin tuuli huuliasi liikuttaisi, olet vain yksi 10.000 asiakkaasta muiden joukossa. Mitä se siellä kauppiasta hetkauttaa, jos et löydä haluamaasi tuotetta. Vieressä on toki toinen automarket, hae sieltä. Jos löytyy.

Joskus maailmanaikaan Suomessakin oli tärkeää pitää kyläkauppoja ja lähiökauppoja, jotta asukkailla olisi edes peruspalvelut. Tätä nykyä tuntuu olevan tärkeämpää rakentaa isoja automarketteja asutusalueiden ulkopuolelle autoilevien asiakkaiden käyttöön. Yksittäisillä ihmisillä tuntuu olevan halu vähentää ilmastomuutoksiin vaikuttavia tekijöitä, kun taas kauppaketjuilla tuntuu olevan tahto lisätä ilmastohaittoja rakentamalla marketteja autoileville. Kumpaakohan me kaupassakävijät haluamme, pikkukaupan omille kulmillemme vai sen ison marketin automatkan päähän kotoamme? Lisäksi Suomessa meitä haittaa se, että kilpailu on käynyt kotimaassamme kovin vähiin. S- ja K-ketjut ovat vähitellen syöneet kaikki yksityiset kaupat ja muut ketjut. Nykyisin vain Lidl kilpailee päivittäistavarakaupassa näiden ketjujen rinnalla. Itse hurraisin suureen ääneen, jos saisimme rinnalle jälleen yksityiset kaupat, jotka ostaisivat paikallisilta ja alueen tuottajilta tuotteet ja saisivat myydä niitä ostajille ilman keskusliikkeiden väliporrasta. Siksi kai REKO, torit ja hallit ovat tarpeellisia välikäsien poistamiseksi. Kunhan niissäkin hinnat pysyvät hallinnassa eikä heittäydytä yliahneiksi. Tosin meillä tuntuu olevan myös turhan paljon kauppoja sääteleviä lakeja ja säännöksiä. Joskus ne tuntuvat jopa keskusliikkeiden lobbaamilta ja kieltävät esim. läheltä ostetun tuotteen myymisen suoraan kaupassa, se tulee kierrättää keskusliikkeiden varastojen kautta paikalliseen kauppaan. Tiedä häntä, olisikohan lainsäätäjien ja päättäjien syytä työttömiä rankaisevien aktiivilakien ja sotesotkujen sijasta keskittyä vain turhan byrokratian purkamiseen? Ehkä sillä luotaisiin työpaikkoja sen sijaan, että suistetaan ihmisiä köyhyysrajan alapuolelle. Päivän sana tosin tuntuu oleva: Vaikeuta mielummin kuin helpotat, rankaise mielummin kuin kannustat.

Kristiina

maanantai 12. helmikuuta 2018

Laskiaisruokaa

Eilen oli laskiaissunnuntai ja huomenna on laskiaistiistai. Oli siis aika tehdä taas laskiaisruokaa. Minulla on laskiaiseksi vain 2 vaihtoehtoa. Blinit tai hernekeitto. Koska olen aina välillä paistellut blinejä, mutta hernekeittoa en ollut tehnyt kovin usein, oli sen vuoro. Valmistus tosin täytyy aloittaa ajoissa saadakseen sitä sunnuntaiksi, mutta uudelleenlämmitysten vuoksi se onkin parhaimmillaan juuri tiistaina. Hernekeittoa kun syö ruisleivän kanssa, niin kylmä tai huono kelikään ei tunnu niin mahdottomalta. Ruokailun päälle vielä pikku päikkärit ja vot, olo on oiva. Teidän kaikkien, jotka haluatte hernekeiton huomiseksi, täytyy ryhtyä tänä iltana hommiin.

Yleensä valitsen rokan seuraksi letut ja mansikkahillon. Tänä vuonna päädyin vaihtelun vuoksi toisenlaiseen ratkaisuun. Päätin pitkästä aikaa tehdä pannukakun. Kaverikseen se sai mansikkahillon sijasta tällä hetkellä sesonkituotteesta eli veriappelsiinista tehdyn siirapin. Sitä valutetaan pannaripalan päälle. Lisänä voi olla vaikkapa vaniljajäätelö, jos niin haluaa.


