Google Website Translator

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syysmenoja vol. 2

Vaasassa oli kuun puolessa välissä Syysmarkkinat ja samalla Storm-tapahtuma (eräänlainen kauppojen, yhdistysten ja pienmyyjien syysmarkkinat). Olihan siellä kaikenlaista katseltavaa, maisteltavaa ja ostettavaa. Puoleensa vetävä oli torilla esittäytynyt Aava Kertun kotitila, joka oli tuonut paikalle joitakin eläimiään katsottavaksi ja paijattavaksi.

Lammas, kanit, silkkikanat ja vuohi

Ulkoa torilta löytyi joitakin ruoanmyyjiä jaa muunkin tilpehöörin tarjoajia.


Sisältä Rewell Centeristä löytyivät yhdistykset ja yhteisöt sekä pienmyyjät.

Sieniviljely, myyntituotteet, pettuleipämaistajaiset, metsän- ja vesistön antinet

Seuraavana päivänä oli Marttailua Ristinummen Marttojen Avoimien ovien tapahtuman merkeissä Alkulassa. Hääräsin mukana valokuvaamassa ja toin oman REKOsta hankitun panokseni juurestentunnistuspöytään (juurekset olin ostanut ihan itselleni pakastettavaksi ja käytettäväksi).

Ovet ovat auki, juuresten tunnistus, roskien lajittelu, kameliratsastusta lapsille, ilmainen ruokatarjoilu, arpajaispöytä,  myyntituotteet, jaettavat esitteet Marttojen toiminnasta

Viime lauantaina Ristinummen Martat veivät joukon kutsuvieraita Österhankmon maisemiin tutustumaan sieniin, tekemään sieniruokia ja sään salliessa lähimetsiin sieniretkelle. Itse odotin erityisesti sitä sieniretkeä, koska kotimetsistä ei pahemmin ole löytynyt syötäväsieniä. Ainakaan tuntemiani. Alkupäivän sää vain ei vaikuttanut erityisen suosiolliselta sieniretkelle, satoi ja myrskysi sen verran.

Ympäristö Österhankmossa oli kaunista katseltavaa

Touhua paikan päällä oli monenlaista. Ruoanlaitosta vastasivat vieraamme Marttojen avustaessa.

Kaikki perillä, siententunnistuspöytä, jaettavia reseptejä ja sienitietoa, ruokaa syntyi niin keittiössä kuin tuvassakin, tarjoilupöytä odottaa syöjiä


Itse ruoka oli erittäin maistuvaa ja täytti todella vatsat.

Sienikeitto, sienipasteijat, sienisämpylät, sieni-kasvispihvit, sieni-perunapihvit, sienipasta, Koskenlaskija-pekoniherkkusienet

Innokkaasti odottamalleni sieniretkelle vain kävi hassusti. Koska sade ei näyttänyt loppumisen merkkejä, tempaisin runsaasta pöydästä itse ähkytäyteen. Syödessämme sade kuitenkin lakkasi ja opastettu sieniretki onnistuttiin toteuttamaan. Poissa oli vain innokas allekirjoittanut, joka oli kurkkuun asti täynnä ruokaa ja silmäili ympäristöä vain siihen malliin, että mihin voisi käydä päivälevolle.

Kesän antimet alkavat olla tallessa purkeissa, pusseissa tai mahassa pakasteina, kuivattuina ja säilöttyinä. Ja osa valmiina ruokina pakastimessa odottamassa mahaan pääsyä. Alkaa vähitellen olla aikaa muullekin, myös niille kaikille laiminlyödyille askareille ja pienille tai isoille hommille, joita on kesän ja alkusyksyn aikana tullut laiminlyötyä. Tervetuloa loppusyksy ja pimeä talvi, voisipa käydä talvilevolle kissojen kanssa ja herätä taas keväällä. Siivoamaan, jos koko talven kuorsaisi.

Kristiina

torstai 27. syyskuuta 2018

Syysmenoja vol. 1

Muutamana viime viikkona on taas ollut kaikennäköistä hyppelyä sinne tänne. Täytynee tehdä niistäkin menoista jonkinnäköinen yhteenveto omaksi ja lukijaraukkojen iloksi.

Pari viikkoa sitten Tytsy oli kylässä ja kävimme kameroiden kanssa metsäretkellä tutun Pilvilammen maisemissa. Tarkoitus oli kyllä myös poimia sieniä, mutta niitä ei juurikaan näkynyt. Paitsi etanan syömiä haperoita. Syksyyn liittyviä kuvia sen sijaan kertyi ihan mukavasti. Jo kävellessämme määränpäähämme saimme ihailla syksyn kasvien loistoa.

Syyshortensia ja pihlaja

Vaahtera syyspuvussaan näkyikin jo edellisessä postauksessa.

Näillä kahdella näytti olevan ennemminkin kevättä kuin syksyä rinnassa.


Onnistuimme löytämään kuviin joitakin yksittäisiä sieniä. Kääpäkin on muuten lahottajasieni.

Kääpä, rouskuja (haapa(?)- ja karvarousku), punainen kärpässieni, rusokärpässieni, koivunkantosieni
Löysimme Tytsyn kanssa myös smurffikylän, ajatelkaapa. Kyllä tuo kantosienimuodostelma vieressä kasvavan ketunleipämetsän kanssa niin kovin muistutti sarjisesikuvaansa. Tai no, ei niiden kylän keskellä kai ollut kantoa, mutta muuten.