Pannukakku

Pannukakku 5 dl maitoa
1 tl suolaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
Uunipellille:
2 rkl voita tai margariinia

Vispaa kulhossa maito, suola, sokerit ja vehnäjauhot tasaiseksi massaksi. Anna jauhojen turvota n. 1 h.
Esilämmitä uuni 175 ºC. Lisää pannukakkutaikinaan kananmunat ja vatkaa taikina tasaiseksi.
Annostele rasvanokareet uunipellille ja laita pelti lämmitettyyn uuniin pariksi minuutiksi, jotta rasva sulaa. Levitä sulanut rasva esim. pullasudilla tasaisesti uunipellille ja kaada pannukakkutaikina päälle.
Paista pannukakku uunin yläkeskitasolla, kunnes sen pinta saa kauniin värin.

Veriappelsiinisiirappi

Veriappelsiinisiirappi1 veriappelsiinin raastettu kuori
3,5 dl veriappelsiinien mehua
1,5 dl sokeria

Pese appelsiinit hyvin. Itse käytin siirapin tekoon 1 kg veriappelsiineja.
Raasta yhden appelsiini kuori suoraan kattilaan, jossa keität siirapin. Purista appelsiineista mehu ja siivilöi se ennen kattilaan laittoa. Lisää joukkoon sokeri.
Keitä siirappia miedolla lämmöllä (3-4), kunnes nestemäärä on vähentynyt n. puolella.
Purkita siirappi puhtaaseen, sterilisoituun purkkiin. Jäähdytä ensin huoneenlämmössä ja sitten esim. jääkaapissa. Valuta siirappia jäätelölle, pannukakulle tai kakun päälle.

Kristiina

tiistai 6. helmikuuta 2018

Ylhäällä - Up there



Yhteen kahteen ylläällä ollaan ja siltiki ennem puolta yötä ylös noustaan.
-sananlasku Nivala


Pieni Lintu - MakroTex challenge

maanantai 5. helmikuuta 2018

Pizzapiiras ja hapankaali

Ruoka-aika. Tuli taas tehtyä sunnuntairuokaa. No, vähän alkuviikonkin, täytyyhän sitä syödä muulloinkin kuin sunnuntaina.

Mieleni on jo pitemmän aikaa tehnyt pizzaa. Sitten muistin joskus lukeneeni samantapaisesta piiraasta nimeltään Flammkuchen. Se tulee Elsassin alueelta Saksan ja Ranskan rajalta ja muistuttaa pizzaa, muttei kuitenkaan ole pizza. Joten perehdyin asiaan ja ajattelin kokeilla.

Nyt muutama varoituksen sana. Piiras maistuu aivan ihanalta, mutta toteutus osoittautui vaikeaksi. Maultaan tämä piiras oli A1-luokkaa, mutta toteutus meni niin metsään kuin olla ja voi. Eli oliko tämä keittiömoka vai succee, sen voi jokainen päätellä itse koittamalla.
Aloitus oli taikinan kaulitseminen mahdollisimman ohueksi mutta myös sellaiseksi, että sen saa irti leivonta-alustalta ja liukumaan pellille. Helppo nakki. Levitä alustalle leivinpaperi, jauhota se kevyesti ja lättää taikina sen päälle. Ripottele taikinan päälle kevyesti jauhoja ja päälle toinen leivinpaperi. Kauli pohja mahdollisimman ohueksi leivinpaperien välissä. Leivinpaperin päistä kiinni ottaen käännä kauliessasi välillä koko hötäskä ja tarkista, että paperit irtoavat. Ei ongelmaa. Lätyskä nimittäin oli tarkoitus liu'uttaa täytteineen tulikuumalle uunipellille. Näin pohjasta tulisi rapea. Toinen vinkki oli joko öljytä leivinpelti tai käyttää leivinpaperia. Pelkäsin molemmissa tapauksissa hirveää käryä, joten en tehnyt kumpaakaan. Tyhmää. Joka tapauksessa taikina oli hyvä ja irtonainen. Sitten lisäsin täytteet ja otin kuumenneesta uunista leivinpellin laittaakseni sille täytetyn, ihanan piirakan. Ei onnistunut. Täytteet kun painoivat sen verran, ettei sitä liukumaan saanut pellille Oskarikaan. Lopuksi, koska en käyttänyt öljyä enkä leivinpaperia, piiraan saaminen irti pelliltä oli työn takana. Mutta kun sen sai irti, maku oli mitä herkullisin. Joten tätä täytyy yrittää vielä uudelleen uusin konstein. Kehottaisinkin jokaista kokeilijaa tekemään taikinan ja täytteet valmiiksi, liuttamaan taikinan joko voidellulle pellille ja lisäämään täytteet vasta sitten nopeasti tai käyttämää leivinpaperia.

Flammkuchen

Flammkuchen Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 tl kuivattua basilikaa
0,8-1 dl vettä
2 rkl öljyä
Täyte:
1 sipuli
0,5 rkl öljyä
1 prk (150 g) Crème fraichea
1 dl bulgarianjogurttia maustamatonta
1 valkosipulinkynsi
0,25 tl suolaa
ripaus mustapippuria
0,5 tl chilihiutaleita
100 g savupekonia
ruohosipulia
(rucolaa)

Tee ensin taikina. Sekoita kulhossa jauhot, suola ja basilika. Lisää vettä, kunnes saat aikaiseksi sormista irtoavan, mutta vielä notkean taikinan. Lisää lopuksi öljy ja vaivaa se hyvin taikinaan. Peitä kulho tuorekelmulla ja anna sen levätä huoneenlämmössä.
Kuori sipuli, puolita se pitkittäissuunnassa ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Lämmitä öljy paistinpannulla tai kasarissa miedolla lämmöllä (3-4) ja kuullota sipulit pannulla. Siirrä pannu syrjään ja jäähdytä kuullotetut sipulit.
Sekoita Créme fraiche ja jogurtti. Kuori valkosipulinkynsi ja murskaa se veitsenlappeella. Tarvittaessa pilko se veitsellä pieneksi. Sekoita Créme fraiche-seoksen joukkoon valkosipuli, suola, mustapippuri ja chilihiutaleet.
Laita uuniin leivinpelti ja lämmitä uuni 250 ºC. Pellin ja uunin lämmetessä levitä leipomisalustalle leivinpaperi ja jauhota se kevyesti. Muotoile hieman taikinaa haluamaasi muotoon (pyöreä, neliskanttinen, ovaali), jauhota taikinan pinta kevyesti ja laita toinen, alaleivinpaperin kokoinen leivinpaperi taikinan päälle. Kauli taikina näiden kahden paperin välissä mahdollisimman ohueksi välillä varmistaen papereita käännellen, että kaulittu taikina irtoaa helposti papereista. 
Siivuta pekoni ja erottele valmiiksi palat toisistaan. Silppua ruohosipuli.
Jos aiot laittaa piiraan pellille leivinpaperin päällä, kokoa täyte taikinapohjan päälle. Jos käytät öljyttyä peltiä, liu'uta pohja ensin kuumalle pellille ja kokoa täyte pohjan päälle nopeasti. Muista, että pelti on tulikuuma.
Sivele Créme fraiche-täyte mausteineen pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Lisää päälle kuullotetut sipulisuikaleet. Ripottele niiden päälle tasaiseksi kerrokseksi pekonisuikaleet ja lopuksi ruohosipulisilppu. Paista uunin keskitasolla 12-19 min., kunnes taikinan reunat ruskistuvat. Itse en voinut vastustaa käyttämästä rucolaa valmiin piirakan päällä, mutta se ei ole mitenkään pakollista. Tämä piiras oli kiva yllätys maullisesti.

Piiraan seuraksi piti saada jonkinlainen salaatti. Tässä vaiheessa vuotta olen loputtoman kyllästynyt tavanomaisiin vihreisiin salaatteihin. Selailin läpi saamaani Yhteishyvä-lehteä ja siitä silmiini osui ohje hapankaalisalaatista. Koska olen armoitettu hapankaalin ystävä päätin heti kokeilla sen toteuttamista. Toki omalla twistilläni, niinhän minä aina.

Hapankaalislaw

Hapankaalislaw1 punasipuli
0,5 rkl öljyä 
0,25 tl valkosipulirouhetta
400 g hapankaalia
2 porkkanaa
1-2 omenaa (2 pientä, 1 iso)
1 dl bulgarianjogurttia maustamatonta
1 rkl Dijon-sinappia
1 rkl sokeria tai ruokosokeria
0,5 sitruunan mehu
(suolaa)