Oho, on tainnut tulla menneinä parina viikkona touhuttua vaikka mitä. Täytynee jatkaa seuraavassa postauksessa Storm/Syysmarkkinoista ja muutamasta Marttailutapahtumasta.

Kristiina

tiistai 25. syyskuuta 2018

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Ei niin kevyt viikonloppumenu

Ruoka-aika. Pakastimessa sattui olemaan siikafileitä, joten päätin kietaista ne nyytin sisälle. Samalla ne saivat kaverikseen hieman juureksia ja tomaattia. Jos haluta nyytin sisältävän koko aterian, tuplaa juuresten määrä. Olisi hyvä, jos kalat olisivat nahattomia. Siikafileet vaikuttivat kuitenkin niin haurailta, että laitoin ne nahkoineen (nahkapuoli ulospäin). Kypsästä kalasta nahka oli helppo poistaa ennen syömistä.

Siikanyytit

Siikanyytit 2 siikafileetä
Siian voiteluun:
1 rkl soijakastiketta
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl raastettua inkivääriä (tai tahnaa)
Juurekset:
0,25 (1/4) fenkolia
2 porkkanaa
2 isoa tai 4 pientä perunaa
50 g purjoa
2 tomaattia
suolaa, sitruunapippuria
1 tl kuivattua sitruunabasilikaa
hieman sitruunamehua
ruohosipuli koristeluun

Leikkaa leivinpaperista ja alumiinifoliosta neljä n. 30 x 30 cm palasta kustakin.
Sekoita siian voitelukastikkeen ainekset kulhossa ja anna maustua vihannesten valmistelun ajan.
Halkaise fenkoli puoliksi pituussuunnassa. Poista kova kantaosa ja viipaloi fenkoli ohuiksi siivuiksi. Leikkaa porkkanat ohuiksi tikuiksi. Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi. Halkaise purjo ja siivuta se. Viipaloi tomaatit. Voi halutessasi freesata perunoita ja porkkanoita hieman öljyssä paistinpannulla ennen nyyttien kokoamista.
Kokoa nyytit. Aseta folio- ja leivinpaperipala päällekkäin, folio alimmaisena. Kasaa leivinpaperille perunaviipaleet, porkkanatikut, purjo, fenkoli ja muutama tomaattiviipale (1/4 reseptin määrästä kullekin nyytille).  Mausta juurekset suolalla, sitruunapippurilla ja sitruunabasilikalla.
Jaa siikafileet keskeltä kahtia. Voitele fileepalat molemmilta puolilta voitelukastikkeella (erityisen runsaasti nahattomalta puolelta). Nosta 1 fileepala/nyytti juurespedin päälle nahkapuoli ulospäin. Sulje nyytit hyvin ja nosta ne uunivuokaan tai uunipellille. Paista nyytit 200 ºC n. 30 min. Nosta pöytään ruohosipulisilppua, jota jokainen voi ripotella kalalleen nahan kuorimisen jälkeen.

Koska juuresmäärä nyyteissäni oli vaatimaton, halusin sen kanssa jonkin lisukkeen. Keksin Samassa liemessä-ohjelmassa näkemäni paahdetuista tomaateista tehdyn kastikkeen perustaksi yhdistettynä munakoisoon ja mozzarellaan.

Tomaatti-munakoisovuoka

Tomaatti-munakoisovuokaKastike paahdetuista tomaateista:
1 kg tomaattia
400-500 g sipuli
1 kokonainen valkosipuli
1 mieto chili
1 tl kuivattua oreganoa tai muutama tuore oksa
2 tl suolaa
2-3 rkl öljyä
1 tl mustapippuria
70 g tomaattipyreetä
50 g parmesaani- tai grana pagano-raastetta (suolaa, sokeria)
Vuoka:
2-3 munakoisoa (riippuu munakoison ja vuoan koosta)
2 palloa mozzarellaa
tuoreita basilikan lehtiä tai kuivattua basilikaa

Halkaise pienet tomaatit puoliksi, isommat lohkoiksi. Poista isot kannat. Kirsikkatomaatit käyvät sellaisenaan. Levitä palat leivinpellille. Halkaise sipulit puoliksi (isot neljänneksiksi) kuorineen (poista toki uloimmat, helposti irtoavat kuorenosat) ja nosta sipulit uunipellille tomaattien kaveriksi. Lisää mukaan kokonainen valkosipuli (irtokuoret poistetaan, muuten ei tarvitse kuoria). Poista chilistä siemenet, paloittele se ja ripottele uunipellille. Ripottele palojen päälle oregano, suola ja öljy. Sekoita.
Paista sekoitusta 200 ºC uunin ylätasolla, kunnes tomaatteihin ilmestyy mustia pilkkuja. Laske lämpötila 160 ºC, laske pelti astetta alemmaksi ja anna muhia, kunnes sipulit ja valkosipulit ovat pehmenneet.
Ota pelti uunista ja anna ainesten jäähtyä sen verran, että voit käsitellä niitä. Poista sipuleista kuoret. Jos käytit tuoretta oreganoa, riivi oksista lehdet ja heitä varret pois. Ota valkosipuli pois pelliltä.
Kaada tomaatti-sipuliseos liemineen korkeaan astiaan. Purista joukkoon pehmenneet valkosipulinkynsien sisukset. Lisää astiaan vielä tomaattipyree, mustapippuri ja juustoraaste. Aja sauvasekoittimella niin, ettei tuloksena ole aivan velli, vaan sinne saa jäädä karkeitakin kohtia. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa ripaus sokeria.
Pilko munakoisot viipaleiksi. Itketä ne suolalla. Voit vaihtoehtoisesti kuullottaa paloja hetken paistinpannulla öljyssä, älä polta.
Lado öljyttyyn uunivuokaan pohjalle kerros munakoisoviipaleita. Lisää päälle puolet kastikkeesta, viipaloitu mozzarellapallo ja basilika. Toista sama rakentaen toisen kerroksen. Paista 200 ºC keskitasolla 40 min tai kunnes munakoisot ovat pehmenneet.
Alkuperäinen resepti: Paahdettu tomaattikastike https://www.mtv.fi/tv/ohjelmat/samassa-liemessa/reseptit/artikkeli/jakso-6-paahdettu-tomaattikastike/6754536#gs.FVbMF4Q

Jälkiruoassa kummittelee taas kotimainen omena, koska niitä on vielä saatavilla runsaasti ihmisten puutarhoissa. Jos ostat kaupasta ulkolaista omenaa, kuori ne. Keksiksi käy mikä hyvänsä kanelilla maustettu keksi. Tee itse vaikka kaneliässiä. Omat keksini olivat ihan kaupasta tällä kertaa. Olen ajatellut, että tästä reseptistä saisi myös hyvän joulujälkkärin käyttämällä kuutioituja tuoreita luumuja, pakastepuolukoita/puolukkasurvosta, kaneli-luumurahkaa ja kekseinä joulupipareita.

Omenatrifle 

Omenatrifle Omenapaistos:
1 rkl voita tai margariinia
250 g omenakuutioita
2 rkl fariini- tai muscovadosokeria
Kermarahka:
2 dl vispi- tai kuohukermaa (ei kevyttä)
1 prk (250 g) rahkaa tai mascarponea
0,3 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 rkl sitruunamehua
kanelikeksejä (LU Bastogne)

Poista omenoista siemenkodat omenaporalla ja kuutioi ne. Sulata rasva paistinpannussa. Lisää pannulle omenakuutiot ja sokeri ja paistele välillä sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut ja omenat hieman pehmenneet. Jäähdytä paistos.
Tee  kermakerros. Vaahdota kerma kulhossa. Lisää joukkoon rahka, sokerit ja sitruunamehu. Sekoita hyvin.
Kasaa trifle lasiin tai kulhoon. Annostele keksikerros (murusta keksit käsin), kermarahkakerros ja omenapaistoskerros. Jos astiaan mahtuu, toista kerrokset. Anna vetäytyä hetki viileässä. Koristele haluamallasi tavalla.

Jatkossa aion edelleen kokeilla uusia reseptejä, mutta otan käyttöön myös vanhoja, "perinteisiä" ruokia ehkä joskus hieman tuunattuna. Suunnitelmissa olisivat ainakin merimiespihvi, lindströmin pihvit, häränhäntäpata, kanaviillokki, mustikka- tai puolukkakukko jne. Huomatkaa muuten, miten usein pääruoat ovat liharuokia. Silakkalaatikkoa olisi tietysti tarjoilla, mutta siitä sain tarpeekseni jo pikkulikkana. Ehkä silakkakääryleitä voisi harkita.

Kristiina

perjantai 21. syyskuuta 2018

Uusi kirjailijatuttavuus

Tuli sitä kesän aikana muutama kirjakin lukaistua, varsinkin kun päivän kuumimpina aikoina ei pahemmin huvittanut liikkua.

Kirjastossa osui käsiini uuden kirjailijatuttavuuden kaksikin kirjaa. Kellari (Jyrki Heino) vie lukijansa 1790-luvun Turkuun tutkimaan erikoista murhaa. Erään saaressa sijaitsevan myytävän autiotalon lukitusta maakellarista löytyy alusvaatteisilleen riisuttu, köytetty kuollut mies. Asian tutkiminen kuuluu kaupunginviskaali Appengrenille. Koska kuolinolosuhteet ovat niin oudot, kutsuu hän tutkimuksiin mukaan turkulaisen eläköityneen, haavoittuneen luutnantti Wennehielmin, joka on aikoinaan toiminut myös Ruotsin salaisessa poliisissa.
Wennehielm pohdiskelee ja tutkii itsekseen, taloudenhoitajansa mamselli Kaisa Mannelinin ja Appengrenin kanssa lukuisia vaihtoehtoja sen jälkeen, kun ruumis on tunnistettu uhkapeluriksi ja naistenmieheksi tunnettuna tulleeksi kapteeni Fågelstjernaksi. Tutkimukset tuovat esiin paljon Turussa pinnan alla muhivia salaisuuksia: salakuljetusta, salaliittoja, aatelista ylimielisyyttä, porvarien keskinäistä kyräilyä eikä eri vaihtoehtoja vähennä kapteenin maine. Pienten satunnaisten tapahtumien ja sanojen, pohdiskelun ja tutkimusten ansiosta murha ja sen motiivikin lopulta ratkeavat.
Kirjan tahti on verkkainen, kuten elämänmenokin tuohon aikaan. Vaikka keskipisteenä kirjassa toimivat miehet, myös mamselli Mannelin tuo tutkimuksiin oman naisnäkökulmansa ja tekee tiedustelujaan tapaukseen liittyvien naisten osalta. Esiin tuodaan paitsi 1790-luvun turkulaista elämää myös paljon historiallisia tosiasioita. Ne saattavat tuntua välillä pitkästyttäviltä, mutta ilman niitä tai perusteellista historian tuntemusta eivät eri tutkimushaarojen taustat selviäisi. Pidin kirjasta ja olin tyytyväinen, että edessä oli vielä toinen saman kirjailija ja samojen päähenkilöiden seikkailu.