Kuori ja suikaloi sipuli. Lämmitä öljy kasarissa. Lisää joukkoon valkosipulirouhe ja sipulisuikaleet ja kuullota niitä hetki. Anna jäähtyä.
Huuhdo itse tehdystä hapankaalista tarvittaessa liika suola pois ja valuta hapankaali hyvin.
Raasta porkkanat karkealla terällä. Kuori omena ja viipaloi se "julienneiksi". 
Sekoita kulhossa hapankaali, porkkanaraaste, omenasuikaleet ja sipuli. Lisää jogurtti, sinappi, sokeri ja sitruunamehu. Sekoita hyvin tasaiseksi massaksi. Anna vetäytyä huoneenlämmössä n. 20 min ja maistele sen jälkeen. Koska hapankaali on suolaista, päätä vasta sitten, tarvitsetko lisäsuolaa. Mausta tarvittaessa.
Peitä kulho tuorekelmulla tai pussilla ja anna salaatin maustua jääkaapissa muutama tunti. 
Alkuperäinen resepti: Yhteishyvä ruoka 1/2018





perjantai 2. helmikuuta 2018

Haluan huomiotasi

On aika päivittää taas hieman kisujuttuja.

Kissat nukkuvat n. 65-75 % vuorokaudestaan. Sen lisäksi ne syövät ja käyvät asioillaan. Loppu ajasta vaaditaankin sitten leikittämistä, ne saavat hullunkohtauksiaan tai touhuavat omiaan (= omistajan mielestä pahantekoa, kissan mielestä itsensä huvittamista tai tarmon purkamista/metsästämistä). Itse olen ylpeä meidän vanhimmastamme, nyt 10-vuotiaasta Hetasta. Vaikka se on ihmisen iässä jo reilusti keski-iän ylittänyt, se amokit tai kuten itse nimitän, ADHD-kohtaukset, ovat monumentaalisia. Olen joskus yrittänyt videoida niitä kohtauksia, mutta ilmeisesti minun refleksini keski-ikäistyvät nopeammin kuin kissani, koska tuloksena on ollut hienoja kuvia seinistä, ovista ja huonekaluista. Ainoa mikä niistä puuttuu on kissa, koska se on aina huomattavasti nopeampi. Yleensä kohtaus päättyy kirjahyllyn päälle tai keittiön ikkunan ääreen säksättämään kaikkea, mikä ulkona liikkuu. Sen jälkeen on juoma- ja syömätauko ja paluu sohvalle ottamaan unet. Jos satun istumaan itsekin sohvalla, se luo minuun merkitsevät katseen, kääntyy selälleen ja ilmoittaa näin: "Nyt olisi hyvä hetki pienille masurapsuille, että uni tulisi paremmin".

Kauhukaksikko eli Ukko ja Akka ovat taas osaltaan lörppöjä. Akan hereillä ollessa se ilmestyy johonkin lähelle tuolille, pöydälle tai sohvalle ja aloittaa valtavan miukutuokion eli lörpötyksen kanssani. Maailman huvittavin asia ainakin ulkopuolisen silmin ovat sen höpötyshetket, jotka vaativat että vastaan sille. Joten minunkin on ollut pakko opetella "kissaa" ymmärtämättä yhtään, mitä me höpisemme. Koko juttu alkaa sillä, että se istuu johonkin lähelle ja alkaa pölpöttää. Silloin minun on vastattava sille samanlaisilla kiljauksilla tai miukauksilla ja näin me voimme jatkaa jopa 5 min. Toivottavasti kukaan vieras ei sitä tule todistamaan, koska todennäköisesti silloin minulle saatettaisiin soittaa pii-paa auto. Mutta se nyt vaan on joka päivä muutaman kerran toistuva tapahtuma, jolloin on pakko jutella sen kanssa, muuten se loukkaantuu.

Ukko vaatii huomiota täysin toisin äänin. Aamuisin se töräyttää sen aiemminkin mainitun rääkäyksensä korvaani vaatien, että on aika herätä ja alkaa rapsuttaa ennen ruokailua. Kun se haluaa huomiotani, päivärapsuja tai jotain muuta, se päästää käheitä miukaisuja. Aivan kuin sillä olisi kurkku kipeä. Mutta jos sitä ei tarpeeksi huomioi, kurkkukipuinen ääni katoaa ja tilalle tulevat jälleen erittäin äänekkäät rääkäisyt. Lisäksi nimitän sitä joskus pässiksi. Ei siksi, että se olisi tyhmä vaan koska se tehostaa ääntelyään puskemalla minun käsiäni tai päätäni kuin pässi. Sillä täytyy olla todella paksu kallo, niin voimakkaita nuo puskut ovat.

Kissoilla on monia tapoja herättää palvelijansa huomio niiden mielestä tärkeisiin asioihin. Yllä olevat olivat joitakin minun kissojeni tapoja.

Kristiina