Kello (Jyrki Heino) lähettää tutkijamme Wennehielmin ja Appengrenin tutkimaan salaperäistä katoamista ja murhaa muuallekin kuin tuttuun ja turvalliseen Turkuun. Uusi kuningas Kustaa IV Aadolf on tulossa visiitille Turkuun kosiomatkallaan Pietariin. Kuninkaan seurueen mukana saapuu kenraali Pehr Swanstråle, joka ottaa yhteyttä luutnantti Wennhielmiin. Hänen poikansa majuri Magnus Swanstråle on kadonnut vuosia sitten Porrassalmen taistelussa ja katsottu siten kuolleeksi. Nyt kuitenkin isälle on toimitettu salaperäisesti pojan kello ja isä Swanstråle haluaa selvittää poikansa kohtalon. Koska hänen pääsynsä perille Pietariin on kuitenkin venäläisten toimesta evätty, hän pyytää Wennehielmiä selvittämään asian. Sekä Wennehielm että Appengren ovat vastahakoisia, mutta Swanstrålen painostuksesta Wennehielm liitetään kuninkaan seurueeseen ja Appengren määrätään mukaan tutkimuksiin Suomen puolella. Niin alkaa matka yhteinen matka Hämeenlinnan ja Mikkelin kautta, josta Wennehielm jatkaa yksin Pietariin. Perillä selviävät sekä kellon tiedot että tieto majurin pitämästä päiväkirjasta. Ikävä vain, että asiasta tietävät ja kertovat ihmiset kuolevat yksi toisensa jälkeen ja jopa Wennehielmin oma henki on vaarassa. Onneksi lopuksi kaikki selviää tutussa Turussa. Samalla Wennehielmin elämässä alkaa siintää myös romanssi.
Kirjan tahti on edelleen mukavan hidas ja pohdiskeleva. Kuvaukset ylhäisön elämästä porvariston lisäksi löytyvät tästä osasta. Vaikka myös historiallisia taustoja selvitetään, historiaosuus keskittyy tällä kertaa enemmän Kustaa III sotiin. Aivan viehättävää kesä- ja pimeiden iltojen lukemista.

Ei kahta ilman kolmatta. Koska pidin kahdesta ensimmäisestä osasta, hankin käsiini julkaistusta sarjasta myös kolmannen osa, Kelmit (Jyrki Heino). Tässä välissä sankarimme Wennhielm on mennyt naimisiin, saanut tyttären ja menettänyt vaimonsa. Mamselli Mannelin pitää hyvää huolta tytöstä, mutta on jo iäkäs eikä Wennhielm oikein usko omiin kykyihinsä kasvattaa alle vuoden ikäistä tytärtä. Pohtiessaan tyttären antamista kasvatettavaksi muualle ja surressaan edesmennyttä vaimoaan Wennhielm masentuu niin, että hänen ystävänsä päättävät lähettää miehen Naantaliin juomaan terveellisiä vesiä.
Saapuessaan Naantaliin Wennhielm kohtaa sekalaisen joukon väkeä, joista osa paljastuu ajan mittaan huijareiksi. Mitä paikalla todellisuudessa tekevät okkultisti Petrus Junel, tai piemontelainen leskirouva Goulia Gattenara? Entä pelihuijari rouva Trast? Ja mitä tekemistä heillä on kylpylässä sattuvan murhan kanssa. Wennhielm tutustuu myös kirkkomaalari Claes Häggiin, jonka töistä Wennhielm kiinnostuu kovasti. Miksi mies salaa todelliset taitonsa?
Samaan aikaan Turussa Appengren tuskailee hankalan kuolemantapauksen kanssa, josta syytetään talon piikaa ja kissaa. Mutta miten voi raskas pata pudota ikkunalta "ylämäkeen" ja pudota osuen kirjankuvittaja Blathia päähän tappavin seurauksin. Puhumattakaan salaperäisestä kirjankuvituksesta, jonka selityksen Blath olisi ehkä tiennyt. 
Molempien jutut alkavat vähitellen kietoutua yhteen. Samalla tapahtuu yhteentörmäys suljetun, kulttimaisen mutta rikkaan Ronperin kauppahuoneen kanssa. Tutkimusten takia Wennhielm ei saa palkattua haluamiaan ihmisiä eikä hänelle toimiteta tarvikkeita. Joku myös levittää ilkeämielisiä huhuja Wennhielmistä. Kaikkien muiden murheiden lisäksi Wennhielm saa nyt miettiä vakavasti muutto ulkomaille. Onneksi hiljalleen kaikki selviää ja siinä ohessa Wennhielm tulee ratkoneeksi omankin elämänsä hankaluudet. 
Pidän kirjojen rauhallisesta tahdista ratkoa asioita, joita tapahtuu paljon, mutta jota asiaa ei oikeastaan nopeasti huomaakaan. Wennhielmin rauhallisuus ihmisiä tarkkaillessa ja asioita pohtiessa viehättävät. Myös historiallinen aspekti nousee jälleen kerran esiin asiantuntevasti. Odotankin kovasti, että sarjalle seuraa jatkoa.

Kristiina

tiistai 18. syyskuuta 2018

perjantai 14. syyskuuta 2018

Vaasan löyhä raha ja tavat

Taas kuuluu kummia Vaasasta. Urheilu ja vastuuttomat päätökset löysäävät kukkaronnyörejä, kun ne pitäisi pitää entistä tiukemmin kiinni ja jaella ropoja vain sinne, missä ne ovat ehdottoman välttämättömiä. Vaasalaisnuorten tavat taas ovat löystyneet jopa häiriköinniksi ja ilkivallaksi torialueella.

Vaasa on pahasti alijäämäinen ja velkainen kaupunki. Parin vuoden päästä ottaa valtio kukkaron ja budjetin haltuunsa, jollei kaupungin menoille löydy tiukkaa kassanvartijaa. Kaupunki väittää kyllä supistavansa menojaan ja pääsevänsä alijäämästä ja liiasta velasta ennen vuoden 2020 loppua. Itse en jaksa sitä enää uskoa. Samaan aikaan, kun kaikilla muilla kaupungin rahoittamilla osa-alueilla pihistellään, urheilu on säännöllisesti viimeisten 3 vuoden aikana korjannut jättipotteja toisensa jälkeen. Vuosina 2015-16 rakennettiin jalkapalloilijoille Elisa Stadion huikeaan 16,5 miljoonan hintaan. Summan kustansi Vaasan kaupunki. Vuosille 2018-20 on budjetoitu rahaa jäähallin korjaukseen ja laajennukseen. Tästä urakasta Vaasan kaupungin rahoitusosuus on n. 10 miljoonaa. Tosin kukaan ei vielä tiedä lopullisia kustannuksia. Katsoen miten jalkapallostadionin kulujen kanssa kävi, summa voi kasvaa tuosta vielä reilunlaisesti.

Pesäpallo bat and ballNyt edessä on vielä kolmas rahareikä. Nimittäin pesäpallokenttä. Nykyisen pesäpallokentän paikalle halutaan Keskussairaalaa palveleva parkkipaikka, joka samalla sallisi Elisa Stadionin ja uimahallin asiakkaiden parkkeerauksen alueelle. Tämän projektin kokonaiskustannusarvio on ehkä 6,5-7 miljoonaa, tosin kokonaissummaa ei kukaan oikein tiedä. Projektin osa-alueita koordinoivat eri lautakunnat ja yhtä projektinvetäjää, jolla olisi kokonaisuus hanskassaan, ei projektilla ole. Ja Vaasan päättäjät hyväksyvät kuin nenärenkaasta vedettävä sonni jokaisen eri lautakunnan virkamiesten esittämät suunnitelmat tietämättä itsekään, millaisia kokonaiskustannuksia he ovat hyväksymässä. Surullisinta tässä on se, että koko kustannus olisi voitu välttää. Alun perin kaavoittaja esitti uusien parkkialueiden hajasijoittamista useaan kohtaan lähialueella. Kaavoittaja sai kuitenkin "ylemmältä taholta" eli Vaasan kaupungin ylimmiltä päättäjiltä käskyn, että hajasijoitus ei ole hyväksyttävissä, ainoa hyväksyttävä vaihtoehto on sen sijoittaminen pesäpallokentän paikalle. En ymmärrä, miten Vaasan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa joku/jotkut ylemmistä päättäjistä voivat olla niin edesvastuuttomia, että tuosta vaan aiheuttavat 7 miljoonan menot vältettävissä olevassa tilanteessa. Kun vielä kenttä suunnitellaan siirrettäväksi mahdollisimman kalliisti muokattavalle alueelle meren rantaan halvemmin rakennettavien kohteiden sijaan ja lopullisia kustannuksia ei tiedä kukaan (kts. Elisa Stadionin paisuneet lopulliset kulut), tuntuu hullulta hassata miljoonia projektiin, jota ei olisi tarvinnut lainkaan. Varsinkin kun sanaan aikaan esim. opetuspuolelta on tullut selvä viesti, että kaikilla Vaasan kouluilla ei ole varaa hankkia oppilaille omaa työ- tai oppikirjaa. Nyt useampi oppilas joutuu käyttämään samaa oppikirjaa, jokaiselle ei ole omaa tai rinnakkaisluokat käyttävät yhteisiä kirjoja, joten oppilaat eivät voi viedä kirjoja kotiin läksyjen tekoa varten. Tuntuu kuin eläisi hölmöläisten kaupungissa. Rahat sinne, missä niitä ei tarvittaisi ja pois niiltä, jotka niitä todella tarvitsisivat. Joku hölmöläinen käskee ja toiset komppaavat tietämättä edes täysin, mitä päättävät.

Vaasan nuorten tapojen löyhyys taas on tänä kesänä näkynyt Vaasan torin lavan käyttämisenä yleisenä kokoontumis- ja sabotointipaikkana. Jatkuva musiikin huudatus, metelöinti, tappeleminen ja roskaaminen ovat herättäneet närästystä sekä alueen asukkaissa että eri medioissa. Visit Vaasaa taas närästää se, että samainen joukko hajottaa ja sotkee jatkuvasti lavarakenteita ja aiheuttaa kuluja. Varastettua tekniikkaa, särjettyjä paikkoja, seinien tuhrimista graffiteilla, lavan polttoyritys, roskaaminen. Nämä kaikki osatekijät kuuluvat ja näkyvät sekä paikallisille asukkaille että muualta tulleille kävijöille. Poliisi taas on kovin ihmeissään eikä ole kuullut asiasta mitään (?). Tuntuu omituiselta, jos kerran kaikki on ollut niin näkyvää ja kuuluvaa. Sattuuko poliisi liikkumaan torin alueella iltaisin silmät kiinni ja kädet korvilla? Nuoriso itse on täysin välinpitämätöntä omalle käytökselleen. Ulkopuolisen puuttuessa asiaan hänelle joko haistatellaan tai annetaan turpiin. Nyt on yksityinen diakonityötä tekevä Viadia saanut luvan kiertää alueella iltaisin ja öisin yrittäen hillitä hillitöntä käyttäytymistä. Yksityiset kehiin kun virallinen taho ei huomaa "epäkäytöstä". Vastuuta tulisi vierittää myös nuorten vanhemmille. Tietävätkö he, mitä heidän kullannuppunsa/murheenkryyninsä puuhailevat kaiket illat ja yöt? Toivottavasti tilanteessa ei tarvitse mennä siihen, että häiriötekijöiden poistamiseksi kiinteä lava pitää purkaa ja palata väliaikaisen lavan käyttöön. Luulisi nuorisonkin arvostavan ja vaalivan saatua tapahtumapaikkaa, hyötyväthän he runsain mitoin lavan tarjoamasta annista, joka on usein suunnattu juuri nuorille. On aika lyhytnäköistä pilata sellaista, josta itse hyötyy.

Kristiina

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Kesäkivaa

Lupasin päivityksen kesän tapahtumista, joissa on tullut käytyä. Kaikkiin tapahtumiin en ottanut edes kameraa mukaan. Viime sunnuntaina kävimme kuitenkin Tytsyn kanssa kahdessa tapahtumassa, joista tuli otettua kuvia. Ensimmäinen niistä oli Make It Festival. Siellä sai tutustua tekniikan- ja digimaailmaan. Meidät molemmat yllätti kuitenkin se, että tapahtuma oli suunnattu lähinnä lapsille. Itse odotin enemmän hieman teinisuuntaisempaa tarjontaa. Näimme kuitenkin 3D-tulostimen toiminnassa, opetusrobotin, labyrintissa suunnistavan ohjelmoitavan hiiren, mahdollisuuden tutustua virtuaalimaailmaan ja mm. TVstä tutun viherseinän, jonka avulla saattoi päästä vaikka dinosaurusten kanssa kulkemaan.



Festivaaleilta jatkoimme matkaamme Bragen ulkomuseoon, jonne on koottu perinteinen pohjalainen maalaistalomiljöö rakennuksineen. Iso osa taloista on siirretty Närpiöstä, muut muualta Pohjanmaalta. Lisäksi paikalle on rakennettu muinaisia perinteitä myötäilevä Jatulintarha, kivilabyrintti, jonka alkuperäistä tarkoitusta ei tiedetä, mutta samanlaisia muinaisia rakennelmia on Suomesta löydetty n. 200.

Heinälato, Karjamaja ja maitohuone, Tuulimylly, välipalana nautittu vohveli, Kalamaja ja Jatulintarha




Valitettavasti tällä kertaa pääosassa Bragessa olivat syysmarkkinat, jotka oli sijoitettu suurimpien ja näyttävimpien rakennusten luokse (morsiustalo, luhti, isot varastot jne). ja itse rakennukset oli suljettu, joten emme saaneet niistä komeita kuvia.

Lupasin myös materiaalia meidän alkukesän kohokohdastamme. Tytsyllä oli juuri sopivasti toukokuun lopussa synttärit, joten menimme niiden kunniaksi 2.6. yhdessä katsomaan ja kokemaan YleXPop:n Vaasassa järjestämän torikonsertin. Esiintyjät olivat huikeita, esitykset hienoja ja yleisömäärä valtava. Siksi kuvissa saattaakin esiintyä artistin lisäksi myös jonkun takaraivo tai raaja, koko ajan liikkuvassa yleisömassassa oli hieman hankala kuvata.

Tapahtuman juontajina toimivat Viki & Köpi YleXPop:sta ja Jonas Forsbacka & Märta Westerlund Svenska Ylen toimituksesta. Päälavan artistilista oli se syy, miksi me ehdottomasti halusimme paikan päälle: Aleksanteri Hakaniemi, Nelli Matula, LCMDF (emme nähneet, olimme ruokatauolla), Reino Nordin (oma suosikkini), Evelina ja Mikael Gabriel (Tytsyn suosikki). Lisäksi kakkoslavana toimi Vaasan torin vakituinen lava, jossa yleisöä viihdyttivät esitysten välillä eri DJt.

Aleksanteri Hakaniemi



Nelli Matula



Reino Nordin



Evelina 

Mikael Gabriel



Kuvasin kameralla myös muutaman videopätkän. Tosin laatu (sekä kuvan että äänen) pätkässä on amatöörimäisen surkeaa, varsinkin ääni. Jos äänen vika ei ollut omissa kuulokkeissani vaan se särisee yhtä lailla teille, pyydän jo etukäteen anteeksi korvienne kidutusta.


Siinä olivat tämän kesän kuvatut riennot. Pitäisi houkutella Tytsy useammin mukaan, hänellä kun on käytössään pieni ja kätevä semi-järkkäri. Minä taas joudun aina raahaamaan mukaani koko järkkärikassin runkoineen ja putkineen. Ei aina huvita.

Kristiina

maanantai 10. syyskuuta 2018

Kaalia ja omenaa

Tytsy tuli jälleen visiitille. Vietimme mukavan viikonlopun tehden sapuskaa ja nauttien aikaansaannoksistamme, patikoiden metsässä kameroiden kanssa ja piipahtaen Make It Festival-tapahtumassa tutustuen teknologiaan ja digimaailmaan. Tällä kertaa käsittelen ruokapuolen, myöhemmin viikolla lopun annin.

Kotimainen kaali ja juurekset ovat parhaimmillaan. Kävin torstaina rohmuostoksilla REKOssa ja ensimmäisenä syntyi uuden sadon tuotteista kaalikeitto, tällä kertaa ilman lihaa.

Kaalikeitto

Kaalikeitto öljyä
1 iso tai 2 pientä sipulia
1 valkosipulin kynsi
0,5 (600 g) valkokaalia
2 porkkanaa
1 palsternakka 
200 g lanttua
70 g tomaattipyreetä 
1 tl kuivattua meiramia tai timjamia 
0,5 tl kuminaa
1,5 l vettä
2 kasvisliemikuutiota 
8 kokonaista mustapippuria
(suolaa )

Silppua sipuli ja valkosipuli. Suikaloi kaali. Kuutioi lanttu. Leikkaa porkkanat ja palsternakka kolikoiksi. Kuori perunat ja leikkaa ne lohkoiksi.
Lämmitä kattilan pohjalla öljy miedolla lämmöllä (3) ja kuullota sipulisilppua n. 5 min. Lisää lopussa valkosipuli. 
Lisää seuraavaksi kattilaan kaalisuikaleet, porkkana, palsternakka ja lanttukuutiot ja anna niidenkin pehmetä kattilassa 5-10 min. Sotke mukaan tomaattipyree, meirami/timjami ja morttelissa hienonnettu kumina. Kääntele hetki, jotta mausteiden aromit tulevat esiin.
Kaada seuraavaksi kattilaan vesi ja kasvisliemikuutiot tai valmis kasvisliemi. Mausta mustapippurilla ja lisää kattilaan myös perunat. Anna kiehua hiljalleen, kunnes perunat ovat kypsiä, n. 10-15 min. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Viime aikoina on tullut syötyä reilusti leipää, joten keitto kaipasi seurakseen jotain leipää vastaavaa olematta leipää.  Koska olin saanut viime viikolla Vaasanseudun Omenapörssin kautta reilusti omenaa, niitä oli syytä käyttää.  Kuivattuani omenoita ja pakastettuani niitä eri muodoissa oli aika laittaa niistä myös ruokaa. Jostain muistin, että omena ja pekoni sopivat hyvin yhteen, joten keitto sai kaverikseen leivän sijasta pekoni-omenapannukakun.

Pekoni-omenapannukakku

Pekoni-omenapannukakku 6 dl maitoa 
3 dl vehnäjauhoja 
3 kananmunaa 
0,5 tl suolaa 
ripaus sokeria 
140 g pekonia 
1 punasipuli 
2 pientä omenaa 
0,5 tl kuivattua salviaa
(nokare voita )

Suikaloi pekoni.  Poista omenoista siemenkodat omenaporalla ja kuutioi omput. 
Sekoita kulhossa vispilällä maito ja vehnäjauhot ja anna jauhojen turvota n. 0,5 h.
Laita pekonisuikaleet kuivalle, kylmälle paistinpannulle, väännä liesi päälle ja paista pekonit rapeaksi. Nosta suikaleet talouspaperilla päällystetty lautaselle. Paista omenakuutiot pekoninrasvassa, kunnes ne pehmenevät hieman.  Lisää paiston loppuvaiheessa pannulle salvia, sekoita. Nosta omenakuutiot lautaselle odottamaan. 
Lisää pannukakkutaikinaan munat, suola ja sokeri.  Vatkaa vispilällä tasaiseksi taikinaksi. 
Lämmitä uuni 200 °C. Levitä leivinpaperilla päällystetylle leivinpellille tasaisesti pekonisuikaleet ja omenakuutiot. Kaada päälle pannukakkutaikina. Paista uunin keskitasolla n. 30 min., siirrä tarvittaessa pelti uunin alatasolle paiston loppuvaiheessa. 

Omenaa piisasi aina vain, joten intouduimme Tytsyn kanssa vielä lauantai-iltana leipomaan omenakeikauspullia. Minä pilkoin omenat ja sotkin taikinan, Tytsy täytti muffinipellin kolot.

Omenakeikauspullat

Omenakeikauspullat Pullataikina:
2,5 dl maitoa 
75 g voita tai margariinia 
1 dl sokeria 
1 kananmuna 
1 tl kanelia 
1 dl omenaraastetta 
0,5tl suolaa 
1 ps kuivahiivaa 
6, 5 dl vehnäjauhoja 
Vuokiin:
50 g voita tai margariinia 
0,5 dl fariini- tai muscovadosokeria 
2-3 pientä omenaa kuutioina

Voitele muffinipellin syvennykset reilusti voilla tai margariinilla. Paloittele ylijäänyt rasva vuokiin. Ripottele päälle sokeri ja omenakuutiot. 
Mittaa maito ja voi kulhoon tai kattilaan. Lämmitä mikrossa tai liedellä, kunnes rasva on sulanut. Jäähdytä n. 42-asteiseksi. 
Vatkaa vispilällä kulhossa maitorasvaseokseen sokeri, muna, kaneli, suola ja omenaraaste.
Sekoita jauhot ja kuivahiiva keskenään. Lisää puolet jauhoista taikinapohjan joukkoon. Lisää loput jauhoista.  Sekoita puuhaarukalla tasaiseksi. 
Jaa taikina omenoiden päälle vuokiin. Anna kohota peittämättä n. 45 min. 
Paista 200 °C uunissa keskitasolla n. 20 min. Kumoa pullat näpäyttämällä vuokaa pöytää vasten. Tarjoa lämpimänä tai kylmänä sellaisenaan tai esim. vaniljakastikkeen kanssa. 
Alkuperäinen resepti: Pähkinäkeikauspullat Kodin Kuvalehti 17/2018

Kun viikonlopun ruokalistaan lisäsi aamupalaksi lauantaiaamuna punaherukoista kiehautetun ja vatkatun vispipuuron REKOsta ostetun Leipätaivaan tuoreen ruisleivän kanssa niin ei ihme, että jaksettiin ravata pitkin metsiä ja käydä katsomassa tekniikkajutskia.

Kristiina

torstai 6. syyskuuta 2018

Eläinrääkkäysuutiset

Olen viettänyt ihanan, somevapaan kesän. Oma osuutensa tauon venymiseen oli ehkä silläkin, että tietokone ehti hajota heinäkuussa. Samoin kuin minun vatsani (meni totaalisen sekaisin), joten koneen korjauttaminen venyi. Nyt, kun syksy alkaa jo tuntua hieman ilmassa, on kai aika palailla varovasti tauolta takaisin someen. Erittäin varovasti, kuten työntekijä lomalta.

Alkukesästä tuli käytyä Tytsyn kanssa YleXPopin konsertissa täällä Vaasassa ja loppukesästä kävin museokierroksella Vanhan Vaasan museossa. Lisäksi tuli kesän aikana muutenkin käytettyä mahdollisuutta päästä tiettyinä päivinä ilmaiseksi museoihin ja olihan meillä Taiteiden yökin. Ainakin tuosta konsertista julkaisen jossain välissä myöhemmin jonkinnäköistä materiaalia. Tosin kesän aikana menokenkää oli omiaan hillitsemään auringonpaahde ja helle. Ei oikein huvittanut lähteä liikenteeseen, kun päiväsaikaan hiki valui jo roskia viedessä.

Sen sijaan se, mikä on tänä kesänä kiinnittänyt huomiotani lehdissä ja muissa uutisvälineissä ovat eläinrääkkäystapaukset. Vaasassa on tullut ilmi ainakin lokinpoikasten rääkkäys terävillä tikuilla ja niskoja vääntämällä (tässä tapauksessa vain 1 poikanen selvisi hengissä) sekä pulun potkiminen niin, että se jouduttiin lopettamaan. Uusinkin vilahti lehden mielipidepalstalla. Se kertoi miehestä, joka oli usuttanut koiransa siilin kimppuun odotettuaan aikansa, että siili sai ensin ylitettyä tien. Siili kuoli.
Muualla Suomessa julkisuuteen ovat tulleet ainakin siilin käyttäminen potkupallona, variksenpoikasten liu'uttaminen väkisin liukumäessä sekä kissojen heittelyt ja pyörittelyt. Kärsineinä osapuolina ovat säännöllisesti joko osittain avuttomat poikaset tai eläimet, jotka ovat hitaita liikkumaan tai tottuneita ihmisiin. Pahinta näissä tapauksissa on se, että lukuunottamatta koiramiestä rääkkäystilannetta ovat aina olleet todistamassa joko lasten vanhemmat tai tekijän kanssa samanikäiset (teinit) kenenkään puuttumatta asiaan. Vanhemmat ovat joko vain naureskelleet tyyliin "pojat ovat poikia" tai huolehtineet siitä, saavatko lapset elukoista tauteja. Kaveriporukassa taas on vain oltu hiljaa tai jopa kannustaen seurattu vierestä ja ehkä innostuen liitytty mukaan pahoinpitelyyn.

Koska lapset saavat opit ja ohjauksen käytökseensä aikuisilta ja ympäristöstä, jään ihmettelemään sitä, millaisen opin vierestä katsovat aikuiset ovat kotoaan saaneet ja ojentamassa eteenpäin. Tai teinit omilta vanhemmiltaan. Sivusta katsovilta aikuisilta tai nuorilta tuntuu kokonaan puuttuvan kaikenlainen myötäelämisen kyky ja omatunto. Sekä rääkkääjät että vierestä katsojat tuntuvat katselevan vain omaan napaansa ja ajattelevan, että maan päällä ei voi olla muuta kärsivää sekä hätää ja kipua tuntevaa olentoa kuin IHMINEN. Eikä heidän tapauksessaan vielä kuka tahansa ihminen vaan vain sellainen, joka kuuluu heidän "piiriinsä". Miten voi olettaa lasten tai nuorten oppivan sympatiaa/empatiaa tai yleensä elävän olennon asemaan asettumista, jos sitä ei kukaan opeta? Jotkut tosin tuntuvat omaavan tämän kyvyn syntymälahjana, mutta monille kaiken elävän arvostamista pitää opettaa uudestaan ja uudestaan. En erityisemmin kannata uskonnollisia lakeja kuten shariaa, mutta joskus noita uutisia lukiessani ajattelen "silmä silmästä, hammas hampaasta". Tosin lasten kyseessä ollessa laskun maksajan tulisi olla aikuinen. Hänen kasvattajansa.

Suomessa on jo pitkään kampanjoitu kiivaasti koulu- ja muuta kiusaamista vastaan. Miten olisi, jos tähän kampanjaan saataisiin sisällytettyä lasten lisäksi myös eläimet.


Kristiina

tiistai 4. syyskuuta 2018

Syyskuu - September



Omenat on vielä puussa, pian ne maistuu lasten suussa. Makeaksi suu, onhan syyskuu.
-http://birgitmummu.vikki.fi/Runous/Kuukausirunot.htm


Pieni Lintu - MakroTex challenge